Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Ap, ajatuksesi on todella viisaita. Noinhan se menee. Ei voi kuvitella syövänsä kuin muut saati kuten aiemmin. Olen yrittänyt koko ajan sisäistää sitä, että minä en enää koskaan voi syödä niin kuin haluan. Tai voin toki, mutta sitten painankin enemmän kuin ennen tätä ja siihen päälle se perinteinen 5kg vielä. Tärkeintä olisi oppia siihen, että less is more. Jos sinne Heselle on pakko mennä kerran vuodessa, älä katso edes sitä pekoniateriaa tai kerrosateriaa vaan ota pienin mahdollinen ateria ja senkin jälkeen pitää sitten vahtia, ettei ne rasvat jää roikkumaan ympärille vaan sitten ei pidä syödä niin paljoa vaan valvoa, että paino ei nouse. 

Ehkä tämä pitkä ajanjakso, tänään tasan 10kk, on tehnyt sen, että en edes muista enää sitä, miten voisin syödä. Toki, en epäile sekuntiakaan, etten onnistuisi helposti luikahtamaan vanhoihin tapoihin, jos hellitän uudesta asenteesta. Tämähän on vähän kuin alkoholistin juomisen lopettaminen. Pärjäät kyllä, mutta vuosienkin jälkeen voi viina alkaa taas viedä, jos antaa itselleen luvan. Tai tupakkalakko, jossa joku on ollut vuosia polttamatta ja sortuu uudelleen, vaikka luuli sen jääneen lopullisesti taakse. Vaatii aktiivista päättämistä ja asennemuutosta joka päivä. Tietysti vuosien jälkeen se sortumisvaara on vähäisempi, mutta kyllä se sieltä takaisin tulee, jos ei tietoisesti pidä uutta linjaansa.

Mietin tuossa joku päivä, että vaikka nyt ei viime vuosina enää mitään jatkuvia mäkkärityyppisten paikkojen asiakkaita ole oltu, niin toukokuulla kävin Burger Kingissä ja söin siellä jonkun pikkuaterian. Se on ainoa kerta. Ne ruuat on jääneet kokonaan. Samoin kebabit, pizzaa olen jokusen slicen ottanut tässä 10kk:n aikana, kun perheen muut jäsenet on tuoneet pizzalaatikot tullessaan. En kuitenkaan edes puolikasta pizzaa ole mennyt. Ravintolassa olen käynyt ehkä 1 tai 2 krt/kk. Ja tietysti matkoilla söin ulkona. Vähentynyt on rajusti ja hyvä niin. Se on tehnyt koko perheelle hyvää, kun ei edes hoikan jälkikasvun ole syytä itseensä vedellä transrasvoja ja mättöä. Lisäksi rahaa on säästynyt ja kyllähän tämmöisen nelihenkisen perheen halvempikin baariruoka kustantaa sen lähes 100 euroa/krt. Paremmat pihvit menee jo 150-200 Euroon. Siinä mielessä kyllä rahaa on säästynyt tuolta paljon, jos nyt lääke on kallis. 

Kymppikeiju

Vierailija kirjoitti:

Luin lääkkeen aloitusvaiheessa paljon tutkimustuloksia nimenomaan Mounjarosta, painon putoamisesta ja tulosten säilyvyydestä. Lähteestä riippuen oli mainittu, että 15-20%  pysyy saavutetussa painossa lääkkeen lopettamisen jälkeen. Toisessa ketjussa (https://www.vauva.fi/keskustelu/5893647/laihdutuslaakkeen-lopettaminen-…) joku piti lähes "ihmeenä", ettei painoni ole lähtenyt nousemaan. Tuo jäi mietityttämään ja vasta nyt luin lisää painonhallinnasta muutenkin. Apua.  

Lähteestä riippuen painon vakiintumisaikana pidetään 1(-2) vuotta tai jopa 5-6 vuotta riippumatta siitä, miten painoa on tiputettu.  Jos olisin lukenut tuon kaiken jo aiemmin, olisin säilyttänyt ylläpitoannoksen. 

Nyt tulee mieleen, että on ihan onnen kantamoinen, että paino on pysynyt. Tosin teen kyllä edelleen jatkuvasti tietoisia valintoja, kuuntelen kehoni viestejä, seuraan painoa aktiivisesti jne. Tiedostin jo hyvin

Hei ap. Jäin miettimään tuota kommenttia ylläpitoannoksestasi. Mietin, että mitenköhän tuo painon vakiintumisaika lasketaan jos jää ylläpitoannokselle? Itse olen vasta puolivälissä matkaa tavoitepainoon ja jo mietityttää painon pysyminen. Mielelläni irrottaisin itseni lääkkeestä, mutta ehkä varmempi ainakin jotain kuukausia jatkaa pienellä painolla. 

Tuo ruokamäärä on hyvä huomio. Pitää alkaa kääntää aivoja siihen suuntaan, että annokset on ja pysyy pieninä. Entiseen ei pidä palata siinä suhteessa.

Mm:llä oli ajatusvinouma painonhallinnasta kuurina. Tunnistan tämän itsessäni myös ja yritän päästä ajatuksesta eroon. Tavallaan projektihan tämä kuitenkin on, transformaatio jota sitten seuraa uusi normaali. Eli sinänsä kuurin loppumista voi odottaa, mutta palkinto ei tulekaan olemaan huoleton vapaus vaan tiukka uuden arjen opettelu.

Onnea normaalipainoon pääsystä ja veriarvoista.

Minä kävin tänään labroissa ja ylihuomenna on lääkäri. Vastaukset tulivat jo ja kolesteroli on laskenut merkittävästi. Kokonaiskolesteroli on selvästi viitearvojen sisällä, Ldl vielä hieman koholla. Ja kaikki muut veriarvot (ja niitä otettiin paljon) normaalit.
Kolesterolin lasku oli yksi tärkeimpiä tavotteitani. Toivon, että seuraavat -8kg painaa Ldl:kin normaaliin. Verenpainoon toivon myös tasaantuvan. Nyt huitelee normaalin ylärajoilla.

kilpikonna, kiva kuulla että alku on lähtenyt ilman pahempia sivuoireita. 
alun nesteiden lähtö antaa kyllä kivan motivaatiobuustin, vaikka kyse ei rasvasta vielä olekaan.
Mä aikoinaan taisin alitajuisesti keventää niin että eka kilo tai 1,5 lähti jo ennen ekaa pistosta tai sitten vaaan vaihto vaikutti. Otin painon lääkäriä edeltävänä päivänä vanhalla vaaalla ja se oli hieman enemmän kuin uudella vaaalla 2 päivää myöhemmin ennen ekaa pistosta.  Lasken kuitenkin tuon ekan painon lähtöpainoksi.

Nyt on perjantaina lääkäri ja tavoite jäänee saavuttamatta. Paino nyt tasan 71kg ja tavoite oli päästä 6-kymmenelle.  Se ei kuitenkaan edes harmita kun olo on niin paljon parempi, olomuoto freesimpi ja veriarvot parempana. Muita huomiota on että kuorsaaminen vähentynyt merkittävästi ja närästys myös.  Kaiken kaikkiaan siis mahtava fiilis tästä ja malttamattomana odotan kyllä tulevien kilojen karistusta. Nyt kuitenkin olo, että ratkaisevin muutos on tehty ja loput on plussaa.  Bmi on puolen kilon päässä normaalipainosta.

Hassua muuten, miten oloni on nyt hoikka vaikka tosiaan olen edelleen lievän ylipainon puolella ja olen kuitenkin valtaosan elämästäni ollut selkeästi tätä hoikempi. Mikä se olo mahtaakaan olla 5kg:n päästä!

-neppari

Täällä on ollut kyllä taas paljon ajatuksia herättäviä kommentteja.

mm kirjoitti joulusyömishäiriöstä. Itselle oli myös herätys tuo joulun aika, kun herkkujen napostelu jäi päälle. Olen melkeinpä päässyt siitä eroon, mutta aamupäivällä toisen kahvikupillisen aikaan tulee tilanne että joku pikkusuklaa voisi nyt maistua.. Joulusyömishäiriö kuulostaa kyllä osuvalta. Myös minä olen jostain syystä ajatellut tätä kuurina ja tässä on kyllä vielä todella paljon työstettävää.

Lisäksi tuo vaateasia osui itselle myös. Kaapissa on nyt reilusti vaatteita jotka pitäisi myydä, mutta olen siinä jotenkin tosi huono ja saamaton. En osaa yhtään arvioida hintoja. Täyshoidollahan saisi myös joillain kirppareilla myytyä, mutta uskoisin että Torissa tai Vintedissä saisin paremman hinnan. Mutta ajattelin tänään että nythän ne isot vaatteet pitää myydä, kun sitten kun laihdutuslääkkeiden hinnat tippuvat niin kaikki laihtuneet laittavat liian isot vaatteensa myyntiin 😅

No kuitenkin, haluaisin ostaa uusia vaatteita vasta sitten kun olisin siinä kohtaa mihin paino lopulta jää. Ostin alennuksesta itselleni uudet farkut ja nyt nekin ovat jo vähän reilut.

Kävin tänään vaa'alla ja painoa on tippunut 30 kg 😮 Kyllähän sen nyt sinänsä tietää että painoa on tippunut paljon ja vaatteista huomaa, mutta jouduin ihan laskimella laskemaan että onko se luku oikeasti 30! Ja edelleen on se 14 kg ylimääräistä jäljellä. Olen aina ollut iso ja ylipainoinen, mutta nyt kauhistuttaa että kuinka ylipainoinen olen oikeasti ollut. Olen varmasti saanut kyllä monta ylipainosta johtuvaa terveysriskiä nyt siirrettyä eteenpäin.

-Pehmis

Olen lopettelemassa lääkitystä. Pelottaa, pystynkö pitämään tämän painon ilman lääkitystä.

Olen kyllä niin onnellinen, että tämä lääke on keksitty. Jotenkin nyt vasta alkaa tajuta tämän muutoksen. Kävelen kaupungilla ja joka kerta yllätyn kun näen itseni jostain ikkunasta tai peilistä. Uskomatonta miten paljon on muuttunut ja miten mahtava olo on. Minulle tämä oli enemmän terveys- kuin ulkonäköprojekti, mutta on kyllä oikeasti myönnettävä, että on ihanaa näyttää hyvältä. Voiko noin sanoa ilman että on narsisti.

Pitää myös raportoida sosiaalisen syömisen muuttumisesta. Aiemmin palstalla tuskailin, että miten pystyn olemaan syömättä ravintolassa. Tämä on nyt kokonaan muuttunut. Ei haittaa enää yhtään. Ihan suoraan vaan jätän lautaselle heti kun tuntuu, että vatsa on täynnä. Tämä tuntuu olevan yllättäen sallittua nimenomaan laihoille. Kukaan ei ihmettele mitään ja tuntuu jopa että se on luonnollista.  Itse en enää edes halua mennä ravintolaan, siellä on niin pahaa ruokaa. Ainoa,mikä kiinnostaa on buffet-salaattipöydät. Hieno muutos tämäkin. 

Tsemppiä ja valoa kaikille!
mm

Heippa,

Olen seurannut matkaanne kiinnostuksella ja innostuksella. Hienoja onnistumisia ja oivalluksia olette saaneet ja jakaneet. Kiitos siitä!
Olen itse käyttänyt loppukesästä asti lääkitystä. Alkuun sain hienosti painoa alaspäin, mutta syksyn tullen stressin ja kiireen myötä motivaatio ja tulokset lopahtivat. Sen myötä painoni pysyi samoissa lukemissa monta kuukautta. Ei kuitenkaan noussut! Olen myös jatkanut erilaista kuntoilua säännöllisesti ja sillä on kyllä näkyviä vaikutuksia eli asiat eivät ole aivan hullusti.

Uuden vuoden kunniaksi tartuin tähän painoasiaan tarmokkaammin ja kirjasin oikein kalenteriin tavoitelukemia. (Noin -3kg kuussa tavoitteena). Ilokseni voin tänään todeta saavuttaneen tammikuulle asettamani vaaan lukeman. Jee! Tuntuu kivalta ja mietin nyt mikä oisi sopiva palkinto😽 Unohdin miettiä sellaista etukäteen. 

Valoa ja iloa viikonloppuun!

Kuplilla

Kävin tänään kontrollissa ja vähän hämmennyin lääkärin asenteesta. Kerroin, että olen nyt lähes normaalipainossa. Bmi piirun yli 25. Lääkäri kommentoi, ettei enää pitäisi pudottaa painoa vaan keskittyä kehonkoostumukseen. 
Kerroin, että yritän kyllä päästä vielä sinne normaalipainon keskivaiheille. Samoin oli sitä mieltä, että ei veriarvot enää juuri parane normaalipainon sisällä laihduttamalla vaikka minulla esim. Edelleen vyötärön ympärys selvästi yli 80cm.

Hiljaa mielessäni totesin, että pyh. Jatkan projektia hyvällä mielellä ja mietin kolesterolilääkitystä vasta jos arvot on pielessä vielä kun tavoitepaino on saavutettu.

Seuraava seuranta n. Puolen vuoden päästä. Tavoite on siihen mennessä tai mielellään jos ennen kesää saada paino sinne 63-64 kg kieppeille. ja sen jälkeen pikkuhiljaa irrottautua lääkkestä.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään kontrollissa ja vähän hämmennyin lääkärin asenteesta. Kerroin, että olen nyt lähes normaalipainossa. Bmi piirun yli 25. Lääkäri kommentoi, ettei enää pitäisi pudottaa painoa vaan keskittyä kehonkoostumukseen. 
Kerroin, että yritän kyllä päästä vielä sinne normaalipainon keskivaiheille. Samoin oli sitä mieltä, että ei veriarvot enää juuri parane normaalipainon sisällä laihduttamalla vaikka minulla esim. Edelleen vyötärön ympärys selvästi yli 80cm.

Hiljaa mielessäni totesin, että pyh. Jatkan projektia hyvällä mielellä ja mietin kolesterolilääkitystä vasta jos arvot on pielessä vielä kun tavoitepaino on saavutettu.

Seuraava seuranta n. Puolen vuoden päästä. Tavoite on siihen mennessä tai mielellään jos ennen kesää saada paino sinne 63-64 kg kieppeille. ja sen jälkeen pikkuhiljaa irrottautua lääkkestä.

Tämä oli siis neppari.

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettelemassa lääkitystä. Pelottaa, pystynkö pitämään tämän painon ilman lääkitystä.

Aiotko ajaa lääkityksen alas vähitellen?

Itse olen ajatellut, että jatkaisin hyvän aikaa pienellä annoksella. Ehkä jopa aloitusannosta pienemmällä tai aloitusannoksrlla, mutta harvemmin, mutta tätä pitää vähän googlailla.

Samoin ajattelin AP:n esimerkkiä seuraten seurata ensimmäisen vuoden painoa päivittäin. Mietin, että ottaisin jonkun tietyn painon jonka vaatisi välitöntä muutosta. Esim. 1,5kg tavoitepainosta. Tämä siis ajatuksella, etten alkaisi pikkuhiljaa huijaamaan itseäni, että aina vaan isompi paino olisi normaalia painonvaihtelua..

Minulla tähän on vielä aikaa, joten ehdin suunnittella ja stressata etukäteen 😅 mutta AP on kyllä hyvä inspiraationlähde.

Miten itse meinasit lopattamisen toteuttaa? Mielenkiinnolla odotan sinun kokemuksiasi!

Tsemppiä seuraavaan vaiheeseen!

Neppari

Vierailija kirjoitti:

Hiljaa mielessäni totesin, että pyh. Jatkan projektia hyvällä mielellä ja mietin kolesterolilääkitystä vasta jos arvot on pielessä vielä kun tavoitepaino on saavutettu.

 

Samaa mieltä: pyh. En tykkää tuosta lääkärin kommentista. Todella outo kommentti. Tietenkin jatkat, kun se on kerran mahdollista. Hei, ja kolesteroliarvot voi reagoida viiveellä. Että kun laihtuu ja rasvaa lähtee niin rasvoihin varastoituneet mömmöt lähtee liikkeelle. Että vissiin vuosikin voi mennä, että ne vastaa nykyhetkeä.

mm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettelemassa lääkitystä. Pelottaa, pystynkö pitämään tämän painon ilman lääkitystä.

Aiotko ajaa lääkityksen alas vähitellen?

Itse olen ajatellut, että jatkaisin hyvän aikaa pienellä annoksella. Ehkä jopa aloitusannosta pienemmällä tai aloitusannoksrlla, mutta harvemmin, mutta tätä pitää vähän googlailla.

Samoin ajattelin AP:n esimerkkiä seuraten seurata ensimmäisen vuoden painoa päivittäin. Mietin, että ottaisin jonkun tietyn painon jonka vaatisi välitöntä muutosta. Esim. 1,5kg tavoitepainosta. Tämä siis ajatuksella, etten alkaisi pikkuhiljaa huijaamaan itseäni, että aina vaan isompi paino olisi normaalia painonvaihtelua..

Minulla tähän on vielä aikaa, joten ehdin suunnittella ja stressata etukäteen 😅 mutta AP on kyllä hyvä inspiraationlähde.

Miten itse meinasit lopattamisen toteuttaa? Mielenkiinnolla odotan sinun kok

Näillä keinoilla yritän selviytyä:

Ajattelin käyttää nyt aloitusannosta seuraavan kuukauden. 

Jatkan päivittäin puntarilla käyntiä, että havahdun, jos alkaa liikaa nousemaan.

Pidän ateriarytmistä kiinni ja jokaisella aterialla proteiinia, jotta nälkä pysyisi poissa.

Eniten pelottaa ns. sellaiset herkkuhimot, jotka lääke on selkeästi pitänyt poissa.

Sitten mietin, että hätätapauksessa otan lääkkeen uudelleen käyttöön... En kyllä haluaisi. Rahanmenoa ja toisaalta mietityttää lääkkeen haittavaikutukset.

Minulle lääkäri neuvoi, että lääke kannattaa lopettaa varovaisesti. Eli laskea annosta max. 2,5mg kerralla ja odotella 3-4kk tasaillen ja taas uusi lasku jne. Ts. varata lääkkeestä luopumiseen jopa vuosi, riippuen annoksen koosta. Ja jos alkaa ruokahalu mennä mahdottomaksi ja paino meinaa nousta, niin nostaa uudelleen annosta. Ei myöskään pitänyt mahdottomana jatkaa jollain 2,5mg tai pienemmällä vuosia. Olen sitä miettinyt omalle kohdalle ratkaisuna. Sitten sanoi senkin, että jos sitten lopettaa lääkkeen ja paino alkaa nousta, niin aina voi aloittaa uusiksi, jos ei muuten homma pysy kontrollissa. Mikäänhän ei estä sitä, ettei lääkkeeseen voi palata uudelleen.

Tämä kuulosti itselleni hyvältä suunnitelmalta. Sen verran pitkä pätkä on sitten aikanaan takana, että en todellakaan halua jäädä taistelemaan lihomiskierteeseen vaan haluan kaikin keinoin pysyä saavuttamassani painossa. Mieluusti ilman lääkettä ajan mittaan, mutta pääasiana paino ei ala nousta uudelleen. Sen verran pitkä tie ja valtava kilomäärä takana, niin ei halua tätä onneani menettää. 

Ja nyt oli toinen hieno viikko takana. Aamupaino oli 74,3kg eli kokonaispudotus meni sittenkin yli 40kg näin nopeasti ja kokonaispudotus siis 40,2kg. Uskomatonta. 1,5kk:n jumin jälkeen on paino lähtenyt alamäkeen reippaasti. No, kyllä se tästä taas hidastuu, mutta aika kiva tämä 40kg:n etappi. Kolmesta viikko sitten listaamastani tavoitteesta nyt siis eka tuli jo täyteen näin nopeasti, kun oli painohumahdusviikko. (-1,7kg). Ehkä se oli sitä hiilaripöhöä tai jotain muuta, kun 1,5kk meni niin jumissa alle. Jäljellä siis se kutosella alkava paino ja BMI alle 25. 

Kymppikeiju

Pitkästä aikaa minäkin tänne kirjoitan. Minulla oli tavoitteena saada vuoden loppuun mennessä painoni 100 kg. Vaan stressin ja kiireen vuoksi paino on pysynyt paikoillaan reilu 2 kuukautta. Nostin annoksen vitosesta 7,5een. Silti paino junnaa. Nyt kun olen ollut itsekkäämpi ja antanut aikaa itselleni tuo 7,5 tuntuu aiheuttavan huonoa oloa. Eli kun stressi helpottaa alkaa nostettu annoskoko tuntua liian suurelta. Kyllä elimistö on ihmeellinen. 
Ja pienen levon jälkeen kaikki näyttää junnaamisesta huolimatta valoisammalta. Annoskoot ja säännöllisyys arjessa on helpompi pitää, kun huolehtii itsestään. Liikaa kiltteyttäni jätän usein omat tarpeeni viimeiseksi. Nyt on ostettu uusi uimapuku ja se näyttää hyvältä. Vaatekoko on pienentynyt, mutta silti tahdon ostaa väljiä vaatteita. Huomasin, että meitä vaatteisiin piiloutujia on minun lisäkseni muitakin. Väljät vaatteet antavat minulle aikaa sopeutua tilanteeseen. Kukaan ei ole kommentoinut minun muuttuneen. ehkä se ei näy vielä ulospäin. Matkaa on takana 9 kk ja pudotettuja kiloja 16. Minulla on 3 kiloa pudotettavaa ja sitten pääsen kaksinumeroiseen 99 kiloon. Matkaa on myös edessä rutkasti, mutta myös motivaatiota riittää. Kevyempi askel, portaiden nousu alkaa sujua ja lisääntynyt energisyys motivoi kummasti. Kotona sovittelen istuvia vaatteita ja iloitsen niistä. Julkisesti kuitenkin kuljen väljemmissä vaatteissa. Erityisesti läheisten, jotka ovat kommentoineet ulkomuotoani lapsesta saakka, en halua huomata muutostani. 
Kiitos kanssakulkijoille ja kaikille kommentoijille! Yhdessä on hyvä edetä kohti terveempää elämää!! Tämä ketju on niiiiin voimaittava! 
-Minninen 

Ihan mielettömän hyvää ajatusten vaihdantaa.  On todella inspiroivaa kuulla kaikkien kuulumisista, niin melkein kaikkien kokemista painon alenemisen hidastumis-/pysähdyskausista (jotka rassaa toisia enemmän ja toisilla taas realistisempi ote) sekä tietysti myös prosessien etenemisistä.

Otan nyt kantaa tuohon lääkkeen lopettamiseen. Omalla osalla paino on pysynyt, koska tarkkailen sitä ihan koko ajan. Alussa se oli tiukempaa, sitten tuli jokin helpotushetki jne. Mutta kyllä se koko ajan edellyttää skarppiutta jne.  Tosin nyt kun paino on vakiintunut, niin jonkin erikoisviikonlopun tms. jälkeen paino tasaantuu tietenkin paljon nopeammin ja helpommin kuin painon pudotusvaiheessa, mutta  se ei tarkoita sitä että voisi vaan olla miettimättä asiaa. Eli tarkkailen kyllä tilannetta edelleen koko ajan, mutta se ei tunnu mitenkään uhrautumiselta tms. En vaan halua, että kaikki tekemäni asiat menisi ns. hukkaan. Eli prosessi ei todellakaan lopu tavoitepainon saavuttamiseen, vaan homma jatkuu mutta hieman eri tavoittein.

Arvostan lääkäreiden näkemyksiä ja useimmat heitä perehtyy hyvinkin syvällisesti jokaiseen lääkkeeseen jne. Siitä huolimatta tosi asia on se, että pillerilääkkeen puoliintumisaika on lyhyt, kun taas pistoksen on pitkä. Kaiken saamani tutkimusaineiston ja henkilökohtaisen kokemustiedon myötä ajattelen tällä hetkellä, että pidempi pistoväli ja pienempi annoskoko todennäköisesti riittää painon ylläpitämisessä, jos on valmis työstämään rajulla kädellä tätä painon seurantaa ja tekemään valintoja.  Olen melko vakuuttunut, että tietyssä vaiheessa (esim. lääkkeen lopettaessa) olisin hyötynyt kuurittaisesta lääkityksestä. Eli miniannos  2 (max 3) kertaa (jopa pidennetyllä välillä)  ja sitten esim 2-3 kk:n tauko tarpeen mukaan. Vaikkakin jotenkin ajattelen, että minun on ollut syytä opetella itselleni sopiva energian saanti, koska minulla ei ole ollut koskaan esim. mitään herkkuhaasteita tms. Olen vain kertakaikkisesti syönyt liikaa kulutukseeni nähden varsinkin viimeisen loukkaantumisepisodin jälkeen. Se oli helppoa, koska pidän hyvistä mauista jne. Onneksi olen kuitenkin pitänyt edelleen kiinni siitä, etten hae lisää jne, vaan keskityn nauttimaan jokaisesta mausta juuri siinä hetkessä. Jos olen rehellinen, niin huomaan, että olen aiemmin pureskellut oikeasti ruokaa huonosti ja jotenkin kiirehtinyt, koska maut ovat olleet niin hyviä, että olen halunnut saada nopeasti lisää. Tuo on ollut minulle iso oppi ja on ollut noloa tunnustaa se itselleen.

Edelleen ajattelen, että jos tulee haasteita, niin minulla on tuo takaportti että aloitan jollakin konstilla ja rytmillä ylläpitoannostelun. Ehkä juuri tuo henkinen ns."takaportti" tai mahdollisuus kannustaa ja auttaa minua pysymään tässä nykyisessä tavoitteessa. 

Tsemppiä kaikille, olette aivan mahtavia.

-AP

Ap, mä niin tunnistan tuon huonon pureksimisen. Vaikka kuinka päätän, että nyt syön rauhassa ja hitaasti niin jo toinen haarukallinen menee vahdikla alas. Se vaatisi oikein jatkuvaa keskittymistä ja on näemmä mulle hirvittävän haastavaa.

Mullehan herkut on olleet haasteena. Nyt en ole ottanut totaalisokeritonta vaan syönyt esim juhlissa hyvin pienen palan kakkua. Nyt se onnistuu lääkkeen voimalla, mutta miten mahtaa olla ilman lääkettä. Voiko sokerikoukusta päästä irti ilman totaalikieltäytymistä

Mietin myös tuota lääkkeen uudelleen aloittamista, ensimmäiseen aloittamiseen on kuitenkin aika tarkat kriteerit. Saakohan jatkoreseptin helposti jos paino alkaa hiipiä ylös?

No, kuten todettu, mulla on vielä matkaa lopettamiseen, eli ehdin näitä pohtia ja kuulla varmaan muidenkin kuin AP:n kokemuksia lopettamisesta ennen kuin on minulle ajankohtaista.

-neppari

Vierailija kirjoitti:

Tänään tulee tasan 5 viikkoa aloituksesta ja ylläpito annokseni on nyt 5 mg. Olen miettinyt etten todennäköisesti tule nostamaan sitä korkeammaksi, jotta irrottautuminen lääkkeestä on aikanaan helpompaa.

Paino on nyt pudonnut - 6,9 kg, josta nesteillä on tietysti merkitystä. Huomaan esim.  sormuksista, ettei sormissa ole yhtä paljon nestettä/turvotusta kuin aiemmin. Minulla on 2 kg siihen, että edessä on uusi kymmenluku ja painoni alkaisi seiskalla. Se motivoi minua ja tavoitteeni on, että syyskuun lopussa olen saavuttanut sen stepin.  Painonpudotustavoitteestani on nyt saavutettu n.35% 

Aloittaja

Kai tiedät, että Mounjaro, Ozempic yms. ovat lääkkeitä, joita käytetään loppuikä. Niitä ei voi lopettaa tai paino lähtee heti nousemaan.

Tällä viikolla on taas yksi virstanpylväs. Tavoitepainon saavuttamisesta 1 v 6 vkoa ja 1v siitä, kun pitkäaikaisvaikutteisen pistoksen viimeisetkin minimaaliset jäänteet ovat poistuneet kehostani. 

Kommentissa 1791 lopettamista suunnitteleva kirjoittaja viittasi siihen, että lääkkeen lopettamisajatuksiin vaikuttaa mm. rahanmeno sekä se, että lääkkeen haittavaikutukset mietityttää. Minulle kävi ihan samoin. Kun tavoite oli käsillä, aloin yhtäkkiä miettimään haittavaikutuksia ja uhkakuvia vatsalaukun halvaantumisesta tms. Varsinaisen painonpudotusvaiheen aikana vastaavat ajatukset ei vallanneet mieltä. Toisaalta tutkimusten mukaan ne tuo on erittäin harvinaista eikä ole pysyvä olotila.  

Kymppikeiju -> Olet pudottanut painoa ihan mielettömästi.  Tuolla sivun yläosassa kirjoitat "Olen yrittänyt koko ajan sisäistää sitä, että minä en enää koskaan voi syödä niin kuin haluan. " -Voin lohduttaa sinua, että myös se, mitä haluaa, muuttuu luontaisesti prosessin aikana, eikä teekään enää mieli ihan samoja juttuja kuin aiemmin. Minulla muutos tapahtui kaksivaiheisesti. Ensin jo tavoitteen saavutettuani ja sitten se jokin ihme tila n. 6kk myöhemmin. Silloin putosi yllättäen vielä vähän ja on pysynyt sittemmin siinä.

Neppari -> ihana lukea kirjoituksiasi. Onnistumisista saa tuulettaa ja hienoa, että olet käytännössä jo nyt normaalipainossa. Sinulla(kin) on muuten mukava nimimerkki:). Ja tuo ajatus "Pyh" - samaa mieltä kanssasi. Tietysti lääkäri on oikeassa kehonkoostumuksen tärkeydestä, mutta se ei poissulje painotavoitteesi järkevyyttä. Pakko tunnustaa, että itse hieman kaunistelin painoani lääkkärille hieman ylöspäin, kun tapasimme nopean painon pudotuksen jälkeen. Osin se varmaan johtui siitäkin, että alitajuisesti en halunnut sanoa niin alhaista lukemaa, jos vaikka paino ei pysyisikään alhaalla. Ihan kieroutunut ajatus "epäonnistumisen" pelosta, mutta sen ymmärsin vasta jälkeenpäin. Tuo pureksiminen on asia, johon keskityn tosi paljon. Vain vähän kerralla suuhun ja lasken haarukan lautaselle pureskelun ja makujen viipyilyn ajaksi. Syön nykyään oikeasti H I T A A S T I. Huomaan, että myös maut avautuvat paremmin kun jaksaa viipyillä. Opettelu on ollut aikamoisen työn takana.

Pehmis - olet pudottanut todella paljon painoa. Vaikka tavoitteen on vielä 14 kg, niin kannattaa silti hankkia joitain sopivan kokoisia vaatteita. Ei tietenkään kaikkia mahdollista, mutta kuitenkin jotain. Onhan se melkoinen kokoero tuo 30kg.

Minninen - olipa osuvasti kirjoitettu tuo, että kotona sovittelee istuvia vaatteita ja iloitsee niitä, mutta julkisesti sitten pukeutuu hieman väljemmin. Tuo on niin tuttua. Vasta useita kuukausia tavoitepainon saavuttamisen jälkeen "kehtasin" mennä ihmisten ilmoille istuvissa ja sopivan kokoisissa vaatteissa. Tosin siinä välissä osa matkan varrella yksityisesti sovittelemistani vaatteista oli jo tullut isoiksi ja lopulta olen luopunut niistä.

mm- hyviä havaintoja. Minäkin olen huomannut tuon, että edelleen välillä yllättyy nähdessään oman kuvajaisensa ikkunasta, peilistä tms. Eihän sitä kehtaa kertoa kenelleen, että iloitsee siitä. Samoin tuo, mitä kirjoitat ruuan jättämisestä. En ole ajatellut asiaa ennen, mutta juuri noin se menee. Se, että hoikempana jättää ruokaa on ihan ok, eikä kukaan kommentoi sitä. Paitsi minun äiti, jonka mielestä minun tulisi aina ottaa lisää, muttei sama tietenkään koske sisartani joka on koko ikänsä ollut bmi:n aivan alarajoilla.

Kuplilla - ihailen sitoutumistasi. Tärkeä osa painon pudotusprojektia on juuri se, ettei haastavimpinakaan  tasanne aikoina paino ala nousemaan. Mahtavasti selätetty vaihe. 

Tsemppiä kaikille!

-AP

Ai niin, tuli mieleen vielä yksi juttu. Jossain oli mietintä siitä, jos lopettaa lääkkeen ja tuleekin tarve aloittaa uudelleen, niin mitenkä uuden reseptin kirjoittamiseen suhtaudutaan.  Jos olisin nyt siinä tilanteessa kuin vuosi sitten, niin valmistautuisin asiaan siten, että pyytäisin ylläpitoreseptiä. Sehän on kuitenkin oletusarvo tämän lääkkeen käytössä. Pitäisin reseptiä voimassa riippumatta siitä käytänkö lääkettä vaiko enkö.  

Olen tietenkin erittäin tyytyväinen, että painonhallinta on onnistunut näin hyvin,  ja  paino  on pysynyt hyvin kohdillaan myös lääkkeen lopettamisen jälkeen ja on vakiintunut runsaat 4,5 kg alkuperäistä tavoitettani alemmas. Silti  en halua missään tapauksessa olla mikään esimerkki. On hyvä muistaa, että tutkimusten mukaan 80-85%:lla keho reagoi lääkkeen lopettamiseen eri tavoin kuin minun kehoni,  eikä siinä ole kyse mistään omasta huonommuudesta tms. vaan ihan biologiasta. Tosin ihan vastaava suhdeluku tulee esiin myös muissa tutkimuksissa, joissa on seurattu painoaan millä tahansa keinoin pudottaneiden pysymistä tavoitteessa. Eli ota nyt tästä selvä. Joka tapauksessa on todettu, että henkilöt joilla paino on pysynyt, eivät ole palanneet aiempiin ruokailutapohin, seuraavat painoaan ja liikkuvat. Eli tuokin on tutkittu moneen kertaan, vaikkei tarvitse olla mikään nero oivaltaakseen tuon. 

Tsemppiä kaikille ja kiitos kokemusten jakamisesta, se on todella arvokasta ja rohkaisevaa.

-AP

Ap, olet niin fiksusti ajatellut asioita ja ne antaa meillekin vahvistusta omille ajatuksille tai haisuille siihen suuntaan. Olen vierestä seurannut vanhan kaverin Ozempic-matkaa ja häneltä lähti vaivatta painoa reilut 20kg. Ts. ei tehnyt mitään päätöstä erikseen vaan paino vaan laski "itsellään" 1-1,5 vuotta, kun ruokahalua pysyi kurissa. Hän ei tehnyt yhtä tiukkaa linjaa ja sitoutumista kuin minä vaan antoi lääkkeelle mahdollisuuden toimia löysin rantein. Nyt valitettavasti painoon alkanut nousta ja valitteli, että kilotolkulla tullut jo takaisin. Tuo on juuri se, jota pelkään itse. Että jossain vaiheessa lääke ei enää toimi ja sitä alkaa itsellään puputtaa ruokaa taas enemmän. 

Tältä pohjalta voisi sanoa, että tilanne on nyt jopa armelias, koska olen edelleen matkalla alas ja en ole alkanut elämään arkea. Tosin alamäki on kyllä haastava, kun viikonloppuna tuli syötyä enemmän (ei mielestäni mitenkään tuhottomasti kuitenkaan) ja painoa läsähti heti perjantain pohjalukemista 1,5kg lisää. Kyllä tämä nyt on tiukassa. Pienikin herpaantuminen nollaa tiukan työn ja paino sahailee siellä 75-76kg helposti. No, kävihän se 74,2kg viime perjantaina, mutta heti tuli taas lisää viikonlopun aikana. Toivottavasti ensi perjantaina on sentään viime perjantain lukemat taas, jos tässä olen tiukkana viikon. Kroppa kyllä käy nyt kovaa taistelua näistä kiloista ja liikunta on jäänyt todella vähiin, koska en todellakaan aio lenkkeillä tuossa pakkasessa. Jossain on raja tässäkin itsensä rääkkäämisessä. Ehkä se paino nyt vaan jumittelee edes takaisin, ehkä pikkuhiljaa alaspäin sahaillen tämän sydäntalven. Kun säät lauhtuu ja tulee enemmän kevätfiilistä, niin sitten voi palata pitkiin kävelyihin ja se saattaa olla avain uuteen vaihteeseen taas. 

Kymppikeiju

Tsemppiä Kymppikeiju, painosi on jo nyt laskenut ihan mielettömästi. Tuossa vaiheessa, kun minulla alkoi jumittaa aioin jo antaa periksi ja nostaa tavoitepainoani ylemmäs. Nyt olen tyytyväinen, että jaksoin sinnitellä.  Se kuitenkin on tullut selväksi, että mitä alemmas ja lähemmäs  paino  tulee tavoitetta, niin sitä tiukemmassa kilot ovat.  Silti on ihan selvää, ettei ihminen liho viikonlopun aikana 1,5 kiloa, vaikka puntari sen verran enemmän näyttäisi. Siinä on enemmän nesteitä sekä muuta täytettä masussa ja suolistossa. Se tasaantuu kyllä ja pitkässä juoksussa  kuitenkin alaspäin. Tuo on silti turhauttavaa, kun painon putoaminen hidastuu. Ihailen kyllä suuresti turnauskestävyyttäsi. Minä olin lamaannuksissa alunperin jo n. 2,5-3 kk:n kohdalla, kun alun nopein painon putoamisen tahti tasaantui. Jälkikäteen se tuntuu huvittavalta, mutta ei kyllä tuntunut siinä kohtaa, kun en olisi mitenkään malttanut odottaa.

Vaikka kukaan ei voi ennakkoon tietää miten saa pudotetun painon pysymään alhaalla, niin ei ole vaikea uskoa, että se on todennäköisempää, kun on tehnyt aktiivisia valintoja ja mentaalista työtä painon pudottamiseksi ja ylläpitämiseksi.  En halua olla mitenkään ilkimys, mutta ystäväsi yksi haaste voi olla juuri siinä, että on vain odottanut mitä tapahtuu sen sijaan, että olisi oivaltanut lääkkeen olevan painon pudotuksen tuki eikä ratkaisu.

Tsemppiä Kymppi   - ja muut:)

-AP