Lue keskustelun säännöt.
Mies ei arvosta avioliittoa, mutta haluaa kaikki avioliiton hyödyt
09.08.2024 |
Tuntuu olevan yleistä. Ja perusteena mm. että ei valtiota tarvitse sotkea meidän suhteeseen, mitä se mukamas muuttaisi ja ei se avioliitto kerro rakkauden määrästä.
Itse koen että se on merkki sitoutumisesta (miehen mielestä ei ole sen enempää kuin avioliitto), turvaa taloutta (johon mies on että ai rahan takia haluat) ja olisi myös romanttista (joka on tietysti taas turhuutta).
Olen aika perinteinen nainen, tykkään mm. hoitaa kotia ja miestäkin eikä se minua haittaa. Mutta haluan kyllä olla naimisissa, jos tavallaan omistan elämäni myös jollekin toiselle itseni lisäksi. Mielestäni se tuo minulle myös turvaa elämässä, oli se sitten jonkun mielestä kuinka väärin ajateltua tahansa. Lapsia emme hanki. Haluan myös olla miehen lähiomainen ja hän on minun, jos vaikka sattuisi vakava onnettomuus, sairastuminen tms.
Ja otsikkoon tarkennuksena, mies ei ole kokonaan tyrmännyt avioliittoa. Mutta nihkeästi siihen alussa on suhtautunut. Onko väärin haluta naimisiin, kun suhde on kuitenkin vakava ja sitoutunut?
Ajatuksia, kokemuksia?
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolitoista vuotta on lyhyt aika. Siinä ajassa ei vielä opita tuntemaan toista ihmistä, tuosta ajasta puolethan on ns. alkuhuumaa ja toisella puoliskolla vasta opetellaan niitä oikeita arkisia tapoja ja luonteita. Ei kannata kiirehtiä avioliittoon, saati painostaa toista siihen.
En kiirehdi enkä liioin painosta. Mutta tässä kohtaa mielestäni on ihan hyvä alkaa käydä sitä keskustelua, että onko se molemmilla tulevaisuuden suunnitelmana vai ei :) Mies ei ole sitä siis täysin tyrmännyt, mutta ei pidä sitä myöskään tärkeänä. Minulle se taas on todella tärkeää. Hetken olen valmis katsomaan ja odottamaan, mutta en kymmentä vuotta. Meillä on molemmilla omat kodit ja kyllä m
En määrittelekään, sanoit itse että teillä on omat asunnot ja haluat kihlautua ennen yhteenmuuttoa.
Miksi hermostut noin? Vastasin aloitukseen oman mielipiteeni. Se eroaa sinun näkemyksestäsi, mutta niin eroaa miehesikin näkemys omastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan kauhistele...
Yritä vähentää omaan napaan tuijottamista. Se, että joku haluaa tehdä asiat eri tavalla kuin sinä itse, ei tarkoita sitä että sama ihminen olisi äärettömän kiinnostunut tuomitsemaan sinun toimintatapasi. Huoh!
Muiden ihmisten haluttomuus kihlautua/mennä avioon on ihan yhdentekevää. Sen sijaan oma halu osoittaa sitoutuminen näkyvästi on ilon aihe. Samoin oman puolison halu osoittaa oma sitoutumisensa näkyvästi on myöskin ilon aihe. Se menee samaan kategoriaan kuin käsi kädessä kulkeminen ja kaikki muu suloinen.
Kyllä jokainen saa toivoa itselleen suloisia, romanttisia asioita.
Eikä hyvän toivominen itselle ole muilta pois. Pfft.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä näen avioliiton syynä myös leskeneläkkeen ja oikeuden hallita yhteistä kotia toisen kuoltua. Aika karuja juttuja kuulee, kun omaiset ovat avopuolison
Kyllä, mielestäni juridiset syyt on merkittävät, vaikka tuntuu että näitä etenkään nainen ei saisi nykymaailmassa enää yhtään peräänkuuluttaa. Just se, että jos ajatellaan että minä hoidan ja passaan ja rakastan miestäni 50 vuotta ja hän kuolee ensin, niin en mä halua lentää pihalle yhteisestä kodista ja jäädä puille paljaille. Toki mies on sanonut että voihan sen asian hoitaa myös testamentilla.. mutta miksi, kun siihen on keksitty avioliitto joka on pomminvarma keino hoitaa juridiset asiat.
Miten tämä liittyy avioliittoon? Ihan yhtäläiseen aviopuolison voi jättää perinnottömäksi. Ei tarvitse senttiäkään antaa perintöä. Jos taas on yhteistä omaisuutta kuten asunto puoliksi niin puoliso omistaa sen oman 50 % ihan riippumatta avioliitosta tai sen olemattomuudesta.
Jos ollaan avioliitossa eikä ole avioehtoa niin leski saa puolet pariskunnan yhteenlasketusta omaisuudesta esim. asunnosta vaikka hän ei avioliiton aika omistaisi siitä yhtään mitään. Testamentata voi vain oman puolikkaansa. Ilman avioliittoa saa avopuoliso vain sen omaisuuden mikä on hänen nimissään ja puolet yhteisissä nimissä olevasta omaisuudesta. Useissa tilanteissa näillä on todella iso ero. Lisäksi avioliitossa leskelle jää asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Ja toisinpäin; miksi se avioliittoon halajava ei voi luopua liittoaikeistaan ja rakastaa puolisoaan ilman sitä? Miksi toisen täytyy nimenomaan taipua naimisiin, mutta toinen ei voi taipua olemaan avioitumatta?
Siis tilanteessa jossa toiselle avioliitolla on iso merkitys ja toinen on sitä mieltä että sillä ei ole mitään merkitystä. Jos toiselle asia on yhdentekevä ja toiselle tärkeä, miksi ihmeessä sen kenelle asia on tärkeä pitäisi edes taipua?? Kyllä kai parisuhteessa yleisesti pyritään siihen että osapuolet saavuttavat ne itselle tärkeiksi kokemansa asiat? Jos itselle tärkeitä asioita ei voi parisuhteessaan saada, kannattaa vakavasti miettiä eroa. Näitä voi olla avioliiton lisäksi esim lapset, ulkomaille muutto, aktiivinen seksielämä yms. Ei itselle tärkeitä asioita kannata uhrata kumppanin vuoksi, siitä aiheutuu usein katkeruutta tai toimintaa, joka lopulta pilaa suhteen joka tapauksessa.
Jos toisella on ihan oikeasti syitä miksi hän EI halua naimisiin, niin ne pitäisi tuoda kumppanin tietoon ja käydä keskustelua siitä, miten tilanteessa toimitaan jos kummallekin tärkeät asiat ovat keskenään ristiriidassa. Se että "avioliitto on ihan turhaa" on tosi huono perustelu silloin kun asia on toiselle tärkeä. Todennäköisesti siellä on muu syy taustalla ja itse ajattelen että todennäköisesti se syy voi olla oikein hyvä peruste eroamiselle. Esim. "en ole varma meidän suhteesta"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisinpäin; miksi se avioliittoon halajava ei voi luopua liittoaikeistaan ja rakastaa puolisoaan ilman sitä? Miksi toisen täytyy nimenomaan taipua naimisiin, mutta toinen ei voi taipua olemaan avioitumatta?
Siis tilanteessa jossa toiselle avioliitolla on iso merkitys ja toinen on sitä mieltä että sillä ei ole mitään merkitystä. Jos toiselle asia on yhdentekevä ja toiselle tärkeä, miksi ihmeessä sen kenelle asia on tärkeä pitäisi edes taipua?? Kyllä kai parisuhteessa yleisesti pyritään siihen että osapuolet saavuttavat ne itselle tärkeiksi kokemansa asiat? Jos itselle tärkeitä asioita ei voi parisuhteessaan saada, kannattaa vakavasti miettiä eroa. Näitä voi olla avioliiton lisäksi esim lapset, ulkomaille muutto, aktiivinen seksielämä yms. Ei itselle tärkeitä asioita kannata uhrata kumppanin vuoksi, siitä aiheutuu usein katkeruutta tai toimintaa, joka lopul
Itse ajattelen että vaikka avioliitto lähtökohtaisesti olisi yhdentekevä, kuten esim. itselleni, asiasta tulisi kynnyskysymys jos mieheni yrittäisi painostaa minut avioliittoon. "Asia on minulle tärkeä" on aivan yhtä itsekäs ja pätemätön syy avioitua kuin "asia on itselleni yhdentekevä" on olla avioitumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta. Mutta sulle tuo saa olla laadukas suhde, mulle tuosta puuttuu kaikki sitoutuminen ja omistautuminen toiselle ja yhteiselle elämälle.
Ja joo, olen myös elänyt tuollaisissa ns. suhteissa. Ei ne mulle mitään parisuhteita saatikka liittoja tai elämän rakkauksia olleet. Ne oli jotain kevytsuhteita, fwb- touhuja. Kivaa ilman sitoutumista.
Aika surkealla tolalla on sun sitoutuminen ja omistautuminen kun tarvitset virallista sopimusta ns. varmistamaan tämän.
Aivan hyvin sitä voi sitoutua ja omistautua toiseen ihmiseen ilman mitään valtion kanssa tehtyjä sopimuksia ja nämä sopimuksethan eivät estä kumppania pettämästä ja eroamasta koska tahansa mistä tahansa syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta. Mutta sulle tuo saa olla laadukas suhde, mulle tuosta puuttuu kaikki sitoutuminen ja omistautuminen toiselle ja yhteiselle elämälle.
Ja joo, olen myös elänyt tuollaisissa ns. suhteissa. Ei ne mulle mitään parisuhteita saatikka liittoja tai elämän rakkauksia olleet. Ne oli jotain kevytsuhteita, fwb- touhuja. Kivaa ilman sitoutumista.
Aika surkealla tolalla on sun sitoutuminen ja omistautuminen kun tarvitset virallista sopimusta ns. varmistamaan tämän.
Aivan hyvin sitä voi sitoutua ja omistautua toiseen ihmiseen ilman mitään valtion kanssa tehtyjä sopimuksia ja nämä sopimuksethan eivät estä kumppania pettämästä ja eroamasta koska tahansa mistä tahansa syystä.
Eipä siinä ole kenellekään jäänyt mitään hampaankoloon, jos eroamisen helppouteen tähtäävät ihmiset saavat helpot eronsa ja elinikäiseen liittoon tähtäävät jatkavat etsintöjään, kunnes löytävät elinikäisen liiton. Hommahan toimii hyvin silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisinpäin; miksi se avioliittoon halajava ei voi luopua liittoaikeistaan ja rakastaa puolisoaan ilman sitä? Miksi toisen täytyy nimenomaan taipua naimisiin, mutta toinen ei voi taipua olemaan avioitumatta?
Siis tilanteessa jossa toiselle avioliitolla on iso merkitys ja toinen on sitä mieltä että sillä ei ole mitään merkitystä. Jos toiselle asia on yhdentekevä ja toiselle tärkeä, miksi ihmeessä sen kenelle asia on tärkeä pitäisi edes taipua?? Kyllä kai parisuhteessa yleisesti pyritään siihen että osapuolet saavuttavat ne itselle tärkeiksi kokemansa asiat? Jos itselle tärkeitä asioita ei voi parisuhteessaan saada, kannattaa vakavasti miettiä eroa. Näitä voi olla avioliiton lisäksi esim lapset, ulkomaille muutto, aktiivinen seksielämä yms. Ei itselle tärkeitä asioita kannata uhrata kumppanin vuoksi, siitä
Itse ajattelen että vaikka avioliitto lähtökohtaisesti olisi yhdentekevä, kuten esim. itselleni, asiasta tulisi kynnyskysymys jos mieheni yrittäisi painostaa minut avioliittoon. "Asia on minulle tärkeä" on aivan yhtä itsekäs ja pätemätön syy avioitua kuin "asia on itselleni yhdentekevä" on olla avioitumatta.
Oletko sä elämässäsi tehnyt yhtäkään kompromissia, kun et voi joustaa edes asiassa, joka ei ole sulle tärkeä vaan siitä tulee peräti kynnyskysymys? Kuulostat kolmevuotiaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta. Mutta sulle tuo saa olla laadukas suhde, mulle tuosta puuttuu kaikki sitoutuminen ja omistautuminen toiselle ja yhteiselle elämälle.
Ja joo, olen myös elänyt tuollaisissa ns. suhteissa. Ei ne mulle mitään parisuhteita saatikka liittoja tai elämän rakkauksia olleet. Ne oli jotain kevytsuhteita, fwb- touhuja. Kivaa ilman sitoutumista.
Aika surkealla tolalla on sun sitoutuminen ja omistautuminen kun tarvitset virallista sopimusta ns. varmistamaan tämän.
Aivan hyvin sitä voi sitoutua ja omistautua toiseen ihmiseen ilman mitään valtion kanssa tehtyjä sopimuksia ja nämä sopimuksethan eivät estä kumppania pettämästä ja eroamasta koska tahansa mistä tahansa syystä.Eipä siinä ole kenellekään jäänyt mitään hampaankoloon, jos eroamisen helppouteen tähtäävät ihmiset saavat helpot eronsa ja elinikäiseen liittoon tähtäävät jatkavat etsintöjään, kunnes löytävät elinikäisen liiton. Hommahan toimii hyvin silloin.
Eipä naimisiin meno millään tavalla varmista elinikäistä liittoa. Varsinkin kun katselee avioerotilastoja ymmärtää helposti tämän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisinpäin; miksi se avioliittoon halajava ei voi luopua liittoaikeistaan ja rakastaa puolisoaan ilman sitä? Miksi toisen täytyy nimenomaan taipua naimisiin, mutta toinen ei voi taipua olemaan avioitumatta?
Siis tilanteessa jossa toiselle avioliitolla on iso merkitys ja toinen on sitä mieltä että sillä ei ole mitään merkitystä. Jos toiselle asia on yhdentekevä ja toiselle tärkeä, miksi ihmeessä sen kenelle asia on tärkeä pitäisi edes taipua?? Kyllä kai parisuhteessa yleisesti pyritään siihen että osapuolet saavuttavat ne itselle tärkeiksi kokemansa asiat? Jos itselle tärkeitä asioita ei voi parisuhteessaan saada, kannattaa vakavasti miettiä eroa. Näitä voi olla avioliiton lisäksi esim lapset, ulkomaille muutto, aktiivinen seksielämä yms. Ei itselle tärkei
Totta kai olen. Tuossa naimisiinmenoasiassahan kyse ei ole mistään kompromissista. Mä haluuuuun! Mä haluun naimisiin, se on mulle tärkeää niin sun pitää nyt avioitua mun kanssa! Byää!
Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on nuo avioliiton hyödyt jotka mies haluaa ja joihin viittaat otsikossa?
Että olen sitoutunut häneen ja pidän hänestä huolta, niinkuin aviopuolisosta tavataan pitää. Olen omistautunut hänelle ja uskollinen. Mun mielestä nämä asiat kuuluu pitkällä tähtäimellä avioliittoon.
Ensinnäkin käsittämättömän sekava aloitus. Toiseksi avioliitto ei muuta millään tavalla sitoutumisen statusta. Suhde kuin suhde, siihen sitoudutaan aina samalla tavalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta. Mutta sulle tuo saa olla laadukas suhde, mulle tuosta puuttuu kaikki sitoutuminen ja omistautuminen toiselle ja yhteiselle elämälle.
Ja joo, olen myös elänyt tuollaisissa ns. suhteissa. Ei ne mulle mitään parisuhteita saatikka liittoja tai elämän rakkauksia olleet. Ne oli jotain kevytsuhteita, fwb- touhuja. Kivaa ilman sitoutumista.
Aika surkealla tolalla on sun sitoutuminen ja omistautuminen kun tarvitset virallista sopimusta ns. varmistamaan tämän.
Aivan hyvin sitä voi sitoutua ja omistautua toiseen ihmiseen ilman mitään valtion kanssa tehtyjä sopimuksia ja nämä sopimuksethan eivät estä kumppania pettämästä ja eroamasta koska tahansa mistä tahansa syystä.Eipä siinä ole kenellekään jäänyt mitään ham
No se on silti sitä haluavien tie.
Erillisyyttä, epävirallisuutta ja eron helppoutta arvostavat menevät toista tietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisinpäin; miksi se avioliittoon halajava ei voi luopua liittoaikeistaan ja rakastaa puolisoaan ilman sitä? Miksi toisen täytyy nimenomaan taipua naimisiin, mutta toinen ei voi taipua olemaan avioitumatta?
Siis tilanteessa jossa toiselle avioliitolla on iso merkitys ja toinen on sitä mieltä että sillä ei ole mitään merkitystä. Jos toiselle asia on yhdentekevä ja toiselle tärkeä, miksi ihmeessä sen kenelle asia on tärkeä pitäisi edes taipua?? Kyllä kai parisuhteessa yleisesti pyritään siihen että osapuolet saavuttavat ne itselle tärkeiksi kokemansa asiat? Jos itselle tärkeitä asioita ei voi parisuhteessaan saada, kannattaa vakavasti miettiä eroa. Näitä voi olla avioliiton lisäksi esim lapset, ulkomaille muutto, aktiivinen seksielämä yms. Ei itselle tärkeitä asioita kannata uhrata kumppanin vuoksi, siitä
Niin. Itsellenikin olisi kynnyskysymys mikäli kumppani ei haluaisi avioliittoon kanssani. En mä myöskään painostaisi koska silloin hän ei tekisi sitä omasta halustaan. Kerron kumppanilleni että avioliitto on mulle merkityksellinen ja tärkeä osa toimivaa pitkää parisuhdetta. Mikäli hän ei halua avioliittoa kanssani, meidän toiveemme ja halumme eivät kohtaa.
Edelleenkään kenenkään ei kannata luopua itselle tärkeistä asioista toisen vuoksi. Jos sulle on tärkeää olla avioitumatta mutta kumppanille avioituminen on tärkeää, teidän intressit ovat ristiriidassa. Ei siinä kannata painostaa ketään mihinkään suuntaan. Mutta jos se avioliitto on aidosti ja oikeasti "ihan sama" ja haluat viettää kumppanisi kanssa loppuelämän yhdessä, miksi et haluaisi toteuttaa hänelle tärkeää asiaa? Jos tiedät asian olevan kumppanillesi tärkeä mutta itse et ehdottomasti halua naimisiin, silloin se avioliitto ei taida olla sulle yhdentekevää siinä mielessä mistä mä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai olen. Tuossa naimisiinmenoasiassahan kyse ei ole mistään kompromissista. Mä haluuuuun! Mä haluun naimisiin, se on mulle tärkeää niin sun pitää nyt avioitua mun kanssa! Byää!
Ei jatkoon.
Jaa, että kun asia on toiselle oikein tärkeä, niin juuri silloin et sitä anna/ Kuulostaa joltain persoonallisuushäiriöltä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä liitossa sanoin aika nopeasti minä haluan naimisiin ja haluan väh 2 lasta.
Ex mieheni on mennyt nyt 3.n kerran naimisiin.
olen asunut nyt 2 v miesystäväni kanssa yhdessä ja hän sanoi heti alussa ei mene enää naimisiin, ei ota yhteistä lainaa jne. Ero oli tosi rankka ja ex otti kaiken, mitä irti sai.
Karkauspäivää ennen hän myös sanoi älä vaan kosi, hän ei ole muuttanut mieltään
Olisin tuossa kohden todennut, että kiitos, mene hoitamaan traumasi terapeutin kanssa. Exäni oli tuollainen edellisestä suhteestaan traumatisoitunut ihminen, joka vähän samaan tyyliin yritti tuoda traumansa meidän suhteeseen. Pistin poikki, koska en halua maksaa toisten tekemistä virheistä.
Blokkaa hänet, ehkä sitten ymmärtää ettei saa.
"Jos ollaan avioliitossa eikä ole avioehtoa niin leski saa puolet pariskunnan yhteenlasketusta omaisuudesta esim. asunnosta vaikka hän ei avioliiton aika omistaisi siitä yhtään mitään. Testamentata voi vain oman puolikkaansa. Ilman avioliittoa saa avopuoliso vain sen omaisuuden mikä on hänen nimissään ja puolet yhteisissä nimissä olevasta omaisuudesta. Useissa tilanteissa näillä on todella iso ero. Lisäksi avioliitossa leskelle jää asumisoikeus yhteiseen asuntoon."
Eli jos olet persaukinen lompakkoloinen joka himoitsee miehensä omaisuutta niin kannattaa mennä naimisiin jotta se onnistuu vaivattomasti.
Minusta tasaveroisen parisuhteen lähtökohdat on vähän erilaiset.
Avioliitosta on pelkkää haittaa. Yhdessä voi olla onnellisesti ilman vanhanaikaista rituaalia. Taakkana on verotuksellisesti epäedullinen asema. Mieluisat lakitekniset asiat voidaan hoitaa erillisellä sopimuksella.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai olen. Tuossa naimisiinmenoasiassahan kyse ei ole mistään kompromissista. Mä haluuuuun! Mä haluun naimisiin, se on mulle tärkeää niin sun pitää nyt avioitua mun kanssa! Byää!
Ei jatkoon.
Tää ei kuulosta kahden aikuisen parisuhteelta alkuunkaan.
Avioliiton kinuaminen ihmiseltä, joka ei sitä halua on ihan vaan omaan jalkaan ampumista.
Ja jos tää on sun suhtautuminen kumppanisi toiveisiin, teidän ei senkään puolesta kannattaisi mennä naimisiin. Näin puhuva ihminen tuskin edes pitää kumppanistaan.
Mikä palauttaa takaisin siihen ajatukseen että todellinen syy avioliiton välttämiselle onkin ehkä se että olet väärän ihmisen kanssa yhdessä.
Kuulostaa kamalalta. Mutta sulle tuo saa olla laadukas suhde, mulle tuosta puuttuu kaikki sitoutuminen ja omistautuminen toiselle ja yhteiselle elämälle.
Ja joo, olen myös elänyt tuollaisissa ns. suhteissa. Ei ne mulle mitään parisuhteita saatikka liittoja tai elämän rakkauksia olleet. Ne oli jotain kevytsuhteita, fwb- touhuja. Kivaa ilman sitoutumista.