Pieni vinkki teille yliopisto-opinnot aloittaville heteronaisille: iske itsellesi mahdollisimman pian akateeminen mies sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On huomattava se tosiasia, että älykkyys ei lisäänny koulutusasteen funktiona. Oppinut ihminen ei välttämättä ole lainkaan älykäs.

Suomessa valintakoe ja arvosanoilla pyrkiminen karsii ihmisiä tietyillä aloilla. Mutta onhan sitten näitä teologeja ja humanisteja, jotka ovat akateemisten pahnan pohjimmaisia ja älyltään lähempänä amista kuin akateemista huippua.

Onpas "älykästä" päättelyä. Mihin perustat sen?

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin: verbi "iskeä" on äärettömän alentava. Toiseksi: ihmettelen, että miksi pitäisi saada opiskelijana opiskelija puolisoksi.

Usein opiskelijat löytävät puolison toisista opiskelijoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos en halua? 

Voit toki viettää villiä sinkkuelämää ja sitten 30+ ikäisenä ihmetellä, missä ne akateemiset miehet ovat. 

 

entä jos en halua? kyse on muuttuvasta variaabelista 'akateeminen'. eri

Mitä et halua? Villiä sinkkuelämää tai akateemista miestä? Vai molempia?

Vierailija kirjoitti:

On huomattava se tosiasia, että älykkyys ei lisäänny koulutusasteen funktiona. Oppinut ihminen ei välttämättä ole lainkaan älykäs.

Ei välttämättä, mutta hyvin todennäköisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vain status ja raha merkitsee. Akateeminen mies on nörtti hiirulainen eikä mies ollenkaan. Nostaa kaksikymmentäkiloa penkistä, on laiha luikku, pelkuri, täysin tossun alla, puhuu kuiskaten kirjakielellä ja yms.

Tässähän puhutaan akateemisista... Kyllä sinulle se tasoisesi parturikampaaja tai suurtalouskokki varmasti löytyy. 

 

Sanna Marinilla on parturi-kampaaja miesystävänä. 

 

Mielenkiintoinen poikkeus. Eka puoliso oli toki akateeminen. Marinin parturi-kampaaja on toki hyvin menestyvä yrittäjä ja liikkuu julkkispiireissä, joista Marin on kiinnostunut. 

Juu, eiköhän tuossakin ole painanut se, että on nimenomaan menestyvä yrittäjä ja liikkuu oikeissa piireissä. Tuskin jonkun lähiössä asuvan riviparturin kanssa olisi ruvennut yhtään mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vain status ja raha merkitsee. Akateeminen mies on nörtti hiirulainen eikä mies ollenkaan. Nostaa kaksikymmentäkiloa penkistä, on laiha luikku, pelkuri, täysin tossun alla, puhuu kuiskaten kirjakielellä ja yms.

Tässähän puhutaan akateemisista... Kyllä sinulle se tasoisesi parturikampaaja tai suurtalouskokki varmasti löytyy. 

 

Sanna Marinilla on parturi-kampaaja miesystävänä. 

 

Mielenkiintoinen poikkeus. Eka puoliso oli toki akateeminen. Marinin parturi-kampaaja on toki hyvin menestyvä yrittäjä ja liikkuu julkkispiireissä, joista Marin on kiinnostunut. 

Eka oli merkonomi kylläkin.

Minä olen hyvä akateeminen mies ja hyvin on sinkkuna pysytty koko ikä.

Vierailija kirjoitti:

Kun vain status ja raha merkitsee. Akateeminen mies on nörtti hiirulainen eikä mies ollenkaan. Nostaa kaksikymmentäkiloa penkistä, on laiha luikku, pelkuri, täysin tossun alla, puhuu kuiskaten kirjakielellä ja yms.

Tämä on jonkinlainen puolustusmekanismi. Yritetään hyökätä miehen miehisyyteen, kun älyn haastamiseen ei rahkeet riitä. Hyvin lapsellista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos en halua? 

Voit toki viettää villiä sinkkuelämää ja sitten 30+ ikäisenä ihmetellä, missä ne akateemiset miehet ovat. 

 

entä jos en halua? kyse on muuttuvasta variaabelista 'akateeminen'. eri

Mitä et halua? Villiä sinkkuelämää tai akateemista miestä? Vai molempia?

huoh. akateemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti hyvä neuvo! Ne parhaat viedään nopeasti, omani tapasin heti ensimmäisellä viikolla. Kaikki hänen kaverinsa aloittivat myös seurustelemaan viimeistään toisena lukuvuonna. Kaikki edelleen yhdessä 10 vuoden jälkeen, omakotitalot, tasaiset tulot ja perheen perustaminen menossa. Kyseessä ns. eliittiala.

Aah, kunnolla tiiliseinää päin! Vielä eliittialakin.

Mitä tiiliseinää? Käsittääkseni lääketiede lasketaan eliittialoihin?

Kyllä, mutta nuorena naisena ottaisin mieluummin toisen eliittialan miehen. Lääkisläiset pettävät paljon, kun naista tarjolla. Vaihdoin omani toiseen eliittialaan ennen naimisiinmenoa. Tässä vastaava tulotaso ja kansainvälisyys kauppojen päälle. Todellakin kannattaa suunnitella asiaa monel

Kannattaisi ottaa se ihminen, jota rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin mun opiskeluaikaan parikymmentä vuotta sitten siellä tosiaan pareja syntyi, ja moni niistä on vieläkin yhdessä. Ja myös vähemmän kauniilla tai komeilla oli siellä hyvät mahdollisuudet löytää kumppani: aika monia tuntui kiinnostavan enemmän henkinen puoli kuin ulkonäkö, kun toiseen tutustuttiin vaikka opiskeluryhmätöiden, bileiden tms. merkeissä ihmisenä. Itsekin, rumana naisena, löysin oikein kivan näköisen suomenruotsalaisen miehen sieltä, mutta minä olin tyhmä ja opiskelujen jälkeen lopetin suhteen, ihan vaan, koska se oli mun eka suhde enkä kokenut mukavaksi sitoutua ensimmäiseen "kokeilemaani". Enpä ole sen jälkeen ikinä parisuhdetta saanutkaan.

Melko outo peruste lopettaa suhde siksi, että se on ensimmäinen koettu suhde.

Kieltämättä. Olin jotenkin lapsellinen tuossa kohden. Me olimme olleet yhdessä jo 3 vuotta, ja oli mukavaa mutta toki arkista. Sitten ympärillä näin ihmisten ihastuvan ja rakastuvan tai seikkailevan sinkkuna. Ajattelin, että multa jää jotain kokematta, jos nyt näin nuorena ja ensimmäiseen sitoudun. Äitini, joka oli mennyt naimisiin vasta 35-vuotiaana, sanoi samaa. Että elä nyt ja seikkaile, kun olet nuori, niin ei tartte sitten neli-viisikymppisenä.

No, mä valmistuttuani erosin avoliitosta ja menin duuniin toiselle paikkakunnalle, mutta eipä tullut seikkailuja. Ekat vuodet vaativaan työhön oppiminen vei voimat ja vapaa-ajankin. Sitten kun aloin olla työssäni sen verran asiantuntija, ettei koko ajan tarvinnut jännittää osaanko, ehdinkö aikataulussa, olenko riittävän hyvä vai uhkaako jäähyväisjalkine, ei mua oikein enää kiinnostanutkaan "seikkailut", esim. ajatuskin jostain baareista ja yökerhoista tympäisi. Eikä ollut ketään kavereitakaan kenen kanssa mennä. Niinpä sitten aloin vaan elää sinkkuna sellaista ei-seikkailevaa arkista kotielämää, jota olin lähtenyt pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti hyvä neuvo! Ne parhaat viedään nopeasti, omani tapasin heti ensimmäisellä viikolla. Kaikki hänen kaverinsa aloittivat myös seurustelemaan viimeistään toisena lukuvuonna. Kaikki edelleen yhdessä 10 vuoden jälkeen, omakotitalot, tasaiset tulot ja perheen perustaminen menossa. Kyseessä ns. eliittiala.

Mä olen kohta 50-vuotias, ja sanoisin että noin seitsemän tai kymmenen vuotta kaveriporukallanne menee vielä pikkulapsihuuruilla, ja sitten alkavat kulissit kaatua. Ei kaikilla, mutta monella.

Itse lähenen uhkaavasti 60 vuoden ikää. Enemmistö ystävistäni, jotka tapasivat tulevan puolisonsa n. 20-vuotiaana opiskelijana on edelleen yhdessä. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti hyvä neuvo! Ne parhaat viedään nopeasti, omani tapasin heti ensimmäisellä viikolla. Kaikki hänen kaverinsa aloittivat myös seurustelemaan viimeistään toisena lukuvuonna. Kaikki edelleen yhdessä 10 vuoden jälkeen, omakotitalot, tasaiset tulot ja perheen perustaminen menossa. Kyseessä ns. eliittiala.

Mä olen kohta 50-vuotias, ja sanoisin että noin seitsemän tai kymmenen vuotta kaveriporukallanne menee vielä pikkulapsihuuruilla, ja sitten alkavat kulissit kaatua. Ei kaikilla, mutta monella.

Ihan varmasti jotkut tulevat eroamaan, sehän on tilastollisesti todennäköistä. Mutta niin se menee kaikilla, ihan sama milloin löytää millaisen kumppanin.

Mitä korkeammin koulutettu, sitä harvinaisempaa eroaminen on. Erot kasaant

Tuskin liittyy liittojen onnellisuuteen. Voi liittyä paljolti siihen, että ei haluta lähteä jakamaan kerättyä omaisuutta. Köyhän on helpompi erota, ei tarvitse riidella rahasta. Toisaalta voi liittyä siihen, että halutaan pitää kulissit pystyssä.

"Kannattaisi ottaa se ihminen, jota rakastaa."



Tietyissä piireissä rakkaus tulee "samankaltaisuudesta", joka koostuu koulutuksesta, tulotasosta ja sosiaalisesta pääomasta... Ei välttämättä niinkään siitä, mitä tuntee sitä varsinaista ihmistä kohtaan, jos häneltä pudotetaan kaikki tittelit, hatut ja krumeluurit. Paine suvulta ja kaveripiiriltä pakottaa menemään kiiltokuva edellä. Siltikin, jopa akateemiset ovat yksilöitä ja eri ihmiset tarvitsevat ja arvostavat ei asioita. 

"Tuskin liittyy liittojen onnellisuuteen. Voi liittyä paljolti siihen, että ei haluta lähteä jakamaan kerättyä omaisuutta. Köyhän on helpompi erota, ei tarvitse riidella rahasta. Toisaalta voi liittyä siihen, että halutaan pitää kulissit pystyssä."



Kyse voi myös olla ydinperheen kasassa pitämisestä, vaikka molemmat vanhemmat kävisivät avoimesti vieraissa... Tiedostetaan mikä vaikutus erolla on lapsiin jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että akateemisista miehistä suurin osa on insinöörejä sun muita vastaavia tampioita eivätkä kauheasti kiinnosta. 

Kaikki insinöörithän on täysin samoja...

Juuri näin. Minulla on kaksi insinööripoikaa, veli on insinööri, vävy on insinööri ja kaksi veljenpoikaa ovat insinöörejä. Joillakin edessä se dippa, toisilla ei. Jokainen on kyllä ihan erilainen ihminen ja heillä on erilaiset harrastukset, mielenkiinnonkohteet ja ovat erilaisia kaikin mahdollisin tavoin. Se, mitä he tekevät työkseen ei juurikaan määritä heitä ihmisinä, eikä liity siihen, miten he viettävät vapaa-aikansa tai millaisia puolisoita heistä on tullut tai tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen teknologian tohtori koulutukseltani, eikä naisen koulutusasteella ole minulle mitään merkitystä. Ihan muut asiat ratkaisevat lopulta parisuhdeasioissa.

Miksi käytät nimikettä teknologian tohtori? Jos olet suorittanut teknologian tohtoriohjelman, tutkintonimikkeesi on tekniikan tohtori.

Vierailija kirjoitti:

"Kannattaisi ottaa se ihminen, jota rakastaa."



Tietyissä piireissä rakkaus tulee "samankaltaisuudesta", joka koostuu koulutuksesta, tulotasosta ja sosiaalisesta pääomasta... Ei välttämättä niinkään siitä, mitä tuntee sitä varsinaista ihmistä kohtaan, jos häneltä pudotetaan kaikki tittelit, hatut ja krumeluurit. Paine suvulta ja kaveripiiriltä pakottaa menemään kiiltokuva edellä. Siltikin, jopa akateemiset ovat yksilöitä ja eri ihmiset tarvitsevat ja arvostavat ei asioita. 

Mä en kyllä ota sellaista ihmistä, jota en rakasta nimenomaan ihmisenä. Pelkät samankaltaisuudet ei todellakaan riitä, sellaisista saa hyviä ystävyyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että akateemisista miehistä suurin osa on insinöörejä sun muita vastaavia tampioita eivätkä kauheasti kiinnosta. 

Kaikki insinöörithän on täysin samoja...

Juuri näin. Minulla on kaksi insinööripoikaa, veli on insinööri, vävy on insinööri ja kaksi veljenpoikaa ovat insinöörejä. Joillakin edessä se dippa, toisilla ei. Jokainen on kyllä ihan erilainen ihminen ja heillä on erilaiset harrastukset, mielenkiinnonkohteet ja ovat erilaisia kaikin mahdollisin tavoin. Se, mitä he tekevät työkseen ei juurikaan määritä heitä ihmisinä, eikä liity siihen, miten he viettävät vapaa-aikansa tai millaisia puolisoita heistä on tullut tai tulisi.

Mutta alhaisten työläisten työ määrittää heidät ihmisinä ja sen, minkälaisia he olisivat mahdollisina kumppaneina, miten viettävät vapaa-aikansa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä merkitystä sillä koulutuksella on?

Näin juuri. Koulutuksella ei ole mitään väliä.

Tärkeintä on syntyä eliittiperheeseen ja hyvä-veli-sisko kerhon perheeseen, vain suhteilla pääsee hyviin asemiin Suomessa.