Mitäpä jos hankkisin lapsen yksin? ov

Minä annan kyllä positiivisesti ajatukseni ja tukeni tälle..



Minulla on erittäin läheinen ihminen tehnyt näin, melkein näin. Hänen elämässään ei ollut ajatustakaan miehelle, silloin, mutta lapselle kyllä ja se sai tulla ja tulikin :)



Raskausaika yksinodottavana meni hyvin, itse olin lähellä sitä seuraamassa ja tukemassa. Lapsen vauva-aika ja taapero aika meni ihan mielettömän hienosti, lapsi sai kyllä rakkautta äidiltään ja läheisiltä ihmisiltä miehen mallia oli kyllä ilman isääkin joka viikko arjessakin. Kaikki meni siinä ihan normaalisti eikä siihen enempää oikeestaan ois kaivattu mut sit vaan kävi niin että se mies tupsahti siihen ystäväni elämään :) ja nyt heillä on sitten elämä jo mennyt eri tavalla perheenä, kasvanutkin vielä mut se on jo toinen tarina.. Mut siis nyt tää on sit isä sitten perheessä vaikkei sitä isää siihen kaivattu eikä tarvittu 6v. meni kaksisteen heillä ja pitkän harkinnan jälkeen, halutaanko sitä ihanuutta siinä mikä kahdestaan oli saatu, rikkoa ;) miehellä!! isäehdokkaalla!! ;) mut halusivat sitten ja hyvä sekin ollut.



Tukiverkko on äärimmäisen tärkeä, yksin lapsen kanssa on todella yksin. Läheiselläni on ollut erittäin laaja ja hyvä tukiverkko, erittäin hyvät kummit lapsella joiden kanssa on voitu viettää aikaa ja jotka on lasta ottaneet, isovanhemmat jotka viettäneet aikaa paljon jne.



Minä olen sitä mieltä, että voit toki adoptoida mutta halutaksesi kokea raskauden ja sitä kautta tulla äidiksi niin olet tekemässä hyvän ratkaisun/päätöksen ja voit ehkä adoptoida sisaruksen..en jaksa lukea tätä ketjua aivan kokonaan läpi mutta joku ihmetteli kuinka et adoptoi..



Toivon sinulle Onnea!

Kyllähän se on ihan ihmisestä kiinni tuo jaksaminen. Toiset äidit jaksaa yksin ja toiset ei jaksa suhteessakaan. Parempi kuitenkin yksin kuin huonon kaverin kanssa;)



Ei minusta ole mitään moraalisesti väärää hankkia lasta yksin. Oma äitini on niin tehnyt eikä lapsuudessani ole mitään moittimista. Lapsi tietysti tarvitsee niitä läheisiä ihmisiä ja niitä olisi hyvä jostain löytää. Meillä niitä ainakin oli sopivasti.



Spermapankista, vai luonnollista tietä? Ei luonnollista tietäkään geenikarttaa nää. Jos luovuttaja on suomalainen syntyperältään, vaalea kansamme geenejä omaava, niin niitä variaatioitahan sitten jo riittää... Hyväluontoisuus on ihmisessä kuitenkin tärkeintä, minusta. Mahdollisena sperman luovuttajana minua kiinnostaisi kyllä ajatus tuntea tämä äiti, jolle spermaa luovuttaa. Hienoa se olisi jos voisi tuntea ja tehdä käytännön toimet spermapankin kautta kun ei ole tässävaiheessa mahdollisuuksia maksella elatusmaksuja;)

itsekästä minusta.

Eikös niitä lapsia tehdä parisuhteisiinkin itsekkäistä syistä? Eihän ne lapset ilmoittele/halua tänne maailmaan tulla vaan vanhemmat itsekkäistä syistä niitä tekee!

Ai niin sä ajattelet nyt tietysti ympäristön painetta...sen takiahan niitä lapsia tehdään ku mitä ne muutki ajattelee jos me ei niitä lapsia nyt aleta vääntämään....

Kyllähän niitä spermoja saa tietty ravintoloistakin sulkemisajalla. ;)

Mutta tuolla klinikalla tietysti on etu, että ainakin jotain tietoja sinne pitää jättää itsestään sperman lahjoittajana?



Yhden lapsen kanssa kyllä pärjännee yksinkin, ja on melko helppoa vielä etsiä lastenhoitajaa, mutta jos jostain syystä just silloin satut löytämään elämäsi miehen, niin mitä sitten tapahtuu? Hyväksyykö hän sitten tämmöisen lapsen?

Tai haluaako hän heti perään toisen. Entäs jos et kykenekään, ikääkin on jo.

Toisaalta, ikää jo todellakin on, että nopeasti pitää päätös tehdä.



Mutta jos on mt-ongelmia, jotain perinnöllistä sairautta, niin älä hanki! Se on ainut neuvoni, syy olla hankkimatta. Ainakaan yksin.

Se ei tajua, että ap tarkoittaa alkuperäisen viestin kirjoittajaa...

AP on käynyt kertomassa ns perhe-elämästään ja sen vaikeukseista sekä kaks plussan että täällä vauva lehden aihe vapaa palstalla. viimeksi lukemassani jutussa taisi pelätä odottavansa muka vammaista lasta kun esikoinen on erityislapsi .ja välillä jutuissaan haukkuu ukon lyttyyn niin miten niin muka ei ole miestä eikä lapsia??

Siis siten, että päätimme hankkia lapsen hyvän ystäväni kanssa, kun kumpikaan ei löytänyt "sitä oikeaa" ja kumpikin halusi lapsen. Nyt meillä on 3-vuotias pikku vesseli, joka on hyvin rakas kummallekin vanhemmalle. Lapsen kulut maksamme puoliksi (meillä suunnilleen yhtäsuuret tulot) ja tapaamiset on sovittu joustavasti ilman virallisia sopimuksia. Viimeksi lauantaina pojan isä soitti ja tuli baarista tänne meille nukkumaan, kun oli ikävä lasta. Voisin väittää, että meillä on paljon tasapainoisempi ja onnellisempi vanhemmuussuhde kuin monella ydinperheessä elävällä on! Tosin meidän tapauksessa tilannetta helpottaa se, että emme ole antaneet parin äiti- ja isäpuolikandidaatin sotkea tätä juttua. Ajattelemme aina ensin lapsen etua, sitten vasta omaa ja muiden etua.

Suosittelen, että ap tsekkaa vielä kaveripiirin, että löytyisköhän sieltä jotain hyvää miespuolista ystävää, joka voisi ryhtyä lapselle isäksi.

Tosin,tutustuin hyvän ystäväni kautta tämän pitkäaikaisen ystävään joka myös oli jo vuosia halunnut lasta. Päätimme, että teemme lapsen yhdessä. (Joo,kuulostaa varmasti kummalliselta)Mutta tilanne oli molemmilla sama, kello tikittää, mutta sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Joka tapauksessa. Nykyään asumme yhdessä ja olemme erittäin rakastuneita,vaikka niin ei pitänyt käydäkkään. Lapsia on maailmassa jo kaksi. Eli itsellä jäi vain ajatukseksi tämä.

Ikää minulla tosin on "vasta" 31v mutta enpä minäkään tästä enää nuorene.



Eräs tuttuni on tietoisesti hankkinut lapsen yksin ja hyvin he ovat pärjänneet. Tämä tuttuni tosin on erittäin tarkka raha-asioissa, pitää tiukasti kirjaa tuloista ja menoista, jotta homma toimii. Hänellä tulot tosin ovat aika pienet, joten tarkkuutta tarvitaankin. Hän hankki lapsen perinteisellä menetelmällä eli sopi erään miehen kanssa että hankkivat lapsen ja sopivat että mies ei ole tekemisissä lapsen kanssa.



Itse varmasti turvaudun spermapankkiin, ellei sitten sopivaa vapaaehtoista isäehdokasta löydy. Baarista jonkun pokaaminen ja huijaaminen isäksi on mielestäni erittäin moraalitonta, vaikka mies ei saisi koskaan tietää isyydestään.



Anna mennä vaan siis ap, jos siltä tuntuu. Turhaan mietit ympäristön reaktioita, varsinkin jos lähiomaisesi ovat tukiverkkonasi.

En ole koskaan elämässänikään käynyt kaks plussan sivulla. Mulla ei ole miestä, eikä esikoista, enkä todellakaan odota vammaista lasta. Sekoitat nyt mut johonkun muuhun.



Kiitos kaikille tähän ketjuun vastanneille. Jokainen mielipide on kiinnostava ja pidän arvossa kuulla kaikkia kantteja, miten asia voidaan nähdä. En ole näitten yli 20 vuoden aikana, kun olen lasta halunnut, syöksynyt yksin lasta hankkimaan, koska olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että elämälle pitää antaa mahdollisuus että löytää miehen, joka haluaa perheen kanssani ja että lapsi syntyy parisuhteeseen.



Nyt se kello vaan alkaa tosissaan kilkuttaa että aikaa ei enää paljon ole. Siksi -edelleen- harkitsen asiaa vakavasti ja entistä vakavamminkin, koska aikaa odottaa sitä elämänlahjaa, parisuhdetta, ei paljon enää ole. Uskon, että lapsensaanti-iän jälkeen mulla on vielä mahdolliusuuksia löytää mieskin, onhan mulla silloin vielä puolet elämääni jäljellä! Mua auttaa kuulla paljon erilaisia mielipiteitä, ettei mikään näkökulma unohdu. Rakastan lapsia ja uskon, että mulla on lapselle paljon annettavaa. Ihan vihoviimeinen mitä haluaisin, olisi tehdä onneton lapsi tähän maailmaan!! Onneksi aika moni teistä tuntuu sen ymmärtävän.



ystävällisin terveisin tämän ketjun oikea aloittaja.