Onko muita, joilla ei avioehtoa?

Turha vängätä tästäkään. Ne jotka kokee avioehdon tarpeelliseksi tekee sen. Ja jos minä ja mieheni ei sitä syystä x ja y tehdä avioehtoa niin ei se ole muilta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät edes tiedä mikä ositus on ja mitä se avioerotilanteessa merkitsee eikä edes sitä, että se täytyy tehdä. Jokainen täysipäinen ihminen tekee avioehdon, se ei mielestäni ikinä ole epäluottamuksen osoitus, vaan täysin loogista ja järkevää suunnittelua riskien varalta.

Avioehto, edunvalvontavaltuutus ja testamentti. Nämä paperit ovat tosi tärkeitä kaikille.

Mitä te tarkoitatte edunvalvontavaltuutuksella tässä yhteydessä? Olen ollut vanhuksen edunvalvoja ja käytiin Maistraatissa yhdessä tekemässä valtuutus. Siinä vanhusta pikkuisen kuulusteltiin, että onko hän ilman painostusta suostumusta siihen.

Mutta että etukäteen tehdään valtuutus? Kenet siinä valtuutetaan hoitamaan kyseisen ihmisen raha-asioita? Ei kait sitä kohtaa voi avoimeksikaan jättää, että kuka tahansa voi alkaa edunvalvojaksi. Miten voitte neli-viisikymppisinä olla varmoja, että nyt valitsemanne hlö hoitaa rehellisesti ja kunnialla raha-asianne, kun ette itse enää kykene? Olkaa hyvä ja sivistäkää minua!

Niin osa luulee että kaikki jotka menevät naimisiin ilman avioehtoa eivät tiedä mitä tekevät tai eivät ymmärrä. Mutta kun sekin on VALINTA. Jos haluaa jakaa yhteisen omaisuuden puoliksi erotessa niin saa jakaa. Sekin on VALINTA. Ja meillä kaikki on yhteistä ja on aina ollut jo seurustelun aikana ja sekin on VALINTA. Mutta muiden ei tarvitse tai pidä tehdä niinkuin me. Vapaa VALINTA.

avioehto on vähän niin kuin kotivakuutus esim. tulipalon varalta. Eihän kukaan toivo, että kotona syttyy tulipalo eikä itsellä ole aikomusta tarkoituksella sytyttää tulipaloa, mutta se kotivaakutus on siltä varalta, että jos sattuu tulemaan tulipalo. Sama se on avioehdon kannalta, että se kannattaa tehdä siltä varalta, jos sattuu tulemaan avioero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun ei ollut niitä suuria perintöjä tulossa eikä tullutkaan. Voi se puoliso seota vaikka kuinka olisi avioehto. Jos nyt tulisi vaikka lottovoitto ja ero niin sekin menisi puoliksi automaattisesti kun meillä on porukkalotto. Lähtökohta on että eron sattuessa kohdalle omaisuus menee puoliksi. Jos toinen muuttuu kusipääksi niin keinot löytyy huijata. Oli sitten avioehto tai avioliittolain mukaan.

*Voi se puoliso seota vaikka kuinka olisi avioehto.* 

mutta jos on avioehto, sen seonneen puolison ottaman 2 miljoonan lainan tai sytyttämän tuhopolton korvauksia ei tarvitse toisen puolison maksaa. Muuten nekin menee puoliksi..

Häh, ei mene? Jos puoliso sekoaa ja ottaa lainan, se on hänen lainansa. Ei sitä yhdessä oteta. Jos tuhopoltosta tuomitaan, hän maksaa korvaukset. Ei niitä jaeta, jos ero tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Niin osa luulee että kaikki jotka menevät naimisiin ilman avioehtoa eivät tiedä mitä tekevät tai eivät ymmärrä. Mutta kun sekin on VALINTA. Jos haluaa jakaa yhteisen omaisuuden puoliksi erotessa niin saa jakaa. Sekin on VALINTA. Ja meillä kaikki on yhteistä ja on aina ollut jo seurustelun aikana ja sekin on VALINTA. Mutta muiden ei tarvitse tai pidä tehdä niinkuin me. Vapaa VALINTA.

Juuri tämä! Outoa, että haukutaan tyhmäksi, kun se avioehdottomuus on valinta. Jos haluaa jakaa omaisuutensa puoliksi erossa, niin mitä se kenellekään kuuluu? Enemmänkin ihmetyttää, miksi halutaan olla niin tarkkoja OMISTA rahoista, kun kuitenkin yhdessä perhe perustetaan. 

Ilman avioehtoa naimisiin menneet, oletteko henkisesti varautuneet siihen, että vaikka jossain vaiheessa pitkää liittoa toinen ilmoittaa löytäneensä uuden ja haluaa eron. Samalla tunnustaa pettäneensä koko liiton ajan. Pystyttekö hymyssäsuin sanomaan, että tottakai omaisuus laitetaan puoliksi ja onnea uudelle parille? Olette vaikka ennen sitä saaneet ihan mukavan perinnön ja sekin menee puoliksi. Ette näe tässä mitään väärää? Ette katkeroidu? Ette kadu sinisilmäisyyttänne olla ilman avioehtoa vaikka olette erotessa se, joka maksaa oppirahat eroavalle petturille?

Minun toiveesta otettiin avioehto. Asianajajakin ensin ihmetteli, mutta selitykseksi riitti, että minulla enemmän omaisuutta. Tuntui itsekin vähän hätävarjelun liioittelulta, mutta ajattelin että tehdään nyt tämäkin paperi jos elämässä tapahtuu jotain mitä en voi etukäteen edes kuvitella. Ja niinhän siinä vuosien päästä kävi. Kummasti auttoi selviämisessä, kun poispotkittuna ja ex-miehen uuden naisen vittuiluja kuunneltuani sain kaikesta huolimatta pitää oman omaisuuteni viimeistä penniä myöten. Ei tarvinnut heidän uusioperhettään alkaa rahoittamaan kaiken sen katastrofin ja surun keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Ilman avioehtoa naimisiin menneet, oletteko henkisesti varautuneet siihen, että vaikka jossain vaiheessa pitkää liittoa toinen ilmoittaa löytäneensä uuden ja haluaa eron. Samalla tunnustaa pettäneensä koko liiton ajan. Pystyttekö hymyssäsuin sanomaan, että tottakai omaisuus laitetaan puoliksi ja onnea uudelle parille? Olette vaikka ennen sitä saaneet ihan mukavan perinnön ja sekin menee puoliksi. Ette näe tässä mitään väärää? Ette katkeroidu? Ette kadu sinisilmäisyyttänne olla ilman avioehtoa vaikka olette erotessa se, joka maksaa oppirahat eroavalle petturille?

Minun avioerossa omaisuuteni vain kasvaisi, joten ei haittaisi yhtään. Minulle ei ole tulossa isoja perintöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät edes tiedä mikä ositus on ja mitä se avioerotilanteessa merkitsee eikä edes sitä, että se täytyy tehdä. Jokainen täysipäinen ihminen tekee avioehdon, se ei mielestäni ikinä ole epäluottamuksen osoitus, vaan täysin loogista ja järkevää suunnittelua riskien varalta.

Avioehto, edunvalvontavaltuutus ja testamentti. Nämä paperit ovat tosi tärkeitä kaikille.

Mitä te tarkoitatte edunvalvontavaltuutuksella tässä yhteydessä? Olen ollut vanhuksen edunvalvoja ja käytiin Maistraatissa yhdessä tekemässä valtuutus. Siinä vanhusta pikkuisen kuulusteltiin, että onko hän ilman painostusta suostumusta siihen.

Mutta että etukäteen tehdään valtuutus? Kenet siinä valtuutetaan hoitamaan kyseisen ihmisen raha-asioita? Ei kait sitä kohtaa voi avoimeksikaan jättää, että kuka tahansa voi alkaa edunvalvojaksi. Miten voitte neli-viisikymppisinä olla varmoja,

No esimerkiksi me valtuutimme toisemme ensisijaisesti (luotamme toisiimme), ja toissijaiseksi valitsimme sisareni - johon myös luotamme.  

Etukäteenhän se on tehtävä, et sinä kolarin jälkeen koomassa maatessasi sitä voi tehdä. Kai haluat, ettei raha-asiasi mene siinä maatessasi retuperälle ja ulosottoon? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä löytyy kymmeniä tuhansia tyhmiä ihmisiä Suomesta. Onhan se jänskää odotella milloin avio-oikeuden perusteella lähtee puolet omaisuudesta jollekin perseaukiselle akalle.

Tai ukolle. Näin on käynyt monelle tutulle.

Tai sitten eräälle tutulle kävi niin, että persaukinen ukko kuoli. Vaimo oli maksanut yksin kaikki menot. Kaikki omaisuus oli molempien nimissä, kun kerran naimisissa oltiin. Opiskeleville lapsille meni puolet vaimon maksamasta omaisuudesta. Opiskelijoilla ei tietenkään ollut varaa maksaa perintöveroja, äiti maksoi lasten puolesta. 

Leskeneläkettä ei maksettu, koska vaimolla oli parempi eläkekertymä.

Ei kuulemma ollut kannattava diili taloudellisesti vaimolle!

Eihän tässä avioehto olisi muuttanut tilannetta millään tavalla, jos kerran kaikki omaisuus oli molempien nimissä. Puoliksi olisi mennyt silloinkin. Ja jos omaisuus olisi ollut vain lesken nimissä, niin hän olisi saanut pitää sen kokonaan, vaikkei ollut avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät edes tiedä mikä ositus on ja mitä se avioerotilanteessa merkitsee eikä edes sitä, että se täytyy tehdä. Jokainen täysipäinen ihminen tekee avioehdon, se ei mielestäni ikinä ole epäluottamuksen osoitus, vaan täysin loogista ja järkevää suunnittelua riskien varalta.

Avioehto, edunvalvontavaltuutus ja testamentti. Nämä paperit ovat tosi tärkeitä kaikille.

Mitä te tarkoitatte edunvalvontavaltuutuksella tässä yhteydessä? Olen ollut vanhuksen edunvalvoja ja käytiin Maistraatissa yhdessä tekemässä valtuutus. Siinä vanhusta pikkuisen kuulusteltiin, että onko hän ilman painostusta suostumusta siihen.

Mutta että etukäteen tehdään valtuutus? Kenet siinä valtuutetaan hoitamaan kyseisen ihmisen raha-asioita? Ei kait sitä kohtaa voi avoimeksikaan jättää, että kuka tahansa voi alkaa edunvalvojaksi. Miten voitte neli-viisikymppisinä olla varmoja, että nyt valitsemanne hlö hoitaa rehellisesti ja kunnialla raha-asianne, kun ette itse enää kykene? Olkaa hyvä ja sivistäkää minua!

Ideaalissa maailmassahan sitä edunvalvontaa ei tarvitse ennen kuin vanhuudessa, jos silloinkaan. Mutta mitä vaan voi sattua milloin vaan, ja siihen on hyvä varautua. 

Vierailija kirjoitti:

Turha vängätä tästäkään. Ne jotka kokee avioehdon tarpeelliseksi tekee sen. Ja jos minä ja mieheni ei sitä syystä x ja y tehdä avioehtoa niin ei se ole muilta pois. 

 

Just näin. En ymmärrä miksi kaikkia painostetaan sen tekemiseen, kun kaikki eivät halua ja yhdessä päättävät niin.

Se on VAPAAEHTOINEN. 

Vierailija kirjoitti:

Ilman avioehtoa naimisiin menneet, oletteko henkisesti varautuneet siihen, että vaikka jossain vaiheessa pitkää liittoa toinen ilmoittaa löytäneensä uuden ja haluaa eron. Samalla tunnustaa pettäneensä koko liiton ajan. Pystyttekö hymyssäsuin sanomaan, että tottakai omaisuus laitetaan puoliksi ja onnea uudelle parille? Olette vaikka ennen sitä saaneet ihan mukavan perinnön ja sekin menee puoliksi. Ette näe tässä mitään väärää? Ette katkeroidu? Ette kadu sinisilmäisyyttänne olla ilman avioehtoa vaikka olette erotessa se, joka maksaa oppirahat eroavalle petturille?

Kun sellaista perintöä ei ole tulossa. Ja kun kaikki on yhdessä liiton aikana hankittu, niin erotessa kumpikin saa puolet, mitä se avioehto auttaa asiaan?

Christiiina kirjoitti:

avioehto on vähän niin kuin kotivakuutus esim. tulipalon varalta. Eihän kukaan toivo, että kotona syttyy tulipalo eikä itsellä ole aikomusta tarkoituksella sytyttää tulipaloa, mutta se kotivaakutus on siltä varalta, että jos sattuu tulemaan tulipalo. Sama se on avioehdon kannalta, että se kannattaa tehdä siltä varalta, jos sattuu tulemaan avioero.

 

Mutta kun me haluamme, että vaikka ero tulisi, niin omaisuus menee puoliksi, joten avioehto on turha. Miksi ihmeessä vänkäät, että meidän pitäisi tehdä avioehto, kun meistä kumpikaan ei sitä halua??? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät edes tiedä mikä ositus on ja mitä se avioerotilanteessa merkitsee eikä edes sitä, että se täytyy tehdä. Jokainen täysipäinen ihminen tekee avioehdon, se ei mielestäni ikinä ole epäluottamuksen osoitus, vaan täysin loogista ja järkevää suunnittelua riskien varalta.

Avioehto, edunvalvontavaltuutus ja testamentti. Nämä paperit ovat tosi tärkeitä kaikille.

Mitä te tarkoitatte edunvalvontavaltuutuksella tässä yhteydessä? Olen ollut vanhuksen edunvalvoja ja käytiin Maistraatissa yhdessä tekemässä valtuutus. Siinä vanhusta pikkuisen kuulusteltiin, että onko hän ilman painostusta suostumusta siihen.

Mutta että etukäteen tehdään valtuutus? Kenet siinä valtuutetaan hoitamaan kyseisen ihmisen raha-asioita? Ei kait sitä kohtaa voi avoimeksikaan jättää, että kuka tahansa voi alkaa edunvalvojak

No esimerkiksi me valtuutimme toisemme ensisijaisesti (luotamme toisiimme), ja toissijaiseksi valitsimme sisareni - johon myös luotamme.  

Etukäteenhän se on tehtävä, et sinä kolarin jälkeen koomassa maatessasi sitä voi tehdä. Kai haluat, ettei raha-asiasi mene siinä maatessasi retuperälle ja ulosottoon? 

 

Okei, nyt ymmärrän. Siihen on jo etukäteen valittu luotettava henkilö. Viisasta. Tuossa onnettomuustapauksessa edunvalvojaksi tulee viran puolesta ammattilainen makselemaan laskut, eivät asiat ehdi mennä sentään aivan pieleen. Tapahtuuhan noita kammottavia onnettomuuksia joka päivä tai muistisairaus iskee jo melko nuorena yllättäen. Suurkiitos vastauksesta!

Vierailija kirjoitti:

Ilman avioehtoa naimisiin menneet, oletteko henkisesti varautuneet siihen, että vaikka jossain vaiheessa pitkää liittoa toinen ilmoittaa löytäneensä uuden ja haluaa eron. Samalla tunnustaa pettäneensä koko liiton ajan. Pystyttekö hymyssäsuin sanomaan, että tottakai omaisuus laitetaan puoliksi ja onnea uudelle parille? Olette vaikka ennen sitä saaneet ihan mukavan perinnön ja sekin menee puoliksi. Ette näe tässä mitään väärää? Ette katkeroidu? Ette kadu sinisilmäisyyttänne olla ilman avioehtoa vaikka olette erotessa se, joka maksaa oppirahat eroavalle petturille?

Ei ole miljoonaperintöä tiedossa. Ihan on harkittu ja hyväksytty päätös tämä. Ja on helpottanut arkielämää suuresti, kun koko yhdessäolon ajan on kaikki rahat olleet yhteisiä. Näin on menty ja näin mennään, kitise sinä ihan rauhassa vaan. 

Juu suomalainen tapa tuputtaa omaa valintaansa muille. Mutkun minä tein avioehdon niin muidenkin pakko. Ei ole. Yksikään ilman avioehtoa naimisiin mennyt ei tuputa sitä valintaa muille. Kun se on henkilökohtainen päätös minkä jokainen pari tekee itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman avioehtoa naimisiin menneet, oletteko henkisesti varautuneet siihen, että vaikka jossain vaiheessa pitkää liittoa toinen ilmoittaa löytäneensä uuden ja haluaa eron. Samalla tunnustaa pettäneensä koko liiton ajan. Pystyttekö hymyssäsuin sanomaan, että tottakai omaisuus laitetaan puoliksi ja onnea uudelle parille? Olette vaikka ennen sitä saaneet ihan mukavan perinnön ja sekin menee puoliksi. Ette näe tässä mitään väärää? Ette katkeroidu? Ette kadu sinisilmäisyyttänne olla ilman avioehtoa vaikka olette erotessa se, joka maksaa oppirahat eroavalle petturille?

Minun avioerossa omaisuuteni vain kasvaisi, joten ei haittaisi yhtään. Minulle ei ole tulossa isoja perintöjä. 

Eli saamapuolella olevaa ei haittaisi :)

Ei ole avioehtoa, yhdessä 22 vuotta. Yhteinen omaisuus ja yhdessä kerätty, keskimäärin saman verran ollaan tuotu talouteen rahaa. Juuri tässä mietin että minulle käy ihan hyvin omaisuuden puolittaminen, ei ole mitään tunnesidettä mihinkään omaisuuslajiimme tai tuleviin perintöihin. Ehkä jos olisi joku suvun mökki tai tila tai muu vastaava niin sitten olisi tilanne eri.