Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tabu: terveydenhuollossa ylihoidetaan vanhuksia, vaikka paukut pitäisi laittaa lapsiin, nuoriin ja työikäisiin
10.08.2024 |
Tämä asia nyppii minua aivan valtavasti. Julkisessa terveydenhuollossa ylihoidetaan paljon vanhuksia, eikä lapsille, nuorille ja työikäisille ole tarjota aikoja ja hoitoa joutuu odottamaan pitkään. On käsittämätöntä, miten nykyisessä tilanteessa tehdään kaihileikkauksia ysikymppisille, operoidaan 85-vuotiaiden lonkkia ja iäkäs syöpäpotilas saa mahdollisimman tehokkaat hoidot, joilla syöpä pyritään parantamaan. Sitten lapset, nuoret ja työikäiset eivät pääse edes tutkimuksiin tai saa sairauksiinsa hoitoa, kun vanhusten tilanne on jo kriittisempi. Suomessa annetaan lasten, nuorten ja työikäisten sairastua pahemmin ja tilanteeseen puututaan vasta, kun on jo vaikea tilanne. Helpommalla ja pienemmillä kustannuksilla olisi päästy, jos sairauteen olisi puututtu jo varhaisessa vaiheessa.
Miksi sitä vanhan ihmisen elämää yritetään pidentää ja elämänlaatua parantaa sieltä loppupäästä, kun lapset, nuoret ja työikäiset jäävät vaille hoitoa? Vanhusten kohdalla pitäisi keskittyä kipujen lievittämiseen, eikä pidentämään elämää loputtomasti erilaisilla hoidoilla. Eikä ole työikäisenä mitenkään kiva seurata vierestä, kun itse en saa sairauteeni julkiselta puolelta edes hoitoa ja lähipiirissäni on mm. halpoja julkisia hammashoitopalveluita hehkuttava eläkeläinen (jolla olisi vara maksaa yksityisellä käynnistäkin), viikoittaisia hoitoja saava 90-vuotias sekä kasikymppinen, joka käy välillä lepäämässä päivystyksen vuodeosastolla, kun on voipunut olo.
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman henki ja terveys on tärkeämpi: vanhempasi vai lapsesi? Jos molempia ei voida hoitaa, kumman jättäisit hoitamatta?
Kun olet vanha, kumpi on tärkeämpi hoitaa sinä vai lapsesi? Haluatko kokea sen, että sinut sysätään sivuun ja jätetään kitumaan ilman mitään apua?
Taidat olla boomeri kun olet valmis uhraamaan vaikka oman lapsesi kunhan vaan itse saat hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman henki ja terveys on tärkeämpi: vanhempasi vai lapsesi? Jos molempia ei voida hoitaa, kumman jättäisit hoitamatta?
Kun olet vanha, kumpi on tärkeämpi hoitaa sinä vai lapsesi? Haluatko kokea sen, että sinut sysätään sivuun ja jätetään kitumaan ilman mitään apua?
Mieluummin jään kitumaan itse kuin että lapseni jäisi ilman hoitoa. Ei tarvitse miettiä edes sekunnin sadasosaa, vaikka lapsenikin on jo yli 40. Lapsenlapsista puhumattakaan.
Lapseni saavat työterveydessä ihan hyvää hoitoa. Yksi sairastaa reumaa, ei hänellä Helsingissä ole ollut mitään ongelmaa sen hoidossa.
Itse en niinkään saa kokonaisvaltaista joitoa, toki punkki otetaan selästä pois, sokerilabrat ja hoitaja soittaa niistä, reseptit uusitaan. Liikuntavammani ketään voisi vähemmän kiinnostaa. Hyvinhän sinä kävelet rollaattorilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kaksipiippuinen juttu. Vanhuksilla on yleensä todennäköisemmin ja vakavampia sairauksia kuin nuorilla. Toisaalta ymmärrän kyllä pointin, että menee kaikki julkisen terveydenhuollon voimavarat nyt sinne senioreihin. Nuorille ja työikäisille on varattu vain tuleva tai nykyinen maksajan rooli.
Nämä samaiset seniorit ovat mahdollistaneet sinunkin ja muiden työikäisten hoidon. Eikö se merkitse mitään? Sinuakaan ei pidä hoitaa enää kun vanhenet. Olethan vain pelkkä terveydenhuollon voimavaroja kuluttava yksilö.
Minkä hoidon? Siitähän tässä on kyse kun mitään hoitoa ei saa mihinkään.
Mene yksityiseen ! Mene päivystykseen ! Kiireellisyyteen ja tarpeeseen on vaihtoehtoja !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman henki ja terveys on tärkeämpi: vanhempasi vai lapsesi? Jos molempia ei voida hoitaa, kumman jättäisit hoitamatta?
Kun olet vanha, kumpi on tärkeämpi hoitaa sinä vai lapsesi? Haluatko kokea sen, että sinut sysätään sivuun ja jätetään kitumaan ilman mitään apua?
Mieluummin jään kitumaan itse kuin että lapseni jäisi ilman hoitoa. Ei tarvitse miettiä edes sekunnin sadasosaa, vaikka lapsenikin on jo yli 40. Lapsenlapsista puhumattakaan.
Lapseni saavat työterveydessä ihan hyvää hoitoa. Yksi sairastaa reumaa, ei hänellä Helsingissä ole ollut mitään ongelmaa sen hoidossa.
Itse en niinkään saa kokonaisvaltaista joitoa, toki p
Entä jos lapsesi eivät saisi hoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on oikeasti sairas pääsee ihan nopeasti kyllä hoitoon. Syövät leikataan parissa viikossa.
Todennäköisesti se 50 v sari jolla jo polvet kuluneet, ranteilla ei pysty töitä tekemään, intoleranssi, ei aiokaan enää työelämään palata
Syöpiä ei todellakaan leikata parissa viikossa. Kriittisimmät leikataan puolentoista kuukauden aikana jos hyvin käy.
Puolison syöpä leikattiin puolen vuoden kuluttua syövän toteamisesta. Alle viisikymppinen mies. Toinen syöpäleikkaus tehtiinkin sitten pari kuukautta ensimmäisen jälkeen.
No eikös sitä yritetty ensin pienentää muilla hoidoin, pysypä totuudessa. Esim tutulle annettiin sytostaatteja ja sädehoitoa ja sitten vasta leikattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ylihoideta vaan alihoidetaan!! Jo pitkään. Miksi ihmeessä nuoret olis ihmisinä arvokkaampia?!
Tietysti tuleva elämä on arvokkaampi kuin mennyt. Se vanha sai jo elämältä sen mitä sai, nuorella se on vasta edessä.
Minusta elämää ei voi mitenkään arvottaa eletyn ajan mukaan. Elämä on arvokas, on sitä jo eletty tai on se vasta edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman henki ja terveys on tärkeämpi: vanhempasi vai lapsesi? Jos molempia ei voida hoitaa, kumman jättäisit hoitamatta?
Kun olet vanha, kumpi on tärkeämpi hoitaa sinä vai lapsesi? Haluatko kokea sen, että sinut sysätään sivuun ja jätetään kitumaan ilman mitään apua?
Mieluummin jään kitumaan itse kuin että lapseni jäisi ilman hoitoa. Ei tarvitse miettiä edes sekunnin sadasosaa, vaikka lapsenikin on jo yli 40. Lapsenlapsista puhumattakaan.
Lapseni saavat työterveydessä ihan hyvää hoitoa. Yksi sairastaa reumaa, ei hänellä Helsingissä ole ollut mitään ongelmaa sen hoidossa.
Its
He ovat täyspäisiä aikuisia ihmisiä. Miksi he eivät saisi jos sairastuvat ja hoitomuoto on olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tässä perää. Sukulaiselle tehtiin amputaatio. Ikä 85. Eli 2 viikkoa sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kaksipiippuinen juttu. Vanhuksilla on yleensä todennäköisemmin ja vakavampia sairauksia kuin nuorilla. Toisaalta ymmärrän kyllä pointin, että menee kaikki julkisen terveydenhuollon voimavarat nyt sinne senioreihin. Nuorille ja työikäisille on varattu vain tuleva tai nykyinen maksajan rooli.
Nämä samaiset seniorit ovat mahdollistaneet sinunkin ja muiden työikäisten hoidon. Eikö se merkitse mitään? Sinuakaan ei pidä hoitaa enää kun vanhenet. Olethan vain pelkkä terveydenhuollon voimavaroja kuluttava yksilö.
Minkä hoidon? Siitähän tässä on kyse kun mitään hoitoa ei saa mihinkään.
Mene yksityiseen ! Mene päivystykseen ! Kiireellisyyteen ja tarpeeseen on vaihtoehtoja !
Mene itse! Yksityisellä ei hoideta esimerkiksi syöpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ylihoideta vaan alihoidetaan!! Jo pitkään. Miksi ihmeessä nuoret olis ihmisinä arvokkaampia?!
Tietysti tuleva elämä on arvokkaampi kuin mennyt. Se vanha sai jo elämältä sen mitä sai, nuorella se on vasta edessä.
Minusta elämää ei voi mitenkään arvottaa eletyn ajan mukaan. Elämä on arvokas, on sitä jo eletty tai on se vasta edessä.
Lääketieteessä kyllä käsittääkseni ihan yleisesti lasketaan tulevia terveitä elinvuosia jos joudutaan tekemään kovaa priorisointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on oikeasti sairas pääsee ihan nopeasti kyllä hoitoon. Syövät leikataan parissa viikossa.
Todennäköisesti se 50 v sari jolla jo polvet kuluneet, ranteilla ei pysty töitä tekemään, intoleranssi, ei aiokaan enää työelämään palata
Syöpiä ei todellakaan leikata parissa viikossa. Kriittisimmät leikataan puolentoista kuukauden aikana jos hyvin käy.
Puolison syöpä leikattiin puolen vuoden kuluttua syövän toteamisesta. Alle viisikymppinen mies. Toinen syöpäleikkaus tehtiinkin sitten pari kuukautta ensimmäisen jälkeen.
No eikös sitä yritetty ensin pienentää muilla hoidoin, pysypä totuudessa. Esim tutulle annettiin sytostaatteja ja sädehoitoa ja sitten vas
Ei yritetty, hoidot aloitettiin vasta leikkausten jälkeen. Pysy itse totuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tässä perää. Sukulaiselle tehtiin amputaatio. Ikä 85. Eli 2 viikkoa sen jälkeen.
Mun kaukaiselle sukulaisille tehtiin amputaatio noin 94-vuotiaana polvesta alaspäin. Eli 10 vuotta vielä. 104-vuotiaaksi. Monta vuotta omassa kodissaan ja järjissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on oikeasti sairas pääsee ihan nopeasti kyllä hoitoon. Syövät leikataan parissa viikossa.
Todennäköisesti se 50 v sari jolla jo polvet kuluneet, ranteilla ei pysty töitä tekemään, intoleranssi, ei aiokaan enää työelämään palata
Syöpiä ei todellakaan leikata parissa viikossa. Kriittisimmät leikataan puolentoista kuukauden aikana jos hyvin käy.
Puolison syöpä leikattiin puolen vuoden kuluttua syövän toteamisesta. Alle viisikymppinen mies. Toinen syöpäleikkaus tehtiinkin sitten pari kuukautta ensimmäisen jälkeen.
No eikös sitä yritetty ensin pienentää muilla hoidoin, pysypä totuudessa. Esim tutulle annettiin sytostaatteja ja sädehoitoa ja sitten vas
Puolisoni syöpää ei voitu leikata, veriarvot eivät sallineet sytostaattihoitoa ! 3 kk toteamisesta niin vainaa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ylihoideta vaan alihoidetaan!! Jo pitkään. Miksi ihmeessä nuoret olis ihmisinä arvokkaampia?!
Tietysti tuleva elämä on arvokkaampi kuin mennyt. Se vanha sai jo elämältä sen mitä sai, nuorella se on vasta edessä.
Minusta elämää ei voi mitenkään arvottaa eletyn ajan mukaan. Elämä on arvokas, on sitä jo eletty tai on se vasta edessä.
Lääketieteessä kyllä käsittääkseni ihan yleisesti lasketaan tulevia terveitä elinvuosia jos joudutaan tekemään kovaa priorisointia.
No miksi kovaa priorisointia ei tehdä päivittäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kaksipiippuinen juttu. Vanhuksilla on yleensä todennäköisemmin ja vakavampia sairauksia kuin nuorilla. Toisaalta ymmärrän kyllä pointin, että menee kaikki julkisen terveydenhuollon voimavarat nyt sinne senioreihin. Nuorille ja työikäisille on varattu vain tuleva tai nykyinen maksajan rooli.
Nämä samaiset seniorit ovat mahdollistaneet sinunkin ja muiden työikäisten hoidon. Eikö se merkitse mitään? Sinuakaan ei pidä hoitaa enää kun vanhenet. Olethan vain pelkkä terveydenhuollon voimavaroja kuluttava yksilö.
Minkä hoidon? Siitähän tässä on kyse kun mitään hoitoa ei saa mihinkään.
Mene yksityiseen ! Mene päivystykseen ! Kiireellisyyteen ja tarpeeseen on vaihtoehtoja !
Docrates !
Vierailija kirjoitti:
LÄÄKETEOLLISUUDESSA. Nuo hienostelevat sanat terveydenhuollosta, hoitajista, avusta, huolesta ja muusta ovat pelkkää hyvesignalointia lääkemyynnille. Vanhukset ostavat niitä lääkkeitä ja paljon. He ovat hyviä, maksavia ASIAKKAITA. Heitä kiinnostaa huumeet eivätkä jaksa valittaa hoitovirheistä
Nuorten kannattaisi ottaa järki käteen ja VÄLTTÄÄ lääketeollisuutta parhaansa mukaan. Se ei ole hyväksi ihmiselle. Luonnonläheisempi, terveellisempi elämäntyyli ja sen hyväksyminen, että ajoittainen sairastelu kuuluu ihmiselämään, on
Ahaa. Miten sinä minun syöpääni sitten hoitaisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tässä perää. Sukulaiselle tehtiin amputaatio. Ikä 85. Eli 2 viikkoa sen jälkeen.
Mun kaukaiselle sukulaisille tehtiin amputaatio noin 94-vuotiaana polvesta alaspäin. Eli 10 vuotta vielä. 104-vuotiaaksi. Monta vuotta omassa kodissaan ja järjissään.
Kuka tällaista viitsii alanuolittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän lukuisia työikäisiä, jotka odottavat esimerkiksi leikkausaikaa julkiselle. Joutuvat olemaan pois töistä siihen asti, että leikkaus ja kuntoutuminen on ohi. Samalla leikkauksia tehdään eläkeikäisille, joilla ei ole enää kiirettä työelämään. Kumpihan tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, sen työikäisen vai eläkeikäisen leikkauksen lykkääminen?
Tämä on oikeasti ongelma. Se 50-vuotias leikkausta odottava ja töistä pois oleva Sari tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin leikkausta odottava Anneli 75 v, jolla on jo työura ohi. Tylyä, mutta tällaisessa taloustilanteessa pitäisi miettiä, mistä olisi yhteiskunnalle ja tuottavuudelle eniten hyötyä.
Vai että Anneli 75 v pääsisi leikkaukseen? Jopas vitsin murjaisit.
"Hassua", että minun äitini kuoli seitsemänkymppisenä sairauteen, joka olisi ollut helposti hoidettavissa. Mutta kun hoitoa ei saanut ajoissa. Diagnoosi tehtiin vasta sitten kun samalla tehtiin saattohoitopäätös.
Naapuri oli 85-v ja oli paleltunut kaaduttuaan pihallaan liukkalla jäällä. Lämpö vain jotain 25 astetta.
Selvisi ja eli monta vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Keskitypäs asiaan äläkä henkilökohtaisiin hyökkäyksiin.