Kannattaako tinkiä "vaatimuksista" parisuhteessa?
Olen 34v korkeasti koulutettu nainen. Olen etsinyt miestä, joka
1. Kykenee ja on halukas syvälliseen, älylliseen, pohdiskelevaan keskusteluun - koska olen itse tällainen ja ajattelen, että syvälliset keskustelut yhdistävät
2. Omaa joko korkeahkon koulutuksen TAI muuten hyvän yleissivistyksen - koska nämä toteutuu itsessäni ja ajattelen, että sama sivistyksen taso yhdistää
3. Tuntuu itsestäni puoleensavetävältä. Minun kohdallani tarkoittaa, että mies on perinteisen miehekäs ja raavas - koska seksuaalinen kemia edellytys mm toimivalle seksielämälle
4. On jossain määrin nöyrä, ei k*sipäinen ja täynnä itseään, ymmärtää empaattisesti erilaisia ihmiskohtaloita - ei kaivanne selitystä
Ongelmahan on sitten se, että:
Miehet, joissa 1. toteutuu, ovat usein itselleni hieman liian herkkiä ja feminiinisiä - heissä 3. ei kohdallani toteudu.
Miehet, joissa 2. toteutuu, ovat usein melko täynnä itseään: heissä 4. ei toteudu. Etenkin jos ovat korkeasti koulutettuja.
Jos 3. toteutuu, vähintään yksi 1., 2. ja 4:stä jää yleensä puuttumaan. Usein monikin noista.
Jos 4. toteutuu, jää 2. tai 3. yleensä puuttumaan.
Eli kaikkia toiveitani täyttävää miestä ei tunnu löytyvän vuosien etsimisestä huolimatta. Ja kysymys kuuluu: pitäisikö osasta toiveista luopua?
Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle. K*sipään kanssa taas en alkaisi millekään, oli mikä oli (4).
Olen nyt tavannut tällaisen miehen, jossa 3 ja 4 toteutuu: Miehekäs ja raavas, empaattinen ja nöyrä.
Mutta miehellä ei juurikaan ole yleissivistystä, ei osaa kieliä, ei ole missään määrin kiinnostunut syvällisistä asioista. On miehisessä, suorittavassa ammatissa.
Tällä hetkellä tuntuu, että nuo asiat ei yhtään haittaa. En halua jäädä yksin, ja olen valmis joustamaan näistä muutamista asioista. Olen valmis rakastamaan miestä sellaisena, kuin tämä on.
Mitä sanotte, kuulostaako järkevältä, vai olenko tekemässä virheen? Alkaako 1. ja 2. puuttuminen myöhemmin risoa, vaikka tällä hetkellä tuntuu että ei ne nyt maata kaatavia asioita ole? Tunnenko itseni lopulta yksinäiseksi suhteessa?
Kokemuksia?
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä mitä aloittajalla on tarjottavanaan parisuhteelle?
Ah, tyypillinen heitto tässä kontekstissa. Mitä merkitystä sillä on silloin kun pohditaan sitä omaa minimitasoa? Toki kannattaa pyrkiä olemaan hyvä tyyppi ja pitämään itsestään huolta, mutta ei se todennäköisesti muuta niitä omia vaatimuksia mihinkään
Kyllä ne vaatimukset laskee kun olet ollut koko ikäsi miesten kiertopalkinto, eikä kukaa ota vakavasti, saati kosi!
-Lu8uletteko, että saatte listanne mukaisen miehen olematta itse mitään?
SILLÄ MIEHELLÄKIN ON VAATIMUKSENSA!
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi pitää itseään sivistyneenä, empaattisena ja älykkäänä. Mutta onko hän sitä todellisuudessa. Mielipidehän on vain hänen omansa ja yleensä ihmiset tuppaavat yliarvioimaan omia kykyjään.
Niinpä. Ap itsekin vaikuttaa lähinnä kylmän laskelmoivalta ihmiseltä, joka todennäköisesti on ollut koko elämänsä tyytymätön kaikkeen.
Miksi ihmeessä tuollainen kuvaillun kaltainen mies ryhtyisi hänen kanssaan suhteeseen? Ja selvästi ei myöskään ryhdy, kun on kaikilta listansa läpäisseiltä miehiltä pakit jo ilmeisesti saanut.
Eli olet ainoana maailmassa löytänyt täydellisen miehen, joka ei edes pieraise koskaan, vaikka ihminen keskimäärin piereskelee monta kertaa päivässä.
SInun miehellä on kaikki, hän on astronautti-lääkäri, eikä teille tule koskaan edes erimielisyyttä mistään, mies on aina kanssasi samaa mieltä kaikesta, tällä miehellä on siivetkin selässä, hän on täydellinen mies!