Joko teidän perheessänne on käytössä "non-native bilingualism"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin voin ymmärtää tuon miehen päätöksen, koska hän on käynyt englanninkielisen koulun, mutta tuon naisen päätös on täysin järjetön. 

Vaikka kuinka olisi käynyt koulun englanniksi, silti typerä päätös mieheltä, jos hän itse on suomenkielisestä perheestä. Tai ehkä hän on yksi näistä joiden vanhemmat ovat jättäneet lapsensa kasvatuksen puolikieliselle aupairille.

Ei ole typerä päätös, jos englanti on hänen tunnekielensä. Sitä omaa tunnekieltähän lapselle tulisi suositusten mukaan puhua. 

Onhan englantilaisuudessa/amerikkalaisuudessa jne enemmän kyseessä kuin pelkkä kielitaito, jonka en usko noilla olevan kovin hyvä. Kulttuuri ja identiteetti. Voi hyvä ihminen mitä vajaaälyisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Sivistys karttui aikansa ja taitaa olla nyt jo alamäessä. Kielellinen kyky hahmottaa abstrakteja asioita vaatii hyvän pohjan ja lukeneisuutta.

 

Nyt nelikymppisenä erot näkyvät, kun sivistystä siirretään lapsille. Joissakin tuttavien perheissä on iltavideo tai äänikirja yhteisen iltasadun sijaan. Satuhetken voi tietenkin välillä ulkoistaa, mutta yhteisen lukuhetken tarkoituksena on myös syventää lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta, mikä tyynnyttää ja rentouttaa molempia ja valmistelee nukahtamista.

En yhtään ihmettele yleistyvää nepsyilyä, jos pikkulapsetkin altistetaan jatkuvaan informaatioähkyyn. Kielten opettelu sinänsä on erittin kannatettavaa, mutta sekin on helpompaa, kun osaa yhden kielen rikkaasti.

Esimerkiksi Briteissä sivistyksen kuulee puheesta. Tosi-TV-englanti on heikoimmasta päästä, joten sen tason englantia puhuvan suomalaisen vanhemman jälkikasvu oppii sitä varmasti ihan opintosuunni

"Nepsyily" on synnynnäistä ja perinnöllistä, eikä johdu mistään kasvatukseen liittyvästä. Meillä on kolme sukupolvea autismin kirjolaisia perheessä (siis hengissä nyt. Epäilemättä on ollut kaikissa aiemmissakin sukupolvissa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe tässä mitään järkeä, vaikka isä olisikin koulut käynyt englanniksi. Lapset oppii englanninkielinen äärimmäisen helposti jokatapauksessa nykyään. En usko että tämä lapsi tulee erottumaan edukseen muuta kuin hetken alakoulussa, muut lapset ottaa kyllä kielitaidossa kiinni pian. Eli mitään etuasemaa ei tällä sekoilulla saavuteta. Eri asia olis ehkä harvinaisemman / vaikeamman kielen kanssa...

Ja sitten vielä... tämä umpisuomalainen mies haluaa lapsensa kutsuvan häntä Daddyksi?!?! Daddy?!?

Totta kai siitä on etua, jos on oppinut kielen siinä iässä missä sen oppii automaattisesti. Jos tämä isä on käynyt koulunsa englanniksi ja englanti on hänelle se kotikieli ja tunnekieli, niin ei siinä tapauksessa ole mitenkään outoa, että haluaa puhua lapselle englantia.

Mun lapset valitettavasti valitsivat itse puhua englantia pääkielenään, vaikka me mo

No meillä se oli luontevasti englanti, koska molemmat osasivat sitä sujuvasti. Sitten ajan kanssa molemmat ovat oppineet toistensa kieltä, mutta englanti on jäänyt vanhempien kommunikaatiokieleksi. Kaikki perheessä ymmärtävät kaikkia kieliä, kielivalinnalla nykyään osoitetaan lähinnä kenelle ollaan puhumasss. Lapsille aina omaa kieltä tietysti.

Aluksi muistan että olin jotenkin epämääräisesti huolissani että ymmärtääkö lapsi mitä isä puhuu. Se tietysti heijasti sitä etten itse ymmärtänyt. Kielten oppiminen tapahtui meillä hyvin mutkattomasti, siihen ei tarvinnut kiinnittä erityistä huomiota. Tietysti se vaatii sitä että molemmat vanhemmat ovat lapsen arjessa mukana, jotta kieltä kuullaan ja opitaan erilaisissa tilanteissa. 

Minulla on suomenkielinen äiti ja ruotsinkielinen isä, molemmat siis periaatteessa yksikielisiä, kommunikovat keskenään äidin huonohkon ruotsin avulla. Minulle äiti kuitenkin aina puhunut suomea ja isä tietenkin ruotsia koska ei osaa muuta.

Vaikka molempien kielet ovat täysin natiiveja ja ainoa kieli mitä puhuvat hyvin, omasta mielestä minulla on pieniä puutteita sekä suomen että ruotsinkielessä. Eli vaikka kaksi natiivia puhuu kieltään lapselle, sekin voi haitata lapsen sujuvaa kommunikointia. Ei mitään suuria ongelma ole aiheutunut mutta hyvin usein mietin kyllä etten ihan niin sujuvasti saa sanottua asiaani kuin haluaisin.

Englantia nyt oppii vaikka mistä, itselle pleikkarin GTA Vice City oli paras englannin opettaja kun tehtävänannossa oli ääni ja tekstitys vain englanniksi, oli pakko yrittää ymmärtää jotta sai suoritettua tehtävän.

Ei noillakaan vanhemmilla ole kaikki muumit laaksossa. 

En ole taas vähään aikaan lukenut mitään typerämpää. Lapset oppivat huonosti englantia ja sen lisäksi ovat täysin suomalaisia ilman kulttuuri-identiteettiä englanninkielisestä maasta. Omat lapseni ovat puoliksi brittejä ja kyllähän sen niistä näkee. Tuntevat molempien maiden kulttuurin, historian, tavat ja ne pienet jutut, jota tuntee ainoastaan oikea englantilainen/suomalainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin voin ymmärtää tuon miehen päätöksen, koska hän on käynyt englanninkielisen koulun, mutta tuon naisen päätös on täysin järjetön. 

Vaikka kuinka olisi käynyt koulun englanniksi, silti typerä päätös mieheltä, jos hän itse on suomenkielisestä perheestä. Tai ehkä hän on yksi näistä joiden vanhemmat ovat jättäneet lapsensa kasvatuksen puolikieliselle aupairille.

Ei ole typerä päätös, jos englanti on hänen tunnekielensä. Sitä omaa tunnekieltähän lapselle tulisi suositusten mukaan puhua. 

Tämä mies oli suomenkielisestä perheestä ja elänyt lähes koko lapsuutensa Suomessa kolmea vuotta lukuun ottamatta, mutta käynyt englanninkielistä koulua ja puhunut englantia veljensä kanssa. Kuulostaako tunnekieleltä?

Sinänsä asia on minulle aivan sama. Varmasti tunteet tulevat ilmaistuiksi tavalla tai toisella. Jos perheessä on perusasiat kunnossa, tuollaisilla lillukanvarsilla ei ole väliä. Suomessa on paljon perheitä, joilla perusasiatkin ovat rempallaan. Mutta toivon, että kuitenkaan kukaan ei ota paineita siitä, että lapsille pitäisi puhua englantia. Ennemmin voisi ottaa paineita siitä iltasadusta, joka alkaa jo kohta harvinaistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin voin ymmärtää tuon miehen päätöksen, koska hän on käynyt englanninkielisen koulun, mutta tuon naisen päätös on täysin järjetön. 

Vaikka kuinka olisi käynyt koulun englanniksi, silti typerä päätös mieheltä, jos hän itse on suomenkielisestä perheestä. Tai ehkä hän on yksi näistä joiden vanhemmat ovat jättäneet lapsensa kasvatuksen puolikieliselle aupairille.

Ei ole typerä päätös, jos englanti on hänen tunnekielensä. Sitä omaa tunnekieltähän lapselle tulisi suositusten mukaan puhua. 

Entäpä sitten, jos se tunnekieli ei olekaan mitenkään soljuvaa? Eivät kaikki osaa ilmaista itseään hienosti edes sujuvimmalla kielellään.

Vierailija kirjoitti:

Onhan englantilaisuudessa/amerikkalaisuudessa jne enemmän kyseessä kuin pelkkä kielitaito, jonka en usko noilla olevan kovin hyvä. Kulttuuri ja identiteetti. Voi hyvä ihminen mitä vajaaälyisiä. 

Kyllähän se englanninkielinen suomalaisuuskin on identiteetti. Jos äidillä on paljon englanninkielisiä kavereita ja lasten koulussakin puhutaan paljon englantia, se on heidän kulttuurinen ja identiteettinen taustansa. Englantilaisuuteen tai amerikkalaisuuteen ei asia liity oikeastaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

En ole taas vähään aikaan lukenut mitään typerämpää. Lapset oppivat huonosti englantia ja sen lisäksi ovat täysin suomalaisia ilman kulttuuri-identiteettiä englanninkielisestä maasta. Omat lapseni ovat puoliksi brittejä ja kyllähän sen niistä näkee. Tuntevat molempien maiden kulttuurin, historian, tavat ja ne pienet jutut, jota tuntee ainoastaan oikea englantilainen/suomalainen. 

Juuri tämä, eli että kieli ja kulttuuri ovat niin yhteen kietoutuneita ettei toista voi olla ilman toista. Miksi opettaa kieli jos ei ole taustalla kulttuuria? Ja siis nimen omaan äidinkielenä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomenkielinen äiti ja ruotsinkielinen isä, molemmat siis periaatteessa yksikielisiä, kommunikovat keskenään äidin huonohkon ruotsin avulla. Minulle äiti kuitenkin aina puhunut suomea ja isä tietenkin ruotsia koska ei osaa muuta.

Vaikka molempien kielet ovat täysin natiiveja ja ainoa kieli mitä puhuvat hyvin, omasta mielestä minulla on pieniä puutteita sekä suomen että ruotsinkielessä. Eli vaikka kaksi natiivia puhuu kieltään lapselle, sekin voi haitata lapsen sujuvaa kommunikointia. Ei mitään suuria ongelma ole aiheutunut mutta hyvin usein mietin kyllä etten ihan niin sujuvasti saa sanottua asiaani kuin haluaisin.

Englantia nyt oppii vaikka mistä, itselle pleikkarin GTA Vice City oli paras englannin opettaja kun tehtävänannossa oli ääni ja tekstitys vain englanniksi, oli pakko yrittää ymmärtää jotta sai suoritettua tehtävän.

Eikös tuon pelin ikäraja ole 18? Omat lapseni ovat opetelleet englantia pikkuisen aikaisemmin. Alakoulun loppupuolella alkoivat ymmärtää Simpsonien vitsejä, mistä oikeastaan olin aika ylpeä.

Vierailija kirjoitti:

-Mikä on sun äidinkieli?

-Bädli spouken inglish.

Hymyilin, koska tämä muuten pitääkin paikkansa omalla kohdallani. Olen asunut lapsena usassa ja puhun kuitenkin tosi surkealla aksentilla vaikka sanat hallussa, minkäs teet. Näen unia ja ajattelen paljolti englanniksi. Että näin se on, just tuo. Varmaan moni näistä kaksikielisistä suomalaisperheistä kokee samoin, ja itse oikeastaan en näe täsä koko jutussa, etyä lapsille pihutaan myös englantia, mitään pahaa. Ei sitä kieltä koulussakaan niin kummoisesti opi, samaa rallienglantia se sielläkin on.

Vierailija kirjoitti:

Samaa linjaa kuin Tinderin täysin suomalaiset naiset, ketkä eivät suostu viestittelemään kuin englanniksi, koska ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kansainvälisiä. 

eikä! onko tällaisia? myötähäpeää!

- ulkomailta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomenkielinen äiti ja ruotsinkielinen isä, molemmat siis periaatteessa yksikielisiä, kommunikovat keskenään äidin huonohkon ruotsin avulla. Minulle äiti kuitenkin aina puhunut suomea ja isä tietenkin ruotsia koska ei osaa muuta.

Vaikka molempien kielet ovat täysin natiiveja ja ainoa kieli mitä puhuvat hyvin, omasta mielestä minulla on pieniä puutteita sekä suomen että ruotsinkielessä. Eli vaikka kaksi natiivia puhuu kieltään lapselle, sekin voi haitata lapsen sujuvaa kommunikointia. Ei mitään suuria ongelma ole aiheutunut mutta hyvin usein mietin kyllä etten ihan niin sujuvasti saa sanottua asiaani kuin haluaisin.

Englantia nyt oppii vaikka mistä, itselle pleikkarin GTA Vice City oli paras englannin opettaja kun tehtävänannossa oli ääni ja tekstitys vain englanniksi, oli pakko yrittää ymmärtää jotta sai suoritettua tehtävän.

Eikös tuon pelin i

Peli on K18 mutta jos en olis yläasteikäisenä pelannut, en olisi oppinut englantia yhtä tehokkaasti. Huomasi itsekin miten englanti kehittyi valtavasti kun pelasin läpi. En kuitenkaan kuljeskele varastelemassa autoja, heittelemässä kranaatteja poliiseja kohtaan tai ampumalla haulikollahuoria vaikka jotkut luulee että peli tekisi sellaiseksi.

En tajua, miksi kaikesta täytyy tehdä joku ihmeen sääntö, että isä puhuu lapselle vain englantia tms? 

Miksei voida leikkiä? Niinhän lapset parhaiten oppii. Eli että kotikieli olisi se kummankin vanhemman äidinkieli, ja sitä käytettäisiin enimmäkseen, mutta välillä voitaisiin puhua vieraita kieliä muuten vaan. 

Englannin lapset nyt oppivat tosi hyvin viihteestä, toki sitäkin voisi edistää sillä että ottaa aina tekstitykset pois jos katsotaan jotain elokuvaa. Lastenpiirretyt voisi ensin katsoa dubattuna ja sitten alkuperäisenä versiona, kun lapsi tietää jo tarinan. Jne. 

Ja sitten voi tehdä niin kuin meillä: me olemme aina miehen kanssa vaan spontaanisti puhuneet toisinaan espanjaa, toisinaan saksaa tms. Kumpikaan meistä ei ole mitenkään hyvä noissa kielissä, mutta lapset oppivat siitä sen että kieltä voi vaihtaa lennosta, että ei ole niin justiinsa jos ei osaa aina niin täsmälleen. Siitä tulee siis sitä puhumisen rohkeutta. 

Meillä tuo ei siis ole mikään sovittu tai suunniteltu juttu, meillä oli ennen lapsiakin tapana joskus keskustella milloin milläkin kielellä, tai niin että minä puhun saksaa ja mies espanjaa tms. Kun toinen puhuu toista paremmin mutta ymmärtää kuitenkin sitä toistakin kieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin voin ymmärtää tuon miehen päätöksen, koska hän on käynyt englanninkielisen koulun, mutta tuon naisen päätös on täysin järjetön. 

Vaikka kuinka olisi käynyt koulun englanniksi, silti typerä päätös mieheltä, jos hän itse on suomenkielisestä perheestä. Tai ehkä hän on yksi näistä joiden vanhemmat ovat jättäneet lapsensa kasvatuksen puolikieliselle aupairille.

Ei ole typerä päätös, jos englanti on hänen tunnekielensä. Sitä omaa tunnekieltähän lapselle tulisi suositusten mukaan puhua. 

Entäpä sitten, jos se tunnekieli ei olekaan mitenkään soljuvaa? Eivät kaikki osaa ilmaista itseään hienosti edes sujuvimmalla kielellään.

Niin mitä sitten? Kai niidenkin, jotka eivät osaa ilmaista itseään hienosti millään kielellä, pitää puhua lapsilleen?

Minä en ole keksinyt sitä suositusta, että lapselle tulisi puhua omaa tunnekieltään. Se nyt vaan on se suositus. 

Tärkeintä on, että opetetaan ja panostetaan myös asuinmaan äidinkieleen.

 

Katsoin aikanaan kertomuksen naisesta, jonka vanhemmat opettivat ja puhuivat hänelle lapsena vain kiinan kieltä, vaikka perhe asui yhdysvalloissa. Lapsena hän tietenkin oppi englantia päiväkodissa ja koulussa. Hänen sanavarastonsa kuitenkin oli niin kaukana muista ikäisistään, että se hidasti hänen koulunkäyntiään, ja opettajat luulivat hänellä olevan suurempia älyllisiä ongelmia. Hän ei vain ymmärtänyt mitä hänelle puhuttiin. Asia kuitenkin korjaantui hiljalleen, kun isä huomasi,  ettei tytär ymmärtänyt normaaleja englanninkielen sanoja, ja alkoi puhumaan hänelle myös englantia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Mikä on sun äidinkieli?

-Bädli spouken inglish.

Hymyilin, koska tämä muuten pitääkin paikkansa omalla kohdallani. Olen asunut lapsena usassa ja puhun kuitenkin tosi surkealla aksentilla vaikka sanat hallussa, minkäs teet. Näen unia ja ajattelen paljolti englanniksi. Että näin se on, just tuo. Varmaan moni näistä kaksikielisistä suomalaisperheistä kokee samoin, ja itse oikeastaan en näe täsä koko jutussa, etyä lapsille pihutaan myös englantia, mitään pahaa. Ei sitä kieltä koulussakaan niin kummoisesti opi, samaa rallienglantia se sielläkin on.

Varmaan aika monikin perhe sanailee englanniksi viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset menevät kouluun. Nykyäänhän ensimmäinen vieras kieli alkaa jo ekalla. Siinä ei ole mitään pahaa, ja sehän on parasta aivojumppaa. Ruokapöydässä etsitään tuttuja sanoja eurooppalaisista kielistä, niistäkin joista tunnetaan lähinnä kulinaristista sanastoa. Meillä supisuomalaisessa perheessä on kolme lasta ja kaikilla Duolingo käytössä ihan huvin vuoksi. 

Mutta sellaiset kategoriset päätökset, kuin että toinen suomenkielisistä vanhemmista puhuu lapsille vain englantia, nostaa minulla karvat pystyyn. Jotenkin ajattelisin, että puhe on niin keskeinen osa ihmisen kommunikaatiota, ettei sitä saa rajoittaa. Kaikki kielet ja kaikki keinot ovat oikeita. Ymmärrän kyllä kaksikielisille perheille tehdyt suositukset, mutta samalla kommunikaatiossa pitäisi säilyttää sellainen tietty jousto ja ilo. Kieltenkin opiskelu on parhaimmillaan leikkiä.

Mun mielestä tuo on typerää. Korva särähtää aina, jos kuulee ei natiivin puhuvan lapselleen vierasta kieltä niin, että sitä puhutaan äidinkielen sijaan. Ei hyvä juttu, vaikka puhuisi hyvin sitä vierasta kieltä.

Eti asia jos opetusmielessä välillä haluaa puhua, mutta jos enemmän vierasta kieltä niin outoa eikä äidinkielen kannalta hyvä asia. Ei kai tuo hirveän yleistä ole.