Kannattaako tinkiä "vaatimuksista" parisuhteessa?
Olen 34v korkeasti koulutettu nainen. Olen etsinyt miestä, joka
1. Kykenee ja on halukas syvälliseen, älylliseen, pohdiskelevaan keskusteluun - koska olen itse tällainen ja ajattelen, että syvälliset keskustelut yhdistävät
2. Omaa joko korkeahkon koulutuksen TAI muuten hyvän yleissivistyksen - koska nämä toteutuu itsessäni ja ajattelen, että sama sivistyksen taso yhdistää
3. Tuntuu itsestäni puoleensavetävältä. Minun kohdallani tarkoittaa, että mies on perinteisen miehekäs ja raavas - koska seksuaalinen kemia edellytys mm toimivalle seksielämälle
4. On jossain määrin nöyrä, ei k*sipäinen ja täynnä itseään, ymmärtää empaattisesti erilaisia ihmiskohtaloita - ei kaivanne selitystä
Ongelmahan on sitten se, että:
Miehet, joissa 1. toteutuu, ovat usein itselleni hieman liian herkkiä ja feminiinisiä - heissä 3. ei kohdallani toteudu.
Miehet, joissa 2. toteutuu, ovat usein melko täynnä itseään: heissä 4. ei toteudu. Etenkin jos ovat korkeasti koulutettuja.
Jos 3. toteutuu, vähintään yksi 1., 2. ja 4:stä jää yleensä puuttumaan. Usein monikin noista.
Jos 4. toteutuu, jää 2. tai 3. yleensä puuttumaan.
Eli kaikkia toiveitani täyttävää miestä ei tunnu löytyvän vuosien etsimisestä huolimatta. Ja kysymys kuuluu: pitäisikö osasta toiveista luopua?
Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle. K*sipään kanssa taas en alkaisi millekään, oli mikä oli (4).
Olen nyt tavannut tällaisen miehen, jossa 3 ja 4 toteutuu: Miehekäs ja raavas, empaattinen ja nöyrä.
Mutta miehellä ei juurikaan ole yleissivistystä, ei osaa kieliä, ei ole missään määrin kiinnostunut syvällisistä asioista. On miehisessä, suorittavassa ammatissa.
Tällä hetkellä tuntuu, että nuo asiat ei yhtään haittaa. En halua jäädä yksin, ja olen valmis joustamaan näistä muutamista asioista. Olen valmis rakastamaan miestä sellaisena, kuin tämä on.
Mitä sanotte, kuulostaako järkevältä, vai olenko tekemässä virheen? Alkaako 1. ja 2. puuttuminen myöhemmin risoa, vaikka tällä hetkellä tuntuu että ei ne nyt maata kaatavia asioita ole? Tunnenko itseni lopulta yksinäiseksi suhteessa?
Kokemuksia?
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi pitää itseään sivistyneenä, empaattisena ja älykkäänä. Mutta onko hän sitä todellisuudessa. Mielipidehän on vain hänen omansa ja yleensä ihmiset tuppaavat yliarvioimaan omia kykyjään.
Harva tässä keskustelussakaan pitää itseään tai kavereitaan sivistyneenä tai hyvänä keskustelijana, ovat sitä mieltä että aloittajan pitäisi löysätä
Varmaan sit joo kannattaa, jos ei sopivaa mielestään löydy, eikä yksinkään halua olla.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Ei yksistään, mutta yhdistettynä miehekkään raavaaseen olemukseen (=komea naama, pitkä, lihaksikas) niin voi ollakin, jollei itse ole naisten priimaa. Ja aloittaja ei ole, koska vastaavilla ominaisuuksilla varustetut kaunottaret pariutuu parikymppisenä noitten unelmamiesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Miesten taso on helvetissä. Kaikki nuo piirteet löytyy useimmilta naisilta, mutta mies joka kaukaisesti muistuttaa ihmistä on yksisarvinen. Sitten niistä huonoista vaihtoehdoista on pakko valita yksi, jos haluaa perustaa perheen, ja siten varmistuu huonon miesaineksen välittyminen eteenpäin. Ei ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Itse laitan nämä siihen kiva ja mukava-lokeroon.
Liian moni hakee kumppanista jotain näyttelyeläintä, jotta pääsee kavereille kehuskelemaan kumppanin ammattia ja kumppani voi sujuvasti puhelahjoillaan valloittaa perhepiirin. Siksi karsastan näitä "sivistys"-kriteerejä.
Sivistyneen ihmisen ei tarvitse koskaan mainostaa omaa sivistystään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Ei yksistään, mutta yhdistettynä miehekkään raavaaseen olemukseen (=komea naama, pitkä, lihaksikas) niin voi ollakin, jollei itse ole naisten priimaa. Ja aloittaja ei ole, koska vastaavilla ominaisuuksilla varustetut kaunottaret pariutuu parikymppisenä noitten unelmamiesten kanssa.
Niin kai sitten. Ehkä olen naiivi, mutten vain koe että nuo ovat mitenkään korkeita toiveita. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaisi pitkän ja komean miehen jonka kanssa muutenkin perusasiat natsaa. En ole naisten priimaa ja tuollainen minulla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo sano että hän tuntee tasan yhden tollasen miehen ja se olen minä. Eli vaikeeta voi olla löytää.
Ni tämäpä:) Itsekin olen yhden tällaisen miehen tavannut. Hänelle en valitettavasti vain kelvannut.
Enkä kyllä sinänsä ihmettele, tällainen mies voi varmasti valita ihan kenet vain.
Ap
Voi kyllä joo...mutta oletko ajatellut korkeakouluteussa päässäsi, että olet ilmeisen ärsyttävä nipo ja naamaväkkisi muistuttaa erehdyttävästi petolinnun "keittiöosastoa"
Ehkä silläkin voi olla pieni osuus tämän alfauroksen valintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Itse laitan nämä siihen kiva ja mukava-lokeroon.
Liian moni hakee kumppanista jotain näyttelyeläintä, jotta pääsee kavereille kehuskelemaan kumppanin ammattia ja kumppani voi sujuvasti puhelahjoillaan valloittaa perhepiirin. Siksi karsastan näitä "sivistys"-kriteerejä.
Sivistyneen ihmisen ei tarvitse koskaan mainostaa omaa sivistystään.
Minusta taas tässä maailmantilanteessa sivistyksestä pitäisi puhua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Itse laitan nämä siihen kiva ja mukava-lokeroon.
Liian moni hakee kumppanista jotain näyttelyeläintä, jotta pääsee kavereille kehuskelemaan kumppanin ammattia ja kumppani voi sujuvasti puhelahjoillaan valloittaa perhepiirin. Siksi karsastan näitä "sivistys"-kriteerejä.
Sivistyneen ihmisen ei tarvitse koskaan mainostaa omaa sivistystään.
Siihenhän parinhaku nykyään perustuu... Statuksen ja elintason pitää nousta, saada mm. Instaan kontenttia ja seuraajat kateellisiksi, muuten ei ole järkeä. Mitään rakkautta ei ole, kaikki pyörii vain "minän" ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Ei yksistään, mutta yhdistettynä miehekkään raavaaseen olemukseen (=komea naama, pitkä, lihaksikas) niin voi ollakin, jollei itse ole naisten priimaa. Ja aloittaja ei ole, koska vastaavilla ominaisuuksilla varustetut kaunottaret pariutuu parikymppisenä noitten unelmamiesten kanssa.
Niin kai sitten. Ehkä olen naiivi, mutten vain koe että nuo ovat mitenkään korkeita toiveita. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaisi pitkän ja komean miehen jonka kanssa muutenkin perusasiat natsaa. En ole naisten priimaa ja tuollainen minulla on
No joskus toki miehet ei kovin nuorena vielä omista noita kaikkia ominaisuuksia niin selkeästi ja miehekkyyttäkään ei vielä ole, jolloin heitä hieman huonompitasoinenkin nainen saa miehen omakseen, ja erot esim ulkoisessa olemuksessa näkyy kolmen kympin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen suhteesi kuulostaa hyvältä.
Ehkä voisit miettiä omia arvostuksiasi. Jos miehesi on työssä miehisellä alalla, niin hänellä lienee paljon käytännön taitoja ja osaamista, jota vaikkapa sinulla ap ei ole. Pystyisitkö keskustelemaan syvällisesti tai edes välttävästi miehesi alasta ja kiinnostuksenkohteista? Jos et, niin silloinhan miehesi tietämys ja "äly" on joissakin aiheissa suurempi kuin sinun.
Jos voit muuttaa omaa ajatteluasi ja alkaa arvostaa tekemistä, kädentaitoja, tekniikkaa, niin saatat tajuta että tuo toive "syvällisistä keskusteluista" on ehkä jopa vähän lapsellinen. Kiire, elämä, arki, toiveet, harrastukset, lapset.. Aika harvoin sitä olisi aikaa millekään syvälliselle keskustelulle. Juttele sellaiset aiheet naispuolisten ystävysten kanssa ja pidä hyvä mies.
N45 & perhe
Kiitos fiksusta vastauksesta.
Siis nimenomaan arvostankin sitä miehistä käytännönläheisyyttä hänessä. Olen itse aivan surkea teknisissä tehtävissä ja ihailen kykyä vaikkapa rempata taloa.
Olenkin alkanut kyseenalaistaa, toivonko juuri _mieheltä_ oikeasti edes sitä syvällisyyttä, koska syvälliset (yleensä vähän herkät) miehet eivät yleensä sytytä minua. Koen, että ollaan silloin usein liian samankaltaisia, ei tule kipinää.
Jollain se tarve syvällisille keskusteluille olisi kuitenkin täytettävä. Ehkä se olisi sitten juurikin naispuolisten ystävien kanssa.
Olen ollut todella pitkään sinkkuna. Ehkä tässä vain tuntuu niin uskomattomalta se, että olen ehkä löytänyt sopivan kumppanin, ehkä tavallaan vähän pelottaakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Itse laitan nämä siihen kiva ja mukava-lokeroon.
Liian moni hakee kumppanista jotain näyttelyeläintä, jotta pääsee kavereille kehuskelemaan kumppanin ammattia ja kumppani voi sujuvasti puhelahjoillaan valloittaa perhepiirin. Siksi karsastan näitä "sivistys"-kriteerejä.
Sivistyneen ihmisen ei tarvitse koskaan mainostaa omaa sivistystään.
Siihenhän parinhaku nykyään perustuu... Statuksen ja elintason pitää nousta, saada mm. Instaan kontenttia ja seuraajat kateellisiksi, muuten ei ole jär
Höpönlöpö. Valtaosa valitsee kumppanin sillä perusteella, minkä ajattelee toimivan arjessa parhaiten.
Ite seurustelin miehen kanssa jonka kans sexi oli täydellistä. Mutta se oli muuten kusipää ja haukkui mua jos joku ei menny niinkun se halusi. Niin jätin sen kun alkoi masentaa. Usein hyvännäköiset miehet on myös itteensä täynnä niin koitan katsoa nyt sellaisia miehiä jotka ei ole niin hyvännäköisiä mutta muuten elämässä kaikki hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen suhteesi kuulostaa hyvältä.
Ehkä voisit miettiä omia arvostuksiasi. Jos miehesi on työssä miehisellä alalla, niin hänellä lienee paljon käytännön taitoja ja osaamista, jota vaikkapa sinulla ap ei ole. Pystyisitkö keskustelemaan syvällisesti tai edes välttävästi miehesi alasta ja kiinnostuksenkohteista? Jos et, niin silloinhan miehesi tietämys ja "äly" on joissakin aiheissa suurempi kuin sinun.
Jos voit muuttaa omaa ajatteluasi ja alkaa arvostaa tekemistä, kädentaitoja, tekniikkaa, niin saatat tajuta että tuo toive "syvällisistä keskusteluista" on ehkä jopa vähän lapsellinen. Kiire, elämä, arki, toiveet, harrastukset, lapset.. Aika harvoin sitä olisi aikaa millekään syvälliselle keskustelulle. Juttele sellaiset aiheet naispuolisten ystävysten kanssa ja pidä hyvä mies.
N45 & perhe
Kiitos fiksusta vastauksesta.
Ahaa, tämä aloitus olikin provo. Et siis yli kolmikymppisenä tiedä, millaisen tyypin haluat
En jaksa lukea koko ketjua, joten tämä on jo varmaan sanottu. Mutta itse unohtaisin nuo henkevät ja syvälliset keskustelut. Ensinnäkin miehet ovat verbaalisesti vähemmän lahjakkaita kuin naiset. Miehillä on suppeampi sanavarasto, eivätkä miehet osaa ilmaista kaikkia tunnepuolen nyansseja verbaalisesti yhtä hyvin kuin naiset. Toisekseen edes älykkäät miehet eivät yleensä ole niin innokkaita käymään niitä syvällisiä keskusteluja tai parantamaan maailmaa naisystävän/vaimon kanssa, vaikka heillä sinänsä olisikin kyky analysoida asioita tai olisi paljon tietämystä. Voit lisäksi saada ihan suht älykkään miehen, vaikka mies ei olisikaan hankkinut maisterin papereita.
Kolmanneksi kannattaa tiedostaa, että edes älykkäät miehet eivät arvosta naisen älykkyyttä yhtä paljon kuin älykäs nainen arvostaa miehen älykkyyttä. Nainen kokee, että keskusteluilla luodaan yhteys kumppaniin, mies taas kokee, että fyysinen läheisyys on se, mikä lähentää. Miehet myös yleensä ottaen haluavat, että naisen kanssa on kepeää, hauskaa ja mukavaa, hyvä fiilis. Ei siinä paina naisen koulutus tai yleistieto. Voisin jopa väittää, että yksikään nainen ei ole hurmannut miestä koulutuksellaan tai sillä, että osaa keskustella vaikka politiikasta tai etiikasta syvällisesti.
Hanki tyttökavereita niitä analyysi-, maailmanparannus- ja ruotimiskeskusteluja varten. Tai käy vaikka jossain keskustelupiirissä, kai niitäkin on kaupungeissa. Naisilla on usein se ongelma, että he haluavat, että mies täyttää kaikki heidän emotionaaliset, älylliset sekä fyysiset tarpeensa, mutta miehet eivät ole samanlaisia kuin naiset eivätkä miehet voi myöskään taipua tyttökavereiksi (bestistyyliin), etenkin jos haluaa vielä, että jotain eroottista jännitettäkin on parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo sano että hän tuntee tasan yhden tollasen miehen ja se olen minä. Eli vaikeeta voi olla löytää.
Ni tämäpä:) Itsekin olen yhden tällaisen miehen tavannut. Hänelle en valitettavasti vain kelvannut.
Enkä kyllä sinänsä ihmettele, tällainen mies voi varmasti valita ihan kenet vain.
Ap
Voi kyllä joo...mutta oletko ajatellut korkeakouluteussa päässäsi, että olet ilmeisen ärsyttävä nipo ja naamaväkkisi muistuttaa erehdyttävästi petolinnun "keittiöosastoa"
Ehkä silläkin voi olla pieni osuus tämän alfauroksen valintaan.
No olenko muuta väittänytkään?:D
Menehän johonkin muualle purkamaan pahaa mieltäsi.
Ap
Rakkauden suhteen pitäisi olla avoimin mielin. Nyt menet listasi kanssa treffeille. Varmasti juoksevat kaikki miehet karkuun, kun mitään yhteyttä et halua toiseen luoda. Katsot vain täyttääkö hän listasi kriteerit. Ei mitään romantiikkaa.
Mitä sinulla on toiselle annettavana. Empatiaa en ainakaan usko, koska esineellistät aika rankasti ihmisiä.
Itse en alkaisi tinkimään vaatimuksista, mutta olisin valmis niitä heiman viilailemaan jos mies olisi oikeasti hyvä.
Liian jyrkkä ei kannata olla, joissain asioissa voi tehdä pieniä kompromisseja mutta mihinkään kelpuuttamiseen tai tyytymiseen ei pidä mennä. Se kostautuu joka tapauksessa myöhemmin.
Kun luen nuo sinun kriteerisi, ne vastaavat kyllä omiani. Joka kohdassa pysähdyin miettimään mitä tämä minulle merkitsisi ja kyllä ne kaikki on sellaisia joista en ihan kamalasti voisi tinkiä.
Tietty yleissivistys on itselleni ehdoton vaatimus. Olen ollut miehen kanssa jonka kanssa ei voinut keskustella mistään. En jaksa sen kaltaista ihmistä.
Koulutuksen kohdalla voisin hieman tinkiä kunhan ei ihan luku- ja kirjoitustaidoton ole, sellainen joka ei eläissään ole yhtään kirjaa lukenut. Jolla yleissivistyksessä olisi suutia aukkoja.
No, kaiken kaikkiaan en alkaisi liikaa joustamaan mutta kuten sanoin pientä hienosäätöä ja viilausta kriteereistä voisin kyllä suostua tekemään.
Itse en seurustele enkä hae kumppania. Itse asiassa viihdyn liian hyvin yksin ja tässä ystäväpiieissä joka minulla on. En tunne vetoa parisuhteeseen, en ainakaan yhteenmuuttoon, se on ehdoton ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Ei yksistään, mutta yhdistettynä miehekkään raavaaseen olemukseen (=komea naama, pitkä, lihaksikas) niin voi ollakin, jollei itse ole naisten priimaa. Ja aloittaja ei ole, koska vastaavilla ominaisuuksilla varustetut kaunottaret pariutuu parikymppisenä noitten unelmamiesten kanssa.
Niin kai sitten. Ehkä olen naiivi, mutten vain koe että nuo ovat mitenkään korkeita toiveita. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaisi pitkän ja komean miehen jonka kanssa muutenkin perusasiat nat
Kyllä nuo täyden paketin miehet ovat täyden paketin miehiä jo nuorina. Heistä näkee sen pian.
Nykyinen suhteesi kuulostaa hyvältä.
Ehkä voisit miettiä omia arvostuksiasi. Jos miehesi on työssä miehisellä alalla, niin hänellä lienee paljon käytännön taitoja ja osaamista, jota vaikkapa sinulla ap ei ole. Pystyisitkö keskustelemaan syvällisesti tai edes välttävästi miehesi alasta ja kiinnostuksenkohteista? Jos et, niin silloinhan miehesi tietämys ja "äly" on joissakin aiheissa suurempi kuin sinun.
Jos voit muuttaa omaa ajatteluasi ja alkaa arvostaa tekemistä, kädentaitoja, tekniikkaa, niin saatat tajuta että tuo toive "syvällisistä keskusteluista" on ehkä jopa vähän lapsellinen. Kiire, elämä, arki, toiveet, harrastukset, lapset.. Aika harvoin sitä olisi aikaa millekään syvälliselle keskustelulle. Juttele sellaiset aiheet naispuolisten ystävysten kanssa ja pidä hyvä mies.
N45 & perhe