Naiset/Miehet. Onko tärkeää, että puolisonne on samaa tasoa kuin itsekin koulutuksen, ammatin jne. suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen akateemisen loppututkinnon suorittanut, mutta miehen yliopisto-opinnot jäivät kesken. Eniten ongelmia aiheuttaa taustat. Mies ei ole kotonaan oppinut mitään käytöstapoja ja luonteeltaan hän on röyhkeä: luulee olevansa parempi ja tärleämpi kuin on. Saan jatkuvasti hävetä mieheni käytöstapoja.

Et ilmeisesti voi mitään miehesi röyhkeydelle etkä huonolle käyttäytymiselle. Oleellista on kuitenkin se ettet itse mene siihen mukaan. Toivotaan, että hän vielä pystyis parempaan. Sinulla on kuitenkin kumppani. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä hiton tekemistä ammatilla tai koulutuksella on rakkauden kanssa. Ei mitään.

Naiivi ei sentään pidä olla. Parisuhde ja rakkaus liittyvät vain osin toisiinsa. On jokseenkin globaali ilmiö, että ihmiset tuppaavat pariutumaan samaan sosioekonomiseen luokkaan kuuluvien kanssa, myös Suomessa. 

Sillä ei ole mitään väliä. Tai no jos on joku poliitikko niin siihen valehteluun en lankea.

Minä olen kouluttautunut ja rikas nainen, ja mieheni ei ole kuin ihan jotain maatalouskoulun käynyt. Silti rakkaus  on riittänyt vuoskymmenet, eikä ole harmitusta aiheuttanut tipan tippaa

Oma mies on ain vaan himon kohde.

Onhan sillä jotain merkitystä tietysti, ei pidä olla naiivi. Itselläni ainakin iän ja kokemuksen kerttyessä ulkoisillakin asioilla on vähemmän merkitystä, mutta jonkinlainen yleissivistys pitää silti olla, muuten ei pysty keskustelemaan kovin syvällisesti asioista. Avoin mieli auttaa paljon.

Itselläni on kaksi korkeakoulututkinto ja vaativa ammatti, saan siinä toteutettua akateemista kunnianhimoani. Nykyinen mieheni on vain ylioppilas, mutta erittäin fiksu ja yleissivistynyt. Ikää molemmilla on noin 60 vuotta.

Olen akateemisen tutkinnon suorittanut mies ja kaikki sukulaisenikin ovar korkeasti koulutettuja, Olemme rikkaita ja menestyviä.

Menin naimisiin naisen kanssa, joka tulee tavallisesta työläisperheestä ja on itsekin kaupassa myyjänä. Sukuni paheksuu naisvalintaajani ja tunnen itseni yksinäiseksi parisuhteessa. Meillä ei juurikaan ole yhteisiä ystäviä ei yhteisiä harrastuksia eikä yhteisiä puheenaiheita.

Ehkä merkityksellistä porvoolaisilla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 2 eri alojen amk-tutkintoa ja olen ihan hyvässä keskipalkkaisessa työssä. Miesystäväni on tällä hetkellä työtön eikä hänellä ole myöskään tutkintoa/todistusta mistään koulutuksesta. Mutta mua ei haittaa, koska on muuten hyvä mies. Eli yksilöllistä tämäkin, mitkä asiat on itselle merkityksellisiä. N46

Eikä ole syytäkään haitata. Nykyiset amk tutkinnot ovat vain pönkittämistutkintoja, eivät todellisia yliopistotutkintoja.

T. Tyhmä amk-inssi

Ps, en ole koskaan päässyt monesta yrityksestä huolimatta teknilliseen korkeakouluun Diplomi-insinööri linjoille, jotka ovat siis oikeita yliopisto tutkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 2 eri alojen amk-tutkintoa ja olen ihan hyvässä keskipalkkaisessa työssä. Miesystäväni on tällä hetkellä työtön eikä hänellä ole myöskään tutkintoa/todistusta mistään koulutuksesta. Mutta mua ei haittaa, koska on muuten hyvä mies. Eli yksilöllistä tämäkin, mitkä asiat on itselle merkityksellisiä. N46

Eikä ole syytäkään haitata. Nykyiset amk tutkinnot ovat vain pönkittämistutkintoja, eivät todellisia yliopistotutkintoja.

T. Tyhmä amk-inssi

Ps, en ole koskaan päässyt monesta yrityksestä huolimatta teknilliseen korkeakouluun Diplomi-insinööri linjoille, jotka ovat siis oikeita yliopisto tutkintoja.

Joo, se on kyllä kumma, että nää AMK amislaiset luulee, että heillä on ylempi korkeakoulu tutkinto. Eli, amk:laisten taso on kandi, ei maisteri. Jos sitten suorittaa lisää, niin voi saavuttaa maisteri tason. Mutta yhtä kaikki, nää on sitten näitä säälitutkintoja, kun eivät päässeet suoraan yliopistoon.

 

Sillä ei väliä, kunhan ei ole perussuomalainen juntti.



Kielitaitoa arvostan kyllä joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemisen tutkinnon suorittanut mies ja kaikki sukulaisenikin ovar korkeasti koulutettuja, Olemme rikkaita ja menestyviä.

Menin naimisiin naisen kanssa, joka tulee tavallisesta työläisperheestä ja on itsekin kaupassa myyjänä. Sukuni paheksuu naisvalintaajani ja tunnen itseni yksinäiseksi parisuhteessa. Meillä ei juurikaan ole yhteisiä ystäviä ei yhteisiä harrastuksia eikä yhteisiä puheenaiheita.

Mitäs jos lähtisitte yhdessä etsimään Herraa. Ihan totta .  Etsisitte jonkun pikku seurakunnan  ja siellä olisitte mukana . Joku  Vapaakirkkokin vois olla .  Kotinsakkin voi avata vieraille ja pitää tilaisuuksia ihan itse , kun on vähä itse Raamattua lukenut ja oppinut.  

Hyväkin nainen kurppaantuu  jos häntä pitkään koulutetaan.

Tässäpä pähkinä purtavaksi kaikille "koulutuksella tai ammatilla ei ole mitään väliä, kemia ja luonne ratkaisee"- tyypeille:

Kadettikoulu opastaa ihmisiä (suurimmalta osin miehiä) sotimisen lisäksi muihinkin asioihin, hyviin käytöstapoihin muun muassa. Yhtenä koulutettavana asiana on tanssi. Kadettikoulu ilmoittaa ajan ja paikan missä tanssikoulutus järjestetään, ja pyytää naisia tanssipareiksi kadeteille tähän tanssikoulutukseen. Vain pieni ilmoitus, ja ka- boom! Naisia on paikalla vähintäinkin riittävästi, eli yli sen minkä määrällisesti tarvittaisi.

No, kuvitellaanpa että itä- Helsingin työttömät ry järjestäisi vastaavanlaisen tanssikoulutuksen jäsenilleen, ja ilmoittaisi ajan ja paikan jonne halukkaat tanssipartnerit voivat tulla opettelemaan kuinka laitetaan jalalla korreasti. Niin että kuinkahan olisi, minkämoinen ruuhka ja ryysis olisi tanssihalukkaista? Väitän että aika väljää olisi tanssiparketilla....

Sitten kysymys: Mistä arvelette tämän johtuvan? Kadettien kanssa tanssi vetää nuoria naisia kuin ilmaisten ämpärien jako eläkeläisiä, työttömät saisi tanssia keskenään. Sehän piti olla niin että koulutuksella ja ammatilla ei ole mitään väliä ja luonne ratkaisee? Millä tavoin sen kadetin luonne ja persoona eroaa työttömän persoonasta ja luonteesta? Miten tämä on selitettävissä? Eikä sitten mitään "niin mutta meillä kun..." jorinoita vaan selitys miksi käytännön elämässä koulutus ja ammatti vaikuttaa hyvin paljon ihmisen kiinnostavuuteen, vaikka yleisellä tasolla puhutaan ettei sillä ole mitään väliä. Olisiko niin että jälleen kerran suu puhuu sitä mitä arvellaan haluttavan kuulla, mutta käytännössä kuitenkin toimitaan aivan toisin?

Ei ole. Ei minua haittaa jos mies ei ole kouluttautunut kuin minä. Mutta ehkä sellainen luonnollinen valinta kuitenkin tapahtuu, sillä haluan pystyä keskustelemaan mieheni kanssa muustakin kuin seksistä tai lapsista. Jos häneltä ei saa ongittua kommenttia vaikka maailman politiikan tilanteeseen tai vastaavaan, niin miksi ihmeessä haluaisin hänet vakavaan suhteeseen. 

N46

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ei minua haittaa jos mies ei ole kouluttautunut kuin minä. Mutta ehkä sellainen luonnollinen valinta kuitenkin tapahtuu, sillä haluan pystyä keskustelemaan mieheni kanssa muustakin kuin seksistä tai lapsista. Jos häneltä ei saa ongittua kommenttia vaikka maailman politiikan tilanteeseen tai vastaavaan, niin miksi ihmeessä haluaisin hänet vakavaan suhteeseen. 

N46

Ei ole. Paitsi kun asiaa ajattelee, niin taitaa kumminkin ainakin jonkun verran olla.... "Luonnollinen valinta" kuulostaa silleen kivasti pehmeämmältä kuin että tunnustaisi suoraan ammatin ja koulutuksen vaikuttavan. Eli suu puhuu yhtä, mutta käytännössä toimitaan ihan toisin. Minkä sitä "luonnolliselle valinnalle" voi....

Minä liikun omantasoisissa piireissä: yliopisto-opiskelijoiden discoissa jne. Ei tukisi mieleenikään mennä ammattikoululaisten bileisiin. En halua edes tutustua itseäni alemman koulutustason omaaviin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä liikun omantasoisissa piireissä: yliopisto-opiskelijoiden discoissa jne. Ei tukisi mieleenikään mennä ammattikoululaisten bileisiin. En halua edes tutustua itseäni alemman koulutustason omaaviin ihmisiin.

Tylysti sanottu, mutta ainakin olet ilmeisen rehellinen. Pakko arvostaa, tavallaan.

Kotikasvatukseni ja luonteeni vuoksi olen alemmuudentuntoinen. Olen yliopistossa opiskellut ja pakotan itseni tapailemaan saman koulutustason omaavan ihmisen kanssa. Se vähän kohentaa itsetuntoani.

Puoliso on tohtori (ei lääkäri 😉), appi ja anoppi yliopistoihmisiä myös. Minä ja isäni teemme työtä maataloudessa, ruumiillista työtä. Äitini on myyjä. Kaikki olemme yhtä arvokkaita ja hyviä ihmisiä. 

Faktahan on, että ihminen joka ylentää itsesnä muiden yläpuolelle on moukka ja tyhmä. 

Kouluttamatta jäänytkin ihminen voi olla sivistynyt ja älykäs. Tavannut monia jotka ovat olleet paljon sivistyneempiä ja älykkämpiä kuin akateemisen koulutuksen saaneet. Monet ovat jääneet "duunareiksi" ollen silti erittäin älykkäitä ja sivistyneitä, päteviä omalla allaan. Monet älykkään ovat laiskoja koska elämässä selviä helpommallakin ja voi keskittä enemmän henkiseen hyvinvointiin. Omakin vaimolla vain keskitaso koulutus, ollut silti sivistyneempi, älykkäämpi ja vaativampi kuin suurin osa työkavereistani esimiehiä myöten mitä työelämässäni tuli vastaan, koulutustaustasta riippumatta. Koulutus, akateemisuus ja ammatti ei takaa vielä yhtään mitään älykkyydestä, eikä varsinkaan sivistyneisyydestä. Ovat ihan henkilökohtaisia ominaisuuksia joita löytyy kaikista ryhmistä, myös työttömistä. Se kun ei läheskään aina ole oma valinta ja voi olla syynä vielä se, että ollut liian älykäs ja pätevä työyhteisölle, eli uhka.

Kestävimmän parisuhteen ja rakkauden saa kun kuuntelee sydäntään ja pariutuu sielunkumppaninsa kanssa. Meillä ei ollut nuorena mitään yhteistä,ei harrastuksia, ei sosiaalinen tausta ei mitään, mutta silti meillä oli alusta lähtien yhteistä aivan kaikki, eikä keskustelut ole vaimentuneet vieläkään vaikka kohta 50v yhdessä, eikä seksihalut.