Lue keskustelun säännöt.
Mies ei arvosta avioliittoa, mutta haluaa kaikki avioliiton hyödyt
09.08.2024 |
Tuntuu olevan yleistä. Ja perusteena mm. että ei valtiota tarvitse sotkea meidän suhteeseen, mitä se mukamas muuttaisi ja ei se avioliitto kerro rakkauden määrästä.
Itse koen että se on merkki sitoutumisesta (miehen mielestä ei ole sen enempää kuin avioliitto), turvaa taloutta (johon mies on että ai rahan takia haluat) ja olisi myös romanttista (joka on tietysti taas turhuutta).
Olen aika perinteinen nainen, tykkään mm. hoitaa kotia ja miestäkin eikä se minua haittaa. Mutta haluan kyllä olla naimisissa, jos tavallaan omistan elämäni myös jollekin toiselle itseni lisäksi. Mielestäni se tuo minulle myös turvaa elämässä, oli se sitten jonkun mielestä kuinka väärin ajateltua tahansa. Lapsia emme hanki. Haluan myös olla miehen lähiomainen ja hän on minun, jos vaikka sattuisi vakava onnettomuus, sairastuminen tms.
Ja otsikkoon tarkennuksena, mies ei ole kokonaan tyrmännyt avioliittoa. Mutta nihkeästi siihen alussa on suhtautunut. Onko väärin haluta naimisiin, kun suhde on kuitenkin vakava ja sitoutunut?
Ajatuksia, kokemuksia?
Kommentit (299)
Tuo, että mies avioituisi, jos löytäisi rikkaan naisen, pätee mun kohdalla täysin. Mies on jopa välinpitämätön, ei kuuntele mun lausetta loppuun. Mä maksan myös yksin miehen omistaman asunnon hoitovastikkeen. Ollaan oltu jo kauan yhdessä. Mun itsetunto alkaa olla olematon. Mä teen ruokaa, mies ei tee, ja silitän joskus sen paitoja. Mä oon suhteessa ulkokehällä, miehen tärkeät ihmiset ovat ihan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä, että mies ajattelee hyötyvänsä minusta. Ja tämä on se mies, joka antoi mulle synttärilahjaksi kirjakauppaan 30 € lahjakortin. Mä joudun maksaa ison osa ruokalaskusta, mies syö paljon, ja mä joudun tekeen ruuat! Jotka mies syö. Millä mä pääsen tästä tilanteesta pois?
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, että mies ajattelee hyötyvänsä minusta. Ja tämä on se mies, joka antoi mulle synttärilahjaksi kirjakauppaan 30 € lahjakortin. Mä joudun maksaa ison osa ruokalaskusta, mies syö paljon, ja mä joudun tekeen ruuat! Jotka mies syö. Millä mä pääsen tästä tilanteesta pois?
Eroamalla
Ja välillä mulla palaa pinna, mutten uskalla tuoda sitä julki. Mä olen kokoa 38, ja mies sanoi mun takamusta leveäksi. Ja moitti mua siitä etten mä kanna hänen kanssaan puupinoja mökillä. Laiskaksi sanoi. Ja mä edelleen teen ne ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että mies avioituisi, jos löytäisi rikkaan naisen, pätee mun kohdalla täysin. Mies on jopa välinpitämätön, ei kuuntele mun lausetta loppuun. Mä maksan myös yksin miehen omistaman asunnon hoitovastikkeen. Ollaan oltu jo kauan yhdessä. Mun itsetunto alkaa olla olematon. Mä teen ruokaa, mies ei tee, ja silitän joskus sen paitoja. Mä oon suhteessa ulkokehällä, miehen tärkeät ihmiset ovat ihan muita.
Ainut järki miehenä mennä naimisiin on mennä huomattavasti rikkaamman naisen kanssa naimisiin ilman avioehtoa, muussa tapauksessa ei mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tää tyyppi on vierottanut mut kaikista mun ihmisistä.
Ja valittaa kun mä en tee aloitteita yhteisistä tekemisistä. Mun ehdotukset on ammuttu alas jo monen vuoden ajan. Kalenterin täyttää mies omien menojensa mukaan. Mun ehdotukset ei mahdu mihinkään. Enkä ole enää edottamutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että mies avioituisi, jos löytäisi rikkaan naisen, pätee mun kohdalla täysin. Mies on jopa välinpitämätön, ei kuuntele mun lausetta loppuun. Mä maksan myös yksin miehen omistaman asunnon hoitovastikkeen. Ollaan oltu jo kauan yhdessä. Mun itsetunto alkaa olla olematon. Mä teen ruokaa, mies ei tee, ja silitän joskus sen paitoja. Mä oon suhteessa ulkokehällä, miehen tärkeät ihmiset ovat ihan muita.
Ainut järki miehenä mennä naimisiin on mennä huomattavasti rikkaamman naisen kanssa naimisiin ilman avioehtoa, muussa tapauksessa ei mitään järkeä.
Tällainen ajattelun taidonnäyte ihmiseltä, joka ei halua naimisiin...
Siis tuohan on vain kylmyyttä ja hyötyajattelua teidän taholta. Ei ihme, jos suhteet eivät kestä ja odotatte aina vaan pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tää tyyppi on vierottanut mut kaikista mun ihmisistä.
Ja valittaa kun mä en tee aloitteita yhteisistä tekemisistä. Mun ehdotukset on ammuttu alas jo monen vuoden ajan. Kalenterin täyttää mies omien menojensa mukaan. Mun ehdotukset ei mahdu mihinkään. Enkä ole enää edottamutkaan.
Pois sieltä tossun alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että mies avioituisi, jos löytäisi rikkaan naisen, pätee mun kohdalla täysin. Mies on jopa välinpitämätön, ei kuuntele mun lausetta loppuun. Mä maksan myös yksin miehen omistaman asunnon hoitovastikkeen. Ollaan oltu jo kauan yhdessä. Mun itsetunto alkaa olla olematon. Mä teen ruokaa, mies ei tee, ja silitän joskus sen paitoja. Mä oon suhteessa ulkokehällä, miehen tärkeät ihmiset ovat ihan muita.
Ainut järki miehenä mennä naimisiin on mennä huomattavasti rikkaamman naisen kanssa naimisiin ilman avioehtoa, muussa tapauksessa ei mitään järkeä.
Tällainen ajattelun taidonnäyte ihmiseltä, joka ei halua naimisiin...
Siis tuohan on vain kylmyyttä ja hyötyajattelua teidän taholta. Ei ihme, jos suhteet eivät kestä ja odotatte aina vaan pahinta.
Vain idiootti solmii sopimuksen jossa toinen osapuoli hyötyy kun hän rikkoo sen sopimuksen. Järkevä ihminen tekee sopimuksen jossa hän hyötyy siitä jos toinen rikkoo sopimuksen.
Eli tässä tapauksessa rikkaan miehen näkökulmasta on järkevää olla menemättä naimisiin ollenkaan ja köyhemmän miehen näkökulmasta kannattaa mennä naimisiin itseään rikkaamman naisen kanssa, ilman avioehtoa tietysti👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tuloisena ja omaisuutta omistavana miehenä ei ole mitään järkeä mennä naimisiin edes avioehdon kanssa. Mikko Koivu hyvänä esimerkkinä. Eroaminen on huomattavasti helpompaa ja omaisuus pysyy omissa käsissä.
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70-80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.
Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
Aik
Omalta kohdalta katsoisin näin että jos mies haluaisi kanssani avioon hän hyötyisi seuraavaa;
-olen lähes 10v nuorempi, eikä minulla, toisin kuin hänellä ole perussairautta. Todennäköisyys että hän tulee tarvitsemaan jonkinlaista edunvalvontaa ennen minua on merkittävä
- minulla on jälkikasvua, sisaruksia sekä elävät vanhemmat. Hänellä ei mitään näistä. Hänen edunvalvontaansa hoitaa siis tarvittaessa virkaholhooja.
-hänellä on omaisuutta, jota sairauden koittaessa tiedän hänen haluavan käytettävän hänen hoivaansa. Tietääkö virkaholhooja tai perillinen eli kotikunta? Kunnioittaako tuota toivetta?
-jos emme ole aviossa, miksi lapseni huolehtisivat hänestä jos minä menehtyisin ensin?
Ihan yleisesti pidän sitä loukkaavana, että hän on ensimmäinen jonka kanssa olen koskaan halunnut avioitua, hänellä itsellään ei ole kuin saavutettavaa avioliitossa ja siitä huolimatta hän haluaa jättää minut asemaan jossa en esim onnettomuuden sattuessa saisi määrätä hänen hoidostaan, tai hänen kuollessa kotikuntamme määräisi minut heti lunastamaan puolet kodistamme. Tämä ei mielestäni ole rakkautta ja olenkin lähdössä suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että mies avioituisi, jos löytäisi rikkaan naisen, pätee mun kohdalla täysin. Mies on jopa välinpitämätön, ei kuuntele mun lausetta loppuun. Mä maksan myös yksin miehen omistaman asunnon hoitovastikkeen. Ollaan oltu jo kauan yhdessä. Mun itsetunto alkaa olla olematon. Mä teen ruokaa, mies ei tee, ja silitän joskus sen paitoja. Mä oon suhteessa ulkokehällä, miehen tärkeät ihmiset ovat ihan muita.
Ainut järki miehenä mennä naimisiin on mennä huomattavasti rikkaamman naisen kanssa naimisiin ilman avioehtoa, muussa tapauksessa ei mitään järkeä.
Tällainen ajattelun taidonnäyte ihmiseltä, joka ei halua naimisiin...
Siis tuohan on vain kylmyyttä ja hyötyajattelua teidän taholta. Ei ihme, jos suhteet eivät kestä ja odotatte aina vaan pahinta.
Kun puolet avioliitoista päättyy eroon ja suurin osa naisen aloitteesta, niin miksi ottaa miehenä turhaa riskiä? Aika harva olisi valmis hyppäämään lentokoneesta laskuvarjollakaan jos on vain 50% sauma että varjo aukeaa.
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70-80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.
Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kun kolmekymppisenä mieheni löysin, niin ilmoitin suoraan aikataulun, jolloin tulisi kihlautua, avioitua ja millä aikataululla muksut hankitaan. Ja niinhän se sitten menikin.
Jos ei olisi ukolle sopinut, niin löytyy kyllä muitakin miehiä.
Vierailija kirjoitti:
kyllä omat ajatuksesi ovat ihan yhtä ahtaat kun mieheskin. kai siinä jonkun kompromissin voi tehdä vaikka avio ehto ja maistraatti häät. ei juhlia ei vieraita. eiköhän se siitä ala aukeen kun vaan yritätte
Minun mieh eni pel kää niin vallan kauh easti exän sä mie lip ahaa että jokainen liikku on ollut ihan kama lan vaikeaa. Jä tti exä nsä siis ja lähti minun matk aani, jonka jälkeen aivan kaikkea on pitänyt piilot ella ja mennä puoliva loin; halusi elää yhdessä, muttei virall isesti samassa osoitteessa, koska "jennaa" loukkaa kuinka nopeasti muutettiin yhteen jne jne. Tämä avioliit toasia on selvästi jälleen tällainen "en halua että Jenna pitää suhdettamme vähäpät öisempänä" -asia. Loman jälkeen mies saa katsoa itselleen oman kodin, mulle riittä ä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen valittelee sanojen pätkimistä, mutta joku sana tuolla joukossa ylitti modetointikynnyksen 😂 Ilmeisesti k a m a l a n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai olen. Tuossa naimisiinmenoasiassahan kyse ei ole mistään kompromissista. Mä haluuuuun! Mä haluun naimisiin, se on mulle tärkeää niin sun pitää nyt avioitua mun kanssa! Byää!
Ei jatkoon.
Jaa, että kun asia on toiselle oikein tärkeä, niin juuri silloin et sitä anna/ Kuulostaa joltain persoonallisuushäiriöltä.
Hienoa luetunymmärtämistä. Ymmärsit varmaan oikeasti pointin kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai olen. Tuossa naimisiinmenoasiassahan kyse ei ole mistään kompromissista. Mä haluuuuun! Mä haluun naimisiin, se on mulle tärkeää niin sun pitää nyt avioitua mun kanssa! Byää!
Ei jatkoon.
Jaa, että kun asia on toiselle oikein tärkeä, niin juuri silloin et sitä anna/ Kuulostaa joltain persoonallisuushäiriöltä.
Hienoa luetunymmärtämistä. Ymmärsit varmaan oikeasti pointin kuitenkin.
Olen eri, mutta miksi se olisi jotenkin vähäisempi toive kuin se että sadat ja sadat naiset vuosittain alkaa talonrakennusprojektiin, tai mökin, koska ne on miehen haaveita?
Kuuluuko parisuhteessa siis pitää tiukasti oma päänsä myös asioissa "joilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä" itselle vai olla valmis taipumaan toisen tärkeisiin toiveisiin, vaikkei itse ehkä toivoisi samaa, tai varsinkin jos ei edes näkisi koko hommassa "mitään merkitystä"?
Vierailija kirjoitti:
Itse kun kolmekymppisenä mieheni löysin, niin ilmoitin suoraan aikataulun, jolloin tulisi kihlautua, avioitua ja millä aikataululla muksut hankitaan. Ja niinhän se sitten menikin.
Jos ei olisi ukolle sopinut, niin löytyy kyllä muitakin miehiä.
Juuh, sitten on näitä 'katsotaan' miehiä, jotka voi viruttaa joka asiaa niin pitkälle että eroaminen oikein mutkistuu. Minun mieheni ei tahdo naimisiin, eikä halunnut ostaa yhteistä asuntoa ennen kuin olin ostamassa sen sitten ihan yksin. Sitten kyllå vaati asunnon hankkimista puoliksi.
Kuitenkin nyt kun olen yrittänyt saada häntä myymään minulle puolikkaansa ja muuttamaan pois, on hän kieltäytynyt. Minun pitäisi kuulemma muuttaa jos en halua enää elää yhdessä! Joka asiassa voi kyllä olla jarrumiehenä kun itse vaan jököttää paikallaan. Ei avioliittoa, ei eroa, ei mitään voi tehdä. Palaa ihan oikeasti jo käämi. Asiaa mutkistaa omistamani monen sukupolven taakse perheessä ollut mökki, joka vaatisi remonttia. Hän mielellään viettää siellä aikaa ja haluaisi sijoittaa siihen remontin verran rahaa. No arvatkaa uskallanko ottaa mukaan? Ero tulee niin kaveri vaatii vielä että saa lunastaa mökin itselleen kun on siihen jo sijoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti pidän sitä loukkaavana, että hän on ensimmäinen jonka kanssa olen koskaan halunnut avioitua, hänellä itsellään ei ole kuin saavutettavaa avioliitossa ja siitä huolimatta hän haluaa jättää minut asemaan jossa en esim onnettomuuden sattuessa saisi määrätä hänen hoidostaan, tai hänen kuollessa kotikuntamme määräisi minut heti lunastamaan puolet kodistamme. Tämä ei mielestäni ole rakkautta ja olenkin lähdössä suhteesta.
Jos sä kirjoittelit ne edeltävätkin viestit huonosta suhteesta niin miksi sä haluat siis avioitua tämän tyypin kanssa? Mieshän vaikuttaa ihan kamalalta. Kirjoitustesi perusteella ei kyllä vaikuta olevan rakkautta tossa touhussa ja jos näin on niin ilman muuta kannattaa huolehtia itsestä ja lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai olen. Tuossa naimisiinmenoasiassahan kyse ei ole mistään kompromissista. Mä haluuuuun! Mä haluun naimisiin, se on mulle tärkeää niin sun pitää nyt avioitua mun kanssa! Byää!
Ei jatkoon.
Jaa, että kun asia on toiselle oikein tärkeä, niin juuri silloin et sitä anna/ Kuulostaa joltain persoonallisuushäiriöltä.
Hienoa luetunymmärtämistä. Ymmärsit varmaan oikeasti pointin kuitenkin.
Niin, pointtisi oli, että sinä haluat kontrolloida, mitkä asiat saavat olla tärkeitä ja väärien asioiden tärkeänä pitäminen on lapsellista ja rangaistuksena sitä ei saa, oli se sinun kannaltasi kuinka triviaalia tahansa.
Menee samaan kategoriaan kuin isovanhemmat, jotka ostavat lapsenlapsilleen varta vasten juuri väärän merkin tuotteen joululahjaksi, vaikka toivelahjan saisi samalla rahalla ja vaivalla. Ei tuollaista normaali ihminen ymmärrä.
Millä tavalla verotuksellisesti epäedullinen asema. Veroasioissa minulle tulee mieleen vain, että voi saada kotitalousvähennystä myös puolison vapaa-ajan asunnosta ja perontövero on pienempi. Molemmat edullisia asioita.