Lue keskustelun säännöt.
Joko teidän perheessänne on käytössä "non-native bilingualism"
12.08.2024 |
Eli puhutte lapsillenne suomalaisina pelkkiä vieraita kieliä? Minkälaisia tuloksia olette saavuttaneet?
Kommentit (177)
Eipä tässä kouluenglannista puhutakaan, vaan siitä mitä suomalainen puhuu suomalaiselle lapselleen. Kyllä sinullakin on vanhemmat tai sukua jossain, joiden kanssa puhutaan murretta, käytetään erilaisia ilmaisuja. Sanat myös - ihan yleiskielenkin - ovat ikivanhoja ja syntyneet kulttuurisessa kontekstissa. Se kulttuuri ja yhteydet, ajatusmaailma, jäävät lapsilta oppimatta. Tilalla on pakosti puutteelinen jonkin englannin version tai niiden sekoituksen kirjakieli ilman kulttuurista kontekstia - tyhjiössä.
Näissä esimerkeissä englanti on vain lisäkieli suomen lisäksi. Suomi on joka tapauksessa lapsien vahvin tunnekieli.
En muutenkaan usko, että englanti jää lopullisesti perheisiin. Helppoa lasten ollessa pieniä, mutta vaikeampaa, kun lapset kasvavat ja keskustelut muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea ymmärtää miksi tällaista insta-idiotismia Hesari julkaisee. 15 minuuttia julkisuudessa ja kuka kärsii? No lapset.
Suomen kieli on niin ainutlaatuinen, vivahteikas ja ilmaisuvoimainen, että on sääli jos sen sijaan opetetaan kotona rallienglantia. Englannin oppii niin helposti nykyään muutenkin. Toivottavasti molemmissa jutun perheissä luetaan paljon suomenkielistä kirjallisuutta, niin yhdessä kuin erikseen, ääneen ja äänettömästi.
Väkisin tulee tunne, että isä jää lapsilleen etäiseksi. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tässä kouluenglannista puhutakaan, vaan siitä mitä suomalainen puhuu suomalaiselle lapselleen. Kyllä sinullakin on vanhemmat tai sukua jossain, joiden kanssa puhutaan murretta, käytetään erilaisia ilmaisuja. Sanat myös - ihan yleiskielenkin - ovat ikivanhoja ja syntyneet kulttuurisessa kontekstissa. Se kulttuuri ja yhteydet, ajatusmaailma, jäävät lapsilta oppimatta. Tilalla on pakosti puutteelinen jonkin englannin version tai niiden sekoituksen kirjakieli ilman kulttuurista kontekstia - tyhjiössä.
Näissä esimerkeissä englanti on vain lisäkieli suomen lisäksi. Suomi on joka tapauksessa lapsien vahvin tunnekieli.
En muutenkaan usko, että englanti jää lopullisesti perheisiin. Helppoa lasten ollessa pieniä, mutta vaikeampaa, kun lapset kasvavat ja keskustelut muuttuvat.
Ymmärsin kyllä että on olevinaan isän ns. äidinkieli vaikkei olekaan.
Meillä on kaksikielinen perhe ja sitä kautta tunnen useita muitakin. Joissain perheissä lapsilla on erilaisia vaikeuksia puheen kanssa kaksikielisyydestä johtuen. Joistain on tullut sitten ihan isompiakin ongelmia. En todellakaan lähtisi ihan vaan huvikseen sekoittamaan lasta tällaisella. Kyseessä on ihmisen kyky kommukoida, ajatella, tulla ymmärretyksi. Aika perustavanlaatuisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksikielinen perhe ja sitä kautta tunnen useita muitakin. Joissain perheissä lapsilla on erilaisia vaikeuksia puheen kanssa kaksikielisyydestä johtuen. Joistain on tullut sitten ihan isompiakin ongelmia. En todellakaan lähtisi ihan vaan huvikseen sekoittamaan lasta tällaisella. Kyseessä on ihmisen kyky kommukoida, ajatella, tulla ymmärretyksi. Aika perustavanlaatuisia juttuja.
Itsellä koko lähipiiri on kaksikielistä (ulkosuomalainen) enkä ole huomioinut mitään ongelmia edes perheissä joissa vanhemmilla on eri äidinkielet, maan kieli kolmas ja koulun kieli neljäs. Hetkellisesti joku osa voi jäädä jälkeen niistä perheistä joissa puhutaan vain yhtä kieltä, mutta aikuisena kielitaito on vain supervoima.
Mä en jaksaisi vääntää omille lapsille englantia. Itse asiassa edes just tuota lausetta en äkkiseltään osaisi kääntää englanniksi niin, että se kuulostaisi luontevalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun 10v sitten laitoin lapseni englanninkieliseen päiväkotiin, korostettiin sieltä koko ajan, että meidän vanhempien pitää puhua vain suomea. Samaa sanottiin neuvolassa. Ei jäänyt mitään epäselvyyksiä asian suhteen. Nytkö suositukset ovat sitten muuttuneet?
Tuo lapsi, nykyinen teini, puhuu parempaa ja vivahteikkaampaa englantia kuin minä. Monestakin syystä. Mutta jäin miettimään, että riittääkö noilla vanhemmilla kielitaito sitten, kun lapset ovat isompia. Jotain taaperoenglantia nyt on helppo puhua, mutta mitäs sitten, kun lapset kasvaa?
Joo, meillä opetetaan lapsille Takalogia ja Kymrin kieltä. Näillä aukenee ovet maailmalle! Se joku Afrikan maan naksutuskieli olis kanssa hyvä lisä, mutta pitäis ensin opetella itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan suosittele että lapsen kanssa puhutaan paljon pelkkää vierasta kieltä, varsinkin jos se on sellaista tankeroa. Jonkin verran on hyvä tietenkin aina opettaa kotonakin jos jaksaa. Päävastuu vieraissa kielissä on koululla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksikielinen perhe ja sitä kautta tunnen useita muitakin. Joissain perheissä lapsilla on erilaisia vaikeuksia puheen kanssa kaksikielisyydestä johtuen. Joistain on tullut sitten ihan isompiakin ongelmia. En todellakaan lähtisi ihan vaan huvikseen sekoittamaan lasta tällaisella. Kyseessä on ihmisen kyky kommukoida, ajatella, tulla ymmärretyksi. Aika perustavanlaatuisia juttuja.
Itsellä koko lähipiiri on kaksikielistä (ulkosuomalainen) enkä ole huomioinut mitään ongelmia edes perheissä joissa vanhemmilla on eri äidinkielet, maan kieli kolmas ja koulun kieli neljäs. Hetkellisesti joku osa voi jäädä jälkeen niistä perheistä joissa puhutaan vain yhtä kieltä, mutta aikuisena kielitaito on vain supervoima.
No hei, kivat sulle. Minä tunnen molemmanlaisia perheitä, on tietysti perhedynamiikasta ja monesta asiasta kiinni. En kerro yksityiskohtaisemmin ettei kukaan tunnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan englantilaisuudessa/amerikkalaisuudessa jne enemmän kyseessä kuin pelkkä kielitaito, jonka en usko noilla olevan kovin hyvä. Kulttuuri ja identiteetti. Voi hyvä ihminen mitä vajaaälyisiä.
Kyllähän se englanninkielinen suomalaisuuskin on identiteetti. Jos äidillä on paljon englanninkielisiä kavereita ja lasten koulussakin puhutaan paljon englantia, se on heidän kulttuurinen ja identiteettinen taustansa. Englantilaisuuteen tai amerikkalaisuuteen ei asia liity oikeastaan mitenkään.
Niinpä. Mun molemmat lapset on oppineet n 11-12 v puhumaan englantia sujuvasti, aika paljon juutuubin ja pelien ansiosta. Tyttö eriytettiin jo ala-asteella koulussa englannin tunneiila ryhmään, jossa muut oli Briteissä tai USAssa kasvaneita ja he saivat omia tehtäviä kun muut opetteli perusasioita. Myöhemmin hän valitsi käydä lukiota englanniksi ja kavereiden kanssa puhuvat englantia. Ei oppimista tai lapsen identiteetin syntymistä vanhempi tällaisissa asioissa "muokkaa" niin hirveästi. Voi olla, että lapseni ovat aikuisina lähempänä natiivitasoa kuin lehtijutun lapset tulevat olemaan, kun se on kiinni siitä lapsesta. Jonkinlainen englanninkielinen suomalaisuus on mielestäni olemassa. Loppuhuomautuksena; lapseni osaavat hyvin kyllä äidinkieltään suomea.
Minulla on karjalaiset sukujuuret ja ikäluokastani (milleniaali) moni sukulainen on opetellut karjalankielen ja alkanut puhua sitä lapsilleen. Itse pidän ajatusta vähän vieraana, sillä eihän se ole meidän äidinkieli vaikka samalla onkin. Vaikka on surullista, että se oikea äidinkieli näivettyy ja kuolee, en pystyisi puhumaan lapselleni kieltä, joka ei tule sydämestä. Mutta pidän karjalaisen karjalankielen puhumista lapsilleen silti kyllä monella tapaa ymmärrettävämpänä kuin täysin suomalaisen englannin puhumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksikielinen perhe ja sitä kautta tunnen useita muitakin. Joissain perheissä lapsilla on erilaisia vaikeuksia puheen kanssa kaksikielisyydestä johtuen. Joistain on tullut sitten ihan isompiakin ongelmia. En todellakaan lähtisi ihan vaan huvikseen sekoittamaan lasta tällaisella. Kyseessä on ihmisen kyky kommukoida, ajatella, tulla ymmärretyksi. Aika perustavanlaatuisia juttuja.
Itsellä koko lähipiiri on kaksikielistä (ulkosuomalainen) enkä ole huomioinut mitään ongelmia edes perheissä joissa vanhemmilla on eri äidinkielet, maan kieli kolmas ja koulun kieli neljäs. Hetkellisesti joku osa voi jäädä jälkeen niistä perheistä joissa puhutaan vain yhtä kieltä, mutta aikuisena kielitaito on vain supervoima.
Yllätys yllätys, kaksikielinen henkilö, jonka koko tuttavapiiri on kaksi- tai useampikielistä, ei huomaa kaksikielisyydessä mitään ongelmaa.
Kielitaito on kohdillaan silloin kun se sopii omaan sosiaaliseen ympäristöön. Afrikassa ollessani tapasin ihmisiä, jotka osasivat torikauppaa kuudella kielellä mutteivät välttämättä lukea yhdelläkään. Se sopi siihen ympäristöön.
Itse suomalaisena toivon lapsilleni rikasta suomen kielen taitoa, ja väitän että nykypäivänä se on vaikeampi saavuttaa kuin arjen tilanteissa riittävä englanti.
-eri.
Suomalaisten englanti ei todellakaan ole natiivitasoa, vaikka kuinka niin väittäisivät. Sanavarasto on sujuvasti puhuvallakin natiivia suppeampi ja harvinaiset kielikuvat aiheuttavat vaikeuksia. Ja sitten jotkut jopa puhuvat tankeroaksentillaan lapselleen englantia ja lapsi omaksuu saman aksentin. Sääliksi käy lapsia, jotka oppivat kielipuoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun 10v sitten laitoin lapseni englanninkieliseen päiväkotiin, korostettiin sieltä koko ajan, että meidän vanhempien pitää puhua vain suomea. Samaa sanottiin neuvolassa. Ei jäänyt mitään epäselvyyksiä asian suhteen. Nytkö suositukset ovat sitten muuttuneet?
Tuo lapsi, nykyinen teini, puhuu parempaa ja vivahteikkaampaa englantia kuin minä. Monestakin syystä. Mutta jäin miettimään, että riittääkö noilla vanhemmilla kielitaito sitten, kun lapset ovat isompia. Jotain taaperoenglantia nyt on helppo puhua, mutta mitäs sitten, kun lapset kasvaa?
Suositukset ovat edelleen samat kuin sinun lapsesi lapsuudessa, mutta eipä tuosta pysyvää haittaa varmastikaan tule, jos joku sooloilee, vaikka ei tietenkään hyötyäkään. Kun lapset kasvavat, vaihtuu kielikin tarvittaessa, Suomessa kun asutaan.
Itse olen vähän vanhempi ihminen. Minun ikäisteni lapsuudessa 1970-luvulla suositus ilmeisesti oli, että lapsella olisi vain yksi ensisijainen kieli, ja ulkosuomalaiset puhuisivat lapsilleen kohdemaan kieltä, mikäli ei ollut aikomusta muuttaa pysyvästi takaisin Suomeen. Ystäväni oppi rallisaksaa lapsena vanhemmiltaan ja koulusta ja myöhemmin suomea vanhemmiltaan ja koulusta, kun perhe muutti takaisin Suomeen. Hyvin hänkin on elämässään selviytynyt. Lapset ovat joustavia.
Vierailija kirjoitti:
Halusin lapseni oppivan englannin kunnolla, joten laitoin tämän englanninkieliseen päiväkotiin, jossa oli pääosin natiiveja opettajia. Kielenoppimisen tukena luimme lapselle englanniksi paljon ja hän katsoi kaikki lastenohjelmat englanniksi. Tämän tuloksena lapsi oppi lukemaan englanniksi jo ennen eskaria ja luki kolmasluokkalaisena esim. Harry Potterit ja muita vastaavia kirjoja englanniksi. Nyt on alakoulun loppupuolella. Kielitaito on edelleen todella hyvä, vaikka on suomenkielisessä koulussa. Lukee vapaa-ajalla pääosin englanniksi, katsoo leffat ja sarjat ilman tekstejä tai englanninkielisillä teksteillä. Hänellä on myös natiiveja kavereita, joiden kanssa on säännöllisesti yhteydessä. Ollaan matkusteltu Jenkeissä ja Britanniassa ja lapsi pärjää erinomaisesti kielitaidollaan.
Olemme panostaneet paljon lapsen kielitaitoon ja saaneet hänelle loistavat eväät sen suhteen, ilman että olemme puhuneet hänelle itse englantia. Ellei nyt lasketa ti
Lapsesi on todennäköisesti myös kielellisesti keskivertoa lahjakkaampi. Peruspulliaiset harvemmin pystyvät ottamaan kieltä haltuun tuolla tavoin, vaikka sille pienestä altistuisivatkin. Itse tuntemani englantilaisen päiväkodin käyneet eivät poikkea kielitaidoltaan muista ikäisistään enää alakoulun lopussa.
Valtavan iso osa oppimisesta perustuu kieleen, ja vahva äidinkielen taito on oppimisen perusta. Tällaista kielitaitoa ei voi saavuttaa lapsi, jonka hoivaaja puhuu hänelle kieltä, joka ei ole oma äidinkieli. Vanhemman ei missään tapauksessa tule tehdä tällaisia ratkaisuja, joita jutussa haastatellut ovat tehneet. (Onneksi tässä kuitenkin on toinen, äidinkielessä pitäytyvä vanhempi suojaavana tekijänä.) Pientä lasta ei myöskään pidä kuin pakon edessä laittaa täysin vieraskieliseen päiväkotiin kotimaassa asuttaessa, kielikylpy on eri asia. Ilmassa on iso riski oppimisvaikeuksille kouluiässä. On tosi surullista tavata puolikielisiä lapsia, joilla vahvin kieli on vanhemman ratkaisujen vuoksi tankeroenglanti. Tapaan tällaisia työssäni peruskoulussa aina toisinaan. Joskus vanhemmilta puuttuu ymmärrys siitä, miten valtavan tärkeää aivojen ja tunne-elämän kehitykselle on voida kommunikoida vanhemman kanssa sillä vanhemmalle aidosti vahvimmalla kielellä.
Tämä keskustelu on niin ihana, kun monella menee tunteisiin muiden perheessä olevat valinnat. Täällä on niin monella aivan ummehtuneet käsitykset kielten oppimisesta ja kielen väärin omaksumisesta, että pieni tietojen päivitys ei olisi pahitteeksi. Monikaan ei myöskään sulata sitä, että esimerkiksi pk-seudun alueella lasten kieliympäristö on aivan toisenlainen kuin meidän 90-luvun Suomessa. Kaveripiiri on kansainvälinen, samaten meidän perheen tuttavapiiri, joten monesta kielestä on ollut etua.
Hirveästi paasaatte muuten natiivipuhumisesta, vaikkette tiedä edes mitä se tarkoittaa.
Eipä tässä kouluenglannista puhutakaan, vaan siitä mitä suomalainen puhuu suomalaiselle lapselleen. Kyllä sinullakin on vanhemmat tai sukua jossain, joiden kanssa puhutaan murretta, käytetään erilaisia ilmaisuja. Sanat myös - ihan yleiskielenkin - ovat ikivanhoja ja syntyneet kulttuurisessa kontekstissa. Se kulttuuri ja yhteydet, ajatusmaailma, jäävät lapsilta oppimatta. Tilalla on pakosti puutteelinen jonkin englannin version tai niiden sekoituksen kirjakieli ilman kulttuurista kontekstia - tyhjiössä.