Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Radikaali (?) ehdotus Suomen urheilumenestyksen parantamiseksi
11.08.2024 |
Ja samalla saamaan ihmiset muutenkin liikkumaan enemmän:
- Koululiikunnassa pitäisi luopua numeroarvostelusta. Nykyisin ne, jotka jo valmiiksi harrastavat urheilua sekä tietyllä tavalla esillä olevat saavat hyvät arvosanat ja ehkä lahjakkaatkin, mutta hiljaisemmat ja aremmat oppilaat saattavat saada tasoaan matalemman numeron.
- Sen sijaan jokaisen oppilaan kanssa katsottaisiin yhdessä hänen liikkumistaan ja tehtäisiin hänelle sopiva liikuntasuunnitelma.
Opettaja tapaisi säännöllisesti jokaisen oppilaan henkilökohtaisesti, katsottaisiin miten suunnitelma on edennyt ja juttelisi hänen kanssaan urheilusta ylipäätään (kyselisi, mikä laji kiinnostaisi ja voitaisiinko kokeilla sitä koulutunnilla, jos vaikka useampikin toivoisi kyseistä lajia ja se järjestyisi jotenkin) sekä erityisesti KANNUSTAISI positiivisella, rohkaisevalla ja lapsen/nuoren kykyihin uskovalla tavalla harrastamaan häntä kiinnostavaa lajia, ehkä jopa auttamaan alkuun saattamisessa (opastaen esim. missä lajia voi harrastaa, miten sitä voi alkaa harrastaa, mistä saa välineitä, mitä kannattaa ottaa huomioon jne.)
Tämä voi kuulostaa löperöltä, mutta itse asiassa tällainen lähtökohta voi kannustaa kurinalaisempaan ja tavoitteellisempaan liikkumiseen. Uskon, että jos lasta lähestyy "vakavan asiallisesti" hänen kykyihinsä uskoen ja häntä AIDOSTI KUUNNELLEN JA ARVOSTAEN, eikä vain katso oppilasryhmää siitä tilanteesta käsin, jossa he alussa ovat - pitäen niitä jo valmiiksi liikunnallisia liikunnallisina ja muita ei tms., lapsi saa ihan eri tavalla motivaatiota kuin jos hän olisi vain yksi oppilas ryhmässä, jota arvioidaan kylmästi vain hänen sen hetkisen hatrastuneisuutensa ja osaamisensa vuoksi.
Kommentit (11)
Kyllä. Pitäisi lähteä siitä et joka penska liikkuu ja saa liikkua. Ei tällä nykyisellä liikut vain jos vanhemmillesi on varaa maksaa riittävästi. Tälleenhän ei tule menestystä kun urheilija kanta on pieni lajissaan. Ei mitään kolme vuotiaina aloittaneista vaan voi jotain tulla sontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persut nipisti urheilun rahoitusta ..niille riittää kortistoon ja kalvoille tallustaminen.
Nou hätä, nykyisin suomi menestyy paraolympialaisissa 🤗
Olen miettinyt paljon sitä, kun minulla oli itselläni hyvin tiukka itäblokkiopettaja musiikkiopistossa aikoinani. Hän kohteli minua kuin aikuista, ei lässyttänyt eikä hempeillyt, vaan vaati kurinalaista ja järjestelmällistä harjoittelua. Hän vaati minulta paljon, mutta myös itseltään: olen vasta myöhemmin ymmärtänyt, kuinka arvokasta oli se, että hän joka soittotunti käyttäytyi niin kuin olisin valmistautunut juuri vaikka olympialaisiin. Sellainen täysi keskittyminen yhteen oppilaaseen ja hänen kehitykseensä vaati myös häneltä paljon kärsivällisyyttä, aikaa, keskittymistä, paneutumista ja suunnittelua.
En nauttinut alkuun soittamisesta ja pelkäsin opettajaani, mutta jollakin tavalla se, että hän kaikesta kritiikistäkin huolimatta näytti uskovan minuun ja kehittymiseeni antoi päämäärätietoisuutta harrastukseen. Myöhemmin aloin nauttiakin soittamisesta ja harrastuksesta on ollut minulle paljon iloa ja hyötyä elämässäni.
En sano, että pitäisi siirtyä täysin itäblokkityyliseen opetukseen, mutta sieltä voisi mielestäni poimia sen piirteen, että opiskelijaan suhtaudutaan vakavasti ja että hänelle tulee olo, että paljon harjoittelemalla kuka tahansa voi kehittyä ainakin johonkin pisteeseen asti.
Kaikista opettajaistani tästä soitto-opettajasta on jäänyt lämpimin muisto, vaikka joskus itkinkin tunneilla! Olin hiljainen ja ujo lapsi, ja tuntui että minut usein unohdettiin, mutta hän näki minut ja uskoi kykyihini eikä kohdellut kuin vähäpätöistä raukkaa. Se, että minulta todella vaadittiin, tuntui samalla hyvin arvostavalta, vaikka välillä harrastus olikin raskas.
Harvan asian olen oppinut elämässäni niin hyvin kuin tuon soittimen soittamisen - ja harva asia on tuonut elämääni yhtä paljon iloa.
-ap
Kaikille mahdollisuus harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Yleisurheilu - ja jalkapallokentät käyttöön joka kouluun niin kuin ennen vanhaan. Älylaitteiden rajoittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auta kun joka liikuntatunnilla pelataan vaan pesäpalloa
Luojan kiitos itsellä ei mennyt motivaatio liikuntaan vaikka koululiikuntaa vihasin yli kaiken. Samoin ilkeitä liikunnan opettajia, jotka suosivat tiettyjä oppilaita. Tosin sellaiset traumat jäi, etten ikinä alottaisi mitään joukkuelajia tai mitään pallopelejä.
Että kyllä, olen samaa mieltä ap kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kun joka liikuntatunnilla pelataan vaan pesäpalloa
Niin, juuri tämä.. Ja sitten ope merkkailee kentän reunalla vihkoonsa arvosanoja jollain logiikalla (tuo ei saanut nyt palloa räpylään, miinusta siis, plussaa taas tuolle joka pääsi juoksemaan ekalle pesälle).
Voisiko vaikka edes yhden pesäpallotunnin (/parituntisen) käyttää joskus siihen, että kävisi pienen kannustavan keskustelun jokaisen oppilaan kanssa? Saisi kuvaa, miten hän liikkuu, miten hän voisi tykätä liikkua ja mitä voisi tehdä, että hän voisi alkaa liikkua tykkäämällään tavalla?
-ap
Yhdellä liikkaopella on 400oppilasta vkossa opetettavana. Missä ne 399 on silloin kun yhden kanssa katsotaan hänen liikkumistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä liikkaopella on 400oppilasta vkossa opetettavana. Missä ne 399 on silloin kun yhden kanssa katsotaan hänen liikkumistaan?
Vois kai sen yhden liikkakerran varata vaikka siihen, että jokainen käy vuoronperään juttelemassa open kanssa ja muut vaikkapa täyttävät liikuntapäiväkirjaansa/-suunnitelmaansa. Siinä voisi olla myös sellainen osio, jossa oppilaan tulisi pohtia, mitä hän haluaisi harrastaa mutta minkälaisia pelkoja/epäilyksiä osaamisesta/ehkä pohdintaa harrastuksen taloudellisesta puolesta jne. hänellä on, jotka ovat tähän mennessä estäneet harrastuksen aloittamisen. Ja voisiko näitä ajatusmalleja muuttaa, saada kenties jotakin rahallista tukea tai miettiä myös muita, helvempia vaihtoehtoja.
Tai sitten oppilaat voivat keskustella ryhmissä liikunnasta, jakaa kokemuksia eri lajeista, suositella, etsiä netistä erilaisia lajeja joita on mahdollista harrastaa omalla paikkakunnalla jne.
Kyllä sitä jotakin aina keksii
Alue: Aihe vapaa
Aloituksesta tuli pitkä, mutta toivon että jaksatte lukea sen ajatuksella ja kommentoida, mitä mieltä olette. Minun mielestäni todella paljon voitaisiin tehdä jo koululiikunnassa ylipäätään liikkumiseen motivoinnissa kuin lahjakkuuksien löytämisessäkin.
-ap