Joko teidän perheessänne on käytössä "non-native bilingualism"

Huutista ja pieristä.

Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi HS on tehnyt journalistisen valinnan kirjoittaa suositusten vastaisesta ja nykytiedon mukaan haitallisesta toimintatavasta lapsiperheessä? Vähän sama kuin kirjoittaisi jutun näistä:

"Anneli käänsi autossa lapsensa kasvot menosuuntaan 9 kk iässä - nyt automatkat sujuvat kaikkien kannalta mukavammin"

"Jaakkiman, 5, ruutuaika on neljästä viiteen tuntia päivässä. "Tämä on meidän perheemme sujuvan arjen kannalta paras ratkaisu" toteaa äiti."

Mielestäni suurelta mediatalolta pitäisi voida edellyttää vastuullisuutta. 

Entäs vaikkapa yhteiset ruokailuhetket? Isä puhuu englantia, äiti suomea ja lapset kumpaakin kieltä sekaisin?  Isovanhemmat, jotka eivät ehkä osaa hyvin englantia, tulevat kylään. Onko silloin yhteinen kieli suomi vai enkku. Aika kaaos.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on, että opetetaan ja panostetaan myös asuinmaan äidinkieleen.

 

Katsoin aikanaan kertomuksen naisesta, jonka vanhemmat opettivat ja puhuivat hänelle lapsena vain kiinan kieltä, vaikka perhe asui yhdysvalloissa. Lapsena hän tietenkin oppi englantia päiväkodissa ja koulussa. Hänen sanavarastonsa kuitenkin oli niin kaukana muista ikäisistään, että se hidasti hänen koulunkäyntiään, ja opettajat luulivat hänellä olevan suurempia älyllisiä ongelmia. Hän ei vain ymmärtänyt mitä hänelle puhuttiin. Asia kuitenkin korjaantui hiljalleen, kun isä huomasi,  ettei tytär ymmärtänyt normaaleja englanninkielen sanoja, ja alkoi puhumaan hänelle myös englantia. 

Suomessa kyllä nimenomaan neuvotaan, että ei pidä sortua tuohon, että vanhempi alkaisi puhua lapselle asuinmaan kieltä oman äidinkielensä sijaan. 

Muualla maailmassa tuota taas tehdään paljon. Minuakin paheksuttiin, kun puhuin lapselleni Suomea, enkä asuinmaamme kieltä (jota en siinä vaiheessa osannut kuin äärimmäisen kömpelösti). Monet muut maa hanmu uttajat kyllä puhuivat lapsilleen maan kieltä, silloinkin kun eivät oikeasti osanneet sitä muutamaa rikkinäistä lausetta enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin voin ymmärtää tuon miehen päätöksen, koska hän on käynyt englanninkielisen koulun, mutta tuon naisen päätös on täysin järjetön. 

Vaikka kuinka olisi käynyt koulun englanniksi, silti typerä päätös mieheltä, jos hän itse on suomenkielisestä perheestä. Tai ehkä hän on yksi näistä joiden vanhemmat ovat jättäneet lapsensa kasvatuksen puolikieliselle aupairille.

Ei ole typerä päätös, jos englanti on hänen tunnekielensä. Sitä omaa tunnekieltähän lapselle tulisi suositusten mukaan puhua. 

Entäpä sitten, jos se tunnekieli ei olekaan mitenkään soljuvaa? Eivät kaikki osaa ilmaista itseään hienosti edes sujuvimmalla kielellään.

Jos tunnekieli ei ole äidinkieli eikä kovin sujuva kieli, ehkä ei kannata tehdä siitä toisen ihmisen äidinkieltä.

 

Halusin lapseni oppivan englannin kunnolla, joten laitoin tämän englanninkieliseen päiväkotiin, jossa oli pääosin natiiveja opettajia. Kielenoppimisen tukena luimme lapselle englanniksi paljon ja hän katsoi kaikki lastenohjelmat englanniksi. Tämän tuloksena lapsi oppi lukemaan englanniksi jo ennen eskaria ja luki kolmasluokkalaisena esim. Harry Potterit ja muita vastaavia kirjoja englanniksi. Nyt on alakoulun loppupuolella. Kielitaito on edelleen todella hyvä, vaikka on suomenkielisessä koulussa. Lukee vapaa-ajalla pääosin englanniksi, katsoo leffat ja sarjat ilman tekstejä tai englanninkielisillä teksteillä. Hänellä on myös natiiveja kavereita, joiden kanssa on säännöllisesti yhteydessä. Ollaan matkusteltu Jenkeissä ja Britanniassa ja lapsi pärjää erinomaisesti kielitaidollaan.

Olemme panostaneet paljon lapsen kielitaitoon ja saaneet hänelle loistavat eväät sen suhteen, ilman että olemme puhuneet hänelle itse englantia. Ellei nyt lasketa tilanteita, joissa muut ovat olleet englanninkielisiä olen puhunut muillekin kuin omalle lapselleni. Oma työkieleni on englanti, mutta en ikimaailmassa kuvittelisi puhuvani sitä niin hyvin, että viitsisin puhua sitä lapselleni äidinkielen sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Entäs vaikkapa yhteiset ruokailuhetket? Isä puhuu englantia, äiti suomea ja lapset kumpaakin kieltä sekaisin?  Isovanhemmat, jotka eivät ehkä osaa hyvin englantia, tulevat kylään. Onko silloin yhteinen kieli suomi vai enkku. Aika kaaos.

On monikielisiä perheitä ja noista tilanteista selvitään kyllä. Isovanhemmille osaavat puhua natiivisti heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Tässä ketjussa ihmetellään sitä että natiivisuomalainen opettaa jotain muuta kieltä lapselleen.

Käsittääkseni toisessa perheessä äiti puhuu kokonaan suomea ja toisessa yh-äiti puhuu puoliksi suomea/englantia (eri tilanteissa). Tuskin tuosta haittaa on. Harva suomalainenkaan puhuu äidinkieltään kieliopillisesti oikein. Se tulee koulusta ja kirjoista, jos tulee.

Vierailija kirjoitti:

Entäs vaikkapa yhteiset ruokailuhetket? Isä puhuu englantia, äiti suomea ja lapset kumpaakin kieltä sekaisin?  Isovanhemmat, jotka eivät ehkä osaa hyvin englantia, tulevat kylään. Onko silloin yhteinen kieli suomi vai enkku. Aika kaaos.

Olen ulkosuomalainen ja meillä ruokailut menevät usein noin. Isä oppii ainakin ymmärtämään suomea siinä sivussa. Lapset vaihtavat lennosta kielestä toiseen, vaikka englanti on koulun vuoksi aina vahvempi.

Ei ole. Äiti puhuu suomea, isä italiaa ja koulussa lapsi oppi englannin.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni toisessa perheessä äiti puhuu kokonaan suomea ja toisessa yh-äiti puhuu puoliksi suomea/englantia (eri tilanteissa). Tuskin tuosta haittaa on. Harva suomalainenkaan puhuu äidinkieltään kieliopillisesti oikein. Se tulee koulusta ja kirjoista, jos tulee.

Eihän siinä kieliopista tai kirjakielestä olekaan kyse. Oikeastaan päin vastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa linjaa kuin Tinderin täysin suomalaiset naiset, ketkä eivät suostu viestittelemään kuin englanniksi, koska ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kansainvälisiä. 

Onko tällaisia oikeasti? Kuulostaapa nololta

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni toisessa perheessä äiti puhuu kokonaan suomea ja toisessa yh-äiti puhuu puoliksi suomea/englantia (eri tilanteissa). Tuskin tuosta haittaa on. Harva suomalainenkaan puhuu äidinkieltään kieliopillisesti oikein. Se tulee koulusta ja kirjoista, jos tulee.

Kieliopin ja kirjakielen juuri voit opetella ja opettaa. Mutta miten sanot lapsellesi paikkakuntasi murteella jotain? Miten sanot van se luottaa? Miten sanot suattaapi olla? Mikä on sinun murteesi englannissa? Veikkaan että todella harva pystyy sellaiseen puhumiseen.

Jokaisesta suomenkielisestä sanasta tyttö saa armottoman selkäsaunan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni toisessa perheessä äiti puhuu kokonaan suomea ja toisessa yh-äiti puhuu puoliksi suomea/englantia (eri tilanteissa). Tuskin tuosta haittaa on. Harva suomalainenkaan puhuu äidinkieltään kieliopillisesti oikein. Se tulee koulusta ja kirjoista, jos tulee.

Eihän siinä kieliopista tai kirjakielestä olekaan kyse. Oikeastaan päin vastoin. 

Täällä on monessa kommentissa mainittu kielioppi. Että lapset eivät opi oikein ja koulussa joudutaan korjailemaan. Niinhän se menee kantasuomalaisissa perheissäkin ja harva saa äidinkielen yo-kokeesta ällää.

Pidginiä siitä auttamatta tulee. Karhunpalvelus lapselle.

Toisaalta suomessa harmitellaan sitä etteivät maa m lapset osaa välttämättä suomea kouluun tullessaan. Mitäs niiden vanhempien pitäisi tehdä?

Ettekö osaa lukea vai ettekö ymmärrä lukemaanne?

Suomalainen Santeri Saarikoski asuu Suomessa ja puhuu suomea. Lapsilleen hän kuitenkin puhuu englantia. Heille Saarikoski on daddy, ei isä.

Lasten äiti ja Saarikosken puoliso Jonna Saarikoski on myös suomenkielinen. Hän puhuu lasten kanssa suomea.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta suomessa harmitellaan sitä etteivät maa m lapset osaa välttämättä suomea kouluun tullessaan. Mitäs niiden vanhempien pitäisi tehdä?

No ei ainakaan puhua huonoa suomea kotona. On olemassa valmistavat luokat sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni toisessa perheessä äiti puhuu kokonaan suomea ja toisessa yh-äiti puhuu puoliksi suomea/englantia (eri tilanteissa). Tuskin tuosta haittaa on. Harva suomalainenkaan puhuu äidinkieltään kieliopillisesti oikein. Se tulee koulusta ja kirjoista, jos tulee.

Kieliopin ja kirjakielen juuri voit opetella ja opettaa. Mutta miten sanot lapsellesi paikkakuntasi murteella jotain? Miten sanot van se luottaa? Miten sanot suattaapi olla? Mikä on sinun murteesi englannissa? Veikkaan että todella harva pystyy sellaiseen puhumiseen.

Opetettava englanti on silloin ns. yleisenglantia jota puhutaan kansainvälisesti. On opettajasta kiinni minkä englanninkielisen maan vivahteita puheessa on muita enemmän. Suomalaisilla vivahteet ja sanat ovat useimmiten joko Britanniasta tai Amerikasta - rubbish vs. trash / film vs. movie etc. Elämän kannalta sillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä.

En muuten itsekään puhu lapselle murresuomea vaan yleistä puhekieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Ettekö osaa lukea vai ettekö ymmärrä lukemaanne?

 

Suomalainen Santeri Saarikoski asuu Suomessa ja puhuu suomea. Lapsilleen hän kuitenkin puhuu englantia. Heille Saarikoski on daddy, ei isä.

Lasten äiti ja Saarikosken puoliso Jonna Saarikoski on myös suomenkielinen. Hän puhuu lasten kanssa suomea.

Hyvää päivää Saarikoski. Or shout wii spiik inglish?