Mies ei arvosta avioliittoa, mutta haluaa kaikki avioliiton hyödyt

Vierailija kirjoitti:

mitä ne avioliiton hyödyt on miehelle?

mies menettää puolet omaisuudestaan erossa. ei sekään kuulosta kovin hyödylliseltä miehelle. onko muita "hyötyjä"?

Minä erosin joitain vuosia sitten, eikä ainakaan siinä erossa mies menettänyt omaisuudestaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö nyt. Pointti oli se että myös suhteessa voi pitää kiinni myös omista oikeuksistaan ja elämänsä tavoitteista. Kaikkeen ei tarvitse suostua siksi että toinen haluaa ja pakko on tehdä mieliksi. Ei edes mennä naimisiin.

Aluksi kirjoitit, että avioliitolla ei ole sinulle merkitystä, mutta nyt se uhkaakin oikeuksiasi ja elämäsi tavoitteita.

Eli avioliiton merkitsemättömyys oli ihan paska puhetta.

 

 

Ei, vaan kumppanin hypoteettinen uhkavaatimus uhkaisi. Se että hän kuvittelisi oman toiveensa olevan niin tärkeä että se ajaa minut naimisiin vaikken sellaista kaipaa.

Sulla on koko ajan uhkavaatimus päällä, että tämä asia ei saa olla kumppanillesi tärkeä tai asiasta tulee puolestasi kynnyskysymys. Kuten tuolla joku osuvasti kiteyttikin, ihan sama tarkoittaa ei, sun kaltaiset vastuunpakoilijat ei vain sitä näemmä itsekään ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

naimisiin mennessä miehen omaisuudesta tulee yhteistä omaisuutta. naisen omaisuus on jo ennakolta kulutettu matkusteluun, shoppailuun ja kampaajalle.

 

 

Jos mies valitsee tällaisen kumppanin, se on miehen oma valinta. Kukaan ei pakota avioitumaan naisen kanssa jonka taloudenhallinta ei miellytä. Toisaalta jos haluaa naisen, jolla on ulkonäkö aina mintissä, täytyy myös ymmärtää että se tulee kalliiksi. 

Olen aina tiennyt että en tule menemään naimisiin. Mielestäni on avioliitto on jäänne jonka joutaisi poistaa. Alistaa naista. 

Mies on kosinut ehkä kolme kertaa näiden 25 vuoden aikana. Anoppikin kerran kosi ja olivat oikein hienon listan keksineet syitä miksi mennä naimisiin. Saatesanat oli että koska haluan vain hyötyä niin hän oli ne keksinyt.

Oikeasti olisi varmaan ollut eron tullessa käsi pitkällä itse viemässä suvun rahoja.

Itse olen aina pelannut varman päälle ja rakentanut sellaisen talon johon minulla on varaa, tehnyt lapsia niin monta kuin jaksan hoitaa ym. Ikinä en luota keneenkään niin paljon että alkaisin jakaa kaiken. Siinä saa olla niin kauan kuin miellyttää, mutta yksin tänne synnytään ja yksin kuollaan.

Kaikki omaisuus on erikseen. Minulla talo, miehellä mökki ym. Yhdessä maksetaan lainat ja kulut tasapuolisesti mutta omistukset on erillään. Lapset perii kuitenkin.

Lasten syntyessä anoppi myös yritti että kyllä mies haluaisi että kaikilla on sama sukunimi ja isyyden tunnustaminen olisi helpompaa. No, ei kärsinyt paljon tunnustaessa ja olisin kuitenkin pitänyt oman nimen jos olisin naimisiin mennyt.

Ja tämä on miehellekin siis ok. On vapaus olla miten haluaa ja valita toisensa aina uudestaan. Ei mitään kahleita tai riippakiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö nyt. Pointti oli se että myös suhteessa voi pitää kiinni myös omista oikeuksistaan ja elämänsä tavoitteista. Kaikkeen ei tarvitse suostua siksi että toinen haluaa ja pakko on tehdä mieliksi. Ei edes mennä naimisiin.

Aluksi kirjoitit, että avioliitolla ei ole sinulle merkitystä, mutta nyt se uhkaakin oikeuksiasi ja elämäsi tavoitteita.

Eli avioliiton merkitsemättömyys oli ihan paska puhetta.

 

 

Ei, vaan kumppanin hypoteettinen uhkavaatimus uhkaisi. Se että hän kuvittelisi oman toiveensa olevan niin tärkeä että se ajaa minut naimisiin vaikken sellaista kaipaa.

Sulla on koko ajan uhkavaatimus päällä, että tämä asia ei saa olla kumppanillesi tärkeä

Mennäänkö naimisiin? Ihan sama, mutta ei mennä. Jos sä oikeasti haluat naimisiin ja kuvittelet saavasi mut sen takia naimisiin, niin se uhkaa oikeuksiani ja tulevaisuuden tavoitteitani. Mutta itse avioliitto on ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö nyt. Pointti oli se että myös suhteessa voi pitää kiinni myös omista oikeuksistaan ja elämänsä tavoitteista. Kaikkeen ei tarvitse suostua siksi että toinen haluaa ja pakko on tehdä mieliksi. Ei edes mennä naimisiin.

Aluksi kirjoitit, että avioliitolla ei ole sinulle merkitystä, mutta nyt se uhkaakin oikeuksiasi ja elämäsi tavoitteita.

Eli avioliiton merkitsemättömyys oli ihan paska puhetta.

 

 

Ei, vaan kumppanin hypoteettinen uhkavaatimus uhkaisi. Se että hän kuvittelisi oman toiveensa olevan niin tärkeä että se ajaa minut naimisiin vaikken sellaista kaipaa.

Sulla on koko ajan uhkavaatimus päällä, että tämä asia ei saa olla kumppanillesi tärkeä

Siis totta kai asia saisi olla hänelle tärkeä, hyvä luoja sentään. Mutta hän ei saisi olettaa että minä hypin hänen pillinsä mukaan sillä perusteella että asia on hänelle tärkeä.

Osaatkohan edes lukea?

Koska avioliitto on sinulle tärkeä asia niin on ihan oikein haluta sitä.

Jos miehen mielestä avioliitto on vain avioliitto, niin hänellä sen ei nyt pitäisi olla kauhea asia jos vaikka mennä päräytätte naimisiin.

Jos nihkeily jatkuu ja mies vetkuttelee asiaa, niin voithan sanoa, että minä menen naimisiin vuonna 2025, joko sinun tai sitten jonkun muun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Koska avioliitto on sinulle tärkeä asia niin on ihan oikein haluta sitä.

Jos miehen mielestä avioliitto on vain avioliitto, niin hänellä sen ei nyt pitäisi olla kauhea asia jos vaikka mennä päräytätte naimisiin.

Jos nihkeily jatkuu ja mies vetkuttelee asiaa, niin voithan sanoa, että minä menen naimisiin vuonna 2025, joko sinun tai sitten jonkun muun kanssa.

Tästä juuri puhun kun sanon että liitosta tulisi kynnyskysymys jos toinen alkaisi sitä vaatia. Vaikka se ensin olisi yhdentekevä.

Ihan sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska avioliitto on sinulle tärkeä asia niin on ihan oikein haluta sitä.

Jos miehen mielestä avioliitto on vain avioliitto, niin hänellä sen ei nyt pitäisi olla kauhea asia jos vaikka mennä päräytätte naimisiin.

Jos nihkeily jatkuu ja mies vetkuttelee asiaa, niin voithan sanoa, että minä menen naimisiin vuonna 2025, joko sinun tai sitten jonkun muun kanssa.

 

 

Tästä juuri puhun kun sanon että liitosta tulisi kynnyskysymys jos toinen alkaisi sitä vaatia. Vaikka se ensin olisi yhdentekevä.

Ihan sairasta.

Missä kohtaa se avioliitto sinun kanssasi sitten toteutuisi? Kun se on sinulle ihan sama niin tuskin itse teet ainakaan aloitetta. Mutta jos toinen liikaa sitä haluaa niin silloinkaan ei sovi. Eli toisen pitäisi osata esittää asia juuri oikealla tavalla sinulle. 

Vaikkakin olen samaa mieltä siitä että vaatiminen on ihan typerää näissä asioissa niin jotenkin kuulostaa että sinun kanssasi avioliitto ei toteutuisi vaikka kuinka sitä yrittäisi hienovaraisesti ehdotella. Silloin olisi kumppaniasi kohtaan reilumpaa ilmoittaa jo alkuun että avioliitto ei onnistu, eikä jättää sitä mukamas avoimeksi mahdollisuudeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tiennyt että en tule menemään naimisiin. Mielestäni on avioliitto on jäänne jonka joutaisi poistaa. Alistaa naista. 

Mies on kosinut ehkä kolme kertaa näiden 25 vuoden aikana. Anoppikin kerran kosi ja olivat oikein hienon listan keksineet syitä miksi mennä naimisiin. Saatesanat oli että koska haluan vain hyötyä niin hän oli ne keksinyt.

Oikeasti olisi varmaan ollut eron tullessa käsi pitkällä itse viemässä suvun rahoja.

Itse olen aina pelannut varman päälle ja rakentanut sellaisen talon johon minulla on varaa, tehnyt lapsia niin monta kuin jaksan hoitaa ym. Ikinä en luota keneenkään niin paljon että alkaisin jakaa kaiken. Siinä saa olla niin kauan kuin miellyttää, mutta yksin tänne synnytään ja yksin kuollaan.

Kaikki omaisuus on erikseen. Minulla talo, miehellä mökki ym. Yhdessä maksetaan lainat ja kulut tasapuolisesti mutta omistukset on erillään. Lapset perii kuitenkin.

Lasten synt

Ajattelin ja toimin itse samalla lailla koko nuoruuteni aina 20 vuotisen avoliittoni päättymiseen saakka. Kunnes tapasin miehen, jonka kanssa haluan avioliittoon  rakkaudesta ja halusta osoittaa - ja tuntea,  että olemme toistemme rinnalla myös vanhuudessa ja sairaudessa.

Avioliitto ei todellakaan ole mikään kahle kun sitä vertaa aiemman liittoni sitoumuksiin: lapsi, laajennettu perhe, okt.. Aika paljon työläämpi ero kuin kaksi paperia käräjäoikeuteen 6kk välein. 

Olen ymmärtänyt nyt että en vain halunnut avioon exäni kanssa. Olimme liian nuoria aloittaessamme ja sitten se hetki vain oli ohi ja arki ajoi romantiikan ohi.

Vierailija kirjoitti:

mitä ne avioliiton hyödyt on miehelle?

mies menettää puolet omaisuudestaan erossa. ei sekään kuulosta kovin hyödylliseltä miehelle. onko muita "hyötyjä"?

Niin siinä voi käydä, kun miestä ei kiinnosta naisen koulutus, ammatti ja tulotaso vaan mies ottaa kouluttamattoman ja työhaluttoman naisen vain siksi, että sillä on hyvä perse ja terhakat tissit. Mies ei ole kuullutkaan avioehdosta ja vaikka olisi, niin sellainen on muka liian työläs tehdä. Sanoisin, että miehen oma moka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkä parisuhde teillä on takana?

Sanoit miehen haluavan avioliiton hyödyt, mutta viestissä kerrot itse nauttivasi huolenpidosta? Mitä tapahtuu kun lopetat, huomaako mies edes sitä?

 

Oma käsitykseni on, että mikäli henkilö ei halua naimisiin ei hän ole myöskään varma suhteesta. Voi olla, että mies ei ole täysin tyytyväinen tai on vaikka sitoutumiskammoinen. Lopputulemana, kannattaa keskustella vakavasti suhteen laadusta.

1,5 vuotta. Huomaa toki ja pyytää minulta asioita. Kyllä hän sitä myös arvostaa ja kyllä hänkin tekee asioita kotona tai minun hyväksi. Mutta etenkin kotona minä hoidan huomattavasti enemmän (koska tykkään laittaa kotia ja että on paikat järjestyksessä). Onhan se miehelle selvä etu, kun ennen eli liki kaatopaikassa. 

Eli aiemmin kaatopaikassa? Miksi ylipäätään otit tuollaisen miehen - olihan sinulle selvää avoliiton alkaessa että mies ei piittaa esim. siisteydestä tai sisustuksesta tms. Antaa aika hyvin osviittaa siitä, miten arvostaa (tai on arvostamatta) toista. Itselle ei tulisi mieleenkään kutsua vierailulle tai yökylään jos asuntoni ei olisi siisti ja puhdas. Mutta sulle kelpasi miessika. Yleisesti se, minkälaisessa kunnossa ihmisen koti on, kertoo enemmän hänestä kuin tuhat sanaa. Typerän valinnan teit, mutta nyt voit valita uudestaan ja jätä itsekäs mies ihmettelemään keskenään.

Vierailija kirjoitti:

"Olen eri, mutta miksi se olisi jotenkin vähäisempi toive kuin se että sadat ja sadat naiset vuosittain alkaa talonrakennusprojektiin, tai mökin, koska ne on miehen haaveita?

 

Kuuluuko parisuhteessa siis pitää tiukasti oma päänsä myös asioissa "joilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä" itselle vai olla valmis taipumaan toisen tärkeisiin toiveisiin, vaikkei itse ehkä toivoisi samaa, tai varsinkin jos ei edes näkisi koko hommassa "mitään merkitystä"?"

En ole ikinä kuullut tilanteesta, jossa pari ryhtyy rakentamaan taloa tai mökkiä koska mies haluaa. Suurimmalle osalle nuo on sen koko- ja hintaluokan projekteja että molempien tahtoa ja lompakkoa todellakin tarvitaan.

Ja ei, parisuhteeseen ei kuulu se että joka asiassa pidetään se oma pää eikä kuunnella toisen toiveita. Kaikkeen ei silti tarvitse suostua siksi että toinen haluaa, eikä avioituminen ole sellainen asia johon automaattisesti toisen pitäisi pitki

Jännä. Minä tunnen itseni lisäksi 2 naista jotka lähtivät rakennusprojektiin vaikka oma ensisijainen toive olisi ollut valmis talo tai osake.  Siksi koska se oli miehen unelma. Tunnen lisäksi 2 kesämökin omistajaa, jotka eivät olisi omasta aloitteestaan mökkiä hankkineet, ainakaan vielä.

Ja kuvitteletteko että monikin kotiteatteri tai Audi on naisen toiveesta hankittu, saati moottorikelkka tai hirvikoira..

Mutta ei, ei avioliiittoa mitenkään. Sillähän melkein erehtyisi myöntämään toiselle että hän on arvokas, ainutkertainen, ansaitsee suuret tunteenosoitukset.. se on liikaa.

voin vain sanoa sen, että kun sen kymmenennen keskustelun, taivuttelun, kiistan, whatever jälkeen, mies viimein toimittaa eteen sormusrasian, niin on aivan sama vastaako siihen kyllä vai ei. Liitto joka noin alkaa, ei tule kestämään. Minä en ainakaan enää kolmatta kertaa sitä keskustelua käy, joten kun arkeen päästään kesän jälkeen kiinni alan katsella miehelle sopivaa vuokra-asuntoa.

Sitähän se on, kuunnellaan myös toisen toiveita ja tehdään kompromissi.

Täälläpä onkin paljon tosi rikkaita miehiä, jos kerran ovat puolet omaisuudestaan menettämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Täälläpä onkin paljon tosi rikkaita miehiä, jos kerran ovat puolet omaisuudestaan menettämässä. 

Eihän toi rikkautta vaadi vaan sen että vaimo on pennitön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on nuo avioliiton hyödyt jotka mies haluaa ja joihin viittaat otsikossa?

Että olen sitoutunut häneen ja pidän hänestä huolta, niinkuin aviopuolisosta tavataan pitää. Olen omistautunut hänelle ja uskollinen. Mun mielestä nämä asiat kuuluu pitkällä tähtäimellä avioliittoon. 

Ensinnäkin käsittämättömän sekava aloitus. Toiseksi avioliitto ei muuta millään tavalla sitoutumisen statusta. Suhde kuin suhde, siihen sitoudutaan aina samalla tavalla...

Voi hyvää päivää. Koita nyt hyväksyä, että moni ei ajattele näin. Edelleen on paljon ihmisiä, joille avioliitto on merkityksellinen asia. Vaikkei sinulle olisikaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläpä onkin paljon tosi rikkaita miehiä, jos kerran ovat puolet omaisuudestaan menettämässä. 

Eihän toi rikkautta vaadi vaan sen että vaimo on pennitön.

No sekin. Mutta sehän kertoo vain miehen mausta, ei avioliiton merkityksestä. 

Noista hirvikoirista ja audeista ja mökeistä olen hankkinut kaiken omasta halustani. Mies on halunnut volvon, mökin, moottoripyörän ym ja on itse kustantanut ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö nyt. Pointti oli se että myös suhteessa voi pitää kiinni myös omista oikeuksistaan ja elämänsä tavoitteista. Kaikkeen ei tarvitse suostua siksi että toinen haluaa ja pakko on tehdä mieliksi. Ei edes mennä naimisiin.

Aluksi kirjoitit, että avioliitolla ei ole sinulle merkitystä, mutta nyt se uhkaakin oikeuksiasi ja elämäsi tavoitteita.

Eli avioliiton merkitsemättömyys oli ihan paska puhetta.

 

 

Ei, vaan kumppanin hypoteettinen uhkavaatimus uhkaisi. Se että hän kuvittelisi oman toiveensa olevan niin tärkeä että se ajaa minut naimisiin vaikken sellaista kaipaa.

Sulla on koko ajan uhkavaatimus päällä,

Siis totta kai asia saisi olla hänelle tärkeä, hyvä luoja sentään. Mutta hän ei saisi olettaa että minä hypin hänen pillinsä mukaan sillä perusteella että asia on hänelle tärkeä.

Osaatkohan edes lukea?

 

Sen sijaan hän saa tanssia sinun pillisi mukaan ja luopua itselleen tärkeästä asiasta. Tosin tuossa vaiheessa luovutaan siitä parisuhteesta ja etsitään vahingosta viisastuneena sellainen, jossa toiveet ovat alusta alkaen samat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö nyt. Pointti oli se että myös suhteessa voi pitää kiinni myös omista oikeuksistaan ja elämänsä tavoitteista. Kaikkeen ei tarvitse suostua siksi että toinen haluaa ja pakko on tehdä mieliksi. Ei edes mennä naimisiin.

Aluksi kirjoitit, että avioliitolla ei ole sinulle merkitystä, mutta nyt se uhkaakin oikeuksiasi ja elämäsi tavoitteita.

Eli avioliiton merkitsemättömyys oli ihan paska puhetta.

 

 

Ei, vaan kumppanin hypoteettinen uhkavaatimus uhkaisi. Se että hän kuvittelisi oman toiveensa olevan niin tärkeä että se ajaa minut naimisiin vaikken sellaista kaipaa.

 

Olen eri, mutta ihmetyttää tuo epärehellisyys. Miksi sanoa, että avioliitolla ei ole merkitystä, jos sillä kuitenkin on? Jos sillä, mennäänkö naimisiin vai ei, ei oikeasti ole väliä, niin silloinhan ei haittaa vaikka mentäisiin naimisiin koska asia on neutraali. Ainakin itse ajattelen niin, että jos sanon että jokin asia on ihan sama niin tai näin, siihen sanomiseen voi myös luottaa. Ei niin, että sitten kuitenkin pistäisin hanttiin jos sillä asialla on toiselle väliä.