Joko teidän perheessänne on käytössä "non-native bilingualism"

Lapset oppii sen kielen somesta 

Vierailija kirjoitti:

Aivan järjetön juttu tuo ruotsin lisätunti yläkouluun, absolutisti ei mitään hyötyä. Olisi vaikka jonkin muun vieraan kielen opettelua, saksa, ranska, italia, espanja, arabia, niin voisivat tutustua siihen yläkoulussa ja saada sivistystä. Esim. Kaupungeissa voisivat kokoontua harvinaisen kielen ryhmiin eri kouluista tai esim videoyhteys. Voisivat tutustua ko kieleen, vaikka menisivät myöhemmin vaihto-opizkelijaksi ko maahan. Koskaan ei tiedä milloin tarvitsee ja tutustuvat samalla kieleen ja kulttuuriin, suurin vahinko on nyt tapahtunut ruotsin lisätunnin lisäämisessä.

Mun lapseni tykkäisivät opiskella harvinaisia kieliä, mutta ryhmiä ei vain synny, ja kaupunki tekee parhaansa tehdäkseen asioista niin vaikeita ettei esimerkiksi A2-ryhmiä tarvitsisi järjestää.

Siksi olen kiitollinen pakkoruotsista, jota ei sentään voi säästää olemattomiin. Yläkoululaisella pojallani on ruotsista kymppi, ja hän ajattelee että sen kautta saksaa on helpompi opiskella sitten joskus kun sellainen mahdollisuus aukeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puhuisi ei-natiivina loistavaakin englantia, niin ei se vivahteikkuudeltaan todellakaan vastaa äidinkieltä. Tietysti hyvin tyypillistä, että ihmiset luulevat puhuvansa "täydellistä" englantia, jos se on koulussa ollut kymppi. Ei varmasti tee lapsille hyvää.

Ja sitten taas maailmassa on englanninkielisiä natiiveja, joilla on suppeampi englannin sanavarasto kuin suomalaisella keskivertoylioppilaalla. Maapallon sivistyserot ovat valtavat. Itse olen eniten huolissani siitä, että Suomessa nykyään ajatellaan suomalaisten koululaisten menevän rikki kirjojen lukemisesta. Osaamisen lakipiste ohitettiin jo vuosia sitten, nyt vain helpotetaan.

Mielestäni lapset ei opi puhumaan englantia somesta ja työ/kotikielenä käytetty rallienglanti ei ole "erinomaista englantia". Asiantuntijasanasto voi toki olla laajempi kuin keskivertotallaajalla mutta keskustelu ja kulttuurintuntemus saattaa olla hakusessa. Mielenkiintoista kyllä, perheenjäsen joka on ollut monikulttuurisessa koulussa pääsi heti jyvälle erään englanniksi haastateltavan puhenuotista. Hän sanoi että siltä suunnalta tulevat puhuvat suomeakin samalla nuotilla. Rallienglannissa ei siis ole mitään noloa muuta kuin silloin kun sitä puhuva ihminen ajattelee omaavansa täydellisen kielitaidon. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin voin ymmärtää tuon miehen päätöksen, koska hän on käynyt englanninkielisen koulun, mutta tuon naisen päätös on täysin järjetön. 

Vaikka kuinka olisi käynyt koulun englanniksi, silti typerä päätös mieheltä, jos hän itse on suomenkielisestä perheestä. Tai ehkä hän on yksi näistä joiden vanhemmat ovat jättäneet lapsensa kasvatuksen puolikieliselle aupairille.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa oli siis kaksi perhettä. Toisessa isä oli asunut lapsena useamman vuoden Japanissa ja käynyt siellä englanninkielistiä koulua ja sitä kautta oppinut kieltä. Jutussa sanottiin, että isä puhuu vielä aikuisenakin veljensä kanssa pelkkää englantia ja halunnut siirtää taidon lapsilleen.

MUTTA jutussa ollut toinen perhe: yh-äiti joka oli jutun mukaan oppinut englannin mm. ravintola- ja puhtaanapitotyössään. Voin vaan kuvitella minkälaista kielitaitoa tällä "osaamisella" siirretään eteenpäin.

Tuon jälkimmäisenkin kielitaito voi olla aivan kelpo

En näe tässä mitään järkeä, vaikka isä olisikin koulut käynyt englanniksi. Lapset oppii englanninkielinen äärimmäisen helposti jokatapauksessa nykyään. En usko että tämä lapsi tulee erottumaan edukseen muuta kuin hetken alakoulussa, muut lapset ottaa kyllä kielitaidossa kiinni pian. Eli mitään etuasemaa ei tällä sekoilulla saavuteta. Eri asia olis ehkä harvinaisemman / vaikeamman kielen kanssa...

Ja sitten vielä... tämä umpisuomalainen mies haluaa lapsensa kutsuvan häntä Daddyksi?!?! Daddy?!?

Ihme suorittamista ihmisten elämä nykyään vauvasta alkaen, kun kotonakaan ei voi enää edes puhua normaalisti vaan jopa puhumista pitää suorittaa ja opetella jotain mukamas hienompaa. 

Harmi taas maksumuuri. Nyt ei tiedä mitä toisen perheen kohdalla jutussa on, kun ei näy sanaakaan siitä.

Vierailija kirjoitti:

Toimii ainoastaan, jos vanhemmat puhuvat kieltä natiivitasolla, ovat tehneet ylemmän korkeakoulututkinnon pääaineenaan kyseinen kieli.

Siinäkin tilanteessa herää kysymys, miksi lapsille ei puhuta MYÖS äidinkieltä.

Englannin kielen maisterina ja urani aikuiskoulutuksen parissa viettäneenä väitän, että keskivertoenkunopen kielitaito ei ole niin hyvä, että siitä kannattaisi tehdä lapselle äidinkieli. Englanninkielisen koulun käyminen ei pätevöitä yhtään sen enempää.

Olisi kiva kuunnella noiden vanhempien haastattelut ja pätkä perheen yhteiseloa. Jostain syystä ei kuulla.

Mitä muuten mahtaa kuulua Simo Rantalaiselle, joka kauan sitten kehui lehtihaastattelussa puhuvansa pojalleen vain englantia? Tuliko pojasta natiivi ja millainen natiivi?

Oliko se Mannerheim jonka kotona puhuttiin joka viikon päivä eri kieltä. Hyvin meni silläkin.

Puhun erinomaista englantia, mutta en todellakaan tiedä lonkalta kaikkia sihistä, suhista, lorista, liristä, temmeltää, vipeltää, kyllikseen, juoksennella, käveleskellä, hilla, lakka, mesimuurain, suomuurain, lista on loputon. Tietysti osaan selittää nämä ja kiertää jollain muulla sanalla tai sanonnalla, mutta mikä olisi juuri se oikea sana tai sanonta? Äidinkielessä todellakin on nämä vivahteet joita on todella vaikea oppia. Näitä en riistäisi lapseltani.  

Vierailija kirjoitti:

En näe tässä mitään järkeä, vaikka isä olisikin koulut käynyt englanniksi. Lapset oppii englanninkielinen äärimmäisen helposti jokatapauksessa nykyään. En usko että tämä lapsi tulee erottumaan edukseen muuta kuin hetken alakoulussa, muut lapset ottaa kyllä kielitaidossa kiinni pian. Eli mitään etuasemaa ei tällä sekoilulla saavuteta. Eri asia olis ehkä harvinaisemman / vaikeamman kielen kanssa...

Ja sitten vielä... tämä umpisuomalainen mies haluaa lapsensa kutsuvan häntä Daddyksi?!?! Daddy?!?

En tiedä, millaisia tuon lehtijutun lapset ovat temperamenteiltaan. Ja onhan se niinkin, että jos pienestä saakka tottuu siihen, että asiat ovat tietyllä tavalla, ei niitä välttämättä osaa kyseenalaistaa.

Mutta omat lapseni ovat sen verran näsäviisaita ja kriittisiä, että saisin kyllä heiltä melkoista palautetta, jos olisin ensin itse päättänyt mielivaltaisesti, että suomalaisessa perheessä puhutaan kahta kieltä, ja sen jälkeen yrittäisin kieltää heitä puhumasta finglishiä. Taatusti tulisi finglishiä oikein olan takaa.



Eivätkä he varmastikaan kutsuisi meitä mummyksi ja daddyksi, koska nytkin käyttävät etunimiä. Ihania lapsia, mutta näkevät kyllä todella hyvin aikuisten kommervenkkien läpi.

Kuluuko päivääkään ilman että hesarissa on joku globalistimädätys juttu?

Etenkin tuon yh-äidin enkun taito kyllä mietityttää. Itsellänikin on kiinnostus englannin kieleen, niinkuin tuolla äidillä. Mulla jopa niin paljon että olen opiskellut englannin aineenopettajaksi. Enkä silti tekisi tuota lapsilleni.

Kun mun aikuinen lapsi pääsi opiskelemaan englannin kieltä pääaineenaan niin usealla ihmisellä mm töistä tuli tarve kertoa miten heidän lapsillaan on jo "täydellinen" englanti. Nuoret ovat päässeet töihin sen avulla tai että olivat kirjoittaneet enkusta ällän, joten lisäopintoja ei tarvita kun osaavat jo "täydellisesti". Eli tämä on se ymmärrys kielen osaamisesta ja tutkimuksesta mikä keskimäärin on. Ei ihme sitten, jos suomalainen laitoshuoltaja arvelee olevan fiksua puhua lapsilleen ei-äidinkielentasoista englantia. Englantia osaamattomat joutuu sitten vielä yliopistossakin opiskelemaan sitä ;)

Vierailija kirjoitti:

Samaa linjaa kuin Tinderin täysin suomalaiset naiset, ketkä eivät suostu viestittelemään kuin englanniksi, koska ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kansainvälisiä. 

Tämän täytyy olla joku kummeli sketsi.

Milloin suomen kielen opettaminen lapsille kielletään? Monesta kasvaa nyt juntti.

Vierailija kirjoitti:

En näe tässä mitään järkeä, vaikka isä olisikin koulut käynyt englanniksi. Lapset oppii englanninkielinen äärimmäisen helposti jokatapauksessa nykyään. En usko että tämä lapsi tulee erottumaan edukseen muuta kuin hetken alakoulussa, muut lapset ottaa kyllä kielitaidossa kiinni pian. Eli mitään etuasemaa ei tällä sekoilulla saavuteta. Eri asia olis ehkä harvinaisemman / vaikeamman kielen kanssa...

Ja sitten vielä... tämä umpisuomalainen mies haluaa lapsensa kutsuvan häntä Daddyksi?!?! Daddy?!?

Totta kai siitä on etua, jos on oppinut kielen siinä iässä missä sen oppii automaattisesti. Jos tämä isä on käynyt koulunsa englanniksi ja englanti on hänelle se kotikieli ja tunnekieli, niin ei siinä tapauksessa ole mitenkään outoa, että haluaa puhua lapselle englantia.

Mun lapset valitettavasti valitsivat itse puhua englantia pääkielenään, vaikka me molemmat vanhemmat on lähtökohtaisesti puhuttu omia äidinkieliämme lapsille. Vaan kun me vanhemmat on puhuttu keskenämme ja muiden aikuisten kanssa englantia, niin lapset oppi sen tietysti siinä samalla.

Mun mielestä kaksikielisille perheille suunnatuissa ohjeissa ei oteta huomioon sitä, että miten olisi tarkoitus jutella perheenä keskenään, jos vanhemmat ei osaa toistensa kieliä vaan puhuvat keskenään kieltä, joka ei ole kummankaan äidinkieli. Kaikki ohjeet vaan sanoo, että lapselle tulee puhua sitä omaa äidinkieltään, ja perheen yhteisestä kommunikaatiosta ei mainita mitään. 

Sivistys karttui aikansa ja taitaa olla nyt jo alamäessä. Kielellinen kyky hahmottaa abstrakteja asioita vaatii hyvän pohjan ja lukeneisuutta.

 

Nyt nelikymppisenä erot näkyvät, kun sivistystä siirretään lapsille. Joissakin tuttavien perheissä on iltavideo tai äänikirja yhteisen iltasadun sijaan. Satuhetken voi tietenkin välillä ulkoistaa, mutta yhteisen lukuhetken tarkoituksena on myös syventää lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta, mikä tyynnyttää ja rentouttaa molempia ja valmistelee nukahtamista.

En yhtään ihmettele yleistyvää nepsyilyä, jos pikkulapsetkin altistetaan jatkuvaan informaatioähkyyn. Kielten opettelu sinänsä on erittin kannatettavaa, mutta sekin on helpompaa, kun osaa yhden kielen rikkaasti.

Esimerkiksi Briteissä sivistyksen kuulee puheesta. Tosi-TV-englanti on heikoimmasta päästä, joten sen tason englantia puhuvan suomalaisen vanhemman jälkikasvu oppii sitä varmasti ihan opintosuunnitelman tahdissa myöhemminkin.