Mies ei arvosta avioliittoa, mutta haluaa kaikki avioliiton hyödyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa kun et ala tarjoamaan vainopalveluita tyttöystävän tai kämppiksen statuksella.

Itse saan usein kritiikkiä siitä, että en suostu muuttamaan yhteen ennen kihloja. Mutta jos toinen välttelee avioliittoa haluten pitää eroamisen "mahdollisimman helppona" niin sitten vielä helpompaa se on kun on omat kämpät ja kaikki rahat täysin erillään. Jos haluaa kevytsuhteen niin sitten ollaan kevytsuhteessa, minulle kihlaus ja sen jälkeen avioliitto on se hetki jolloin kunnolla sitoudutaan toiseen.

 

 

Kuka hullu sitoutuu ihmiseen joka ei edes yritä olla sitoutunut ja uskollinen ennen avioliittoa? Kun niitäkin löytyy joille sitoutuminen on sydämen asia, ei nimi paperissa.

Miten se kihlaamista toivovakaan voi luottaa toisen luotettavuuteen, jos toinen ei halua edes näyttää varatu

Jos ei voi luottaa toiseen muutoin kuin ulkoisen polttomerkin avulla niin ehkä se liitto kannattaa unohtaa.

P.s. Kaikki kihlautuneet eivät käytä sormuksia. Tai edes aviossa olevat.

Vierailija kirjoitti:

Vaimopalvelut?

Välttämätön edellytys naimisiinmenolle?

Mies ottaa vaimopalvelut maksuna naimisiinmenosta?

 

Tämä ketju on ihan sairas. :D 

Huomioi että seksikin on jotain mitä nainen tarjoaa miehelle. Kuuluu siis näihin vaimopalveluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näen avioliiton syynä myös leskeneläkkeen ja oikeuden hallita yhteistä kotia toisen kuoltua. Aika karuja juttuja kuulee, kun omaiset ovat avopuolison pistäneet kadulle, ennen kuin vainaja on kylmennyt.

Kyllä, mielestäni juridiset syyt on merkittävät, vaikka tuntuu että näitä etenkään nainen ei saisi nykymaailmassa enää yhtään peräänkuuluttaa. Just se, että jos ajatellaan että minä hoidan ja passaan ja rakastan miestäni 50 vuotta ja hän kuolee ensin, niin en mä halua lentää pihalle yhteisestä kodista ja jäädä puille paljaille. Toki mies on sanonut että voihan sen asian hoitaa myös testamentilla.. mutta miksi, kun siihen on keksitty avioliitto joka on pomminvarma keino hoitaa juridiset asiat. 

 

Testamentissa on se huono puoli, että toinen voi muuttaa testamenttinsa ja jä

Miten tämä liittyy avioliittoon? Ihan yhtäläiseen aviopuolison voi jättää perinnottömäksi. Ei tarvitse senttiäkään antaa perintöä. Jos taas on yhteistä omaisuutta kuten asunto puoliksi niin puoliso omistaa sen oman 50 % ihan riippumatta avioliitosta tai sen olemattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa kun et ala tarjoamaan vainopalveluita tyttöystävän tai kämppiksen statuksella.

Itse saan usein kritiikkiä siitä, että en suostu muuttamaan yhteen ennen kihloja. Mutta jos toinen välttelee avioliittoa haluten pitää eroamisen "mahdollisimman helppona" niin sitten vielä helpompaa se on kun on omat kämpät ja kaikki rahat täysin erillään. Jos haluaa kevytsuhteen niin sitten ollaan kevytsuhteessa, minulle kihlaus ja sen jälkeen avioliitto on se hetki jolloin kunnolla sitoudutaan toiseen.

 

 

Kuka hullu sitoutuu ihmiseen joka ei edes yritä olla sitoutunut ja uskollinen ennen avioliittoa? Kun niitäkin löytyy joille sitoutuminen on sydämen asia, ei nimi paperissa.

Mikä kirjoittajan tekstissä antaa ymmärtää, ettei ole

Jahas.

Itse miellän, että sormus sormessa liikkuminen on suuri osoitus sitoutumisesta. 

Lisäksi on turha jäädä odottamaan, että epäluuloinen mies koskaan oppisi luottamaan. Jos se ei halua sitoutua, se on sitoutumiskammoinen. Itselle on ehdotettu 20 vuoden koeajoa, ennen kuin mies olisi ollut valmis perustamaan perheen. En jäänyt odottelemaan kiltisti, että osoittautuisin luottamuksen arvoiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolitoista vuotta on lyhyt aika. Siinä ajassa ei vielä opita tuntemaan toista ihmistä, tuosta ajasta puolethan on ns. alkuhuumaa ja toisella puoliskolla vasta opetellaan niitä oikeita arkisia tapoja ja luonteita. Ei kannata kiirehtiä avioliittoon, saati painostaa toista siihen. 

En kiirehdi enkä liioin painosta. Mutta tässä kohtaa mielestäni on ihan hyvä alkaa käydä sitä keskustelua, että onko se molemmilla tulevaisuuden suunnitelmana vai ei :) Mies ei ole sitä siis täysin tyrmännyt, mutta ei pidä sitä myöskään tärkeänä. Minulle se taas on todella tärkeää. Hetken olen valmis katsomaan ja odottamaan, mutta en kymmentä vuotta. Meillä on molemmilla omat kodit ja kyllä minä kosintaa odotan ennen virallista yhteen muuttoa. Jos ei tule, niin kyllä se minulle sitten kertoo miehen sitoutusmisasteesta toki ihan riittävästi..

No mutta sä et ole mun mies, joten mitä väliä. Missä sanoin ettei olla asuttu yhdessä päivääkään? Me käytännössä asutaan yhdessä, vaikka meillä on molemmilla omat kodit. Niin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaimopalvelut?

Välttämätön edellytys naimisiinmenolle?

Mies ottaa vaimopalvelut maksuna naimisiinmenosta?

 

Tämä muuttui työttömien tradenomien ihmissuhdeketjuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa kun et ala tarjoamaan vainopalveluita tyttöystävän tai kämppiksen statuksella.

Itse saan usein kritiikkiä siitä, että en suostu muuttamaan yhteen ennen kihloja. Mutta jos toinen välttelee avioliittoa haluten pitää eroamisen "mahdollisimman helppona" niin sitten vielä helpompaa se on kun on omat kämpät ja kaikki rahat täysin erillään. Jos haluaa kevytsuhteen niin sitten ollaan kevytsuhteessa, minulle kihlaus ja sen jälkeen avioliitto on se hetki jolloin kunnolla sitoudutaan toiseen.

 

 

Kuka hullu sitoutuu ihmiseen joka ei edes yritä olla sitoutunut ja uskollinen ennen avioliittoa? Kun niitäkin löytyy joille sitoutuminen on sydämen asia, ei nimi paperissa.

Mikä k

Minä taas ajattelen että mikäli epäilisin puolisoani uskottomuudesta ellei hän laittaisi sormusta sormeeni, suhde olisi tuhoon tuomittu. Sormuksilla tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolitoista vuotta on lyhyt aika. Siinä ajassa ei vielä opita tuntemaan toista ihmistä, tuosta ajasta puolethan on ns. alkuhuumaa ja toisella puoliskolla vasta opetellaan niitä oikeita arkisia tapoja ja luonteita. Ei kannata kiirehtiä avioliittoon, saati painostaa toista siihen. 

En kiirehdi enkä liioin painosta. Mutta tässä kohtaa mielestäni on ihan hyvä alkaa käydä sitä keskustelua, että onko se molemmilla tulevaisuuden suunnitelmana vai ei :) Mies ei ole sitä siis täysin tyrmännyt, mutta ei pidä sitä myöskään tärkeänä. Minulle se taas on todella tärkeää. Hetken olen valmis katsomaan ja odottamaan, mutta en kymmentä vuotta. Meillä on molemmilla omat kodit ja kyllä minä kosintaa odotan ennen virallista yhteen muuttoa. Jos ei tule, niin kyllä se minulle sitten kertoo

Kun täällä kyselet näkökulmia, niin saattaa olla että miehesi ajattelee samoin kuin minä.

Ettekä te asu yhdessä jos molemmilla on omat kodit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väärin haluta sitoutua ja mennä naimisiin.

Tämän asian kanssa kannattaa myös olla hereillä ja mikäli itselle asia on tärkeä mutta toinen ei halua ollenkaan tai toinen haluaa miettiä asiaa vuosikausia, kannattaa olla valmis jatkamaan sopivamman kumppanin etsimistä. 

Avioliitolla on juridisia perusteita ja monille se on yhä tärkeää ihan "vaan" merkityksensä vuoksi. Avioliitossa on tarkoitus sitoutua toiseen pysyvästi. Avioliitto on ollut ja on toisille edelleen perheen perusta. 

Aika usein kuulee miehiltä tätä että "ei sillä ole mitään merkitystä, ihan turhaa" -juttua. 

Jos sillä ei olisi toiselle osapuolelle mitään merkitystä mutta toiselle se olisi tosi iso ja tärkeä juttu, miksi tää kenelle se on yhdentekevää ei suostuisi rakkaansa ja elämänkumppaninsa toiveeseen? Miksi ei sitten avioituisi edes sen avioliiton merkityksen vuoksi? El

No ihan selvästihän se tuossa sanottiin. Koska toiselle asia on tärkeä ja toiselle ilmeisesti ei. Eikö tällöin kuuluisi joustaa sen mukaan, kenelle asia on tärkeä, eikä sen mukaan jolle asia on yhdentekevä? 

Vierailija kirjoitti:

Auttaa kun et ala tarjoamaan vainopalveluita tyttöystävän tai kämppiksen statuksella.

Itse saan usein kritiikkiä siitä, että en suostu muuttamaan yhteen ennen kihloja. Mutta jos toinen välttelee avioliittoa haluten pitää eroamisen "mahdollisimman helppona" niin sitten vielä helpompaa se on kun on omat kämpät ja kaikki rahat täysin erillään. Jos haluaa kevytsuhteen niin sitten ollaan kevytsuhteessa, minulle kihlaus ja sen jälkeen avioliitto on se hetki jolloin kunnolla sitoudutaan toiseen.

Parisuhde pysyy kaikkein laadukkaampana ilman lapsia ja yhteenmuuttoa. Fiksumpaa on että molemmat saa omaa rauhaa tarvittaessa, kummatkin siivoaa omat kämpät joissa hengaillaan vuorotellen. Ei riitelyä kotitöistä tai lapseen liittyvistä velvollisuuksista = pelkkää voittoa. Tietysti eroaminenkin on miljoona kertaa helpompaa ilman lapsia ja yhteisasunota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa kun et ala tarjoamaan vainopalveluita tyttöystävän tai kämppiksen statuksella.

Itse saan usein kritiikkiä siitä, että en suostu muuttamaan yhteen ennen kihloja. Mutta jos toinen välttelee avioliittoa haluten pitää eroamisen "mahdollisimman helppona" niin sitten vielä helpompaa se on kun on omat kämpät ja kaikki rahat täysin erillään. Jos haluaa kevytsuhteen niin sitten ollaan kevytsuhteessa, minulle kihlaus ja sen jälkeen avioliitto on se hetki jolloin kunnolla sitoudutaan toiseen.

 

 

Kuka hullu sitoutuu ihmiseen joka ei edes yritä olla sitoutunut ja uskollinen ennen avioliittoa? Kun niitäkin löytyy joille sitoutuminen on sydämen asia,

Noh, olisihan se omituista, jos varattu naimisissa oleva mies kävisi illanvietoissa vain ilman sormusta... Etkö itse kummeksuisi :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa kun et ala tarjoamaan vainopalveluita tyttöystävän tai kämppiksen statuksella.

Itse saan usein kritiikkiä siitä, että en suostu muuttamaan yhteen ennen kihloja. Mutta jos toinen välttelee avioliittoa haluten pitää eroamisen "mahdollisimman helppona" niin sitten vielä helpompaa se on kun on omat kämpät ja kaikki rahat täysin erillään. Jos haluaa kevytsuhteen niin sitten ollaan kevytsuhteessa, minulle kihlaus ja sen jälkeen avioliitto on se hetki jolloin kunnolla sitoudutaan toiseen.

 

 

Kuka hullu sitoutuu ihmiseen joka ei edes yritä olla sitoutunut ja uskollinen ennen avioliittoa? Kun niitäkin löytyy joille sitoutuminen on sydämen asia, ei nimi paperissa.

Noudatan yhdessä sovittuja parisuhteen sääntöjä joihin kuuluu meillä monogaminen suhde. Toisinsanoen olen uskollinen mutta vakaata tahtoa olla yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä vannotaan yhdessä, ei yksipuolisesti. Lähden oletuksella että ollaan suhteessa niin kauan kun se on mukavaa ja sitten kun molemmilla on yhteinen tahtotila pysyä yhdessä myös läpi vaikeuksien ja tähdätä loppuelämän suhteeseen, niin sitten kihlaudutaan ja sitoudutaan myös lain edessä. Poikaystävä ei ole samalla tasolla kuin kihlattu tai aviomies. Jos hän ei halua sitoutua minuun, niin en minä ala yksipuolisesti sitomaan itseäni häneen. Silloin pidetään homma kepeänä ja sellaisena että se on vaivatonta lopettaa jos jommastakummasta alkaa niin tuntumaan. 

Miksi tuntuu olevan miehille täysin okei ja hyväksyttävää pitää jalkaa oven raossa ja jopa suoraan sanoa, että eivät halua naimisiin koska se vaikeuttaa eroamista mutta jos nainen ajattelee samoin niin se on olevinaan kauhistus? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väärin haluta sitoutua ja mennä naimisiin.

Tämän asian kanssa kannattaa myös olla hereillä ja mikäli itselle asia on tärkeä mutta toinen ei halua ollenkaan tai toinen haluaa miettiä asiaa vuosikausia, kannattaa olla valmis jatkamaan sopivamman kumppanin etsimistä. 

Avioliitolla on juridisia perusteita ja monille se on yhä tärkeää ihan "vaan" merkityksensä vuoksi. Avioliitossa on tarkoitus sitoutua toiseen pysyvästi. Avioliitto on ollut ja on toisille edelleen perheen perusta. 

Aika usein kuulee miehiltä tätä että "ei sillä ole mitään merkitystä, ihan turhaa" -juttua. 

Jos sillä ei olisi toiselle osapuolelle mitään merkitystä mutta toiselle se olisi tosi iso ja tärkeä juttu, miksi tää kenelle se on yhdentekevää ei suostuisi rakkaansa ja elämänkumppaninsa toiveeseen? Miksi ei sitten a

Ei. Oletusarvo on se että ei olla naimisissa, ja siinä tilanteessa pysytään elleivät molemmat liittoon halua

Mitä hyötyjä niitä olikaan avioliitosta? Ei tule mitään mieleen.

Nykyään voi muuten saada jopa leskeneläkettä vaikka ei olekaan aviossa. 

Voit saada leskeneläkettä, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

Puolisosi on kuollut 1.1.2022 tai sen jälkeen.

Avoliittonne alkoi ennen kuin puolisosi oli täyttänyt 65 vuotta.

Avoliittonne oli kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään 5 vuotta, kun puolisosi kuoli.

Sinulla on puolisosi kanssa yhteinen alle 18-vuotias lapsi, joka on asunut sinun ja puolisosi kanssa samassa taloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa kun et ala tarjoamaan vainopalveluita tyttöystävän tai kämppiksen statuksella.

Itse saan usein kritiikkiä siitä, että en suostu muuttamaan yhteen ennen kihloja. Mutta jos toinen välttelee avioliittoa haluten pitää eroamisen "mahdollisimman helppona" niin sitten vielä helpompaa se on kun on omat kämpät ja kaikki rahat täysin erillään. Jos haluaa kevytsuhteen niin sitten ollaan kevytsuhteessa, minulle kihlaus ja sen jälkeen avioliitto on se hetki jolloin kunnolla sitoudutaan toiseen.

 

 

Kuka hullu sitoutuu ihmiseen joka ei edes yritä olla sitoutunut ja uskollinen ennen avioliittoa? Kun nii

En todellakaan. Taidetaan elää eri vuosisadoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa kun et ala tarjoamaan vainopalveluita tyttöystävän tai kämppiksen statuksella.

Itse saan usein kritiikkiä siitä, että en suostu muuttamaan yhteen ennen kihloja. Mutta jos toinen välttelee avioliittoa haluten pitää eroamisen "mahdollisimman helppona" niin sitten vielä helpompaa se on kun on omat kämpät ja kaikki rahat täysin erillään. Jos haluaa kevytsuhteen niin sitten ollaan kevytsuhteessa, minulle kihlaus ja sen jälkeen avioliitto on se hetki jolloin kunnolla sitoudutaan toiseen.

Parisuhde pysyy kaikkein laadukkaampana ilman lapsia ja yhteenmuuttoa. Fiksumpaa on että molemmat saa omaa rauhaa tarvittaessa, kummatkin siivoaa omat kämpät joissa hengaillaan vuorotellen. Ei riitelyä kotitöistä tai lapseen liittyvistä velvollisuuksista = pelkkää voittoa. Tietysti eroaminenkin on miljoona kertaa helpompaa ilman lapsia ja yhteisasunota. 

^ Juuri näin.

Sitten jos haluaa perheen ja pysyvyyttä, niin elämä rakennetaan pikkuhiljaa yhteisien sitoumuksien kautta. 

Yhteinen vuokra, kihlat, naimisiin, lapsi, asuntolaina, toinen lapsi.

Poikamiesmateriaali haluaa eri asioita ja sekin on ok. Valitettavasti joillain miehillä on taipumusta vedättää ja lupailla enemmän, kuin mihin aikovat aidosti sitoutua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa kun et ala tarjoamaan vainopalveluita tyttöystävän tai kämppiksen statuksella.

Itse saan usein kritiikkiä siitä, että en suostu muuttamaan yhteen ennen kihloja. Mutta jos toinen välttelee avioliittoa haluten pitää eroamisen "mahdollisimman helppona" niin sitten vielä helpompaa se on kun on omat kämpät ja kaikki rahat täysin erillään. Jos haluaa kevytsuhteen niin sitten ollaan kevytsuhteessa, minulle kihlaus ja sen jälkeen avioliitto on se hetki jolloin kunnolla sitoudutaan toiseen.

 

 

Kuka hullu sitoutuu ihmiseen joka ei edes yritä olla sitoutunut ja uskollinen ennen avioliittoa? Kun niitäkin löytyy joille sitoutuminen on sydämen asia, ei nimi paperissa.

 

Noudatan yhdessä sovittuja parisuhteen sääntöjä joihin kuuluu meillä monogaminen suhde.

Onko näin? Minusta se ei ole kauhistus kummassakaan tapauksessa ja olen nainen. Tuskin yksikään mies maailmassa (uskiksia lukuunottamatta) kauhistelee sitä, että nainen voi sitoutua puolisoonsa myös ilman avioliittoa.

Vaihda miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolitoista vuotta on lyhyt aika. Siinä ajassa ei vielä opita tuntemaan toista ihmistä, tuosta ajasta puolethan on ns. alkuhuumaa ja toisella puoliskolla vasta opetellaan niitä oikeita arkisia tapoja ja luonteita. Ei kannata kiirehtiä avioliittoon, saati painostaa toista siihen. 

En kiirehdi enkä liioin painosta. Mutta tässä kohtaa mielestäni on ihan hyvä alkaa käydä sitä keskustelua, että onko se molemmilla tulevaisuuden suunnitelmana vai ei :) Mies ei ole sitä siis täysin tyrmännyt, mutta ei pidä sitä myöskään tärkeänä. Minulle se taas on todella tärkeää. Hetken olen valmis katsomaan ja odottamaan, mutta en kymmentä vuotta. Meillä on molemmilla omat kodit ja kyllä minä kosintaa odotan ennen virallista yhteen muuttoa

Eiköhän hän olisi jo sitten lähtenyt. Mies tietää mun näkökulmani vallan hyvin, kaikki mitä olen täällä sanonut olen sanonut myös hänelle. 

 

Ja sä et sitä määrittele miten me asutaan tai ollaan koettu arkea yhdessä. Ap