Joko teidän perheessänne on käytössä "non-native bilingualism"
Eli puhutte lapsillenne suomalaisina pelkkiä vieraita kieliä? Minkälaisia tuloksia olette saavuttaneet?
Kommentit (177)
Puhun lapsilleni vain suomea, koska se on äidinkieleni. Käytän englantia sujuvasti töissä, mutta en tunne englanniksi lapsiin liittyviä sanoja kuten syli, röyhtäyttää, puklata, hippa, askarrella jne.
Tiefän tällaisen pariskunnan jo ysäriltä. Opettajaäiti puhui lapselle englantia vaikka oli suomenkielinen. Silloin olin hämmästynyt, enää tällä ei ole shpkkiarvoa; en myöskään 5-kymppisenä osaa ajatella tuota niin huonona tapana. Ehkä valitsisin silti niinpäin, että äiti puhuu omaa äidinkieltään ja isä on se kielikylvettäjä niin kuin tässä uutisessa olikin.
Englanti tarttuu lapsiin kyllä koulun, somen ja pelien kautta. Hyödyllisempää olisi opettaa joku muu kieli.
Jutussa oli siis kaksi perhettä. Toisessa isä oli asunut lapsena useamman vuoden Japanissa ja käynyt siellä englanninkielistiä koulua ja sitä kautta oppinut kieltä. Jutussa sanottiin, että isä puhuu vielä aikuisenakin veljensä kanssa pelkkää englantia ja halunnut siirtää taidon lapsilleen.
MUTTA jutussa ollut toinen perhe: yh-äiti joka oli jutun mukaan oppinut englannin mm. ravintola- ja puhtaanapitotyössään. Voin vaan kuvitella minkälaista kielitaitoa tällä "osaamisella" siirretään eteenpäin.
Äidinkieli = tunnekieli. Ties mitä tuollaisista lapsista kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Jutussa oli siis kaksi perhettä. Toisessa isä oli asunut lapsena useamman vuoden Japanissa ja käynyt siellä englanninkielistiä koulua ja sitä kautta oppinut kieltä. Jutussa sanottiin, että isä puhuu vielä aikuisenakin veljensä kanssa pelkkää englantia ja halunnut siirtää taidon lapsilleen.
MUTTA jutussa ollut toinen perhe: yh-äiti joka oli jutun mukaan oppinut englannin mm. ravintola- ja puhtaanapitotyössään. Voin vaan kuvitella minkälaista kielitaitoa tällä "osaamisella" siirretään eteenpäin.
Olipas typerä otsikko kyseisessä jutussa sitten. Tuossa ensimmäisessä tapauksessahan asia on aivan ymmärrettävä. Toinen kuulostaa kyllä oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Pian Pidgin English on Suomenkin puhutuin kieli. Kiitos kaikki te, jotka vielä puhutte ja kirjoitatte suomea.
Tää oli hauska :)
Olen asunut pitkän pätkän ulkomailla ja meillä puhuttiin kotona suomea. Kouluun mentiin täysin ummikkona ja reilun vuoden kuluttua kielitaito oli erinomainen. Antoi myös hyvän pohjan toisen kotimaisen oppimiselle. Tuttavaperheessä lapsi oli ujo ja hiljainen mutta hänelle kävi aivan samoin. Olivat opettajat olleet lievästi sanottuna yllättyneitä kun yksitavuisesti vastaillut lapsi alkoi puhua kokonaisia lauseita. Nyt aikuisena ajattelen että hän on varmasti harjoitellut puhumista omissa oloissaan koska pelkäsi virheitä.
Ihmettelen miksi joku vanhempi ei puhuisi lapselleen omaa kieltä. Itse pidän kielitaitoa lahjana enkä todellakaan kysymättä neuvo ketään. Puoliso käyttää työssään rallienglantia :)
Luin tuon jutun ja hymähtelin lempeästi. Itse olen asunut useaan otteeseen englanninkielisissä maissa ja kirjoittanut laajoja tekstejä englanniksi. Minulla on englanninkielisiä ystäviä, ja luonnollisestikin katson populaarisarjat englanniksi. Olen ajatellut, että jokainen alle viisikymppinen tekee niin.
Lapsilleni luen puhun suomen kieltä ja luen heille suomenkielisiä kirjoja uuvuksiin asti. Englannin ja muut vieraat kielet he saavat oppia koulussa, kuten minäkin opin. Kaikkeen ei aika riitä, ja minä asetan äidinkielen korkeammalle kuin arkienglannin, jonka oppii kyllä nopeasti viihteen avulla.
Ydinasia on mielestäni, että kaiken vaativamman opiskelun mahdollistamiseksi täytyy oppia eksakteja ja abstrakteja käsitteitä jollakin kielellä. Puhtaanapitoalan työkavereilta niitä ei opi, vaan ottamalla kirjan käteen millä tahansa kielellä. Anteeksi jos kuulostan elitistiseltä. Olen itse ihan duunariperheestä, mutta käynyt hyvät koulut ja käynyt ne hyvin.
Kerroin juuri lapsilleni asiasta nimeltä non-natiiv pilingalism. Tätä harrastamme tästä lähtien. Opetusvideoina katsomme mm. Paavo M. Petäjän ja Marcus Grönholmin esiintymisiä. Tunneilmaisujen suhteen ihan riittävä taito lapsille on ai fiil kuud tai ai fiil pääd. Tästä tulee ihanan kansainvälistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo ihan järjissään?
Ei kai siinä mitään, jos englannin ääntäminen on hyvää. Isän pitää kyllä panostaa englannin kielen taitoonsa monipuolisesti.
Miksi sen ääntämisen pitäisi olla hyvää? Jos vanhempien on tarkoitus puhua lapsilleen englantia suomalaisina Suomessa, kelpaa siihen kyllä vähän persoonallisempikin ääntäminen.
Sehän on selvää, että supisuomalaisen lapsesta ei kasva Oxfordin englannin puhujaa eikä jenkkinatiivistakaan käyvää henkilöä, ellei kyseessä ole erityisesti asiaan panostava ihminen kuten näyttelijä.
Suurin osa maailman ihmisistä puhuu englantia ei-natiivina, eikä siinä ole mitään pahaa, jos osaa puhua riittävän selkeästi. Siksi en oikein ymmärrä tämän palstan vihaa rallienglantia kohtaan. Eikö kannattaisi pikemminkin pyrkiä laajentamaan sanavarastoaan ja kieliopin osaamistaan kuin tavoitella tiettyä aksenttia, joka on tavoittamattomissa.
Yhtäällä lasten tunnekasvatusta pidetään elämää suurempana asiana, ja toisaalla lapsille ehdoin tahdoin puhutaan muuta kuin tunnekieltä.
Hyvin meillä menee.
Jotenkin voin ymmärtää tuon miehen päätöksen, koska hän on käynyt englanninkielisen koulun, mutta tuon naisen päätös on täysin järjetön.
Vierailija kirjoitti:
Puhun lapsilleni vain suomea, koska se on äidinkieleni. Käytän englantia sujuvasti töissä, mutta en tunne englanniksi lapsiin liittyviä sanoja kuten syli, röyhtäyttää, puklata, hippa, askarrella jne.
Minä taas osaan nuo kaikki sanat englanniksi, mutta puhun lapsilleni tietenkin suomea, koska se on minun äidinkieleni ja heidän äidinkielensä.
Aivan järjetön juttu tuo ruotsin lisätunti yläkouluun, absolutisti ei mitään hyötyä. Olisi vaikka jonkin muun vieraan kielen opettelua, saksa, ranska, italia, espanja, arabia, niin voisivat tutustua siihen yläkoulussa ja saada sivistystä. Esim. Kaupungeissa voisivat kokoontua harvinaisen kielen ryhmiin eri kouluista tai esim videoyhteys. Voisivat tutustua ko kieleen, vaikka menisivät myöhemmin vaihto-opizkelijaksi ko maahan. Koskaan ei tiedä milloin tarvitsee ja tutustuvat samalla kieleen ja kulttuuriin, suurin vahinko on nyt tapahtunut ruotsin lisätunnin lisäämisessä.
Vaikka puhuisi ei-natiivina loistavaakin englantia, niin ei se vivahteikkuudeltaan todellakaan vastaa äidinkieltä. Tietysti hyvin tyypillistä, että ihmiset luulevat puhuvansa "täydellistä" englantia, jos se on koulussa ollut kymppi. Ei varmasti tee lapsille hyvää.
-Mikä on sun äidinkieli?
-Bädli spouken inglish.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin voin ymmärtää tuon miehen päätöksen, koska hän on käynyt englanninkielisen koulun, mutta tuon naisen päätös on täysin järjetön.
Toisaalta mies kertoo jutussa, että aluksi englannin puhuminen omille lapsille ei tuntunut hänestä ollenkaan luontevalta. Sen sijaan hänen suomenkielisestä puolisostaan tuntui luontevalta, että suomenkielinen mies puhuisi englantia heidän yhteisille lapsilleen.
Jokainen taaplaa tyylillään, mutta kehottaisin kyllä jokaista toimimaan tällaisessa perustavasti perheen kommunikaatioon liittyvässä asiassa luontevasti, jos sellaiseen suinkin on mahdollisuus ympäröivän yhteiskunnan puolelta.
Tällöinhän kyseessä on parittaja... juuri oli uutinen, kun mies oli saanut tuomion, koska hänen olisi pitänyt tajuta asia, kun ensin sopii seksistä englantia kirjoittavan kanssa, mutta nainen ei itse osannutkaan englantia...