Mitäpä jos hankkisin lapsen yksin? ov

Kannustaako lähipiiri vain vai olisiko heistä turvaverkoiksi ja hätäavuksikin, ihan käytännössä? Se toinen aikuinen auttaa ja helpottaa oloa nimittäin aika paljon silloin kun on 39 astetta kuumetta itsellä ja lapsi oksentelee.

itsekästä minusta.

yksin ts isä on hylännyt totaalisesti raskausaikana, eikä ole juurikaan mukana lapsen elämässä (näkee n. 2 kertaa vuodessa). En ole koskaan kuullut paheksuntaa tms (eri asia mitä selän takana puhutaan..). Nykyaikana ollaan onneksi suvaitsevaisa. Ihan hyvin ollaan pärjätty, toki vanhempani ovat olleet suurena apuna. Itse oli 32 vuotta kun sain lapsen eli en ihan nuori ja todennäköisesti olisin jäänyt lapsettomaksi jos olisin tehnyt abortin. Sanoisin että yhden lapsen yksinhuoltajana pärjää hyvin, ainakin jos on turvaverkostoa. Lapsi tuo elämään sellaista iloa ja rakkautta, mitä ei koskaan voi saada mieheltä.

Juuri tällaisia asioita mietinkin, että miten sitä pärjää vaikeina aikoina.

Kiitos. t. ap

Kannustaako lähipiiri vain vai olisiko heistä turvaverkoiksi ja hätäavuksikin, ihan käytännössä? Se toinen aikuinen auttaa ja helpottaa oloa nimittäin aika paljon silloin kun on 39 astetta kuumetta itsellä ja lapsi oksentelee.

Ei se parisuhde takaa, että lapsella olisi molemmat vanhemmat. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Jos tukiverkosto ja taloudellinen tilanne on hyvä niin mitä odotat?

Okei. Se on sinun mielipiteesi :-)

Mutta kuulehan tätä: Haluaisin enemmänkin: haluaisin antaa lapselleni myös sisaruksen. Itselläni on sisaruksia eikä maailmassa ole montaa niin hyvää ja rakasta asiaa. Että ihan rakkaudesta omia lapsiani kohtaan haluaisin, jos vain mahdollista, että heitä olis kaksi . En todellakaan halua lapsia vain itselleni, koska lainaahan he kuitenkin vain ovat.

Itse en ole koskaan ajatellut, että yh:t olisivat epäarvostettuja. Äitini oli yh ja kasvatti meidät hienosti. Toki toimivassa parisuhteessa olevia voi onnitella ja sopii arvostaa, mutta kuinka moni meistä sellaisessa loppujen lopuksi on? Sori, mutten oikein ymmärtänyt pointtiasi?

t. ap

itsekästä minusta.

Vaikka olen feministi, liberaali jne, suhtaudun asiaan kielteisesti. Koska tässä tapauksessa täytyy ajatella lapsen parasta. Ihmisellä ei ole ihmisoikeuksiin verrattavaa absoluuttista oikeutta vanhemmuuteen. Vanhemmaksi tullaan olosuhteiden salliessa. Lapsella on oikeus kahteen vanhempaan, yleensä äitiin ja isään. Sinun tapauksessasi sinä päättäisit, että lapsesi isä on anonyymi spermanluovuttaja. Tämä fakta sinun täytyisi jossain vaiheessa myydä ja perustella lapsellesi. Ihmisen lähtökohdat tekevät ihmisen. Sinä et voisi kertoa lapsen isästä lapselle mitään. Voisit vain kertoa, että MINÄ halusin sinut. Saattaisit kuulla, että lapsi olisi halunnut isän.

onko isä olemassa jossain, vaikka asuisikin muualla. Lapset rakastavat vanhempiaan, vaikka nämä olisivat millaisia hulttioita. Lapsi imee kuin sieni kaiken tiedon etävanhemmastaan. On tärkeää tietää että jossain on joku Matti Meikäläinen, joka on minun isäni. Ap:n kaavailemassa kuviossa isää ei olisi, piste.

Toki toimivassa parisuhteessa olevia voi onnitella ja sopii arvostaa, mutta kuinka moni meistä sellaisessa loppujen lopuksi on? t. ap

Vaikka olen feministi, liberaali jne, suhtaudun asiaan kielteisesti. Koska tässä tapauksessa täytyy ajatella lapsen parasta. Ihmisellä ei ole ihmisoikeuksiin verrattavaa absoluuttista oikeutta vanhemmuuteen. Vanhemmaksi tullaan olosuhteiden salliessa. Lapsella on oikeus kahteen vanhempaan, yleensä äitiin ja isään. Sinun tapauksessasi sinä päättäisit, että lapsesi isä on anonyymi spermanluovuttaja. Tämä fakta sinun täytyisi jossain vaiheessa myydä ja perustella lapsellesi. Ihmisen lähtökohdat tekevät ihmisen. Sinä et voisi kertoa lapsen isästä lapselle mitään. Voisit vain kertoa, että MINÄ halusin sinut. Saattaisit kuulla, että lapsi olisi halunnut isän.

Suomessa on viime syksynä tullut voimaan lakimuutos, jonka mukaan lapsella on aikuiseksi tultuaan oikeus saada selville isänsä. Minulla ei, mutta lapsella on. Tämä on romahduttanut luovuttajien määrän minimiin ja jotkut naiset valitsevat tanskalaisen luovuttajan, jotka eivät edelleen joudu rekisteröitymään.

Väestöliiton lapsettomusklinikalla luvataan apua ja tukea kaikissa vaiheissa, myös mm. kun lapselle kerrotaan isästään -ja siitä miksei isää ole.

Itse olen kasvanut isättömän lapsuuden, kun äitini erosi alkoholistimiehestään ja jäi kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi, koska se oli meille lapsille turvallisempi ja parempi mahdollisuus. Isäkin kyllä meitä rakasti, eikä siksi yrittänytkään viedä meitä äidiltä, koska tajusi itsekin, että äidin kanssa meillä on parempi olla. Minäkin olisin jossain vaiheessa halunnut isäni, mutta isompana kun tajusin, millaista hänen elämänsä alkoholin vankina on, olen kokenut suurta kiitollisuutta vanhempieni ratkaisusta.

Tarkoitan vain sanoa, että vaikka olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että jokaisella lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, kaikilla ei niitä kuitenkaan ole. Eikö yksi rakastava vanhempi joka on todella lapsensa halunnut, ole kuitenkin parempi kuin kaksi, jotka eivät voi/halua lapsesta huolehtia kunnolla?

Kiitos vastauksestasi. t. ap

Lapsi rakastaa vanhempaansa vaikka tämä olisi hulttio. Mutta lapsella ei välttämättä ole parempi olla hulttion kanssa. Lapsella voi olla jopa parempikin olla ilman toista vanhempaansa.



Itse kyselin siellä klinikalla paljonkin tästä, että miten lasta voi tukea siinä, että isästä ei ole tietoa. Apua luvattiin antaa tässä. Tottakai se on tärkeä pointti ja tämä mietityttää minuakin!



Jostain syystä en koe olevani itsekäs, jos lapsen hankin yksin. Uskon vaan, että mulla olis paljon annettavaa.

Et siitä enää nuorenekaan. Vielä jos omaat tukiverkon niin aika hyvin on sulla asiat.

Ja lapsensaaminen itsekästä?! No, tottakai se on itsekästä. Kysehän on nimenomaan siitä että MINÄ haluan lapsen. Vai minkä muun asian takia lapsia hankitaan kuin itsekkäistä syistä?

äitiä, jotka ovat päätyneet vastaavanlaiseen ratkaisuun. Ovat itsenäisiä ja pärjääviä naisia, joilla hyvä tukiverkosto. Äidit ja lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia.



Halu äidiksi on syvä biologinen ja sosiaalinen tarve. Ainakaan kukaan perheellinen ei ole oikeutettu tuomitsemaan sitä, että yksinelävä ihminen haluaa itselleen perheen, läheisen ihmisen jota hoivata ja rakastaa! Jos lapsi on rakastettu, odotettu, hoidettu ja kasvatettu hyvin, ei hänen maailmansa todellakaan kaadu isättömyyteen.



Tsemppiä! Ilman muut tartut toimeen. Et varmasti kadu sitä, että sait lapsen. Oma lapsi on parasta maailmassa.

lapsesi ei tule menettämään sinua nuorella iällä. Yleensä lapsilla on toinen vanhempi "puskurina". Vaikka eihän kaikkea voi aina ajatella pahimman skenaarion kautta.

kuinkahan paljon tuo taustasi on vaikuttanut siihen, ettet ole onnistunut löytämään itsellesi hyvää parisuhdetta.



Entäs jos laitat tuon yh-äidin kierteen eteenpäin?

lasten elämästä...Tai sitten pomppii siitä ulos ja sisään miten sattuu (juuri näitä "nähdään kun jaksa, useimmin en jaksa"-tapauksia). Ja tunnen monta ihmistä, niin pientä lasta kuin jo aikuiseksi kasvanutta, joita tämä isän välinpitämättömyys on loukannut, ahdistanut ja jopa traumatisoinut. Kuten joku jo sanoikin, lapsi rakastaa vanhempaansa, vaikka tämä olisi hulttio. Sen sijaan tunnen myös pelkästään yhden vanhemman kasvattamia ihmisiä, jotka eivät pahemmin ole kärsineet perhemuodostaan; enemmän lapsi kärsii läsnäolevasta, mutta vanhemmuuteen kyvyttömästä vanhemmasta, kuin sellaisen poissaolosta, jota ei ole koskaan tuntenut. Eiväthän yksilapsisen perheen lapsetkaan kasva tuntien, että heiltä puuttuu jotain, kun heillä ei sisarusta alunalkaenkaan ole ollut.



Perhemuotoja on niin monta. On yksilapsisia ja monilapsisia, yksivanhempisia ja nykypäivänä jo monivanhempisiakin (uusperheet). Käsittääkseni tutkimusten ja asiantuntijoidenkin mukaan tärkeintä on, että lapsella on kummankin sukupuolen roolimalleja lähellä, sekä ainakin se yksi jaksava ja vanhemmuuteen kykenevä vanhempi ja rakkautta+rajoja tarjoava koti. Toki lapselle on henkisesti tärkeää tuntea perimänsä, ja siksi nykyään onkin tuo laki, joka tarjoaa kasvavalle lapselle tietoa biologisesta isästään tulevaisuudessa.



Vain sinä, ap, voit tehdä päätöksen omalla kohdallasi. Tärkeitä huomioitavia asioita on turvaverkon tarve ja kokemus omista resursseistaan (sillä tokihan vanhemmuus yksin on rankempaa kuin vanhemmuus kaksin...OLETTAEN, että kahden vanhemman perheessä molemmat ovat kyvykkäitä ja halukkaita jakamaan vanhemmuuden; näinkään ei aina ole, ei edes ydinperheissä!)



Toki tulet törmäämään ihmisiin, jotka tuomitsevat päätöksesi, mutta niinhän tulet AINA törmäämään, teit mitä päätöksiä tahansa. Kaikilla ihmisillä ei ole samat arvot, eikä samat mielipiteet. Nykyisessä pohjoismaisessa yhteiskunnassa päätöksesi ja sen tuoma elintapa ja perhemuoto on kuitenkin suhteellsen yleinen ja yleisesti hyväksytty. Perhemalleja tosiaan on nyky-yhteiskunnassa laidasta laitaan...Ei siis tarvitse pelätä, että lapsesi olisi jotenkin poikkeava tai joukon silmätikku yh:n lapsena.



Tsemppiä!

Nykymiehistä surullisen moni on jämähtänyt yli kolmikymppisenäkin sellaiselle "eletään vielä nuoruutta ja katsotaan lapsia sitten joskus" -asteelle. Moni mies ei tajua, ettei nainen voi tuon asian kanssa odottaa iäisyyksiä, toisin kuin miehet.



Hyvää miestä ei ole helppo löytää, eikä asiaa auta se, että sukulaiset ym. haukkuvat ronkeliksi ym. ym.



Minulla on pari pitkää suhdetta takana, mutta kun ei niin ei! Itse olen miettinyt samoja asioita kuin ap. Ja lapsuuteni vietin molempien vanhempien kanssa. Yh:ksi tässä silti kai on ryhdyttävä, jos lapsen haluaa :( Hyvä parisuhteessa elävien äitien on kritisoida sinkkua vauvakuumeista itsekkääksi! Mitäs, jos ette olisi itse saaneet lapsianne?

En ymmärtänyt sitä silloinkaan, kun en vielä itse ollut yh ;) Suunnittelin "normaalia" perhettä, äitiä, isää ja lasta/ lapsia. Lapsen sain, isä lähti 4. raskauskuulla eikä ole sen jälkeen kuulunut (vuosia kulunut lähemmäs 5), vaikka hän oli se, joka lasta toivoi silloin.

KOSKAAN ei voi tietää mitä tapahtuu, vaikka olisi kuinka rakastavat vanhemmat, jompi kumpi voi koska vain päättää lähteä. Jos olet yksinhuoltaja, ja varsinkin jos siihen pyrit, niin luultavasti myös haluat lapsen ja pysyä hänen kanssaan.



Lyhyestä virsi kaunis: Tee niin kuin parhaaksi koet, lapsesi ei aivan varmasti ole ainoa lapsi maailmassa, jolla on vain äiti huoltajana. Enkä usko, että hän siitä äärettömästi vaurioituu ;)

toisten mielipiteitä noinkin suureen asiaan elämässäsi, niin ehkä et todellakaan ole valmis ryhtymään sanomaasi. Tiedät kysymättäkin, että osa kansasta vastustaa kaltaisiasi ja toiset taas hyväksyy. Minä kuulun niihin vastustajiin ja rankalla kädellä!

Hei,



en lähde tuomitsemaan sitä, että haluat lapsen yksin. Mutta mielepiteeni on, että lapsella tulee olla oikeus isään ja äitiin. Joten en koe luonnollisena, että varta vasten keinohedelmöityksellä saatetaan lapsi maailmaan, jolla ei ole isää(vaikka voithan myöhemmin tietenkin löytää kumppanin, jonka kanssa jakaa lapsen ilot ja surut). Mutta adoptoimalla voisit auttaa jonkun epäonnisen lapsen elämän raiteilleen ja antaa paljon rakkautta josta hän on todennäköisesti jäänyt paitsi. Tosin en tiedä adoptioprosessista, kuinka suhtaudutaan yhden huoltajan perheeseen.