Lue keskustelun säännöt.
Väsyneet opettajat
10.08.2024 |
Olette alanne valinneet ja jos tuntuu uuvuttavalta niin herkästi hakeutukaa työterveyteen.
Ei ole lasten etu jos opettaja on väsynyt.
Opettajana voit myös aina pyytää tukea esimieheltäsi.
Olen laittanut merkille että nuorten kasvukipuja eivät opet jaksa tai jopa osaa käsitellä.Jokainen lapsi on yksilö, oppii ja opiskelee omilla tavoin, näihin teidän tulee vastata.Järkyttävää on kun opella karkaa käsistä niin koululta aletaan syyttämään koteja.Opettajien tulisi jotenkin saada tukea että ymmärtävät nuorten kehitystä.
Nämä avoimet opetuspaikat ja muuttuvat tilanteet esim.sopivat harvoille.
Kommentit (85)
Jos olisin tiennyt aikonaan koulutusta valitessani, millaista oppilasaines on nykyään, en olisi opiskellut opettajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki väsyneet opettajat saikuttaisivat niin mistä löytyisi riittäväati tilalle? Niin.
Heikkoa ainesta, eivät kestä lainkaan vastoinkäymisiä. Varsinaisia itkupillejä, yhyy.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki väsyneet opettajat saikuttaisivat niin mistä löytyisi riittäväati tilalle? Niin.
Tässä tulemmekin siihen et kaipaisiko suurta muutosta koko opetussysteemi.
Voisiko koulu olla täysin erilainen entä nykyinen.
Kesällä voi levätä!
Tiedän erään opettajan jolla sata-lasissa ympäri vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri ongelma lienee se, että moni vain ajautuu opettajaksi, kun puhutaan aineenopettajista. Mennään vaan yliopistoon opiskelemaan sitä ainetta, mikä oli kivaa ja mielenkiintoista, esim. bilsaa tai historiaa. Sitten kuuden vuoden pänttäämisen jälkeen valkenee, ettei oikeastaan muita töitä ole kuin aineenopettajan hommia. Sitten vetäistään siihen pedagogiset päälle ja eikun yläkouluun. Nuorten kehitystä, kohtaamista, tukemista siellä yliopistolla ei opeteta piirun vertaa. Sitten uuvutaan kun unelmista ei tullut totta.
Vierailija kirjoitti:
Opettajat on mahtavia tyyppejä! Koittakaa jaksaa!
Eivät ole mahtavia tyyppejä vaan kaikkea muuta. Ilkeitä ja ylpeitä elitistejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurittomuutta silotellaan. Kutsutaan sitä "kasvukivuiksi" ja kielletään siihen puuttuminen.
Vierailija kirjoitti:
Suuri ongelma lienee se, että moni vain ajautuu opettajaksi, kun puhutaan aineenopettajista. Mennään vaan yliopistoon opiskelemaan sitä ainetta, mikä oli kivaa ja mielenkiintoista, esim. bilsaa tai historiaa. Sitten kuuden vuoden pänttäämisen jälkeen valkenee, ettei oikeastaan muita töitä ole kuin aineenopettajan hommia. Sitten vetäistään siihen pedagogiset päälle ja eikun yläkouluun. Nuorten kehitystä, kohtaamista, tukemista siellä yliopistolla ei opeteta piirun vertaa. Sitten uuvutaan kun unelmista ei tullut totta.
Juurikin näin.
Ajattelen et monella opella on höttökuvitelmat ja arjessa pirstaloituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuri ongelma lienee se, että moni vain ajautuu opettajaksi, kun puhutaan aineenopettajista. Mennään vaan yliopistoon opiskelemaan sitä ainetta, mikä oli kivaa ja mielenkiintoista, esim. bilsaa tai historiaa. Sitten kuuden vuoden pänttäämisen jälkeen valkenee, ettei oikeastaan muita töitä ole kuin aineenopettajan hommia. Sitten vetäistään siihen pedagogiset päälle ja eikun yläkouluun. Nuorten kehitystä, kohtaamista, tukemista siellä yliopistolla ei opeteta piirun vertaa. Sitten uuvutaan kun unelmista ei tullut totta.
Sä unohdit nyt laajat pedagogiset opinnot maisterin turkinnon jäljeen. Eli opwtusharjoittelun. Kuuluu pätevyysvaatimuksiin.
Opettajan työ on oikeasti raskasta ja vaatii todella paljon. Meidän olisi tarkoitus kehittää oppilaitten tietoja ja taitoja, mutta päädymme liian usein psykiatreiksi ja poliiseiksi ilman mitään koulutuksen antamia valmiuksia. Esim. Ap vaatii sellaista, mihin ei vaan ole resursseja. Ei ajallisesti eikä kyvyllisesti. Itse jäin juuri työttömäksi opettajan hommista, joita olen tehnyt 15 vuotta jaksamisen rajoilla. 500-600 oppilasta vuodessa ja muka pitäisi ehtiä olemaan jokaisen henkilökohtainen sparraaja. Olen aika onnellinen työttömyydestäni. Nyt pystyn hetken aikaa kokoamaan itseäni ja miettimään mitäs sitten. Vaikka kesäloma on 2kk, niin siinä ajassa en todellakaan ehdi palautumaan. Varsinkin kun yleensä aloitan suunnittelun paniikissa kuukautta aikaisemmin. Nyt ei tarvinnut.🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurittomuutta silotellaan. Kutsutaan sitä "kasvukivuiksi" ja kielletään siihen puuttuminen.
Hirveän moni aikuinen näkee kurittomuutena lapsen/nuoren oireilun kun on hankalaa kasvukipujen kanssa.Aikuiset saattaa itse olla niin typeriä et laukovat herkälle nuorelle päin näköä niin kipeitä sanoja et ne sattuu nuorelle.
Nuoruus on herkkä vaihe ja joillekkin se vaatii ponnistuksen kun siirtyy aikuisuuden portista.
Ymmärtäviä aikuisia, opettajiakin, on niin h a r v a s s a.
Lomia on liian vähän vuodessa.
Kutsumusta ei ole.
Karismaa, auktoriteettia ei ole.
Palkka on huono 🙄🙄🙄🙄🙄🙄
Etätyö (kokeenkorjaukset ym) kotona liian rauhallista. Ei haasteita.
Samalla voi ottaa drinksua tai pössytellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurittomuutta silotellaan. Kutsutaan sitä "kasvukivuiksi" ja kielletään siihen puuttuminen.
Hirveän moni aikuinen näkee kurittomuutena lapsen/nuoren oireilun kun on hankalaa kasvukipujen kanssa.Aikuiset saattaa itse olla niin typeriä et laukovat herkälle nuorelle päin näköä niin kipeitä sanoja et ne sattuu nuorelle.
Nuoruus on herkkä vaihe ja joillekkin se vaatii ponnistuksen kun siirtyy aikuisuuden portista.
Ymmärtäviä aikuisia, opettajiakin, on niin h a r v a s s a.
Kuriton oppilas tulkitsee ymmärtämisen heikkoutena ja menettää lopunkin kunnioituksensa opea kohtaan.
Jos ei lapsilla ja nuorilla ole mitään perustaitoja käyttäytymisen suhteen, on tosi vaikea opettajan korjata tilannetta.
Vanhemmat on omien lasten kanssa, joita on ehkä kaksi kotona. Olisi paljon helpompi kasvattaa nämä kaksi kuin opettajan kaikki 20 luokassa. Sitten voisi ajatella opettamista.
Kameravalvonta kaikkkii luokkiin 24/7. Tämä sopisi minulle. Loppuisi valehtelu ja uhriutuminen. Lähetys suorana kaikille vanhemmille. Siinä hoituisi kotiopetus niillekin jotka ei kykene kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri ongelma lienee se, että moni vain ajautuu opettajaksi, kun puhutaan aineenopettajista. Mennään vaan yliopistoon opiskelemaan sitä ainetta, mikä oli kivaa ja mielenkiintoista, esim. bilsaa tai historiaa. Sitten kuuden vuoden pänttäämisen jälkeen valkenee, ettei oikeastaan muita töitä ole kuin aineenopettajan hommia. Sitten vetäistään siihen pedagogiset päälle ja eikun yläkouluun. Nuorten kehitystä, kohtaamista, tukemista siellä yliopistolla ei opeteta piirun vertaa. Sitten uuvutaan kun unelmista ei tullut totta.
Sä unohdit nyt laajat pedagogiset opinnot maisterin turkinnon jäljeen. Eli opwtusharjoittelun. Kuuluu pätevyysvaatimuksiin.
Tunnen aika monta aineenopea. (Itse olen DI eli vanhoja opiskelukavereita) Opetusharjoittelukin tehdään "unelmakouluissa" joissa oppilasaines on aivan jotain muuta mitä keskivertoyläkoulussa puhumattakaan joidenkin sekrekoituneempien alueiden kouluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurittomuutta silotellaan. Kutsutaan sitä "kasvukivuiksi" ja kielletään siihen puuttuminen.
Hirveän moni aikuinen näkee kurittomuutena lapsen/nuoren oireilun kun on hankalaa kasvukipujen kanssa.Aikuiset saattaa itse olla niin typeriä et laukovat herkälle nuorelle päin näköä niin kipeitä sanoja et ne sattuu nuorelle.
Nuoruus on herkkä vaihe ja joillekkin se vaatii ponnistuksen kun siirtyy aikuisuuden portista.
Ymmärtäviä aikuisia, opettajiakin, on niin h a r v a s s a.
Niin on, harvassa. Huumori pitää olla kunnossa, muuten ei nuorten kanssa pärjää! Moni aineenopettaja on niitä kympin kilttejä tyttöjä, eihän heillä ole tarvittavaa auktoriteettia. Jos mummoikään asti pärjää naisopettajana yläkoulussa, niin sitten on kunnon ragemummo mutta nuorten ymmärtämisestä ei edelleenkään ole tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki väsyneet opettajat saikuttaisivat niin mistä löytyisi riittäväati tilalle? Niin.
Pitkät lomat ja vähäiset viikkotunnit....ja nekin pitää saikuttaa.
Opettajat on mahtavia tyyppejä! Koittakaa jaksaa!