Lue keskustelun säännöt.
Naiset/Miehet. Onko tärkeää, että puolisonne on samaa tasoa kuin itsekin koulutuksen, ammatin jne. suhteen?
10.08.2024 |
Olen 48-vuotias yliopistossa kouluttautunut mies ammatiltani kemisti ja puolisoni on koulunkäyntiavustaja. Minua nolottaa, kun työkaverit tietävä, että puolisollani ei ole yliopstokoulutusta.
Kommentit (125)
Naiseni on tasokkampi kuin itse olen. Ja siitä olen onnellinen. Tasolla en tarkoita koulutusta vaan ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on jo ikää sen verran, että tiedän ettei loppujen lopuksi titteleillä ja koulutuksella ole merkitystä. Tietyssä kohtaa elämää toki on.
Olen akateemisen turkinnon lisäksi opiskellut ensihoitajaksi, ja toiminut kyseisessä työssä aikanani 17 vuoden ajan. Loput työurastani olin akateemisella puolella. Kummatkin toimet auttoivat kyllä avaamaan horisonttia yli luokkarajojen ja titteleiden.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on jo ikää sen verran, että tiedän ettei loppujen lopuksi titteleillä ja koulutuksella ole merkitystä. Tietyssä kohtaa elämää toki on.
Olen akateemisen turkinnon lisäksi opiskellut ensihoitajaksi, ja toiminut kyseisessä työssä aikanani 17 vuoden ajan. Loput työurastani olin akateemisella puolella. Kummatkin toimet auttoivat kyllä avaamaan horisonttia yli luokkarajojen ja titteleiden.
....ja puolisosi ammatti on....?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on jo ikää sen verran, että tiedän ettei loppujen lopuksi titteleillä ja koulutuksella ole merkitystä. Tietyssä kohtaa elämää toki on.
Olen akateemisen turkinnon lisäksi opiskellut ensihoitajaksi, ja toiminut kyseisessä työssä aikanani 17 vuoden ajan. Loput työurastani olin akateemisella puolella. Kummatkin toimet auttoivat kyllä avaamaan horisonttia yli luokkarajojen ja titteleiden.
....ja puolisosi ammatti on....?
Ensimmäinen vaimoni oli lääkäri, nykyinen on käsityöalan yrittäjä, tosin oikeastaan hänkin on jo eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiton tekemistä ammatilla tai koulutuksella on rakkauden kanssa. Ei mitään.
Reaalimaailmassa sillä valitettavasti on hiton tekemistä. Joskus yllättävän paljonkin.
Joo, itserakkauden kanssa paljonkin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulimpa aikoinaan, että presidetti Mauno Koivistokin olisi tahtonut hakata itse saunaklapit,mutta adjutantti ei antanut . Oli sanonut - herra presidentti, tämä on minun tehtäväni
Olen filosifian maisteri ja ex-miehelläni on samanarvoinen koulutus. Mies jätti minut tavallisen myyjän takia. Ilmeisesti heidän avioliittossaan pn ongelmia, kun mies haikailee takaisin minun luokseni. Ongelmat johtuvat ilmeisesti siitä, että he ovat eritasoisia koulutuksen ja aseman suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähi piirissä eräs arvostettu insinööri rakastui ihan vain siistijätyttöön. Otti eron rouvastaan ja eli loppu elämänsä tuon tytön kanssa onnellisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 eri alojen amk-tutkintoa ja olen ihan hyvässä keskipalkkaisessa työssä. Miesystäväni on tällä hetkellä työtön eikä hänellä ole myöskään tutkintoa/todistusta mistään koulutuksesta. Mutta mua ei haittaa, koska on muuten hyvä mies. Eli yksilöllistä tämäkin, mitkä asiat on itselle merkityksellisiä. N46
Oletan, että miehesi on tatuoitu impulssikontrollin häiriön omaava jännämies joka aika ajoin lyö sinua ja kuvittelet voivasi parantaa hänet (kuten naisilla on tapana).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiton tekemistä ammatilla tai koulutuksella on rakkauden kanssa. Ei mitään.
Paitsi, että korkeasti koulutetuille naisille ei kelpaa matalasti koulutettu mies paitsi jos kyseessä on (komea) jännämies. Miehille naisen koulutus on yhdentekevää (kunhan on hyvä perse kjeh räh).
Vierailija kirjoitti:
Sulla ap on nysä kulli, niinkuin kaikilla kemisteillä ja muutenkin aika naismainen ammatti, mun pitäis tyydyttää sun nainen mun 21cm kalulla!
Paitsi, että luonnontieteet ovat pääosin miesten alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on ilmiselvä trolli, kirjoitusvirheiden lisäksi asiavirheitä. : (
Vierailija kirjoitti:
Itse olen akateeminen ja vaimo on ammattikoulupohjalla.
Toisinpäin se ei olisikaan mahdollista. Naiset nai ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi kyllä haitata jos yleissivistystä ei oo minkään vertaa. Eikä tajua esim. lukemaansa. Jotkut ammattikoulun käyneet miehet ovat ihan hyviä rakastajia, mutta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ei kannata alkaa juttelemaan syvällisiä. Voi tulla vaan persujen sloganeita. Toisaalta sitten jotkut ekonomit, lakimiehet jne. kuvittelevat taas tietävänsä kaikesta kaiken. Eivätkä tiedä. Usein ei arkielämän jutuista oikein mitään, poikkeuksia näissäkin porukoissa. Itsellä työläiskodista ja vanhempien juttuja sai usein hävetä. Ymmärrän kuitenkin heidänkin näkökulmia. Suvun eka yo ja sitten maisterin retku!! Riippuu ihan mitä haluaa...loppujen lopuksi.
No olipas nyt aikamoista yleistystä koko teksti.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yritysmaailmassa ja vaimoni on ekonomi. En osaisi kuvitella olevani yhdessä jonkun perusduunarin kanssa, varsinkin kun joskus on edustustehtäviä, joissa kumppaninkin on hyvä osata keskustella asioista aika laaja-alaisesti. Vaimolta hoituu myös kotityöt ja ruuanlaitto ja on hyvä äiti lapsille. Kunnon seksihurjastelut ja pienet pervoilut hoidan sitten sihteerin, muiden hoitojen ja maksullisten kanssa.
Hyi hitto sä oot oksettava 🤮 Turhaa edes kysyä äänestättekö kokoomusta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen akateemisen loppututkinnon suorittanut, mutta miehen yliopisto-opinnot jäivät kesken. Eniten ongelmia aiheuttaa taustat. Mies ei ole kotonaan oppinut mitään käytöstapoja ja luonteeltaan hän on röyhkeä: luulee olevansa parempi ja tärleämpi kuin on. Saan jatkuvasti hävetä mieheni käytöstapoja.
Miksi olet noin törkeän miehen kanssa yhdessä? Äläkä vain sano, että hyvä seksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen akateemisen tutkinnon suorittanut mies ja kaikki sukulaisenikin ovar korkeasti koulutettuja, Olemme rikkaita ja menestyviä.
Menin naimisiin naisen kanssa, joka tulee tavallisesta työläisperheestä ja on itsekin kaupassa myyjänä. Sukuni paheksuu naisvalintaajani ja tunnen itseni yksinäiseksi parisuhteessa. Meillä ei juurikaan ole yhteisiä ystäviä ei yhteisiä harrastuksia eikä yhteisiä puheenaiheita.
Miksi sitten olette yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on jo ikää sen verran, että tiedän ettei loppujen lopuksi titteleillä ja koulutuksella ole merkitystä. Tietyssä kohtaa elämää toki on.
Olen akateemisen turkinnon lisäksi opiskellut ensihoitajaksi, ja toiminut kyseisessä työssä aikanani 17 vuoden ajan. Loput työurastani olin akateemisella puolella. Kummatkin toimet auttoivat kyllä avaamaan horisonttia yli luokkarajojen ja titteleiden.
....ja puolisosi ammatti on....?
Ensimmäinen vaimoni oli lääkäri, nykyinen on käsityöalan yrittäjä, tosin oikeastaan hänkin on jo eläkkeellä.
Eli aikalailla samoista yhteiskuntaluokista mentiin yhteen teilläkin. "Periaatteessa olen sitä mieltä että koulutuksella ja ammatilla ei ole mitään väliä. Itse menin tietysti yksiin samantasoisen koulutuksen omaavan, ja samantyyppisessä sosiaalisessa olevan kanssa. Niin että ei ole mitään väliä".
Suu puhuu yhtä, itse tehdään tosielämässä toista.
Tärkeintä naisessa: miellyttävä luonne, iloisuus, positiivisuus, hyvä perse ja tissit, nätti naama, osaa tehdä ruokaa ja hoitaa kotia. Koulutuksella tai ammatilla ei väliä kunhan ei ole laiska työtön kelapummi.
Mun isä on akateeminen ja varsin korkeassa virassa, mutta eipä se meidän arkielämässä näy. Kotona hän kulkee pieruverkkareissa, rassailee veljeni kanssa mopoja, lapioi paskaa tallissa, viljelee omat perunat, porkkanat jne. ja seurustelee sujuvasti kaikkien kanssa ilman titteleitä. Äiti ei ole akateeminen, eikä suurin osa meidän ystävistäkään, vaikka niitäkin toki on, ja ihan yhtä hyvin solahtavat muuhun poppooseen.