Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tabu: terveydenhuollossa ylihoidetaan vanhuksia, vaikka paukut pitäisi laittaa lapsiin, nuoriin ja työikäisiin
10.08.2024 |
Tämä asia nyppii minua aivan valtavasti. Julkisessa terveydenhuollossa ylihoidetaan paljon vanhuksia, eikä lapsille, nuorille ja työikäisille ole tarjota aikoja ja hoitoa joutuu odottamaan pitkään. On käsittämätöntä, miten nykyisessä tilanteessa tehdään kaihileikkauksia ysikymppisille, operoidaan 85-vuotiaiden lonkkia ja iäkäs syöpäpotilas saa mahdollisimman tehokkaat hoidot, joilla syöpä pyritään parantamaan. Sitten lapset, nuoret ja työikäiset eivät pääse edes tutkimuksiin tai saa sairauksiinsa hoitoa, kun vanhusten tilanne on jo kriittisempi. Suomessa annetaan lasten, nuorten ja työikäisten sairastua pahemmin ja tilanteeseen puututaan vasta, kun on jo vaikea tilanne. Helpommalla ja pienemmillä kustannuksilla olisi päästy, jos sairauteen olisi puututtu jo varhaisessa vaiheessa.
Miksi sitä vanhan ihmisen elämää yritetään pidentää ja elämänlaatua parantaa sieltä loppupäästä, kun lapset, nuoret ja työikäiset jäävät vaille hoitoa? Vanhusten kohdalla pitäisi keskittyä kipujen lievittämiseen, eikä pidentämään elämää loputtomasti erilaisilla hoidoilla. Eikä ole työikäisenä mitenkään kiva seurata vierestä, kun itse en saa sairauteeni julkiselta puolelta edes hoitoa ja lähipiirissäni on mm. halpoja julkisia hammashoitopalveluita hehkuttava eläkeläinen (jolla olisi vara maksaa yksityisellä käynnistäkin), viikoittaisia hoitoja saava 90-vuotias sekä kasikymppinen, joka käy välillä lepäämässä päivystyksen vuodeosastolla, kun on voipunut olo.
Kommentit (616)
Harjoituskappale vaativaan leikkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä te päättelet että vanhuksia hoidetaan? Kaikki tietämäni 75 v ja yli jäävät hoitamatta eli leikkauksia ei tehdä ja hoito on aina konservatiivista (säilyttävää), ei parantavaa.
He ovat siis aivan turhaan tehneet työtä nuorena ja keski-ikäisenä. Monet myös alaikäisinä ja koko sen 3 kk,jonka sen ajan koulun kesäloma kesti. Moni jäi vaille kunnollista hammashoitoa ja muukin terveydenhoito oli vähäistä, kun kaikkea ei silloin edes voitu hoitaa. Lapsia ei rokotettu tuhkarokkoa tms vastaan, joten nämä taudit heikensivät sen jaan lasten terveyttä ja hidastivat kasvua.
Täällä kun joku sanoo, että kyllä pitää vanhukset hoitaa eikä saa jättää heitteille. Olen samaa mieltä siitä, että ei saa jättää heitteille. Mielestäni tuo hoito on vanhusten kohdalla sitä, että keskitytään lääkitsemään kipuja sen sijaan, että yritetään pidentää elämää. Mitä olen työssäni ja lähipiirissä ihmisiä seurannut, niin ei se hoidoilla pidennetty elämä mitään herkkua ole. Paljon on sairauksia ja ikäviä oireita. Ennen olisivat kuolleet pois, nykyisin pidetään hoidoilla hengissä. Moni vanhus itsekin sanoo, että kunpa pääsisi pois.
Tässä ketjussa on melkoinen inkvisiittorien lauma !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ylihoideta vaan alihoidetaan!! Jo pitkään. Miksi ihmeessä nuoret olis ihmisinä arvokkaampia?!
Tietysti tuleva elämä on arvokkaampi kuin mennyt. Se vanha sai jo elämältä sen mitä sai, nuorella se on vasta edessä.
Minusta elämää ei voi mitenkään arvottaa eletyn ajan mukaan. Elämä on arvokas, on sitä jo eletty tai on se vasta edessä.
Totta kai voi. Niin kauan kuin elämä on rajallista, voimme arvottaa oletetun elinkaaren perusteella. Ei se tarkoita, etteikö vanhuksen elämäkin olisi arvokasta, mutta kaksikymppisenä sitä elämää on jäljellä enemmän kun kasikymppisenä. Ainakin keskimäärin. Potentiaalista tässä on kyse. Vanhus on kuin jouluaattona yhtä vaille kaikki joululahjansa avannut muksu. On se viime
Mielestäni jokaisen elämä on aivan yhtä arvokas. Ei ole iästä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä alkaa olla riidanhaastaja trollit joka palstalla, vaikka sitten yrittäisit keskustella kauniista kesäpäivästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän lukuisia työikäisiä, jotka odottavat esimerkiksi leikkausaikaa julkiselle. Joutuvat olemaan pois töistä siihen asti, että leikkaus ja kuntoutuminen on ohi. Samalla leikkauksia tehdään eläkeikäisille, joilla ei ole enää kiirettä työelämään. Kumpihan tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, sen työikäisen vai eläkeikäisen leikkauksen lykkääminen?
Tämä on oikeasti ongelma. Se 50-vuotias leikkausta odottava ja töistä pois oleva Sari tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin leikkausta odottava Anneli 75 v, jolla on jo työura ohi. Tylyä, mutta tällaisessa taloustilanteessa pitäisi miettiä, mistä olisi yhteiskunnalle ja tuottavuudelle eniten hyötyä.
Palataanko asiaan sitten kun sinä olet Anneli 75v. Omat vanhempasihan oletkin jo hoidellut päiviltä.
Tulevaisuudessa on varmaan helppo taivutella heikkokuntoinen ja vähän masentunut vanhus "toivomaan" eutanasiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on oikeassa. Kun katkaisin koipeninkiinnjouduin kuntoutukseen muutamaksi viikoksi. Se oli aivan täynnä 80-95 vuotiaita lonkkansa yms murtaneita jotka olivat täysin valmiita hautaan. Ja näitä sitten vaan ikuisesti kuntoutetaan vaikka ikinä eivät toivu jalkeille..
Selittää sen miksi rahat on loppu ja nuoret ei pääse enää lääkäriin.
Lapsilla on kouluterveydenhuolto, nuorilla ja sitä vanhemmilla on opiskelija-, työterveyshuolto. Vanhuksilla ei ole mitään vaihtoehtoa kuin julkinen. Jos nyt 80v dementikko murtaa lonkkansa, mihin hänet pistetään? Jätetään kotiin hoitamatta? Sukulaisille?
Nuorempia kohdellaan huonommin. 8Bic
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pääse pakoon sitä tosiasiaa, että ylivoimaisesti suurimmat terveydenhoitokustannukset tulevat ihmisen viimeisiltä elinvuosilta. Lääkärit varmaan parhaita arvioimaan, että ketä hoitamalla saadaan reiluin lopputulema. Oman kokemuksen mukaan nuoret kyllä pääsevät nopeasti hoitoon, jos on riski mistään vakavammasta. Kiireetön hoito ei toimi, ei taida toimia millään ikäluokalla.
Minun vanhempani ovat lähemmäs 70 v. Rakkaita ovat, mutta jos sairastuisivat vakavasti, niin en toivoisi heille rankkoja hoitoja. Itsekin sanovat, että olisivat valmiita lähtemään, jos sairaus iskisi. Ymmärrän tämän, enkä vaatisi, että pitää väkipakolla hoitaa.
Olen itse pysyvästi sairas nyt 35 v iässä. Niin kauan kuin olen työkykyinen, toivon saavani kaiken mahdollisen hoidon niin, että säilyn työkykyisenä. Mutta jos vointi menee huonoksi, niin en todellakaan toivo rankkoja hoitoja itselleni ja elämän pidentämistä. Ei se elämän pituus, vaan se lyhyemmän elämän laatu.
Pienelle lapselleni toivon parhainta hoitoa, koska hänellä on koko elämä edessä. Jos pitäisi valita hoidon antamisesta vanhemmilleni/minulle tai lapselleni, niin valitsisin hoitojen antamisen lapselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivystyksen vuodeosastolle ei oteta ketään lepäämään, jos on voipunut olo.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tässä perää. Sukulaiselle tehtiin amputaatio. Ikä 85. Eli 2 viikkoa sen jälkeen.
Muistisairaalle 88v apelle tehtiin tyräleikkaus. Eli leikkauksen jälkeen 6 pv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ääriesimerkkihän tästä saatiin pari vuotta sitten kun koko yhteiskunta piti sulkea ja nuorten tulevaisuus ja mielenterveys tuhota, koska 80-90-vuotiaita kuoli flunssaan...
Tuo ei liity aloitukseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LÄÄKETEOLLISUUDESSA. Nuo hienostelevat sanat terveydenhuollosta, hoitajista, avusta, huolesta ja muusta ovat pelkkää hyvesignalointia lääkemyynnille. Vanhukset ostavat niitä lääkkeitä ja paljon. He ovat hyviä, maksavia ASIAKKAITA. Heitä kiinnostaa huumeet eivätkä jaksa valittaa hoitovirheistä
Nuorten kannattaisi ottaa järki käteen ja VÄLTTÄÄ lääketeollisuutta parhaansa mukaan. Se ei ole hyväksi ihmiselle. Luonnonläheisempi, terveellisempi elämäntyyli ja sen hyväksyminen, että ajoittainen sairastelu kuuluu ihmiselämään, on
Ahaa. Miten sinä minun syöpääni sitten hoitaisit?
Lääketieteen vastaisilla tämän viikon kiertänyt mtv:n artikkeli miehestä jonka keuhkosyöpä parani havujuomalla, vuonna 2011 vai oliko 2012.
Havujuoma, sitruuna, ruokasooda, d-vitamiini, niillä taudit paranevat
Vierailija kirjoitti:
Minusta terveydenhuollossa pitäisi tehdä linjaus, että esimerkiksi yli 80-vuotiaille ei enää aloitettaisi kalliita ja elämää pidentäviä hoitoja. Se 80 v Terttu ei tuota yhteiskunnalle mitään, ei jaksa toimia lastenhoitoapuna sukulaisille ja todennäköisesti muutenkin kuormittaa terveydenhuoltoa.
Jokainen hoitaa kakaransa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ylihoideta vaan alihoidetaan!! Jo pitkään. Miksi ihmeessä nuoret olis ihmisinä arvokkaampia?!
Tietysti tuleva elämä on arvokkaampi kuin mennyt. Se vanha sai jo elämältä sen mitä sai, nuorella se on vasta edessä.
Minusta elämää ei voi mitenkään arvottaa eletyn ajan mukaan. Elämä on arvokas, on sitä jo eletty tai on se vasta edessä.
Totta kai voi. Niin kauan kuin elämä on rajallista, voimme arvottaa oletetun elinkaaren perusteella. Ei se tarkoita, etteikö vanhuksen elämäkin olisi arvokasta, mutta kaksikymppisenä sitä elämää on jäljellä enemmän kun kasikymppisenä. Ainakin keskimäärin. Potentiaalista tässä on kyse. Vanhus on kuin jouluaattona yhtä va
Et edes sinä ole tuota mieltä. Todistan sen. Kumman pelastaisit palavasta talosta, jos voisit vain yhden pelastaa
A) 93-vuotiaan
B) 14-vuotiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tässä perää. Sukulaiselle tehtiin amputaatio. Ikä 85. Eli 2 viikkoa sen jälkeen.
Muistisairaalle 88v apelle tehtiin tyräleikkaus. Eli leikkauksen jälkeen 6 pv.
Tyrässä siis suolisto menee kuolioon. Mielestäsi turha leikkaus mutta olisiko hoitovirhe jos ei leikattaisi?
Kyllä on katkeraa vanhuksia ja eläkeläisiä vihaavaa porukkaa kun joka päivä juku tekee törkeän haukkumisketjun.
Tekin vanhenette.
Alue: Aihe vapaa
Totta kai voi. Niin kauan kuin elämä on rajallista, voimme arvottaa oletetun elinkaaren perusteella. Ei se tarkoita, etteikö vanhuksen elämäkin olisi arvokasta, mutta kaksikymppisenä sitä elämää on jäljellä enemmän kun kasikymppisenä. Ainakin keskimäärin. Potentiaalista tässä on kyse. Vanhus on kuin jouluaattona yhtä vaille kaikki joululahjansa avannut muksu. On se viimeinen arvaamaton lahjakin arvokas, mutta ei yhtä arvokas kuin sisaren kaikki avaamattomat lahjat yhteensä.