Pieni vinkki teille yliopisto-opinnot aloittaville heteronaisille: iske itsellesi mahdollisimman pian akateeminen mies sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen teknologian tohtori koulutukseltani, eikä naisen koulutusasteella ole minulle mitään merkitystä. Ihan muut asiat ratkaisevat lopulta parisuhdeasioissa.

Miksi käytät nimikettä teknologian tohtori? Jos olet suorittanut teknologian tohtoriohjelman, tutkintonimikkeesi on tekniikan tohtori.

Villi veikkaus, hän ei ole minkään tohtori. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä merkitystä sillä koulutuksella on?

Näin juuri. Koulutuksella ei ole mitään väliä.

Tärkeintä on syntyä eliittiperheeseen ja hyvä-veli-sisko kerhon perheeseen, vain suhteilla pääsee hyviin asemiin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin: verbi "iskeä" on äärettömän alentava. Toiseksi: ihmettelen, että miksi pitäisi saada opiskelijana opiskelija puolisoksi.

Usein opiskelijat löytävät puolison toisista opiskelijoista. 

 

Usein, mutta ei aina.

Tutustuin akateemisena akateemiseen puolisoon työpaikalla, akateemisella alalla. Kelpaako se?

Ap:n aloitus antaa lisäksi olettaa, että vain miesoletetut ovat akateemisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vain status ja raha merkitsee. Akateeminen mies on nörtti hiirulainen eikä mies ollenkaan. Nostaa kaksikymmentäkiloa penkistä, on laiha luikku, pelkuri, täysin tossun alla, puhuu kuiskaten kirjakielellä ja yms.

Tässähän puhutaan akateemisista... Kyllä sinulle se tasoisesi parturikampaaja tai suurtalouskokki varmasti löytyy. 

 

Sanna Marinilla on parturi-kampaaja miesystävänä. 

 

Mielenkiintoinen poikkeus. Eka puoliso oli toki akateeminen. Marinin parturi-kampaaja on toki hyvin menestyvä yrittäjä ja liikkuu julkkispiireissä, joista Marin on kiinnostunut. 

Eka oli merkonomi kylläkin.

Eikö opiskellut samassa yliopistossa Marinin kanssa? Ehkä ei valmistunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä merkitystä sillä koulutuksella on?

 

Näin juuri. Koulutuksella ei ole mitään väliä.

Tärkeintä on syntyä eliittiperheeseen ja hyvä-veli-sisko kerhon perheeseen, vain suhteilla pääsee hyviin asemiin Suomessa.

Kirurgiksi pääsee suhteilla? Ei tarvitse minkäänlaista työtä tai omistautumista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos en halua? 

Voit toki viettää villiä sinkkuelämää ja sitten 30+ ikäisenä ihmetellä, missä ne akateemiset miehet ovat. 

 

entä jos en halua? kyse on muuttuvasta variaabelista 'akateeminen'. eri

Mitä et halua? Villiä sinkkuelämää tai akateemista miestä? Vai molempia?

huoh. akateemista.

Et halua akateemista miestä? Selvä, poikkeuksiakin toki on. Tosin et vaikuta akateemiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen teknologian tohtori koulutukseltani, eikä naisen koulutusasteella ole minulle mitään merkitystä. Ihan muut asiat ratkaisevat lopulta parisuhdeasioissa.

 

Minulla on teknologian tohtori kanssa. Kiinnostui älykkyydestäni ja tietomääristäni. Aina ei jaksa panna. t: tuplamaisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On huomattava se tosiasia, että älykkyys ei lisäänny koulutusasteen funktiona. Oppinut ihminen ei välttämättä ole lainkaan älykäs.

Jos siirrytään teoreettisesta matematiikasta käytännön puolelle, niin koulutusasteella on kyllä vahva tilastollinen korrelaatio älykkyyden kanssa. Väitteesi on samaa sarjaa kuin että Suomessa ei ole välttämättä lainkaan pakkasta tammikuussa. No ei välttämättä, juu.

Korrelaatio tarkoittaa tilastollista riippuvuutta, ei sitä, että koulutettu olisi automaattisesti fiksu.

Sitähän tuo edellinen vastaaja juuri tarkoitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti hyvä neuvo! Ne parhaat viedään nopeasti, omani tapasin heti ensimmäisellä viikolla. Kaikki hänen kaverinsa aloittivat myös seurustelemaan viimeistään toisena lukuvuonna. Kaikki edelleen yhdessä 10 vuoden jälkeen, omakotitalot, tasaiset tulot ja perheen perustaminen menossa. Kyseessä ns. eliittiala.

Mä olen kohta 50-vuotias, ja sanoisin että noin seitsemän tai kymmenen vuotta kaveriporukallanne menee vielä pikkulapsihuuruilla, ja sitten alkavat kulissit kaatua. Ei kaikilla, mutta monella.

Ihan varmasti jotkut tulevat eroamaan, sehän on tilastollisesti todennäköistä. Mutta niin se menee kaikilla, ihan sama milloin löytää millaisen kumppanin.

Mitä korkeammin koulute

Akateemisissa perheissä on harvoin tarvetta riidellä rahasta. Ja jos riidellään mistä tahansa syystä, niin kynnys hakea apua tilanteeseen, on paljon matalammalla. On myös tyypillistä, että on avioehto eron varalta.

Miten jaksatte jankuttaa tästä samasta asiasta vuodesta toiseen? Ihan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

"On sillä aika paljonkin väliä. Tuollainen vuosikurssin sisäinen pariutumisen massailmiö tapahtuu usein ihan toisenlaisilla perusteilla kuin minkä varaan hyvät suhteet rakennetaan. "

Päinvastoin. Saman alan opiskelijoita yhdistävät jo valmiiksi usein samanlaiset kinnostukset, arvot ja usein myös taustat.

On paljon epätodennäköisempää että satunnaisesti tavattu kumppani jakaisi samanlaisen elämäntyylin kuin jos sen tapaa saman alan opinnoissa.

Tietyssä mielessä on totta, että saman alan ihmisillä on lähtökohtaisesti paljon yhteistä, ja kuten täällä on todettukin, lika barn jne.

Mutta kun pistetään joukko parikymppisiä opiskelemaan tiiviisti samaa alaa, on meno kuin tositelkkarissa. Monenlaista säätöä riittää, ja se ensimmäisellä viikolla pariutunut pari tulee varsin usein katumapäälle tai sitten pettämiset katkeroittavat.

Itse tunsin oman mieheni jo yliopistossa, mutta seurustelumme alkoi vasta työelämässä. Se oli meille sopiva vaihe, sekoilut oli jo sekoiltu toisten kanssa, ja meillä oli aikaa aidosti tutustua toisiimme. Nyt jo 20 vuotta takana. Ikävä kyllä käytännössä kaikki ensimmäisenä opiskeluvuonna pariutuneet ystävämme ovat jo eronneet. Hassusti pari lukioaikaista paria sen sijaan ovat yhdessä.

"Tietyissä piireissä rakkaus tulee "samankaltaisuudesta", joka koostuu koulutuksesta, tulotasosta ja sosiaalisesta pääomasta... Ei välttämättä niinkään siitä, mitä tuntee sitä varsinaista ihmistä kohtaan"

Kyllä tuo samankaltaisuus myös ihan synnyttää sitä rakastumista. On aikamoinen harha että ihmiset eivät aidosti rakastuisi myö silloin kuin taustalla on myös tekijöitä kuten koulutus, sama tausta, varallisuus tms. Kyllä ihmisen keho saa aikaan ne "rakkaushormonit" silloinkin jos ihminen pitää noita jotenkin puoleensavetävinä ominaisuuksina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kannattaa pariutua, tai jää pariutumatta t. ikisinkku

Kyllä tämä! Mielellään jo lukiossa tai amiksessa. Sitten kun olet yli 30 v ja lähipiiristä on kaikki pariutuneet jää vain tinder ja etenkin tavalliselle miehelle se on erittäin brutaali ja karu paikka. Sen jälkeen on itsetunto poljettu aivan alas ja jos joskus uskalsit lähestyä naista, niin nyt et enää, koska tiedät ettet kelpaa kenellekään. Voit sitten mennä inselöitymään internettiin kirjoittelemaan ja uskotella kaikille kuinka mgtow on se minun juttu.

Hohhoijaa

Kyllähän sen koulutustason huomaa. Amismiehillä tietokoneenkin käyttö tuntuu olevan vaikeaa ja äidinkielen kielioppi on kamalaa katseltavaa. Yhdyssanat ja kaikki välimerkit usein puuttuvat. Aina väkisinkin tulee ajatuksia kirjoittajan älykkyysosamäärästä, kun lukee sellaista alakoulutason tekstiä aikuiselta ihmiseltä.

Palomiehet on hyvä esimerkki. Varmaan mukavi miehiä, mutta sen alhaisen äo:n vain huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä huomio koskien lääkäreitä.Tyypillinen lääkisläinen menee naimisiin kurssikaverinsa kanssa mut monella on sivusuhteita.Se on alan tapa eikä niitä edes paheksuta,vaikka kaikki tietävät.Ei johda aina eroon,koska muualla työskentelevä vaimo ei tiedä.

Lääkäreiksi ajautuu tietynlainen ihmistyyppi. Kovin herkkä ei työssä kestä. En tuomitse heitä ja heidän yksityiselämänsä valintoja, hyvä että joku hoitaa heidän työnsä.

Itselläni olisi äly riittänyt lääkikseen, mutta tunnepuolen puolesta en olisi pärjännyt lääkärinä enkä välttämättä lääkärin puolisonakaan.

"Mutta kun pistetään joukko parikymppisiä opiskelemaan tiiviisti samaa alaa, on meno kuin tositelkkarissa. Monenlaista säätöä riittää, ja se ensimmäisellä viikolla pariutunut pari tulee varsin usein katumapäälle tai sitten pettämiset katkeroittavat."

Tuo liittyy siihen elämäntilanteeseen, ei niinkään siihen että ovat samalla alalla. Jos on halu sekoilla, sitä sekoilee ihan riippumatta että sekoileeko saman alan opiskelijan kanssa vai jonkin toisen.

Mutta jos ei ole sekoilevaa tyyppiä (eivät kaikki opiskelijat ole) niin omasta porukasta löytää todennäköisimmen samanhankisen kumppanin. Oma lapsenikin on seurustellut (ilman mitään sekoiluja) opiskelukaverinsa kanssa jo kolmatta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

"Tietyissä piireissä rakkaus tulee "samankaltaisuudesta", joka koostuu koulutuksesta, tulotasosta ja sosiaalisesta pääomasta... Ei välttämättä niinkään siitä, mitä tuntee sitä varsinaista ihmistä kohtaan"

Kyllä tuo samankaltaisuus myös ihan synnyttää sitä rakastumista. On aikamoinen harha että ihmiset eivät aidosti rakastuisi myö silloin kuin taustalla on myös tekijöitä kuten koulutus, sama tausta, varallisuus tms. Kyllä ihmisen keho saa aikaan ne "rakkaushormonit" silloinkin jos ihminen pitää noita jotenkin puoleensavetävinä ominaisuuksina.

Niinhän siinä luki, että tietyissä piireissä rakkaus tulee koulutus/tulotasosta ja sosiaalisesta pääomasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen teknologian tohtori koulutukseltani, eikä naisen koulutusasteella ole minulle mitään merkitystä. Ihan muut asiat ratkaisevat lopulta parisuhdeasioissa.

Miksi käytät nimikettä teknologian tohtori? Jos olet suorittanut teknologian tohtoriohjelman, tutkintonimikkeesi on tekniikan tohtori.

Technology on suomeksi teknologia. Kielenkääntäjät ovat taas sössineet asiat perin pohjin. Olen Doctor of Science (technology), mikä tarkoittaa suomeksi teknologian tohtoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On huomattava se tosiasia, että älykkyys ei lisäänny koulutusasteen funktiona. Oppinut ihminen ei välttämättä ole lainkaan älykäs.

Jos siirrytään teoreettisesta matematiikasta käytännön puolelle, niin koulutusasteella on kyllä vahva tilastollinen korrelaatio älykkyyden kanssa. Väitteesi on samaa sarjaa kuin että Suomessa ei ole välttämättä lainkaan pakkasta tammikuussa. No ei välttämättä, juu.

Korrelaatio tarkoittaa tilastollista riippuvuutta, ei sitä, että koulutettu olisi automaattisesti fiksu.

 

Ei koulutus lisää ihmisen älykkyysosamäärää. 

Jossakin määrin lisää, tietenkin. Esimerkiksi aasialaisen kirjoitusjärjestelmän omaksuminen kehittää kuviopäättelytaitoja.

Jos ottaisit suomalaisen kyläyhteisön älykkäimmän ihmisen 1500-luvulta ja laittaisit hänet kuviopäättelytestin äärelle, hän tuskin pääsisi muutamaa riviä pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kotona oikein ihana amkilainen, joten jätän ne semiautistiset teekkarit suosiolla muille. 

Joo, ja läskillä av-mammalla on se ihku iraki/afrikkilainen kotona. Whats youre point? Ei tarkoita että tuollainen kelpaisi laatumuijille joilla on varaa valita.