Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Paljon positiiivisuutta edelliselle kirjoittajalle. Normaalipainoisten, hoikkienkin, nimittely anorektikoiksi on kyllä halpaa. Anoreksia on vakava sairaus, ei vitsi. Myös tavoitepainon saavuttaneet kokevat epävarmuutta omasta painosta. Vaikka olisi hyvä painoitsetunto silti ikävät kommentit kolahtavat. 

Jopa täällä palstalla. Ihan asiallisten kommenttien jälkeen kommentoitiin, että anorektikot täällä kirjoittelee. Olin ihmeissäni. 

Omalla kohdallani olen huomannut, että kukaan ei huonautellut mitään kun olin lihava. Nyt kun olen laihtunut on minusta tullut hyvin näkyvä ja on ilmeisesti ihan hyväksyttävää kommentoida kokoani. Vaikka olen varma omasta painostani. En silti pidä siitä, että minun painoani tai ulkonäköäni kommentoidaan. Osa toki kokee kommentoinnin ikään kuin kehuna. Kuin olisin nyt saavuttanut jotain hienoa ja minun pitäisi olla hyvilläni kehuista. Miehiltä en ole saanut yhtään kommenttia, mutta naiset kommentoivat kyllä. 

Ikävimmät kommentit olen saanut läheisiltäni ja ystäviltäni. Minulle on sanottu, että naamani roikkuu. Tulin kotiin ja peileistä totesin, että ei kyllä pidä paikkaansa. Toinen taas sanoi, että näytäm mummolta. No empä nyt sentään. Olen loukkantunut kommenteista. Juuri siksi, että ne on tullut läheisiltä.  Kommentoijat ovat olleet reilusti ylipainoisia. He ovat kommenttiensa lisäksi kovasti puhuneet omasta painostaa ja painonpudotuksen vaikeudesta. Rivien välistä on tuntunut, kuin olisin pettänyt heidät, vaihtanut puolta. Olen prosessoinut asiaa ja todennut, että kommentit kertovat enemmän heistä kuin minusta. 

Toki olen aiemmin itsekin ollut osallisena laihdutuspuheeseen eli on puhuttu laihduttamisesta, kiloista ja dieteistä. Nyt tuntuu, että se ei ehkä ole ollut ihan tervettä keskustelua. Ja kantapään kautta olen nyt oppinut, että en enää kommentoi, edes kehuen kenenkään ulkonäköä, jos ihminen ei itse tuo ensin asiaa esiin keskustelussa. 

Toisaalta tänään kuntosalilla asiallisessa keskustelussa kysyttiin minun painoani. Ensin säikähdin. Onhan kysymys aika tabu. Sitten nopeasti totesin, että tämä on ihan asiallinen keskustelu ja kerroin rehellisesti painoni. Tilanteesta jäi hyvä mieli. Kun totesin, että painoni on normaali ja sen kertominen ei aiheuttanut suurta tunne reaktiota minussa tai kysyjässä. Se on vaan paino, ei muuta. Ehkä tämän tyyppiset hetket ovat pieniä askeleita oman painon neutraaliin suhtautumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Häpeily vaatekokojen kohdalla kertoo siitä, ettei minäkuva ole vielä terve. Itsetunto on kiinnittynyt liikaa painoasioihin, jos kilot, vaatekoot jne pyörii jatkuvasti mielessä vaikka olisi saavuttanut jo ihannepainon. 

Tuossa on varmasti vinha perä.  Ei ole mitenkään tavatonta, että mielen kehonkuva ei aina vastaa todellisuutta painon muuttuessa suuntaan tai toiseen.  Painonhallintaprosessi ei myöskään pääty kuin salamaniskusta siihen päivään, kun saavuttaa tavoitepainon. Se on  on myös pitkä mentaalinen prosessi.  

Tuo oikean vaatekoon hahmottaminen on mielenkiintoista ja osa realistisen kehonkuvan muodostumista. Se on myös palkitsevaa ja rehellinen omien tunteminen tunnistaminen on arvokasta tuossakin kohtaa. Olen oppinut tämän prosessin aikana paljon muutakin kuin painonhallintaan liittyviä asioita. Osin olen myös yllättynyt hieman samoista asioita, mihin kaksi edellistä kirjoittajaa viittaa omien kokemustensa kautta; On yllättävää miten paljon reaktioita painon putoaminen saa aikaan muissa ihmisissä. Sitä jopa hieman yllättyy ihmisten negatiivisuudesta tai jopa peitellystä raivosta, vaikka painoasioita ei olisi edes sivuttu. Tosin on ollut myös ilahduttavaa kuulla jo pari vuotta ennen minua painonpudotusprosessinsa läpi käyneen henkilön vilpitöntä tyytyväisyyttä siitä, että sai motivaation  ja löysi itselleen sopivat keinot vaikean ylipainonsa pudottamiseen. Hän oli päässyt tavoitteeseensa jo ennen kuin oma motivaationi heräsi, mutta oli kyllä ihana kuunnella sitä energiaa ja iloa, mitä hän sai tavoitteensa saavuttamisesta. Toisen onnistuminen ei ole toiselta pois, vaikka aina joukkoon tietysti mahtuu ikäviä piikittelijöitä.  Silloinkin on hyvä muistaa, että emme voi tietää mikä näiden töksäyttelijöiden kommenttien juurisyy on. Se todennäköisesti se ei liity mitenkään meidän pudotukseen vaan kumpuaa jostain ihan muusta asiasta, jota kommentoijakaan ei osaa tunnistaa.

Tsemppiä kaikille painonhallintamatkallaan (missä vaiheessa tahansa) oleville.   -AP

Vierailija kirjoitti:

Häpeily vaatekokojen kohdalla kertoo siitä, ettei minäkuva ole vielä terve. Itsetunto on kiinnittynyt liikaa painoasioihin, jos kilot, vaatekoot jne pyörii jatkuvasti mielessä vaikka olisi saavuttanut jo ihannepainon. 

En lähtisi sanomaan noin jyrkästi. On tavallista, etteivät aivot pysy välttämättä muutoksen perässä. Aivoihin kun on tallentunut kuva siitä entisestä minästä. Tuo pätee kaikkiin muihinkin mittoihin. Sen vuoksi uusien annoskokojen opettelu on monelle todella vaikeaa. 

Omaan muuttuvaan ja muuttuneeseen vartaloon tottuu kaikista parhaiten hyvällä huolenpidolla, rasvaamalla ihoa kevyellä perusvoiteella, jotta aivot ymmärtävät oman kehon tunnun, pukeutumalla itselle mieluisiin vaatteisiin ja sekä sinnikkäästi peilailemalla ja ottamalla kuvia muutoksesta. 

Jos säilyttää lihakset ei ole vaikeaa laihtua ja pysyä normaalipainoisena.Sen sijaan yritätte määrittää kalorikulutuksen jojodieettien jäljiltä pelkällä vaakalukemalla.100% varmasti menee metsään.

mm - kiitos kirjoituksestasi.

En ole juurikaan erityisemmin keskustellut lähipiirin kanssa tästä koko prosessista sen jälkeen, kun aloittaessani kerroin kaikille, että nyt alan painonpudotuspuuhiin. Osa otti sen varmasti turhautumisen puuskanani ja hymyili minulle hyväksyvästi jne. Toki myöhemmin illanistujaisissa, jos oli pöytiintarjoilu, kerroin kyllä  että puoliksi syöty annos on osa projektiani  - ja sitten naurettiin porukalla kippurassa. Sain siten hiljaista tukea ystäviltä. Ilmeet, eleet ja läsnäolo kertoo paljon. Se tuntuu hyvältä. Hyväksyntä siitä, että olen hyvä sellaisena kuin olen ja toisaalta hyväksyntä siitä, että minulla on jokin tavoite, eikä se ole muilta pois. 

Puolisoni (normaalipainoinen, myös urh. tausta), joka on kaikin puolin hyvin tahdikas kaikkien painoasioiden ja muiden vastaavien yksilötason asioiden suhteen, otti puheeksi painonpudotukseni ja oli kovin kiinnostunut montako kiloa minusta on hävinnyt. Eipä olisi koskaan tullut mieleenikään, mutta hän oli havainnoijana pannut merkille jotain tuollaista mistä kirjoitat mm. Ei samoin sanoin, mutta kuitenkin. Painoni putoaminen on saanut selkeästi aikaan melkoista levottomuutta joissakin henkilöissä, joihin tämä ei liity mitenkään  - ja joiden en olisi koskaan uskonut reagoivan mitenkään tai edes kiinnittävän huomiota tällaisiin asioihin.  Olen kuullut tällaisesta aiemmin, mutta en oikein sisäistänyt miten omituisesti ihmiset voivat reagoida  - tai pitemminkin miten suuria tunnereaktioita muissa voi syntyä tällaisesta asiasta, mikä ei mitenkään liity heidän elämiseensä. Tosin siinä voi olla kyse jostain ko. henkilön omasta tavoitteesta (muustakin kuin pianosta), jonka tavoitteluun ei ole vielä löytynyt riittävää motivaatioita tms. Kukapa tietää. 

Näistä kaikista kohtaamisista huolimatta, onnistumisia saa tuulettaa!!! Jokaista edistymisen askelta, jota tavoittelee jne. Jos sitten päättää keskeyttää esim. painon pudotuksen, niin ei sekään haittaa. Jokainen on kuitenkin tärkeä juuri ihan itsenään, sellaisena kuin on. Jokainen saa myös tuulettaa onnistumisia, on se sitten mikä tahansa tavoite. Tässä keskustelussa tietysti monet puuhaavat tämän painon parissa. Ollaan me ihania.

Tsemppiä kaikille 

AP

Hei ja kiitos kaikille osallistujille mahtavasta ketjusta. On todella harvinaista, että ketjun aihe pysyy samana ja ilmapiiri kannustavana. Osaltaan vaikutusta lienee sillä, että satunnaisten mölisijöiden jutut on jätetty omaan arvoonsa eikä lähdetty tappelemaan heidän kanssaan.
Olen lukenut ketjun läpi ja koettanut oppia toisten kokemuksista. Jotenkin tiivistetysti ohjenuora tuntuu olevan se, että pistokset ovat vain tuki elämäntapojen muutokselle (joka olisi hyvä olla ainakin aluillaan ennen pistosten aloittamista), kalorivaje täytyy itse luoda muttei kannata syödä liian vähän tai se kostautuu oloissa ja että ei kannata hötkyillä. 
Olen aloittamassa Ozempicin ja minua jännittää sivuvaikutukset. Olen lukenut että reiteen pistämällä vaikutus on ehkä pienempi, mutta tarkkaa pistoskohtaa on ollut vaikea löytää. Reiden keskiosan ulkoreuna kun on minulla aikalailla lihasta. Siinä on toki rasvaa päällä, mutta ei niin paljon kuin vatsassa.
Onko teillä ohjeita reiteen pistämisestä?
Onko muita vinkkejä ekaan pistokseen? Pitääkö ottaa sanko sängyn viereen? Olen ajatellut syödä aloituspäivän helposti sulavaa kevyttä ruokaa, ottaa pistoksen illalla ja paastota loppuillan ja yön yli.

Joillakin on ollut ihan hurjan nopeita pudotuksia, mutta päivittäinen kalorimääräkin on ollut tosi pieni. Itse liikun paljon ja arvioitu kalorinkulutus nyt on 2500kcal/pvä ja tuolla paino onkin pysynyt samana. Alkuun ajattelin yrittää maltillista 300-500kcal vajetta, Ozempic on tukemassa nälänhallintaa. Saa kyllä nähdä miten ruoka maistuu tai auttaako Ozempic yhtään nälkään. Ruokailurytmi ja ruuan laatu on kyllä kunnossa, siihen olen satsannut viimeiset pari vuotta ja ravitsemusterapeutti on käynyt läpi ruokavalioni. Ongelma on annoskoot, sillä nälkä vaivaa heti kun rajoitan annoksia vähänkin. Kasvisten lisääminenkään ei auta ja syön niitäkin suositusten mukaan.
Jännittää. Toivon todella että lääke toimii. Minulla on ylipainoa maltillisesti n.15kg ja elämäntavat muuten kunnossa, mutta keho ei tunnu omalta ja vyötärönympärys on liian iso terveyden näkökulmasta. Olisi niin hienoa pudottaa painoa maltillisesti yleisten ohjeiden mukaisesti mutta ilman sitä järkyttävää, yöunet vievää nälkää.
Tsemppiä kaikille jotka ovat matkan alussa. Ette ole yksin!

Kilpikonna
 

Hei Kilpikonna, tervetuloa mukaan keskusteluun. On myös arvostettavaa, että olet jaksanut lukea tämän ketjun. Vau. Vertaiskokemukset ovat mielestäni hyvin arvokkaita ja tässäkin ketjussa tulee hyvin esiin se, että kokemukset ja toimivat keinot ovat osin yksilöllisiä. Olit kuitenkin upeasti poiminut kokonaisuudesta juuri sen oleellisen.  Lääke on hyvä tuki, mutta valinnat on tehtävä itse. Nälän tunnettakin joutuu joskus sietämään, mutta kun opettelee viemään huomionsa muualle, niin se onnistuu kyllä. Myöskään rauhallista ja viipyilevää ateriahetkeä kannattaa arvostaa, jotta mieli tunnistaa mistä on kyse ja tyydyttyy saamastaan ateriasta. 

Hienoa, että kerrot omasta prosessistasi ja toivon, että mukaan tulee myös muita, jotka ovat kanssasi samassa vaiheessa. Tsemppiä tulevalle matkallesi.

-AP

Hei Kilpikonna ja tervetuloa! Olet oikeassa, tämä ketju on harvinaisuus vauvalla. 
 

Minun tavoitteissani ja elämäntapamuutoksessa on paljon samaa sinun kanssasi. 
Myös minä käytän Ozempicia, ja tavoitteena on tuo n. 15kg painonpudostus. 
Elintavoissa en ihan ole sinun tasollasi ollut, mutta kuitenkin liikkunut säännöllisesti ja syönyt pääasiallisesti terveellistä ruokaa. Minun akileen kantapää on ollut napostelu ja herkut ja toki myös annoskoot. 

Olen joitain vuosia alle 50v ja paino kivunnut hitaasti ja viimeisinä vuosina (ehkä jopa kahden vuoden aikana) nopeasti selkeästi ylipainon puolelle ja liikakilot kertyneet juurikin vyötärölle. Koin vähän, että nyt tälle on jotain tehtävä jos aikoo tehdä. Painon nousun sain taitettua alkamalla pätköpaastoamaan jättäen aamiaiset väliin, mikä tuntui sopivan minulle hyvin. Painon laskemisen tueksi aloitin Ozempicin marraskuun lopulla.

Nyt paino on laskenut 7kg ja viikkoja taitaa olla kasassa 9. Tuossa oli juuri melkein kahden viikon jumi, joka onneksi nyt taittui. 

Minä mietin alkuun myös pahoinvointia, mutta itse en huomannut kyllä mitään isompaa. Pistän vatsaan, en ole muuta edes ajatellut. Ähky tuli parina ensimmäisenä päivänä ruokailuiden jälkeen, mutta ei varsinaista pahaa oloa. 
Minulla lääke kyllä auttaa nälkään. Tai ainakin heikentää nälkäsignaalia. Nyt juuri kollega kysyi lounaalle ja mietin, että ei vielä ole nälkä, mutta kun asiaa ajattelee, niin taitaa kuitenkin olla. 
Samoin se vie terän mieliteoilta. Herkuista kieltäytyminen on paljon helpompaa. Mutta itse en ole huomannut (valitettavasti) kuitenkaan mitään vastenmielisyyttä herkkuja kohtaan. 
Tsemppiä matkaan ja tulepa kertomaan miten lähtee käyntiin.

Mulla tavoitteena oli saada paino alkamaan kutosella ennen kuukauden lopun kontrollilääkäriä. Tästä varmaan jään, mutta onneksi paino kuitenkin nytkähti alaspäin vihdoin toissa päivänä. Pitäisi melkein 2 kiloa vielä puristaa puolessatoista viikossa. Varmasti onnistuisi jos vetäisin minikaloreille, mutta yritän pitää maltin ja määrät vakiona. 

-Neppari

Laitan vähän painokuulumisia vaihteeksi: Pääsin siis normaalipainon sisälle joulukuun alkupuolella, jolloin puhuimme lääkärini kanssa, että ruvetaan tasaamaan, mutta silti samalla annoksella kuin tähänkin asti (2,5 mg). Heinäkuussa alkoi matka, ja sieltä saakka lähti suunnilleen kilon viikkovauhtia ensimmäiset n. 13 viikkoa. Siitä vauhti hidastui n. puoleen kiloon viikossa. Jouluna havaitsin, että minulla on joulusyömishäiriö, ja tuli takapakkia. Tämä oli hyvä todeta. Sitten pääsin takaisin normaaliin, ja nyt minulta on lähtenyt vielä 2 kiloa, tahtia kilo kuukaudessa, yhteensä -17 kg. BMI on nyt 24,2. Veriarvot palautuivat kaikki normaalin sisälle, paitsi LDL, joka on aavistuksen yli 5:n.

Olen aina välillä pähkäillyt, mikä on tavoitteeni. En ole halunnut asettaa sitä missään vaiheessa, koska en usko yhteen numeroon olotilan kuvaajana. BMI:hän on keksitty kuvaamaan eri sairauksien tilastollista esiintyvyyttä, joista kaksi tärkeintä ylipainoisille ovat diabetes ja sydän- ja verisuonisairaudet. Näistä minulle tärkeämpi on diabetes, koska siihen on painava sukurasite. Diabeteksen riskitekijänä on rasvakudos, eli mitä vähemmän rasvaa, sen paremmin haima toimii. Toisaalta rasvakudos suojaa ikääntyvää naista, koska se tuottaa estrogeenia, joka tasaa hormoneja ja suojaa osteoporoosilta sitten myöhemmin.

Mutta tänään minulle valkeni yksi asia. Osittain mietin tavoitepainoa ja mikä se mahtaa olla siksi, että minulla on ajatusvinouma: sitten ns. kuuri loppuu. Tämähän on vaarallista, voin joutua taas joulusyömishäiriön kaltaiseen tilaan. Toinen syy tavoitepainon miettimiselle on pragmaattisempi: milloin uusin kokonaan kaikki vaatteeni. Inhoan vaatekauppoja, ja olen ostanut todella maltillisesti uusia. Toisaalta rakastan ompelua, ja ostin itselleni joululahjaksi kasan laatukankaita, mutta en uskalla aloittaa. Vaatteiden pienentäminen on suuritöistä.

Niinpä en vieläkään tiedä, mitä minun kannattaa tehdä. Uskallanko ajaa lääkkeen alas kuten AP; tätä ajatusta vastaan sotii mm. lääkärin kommentti, että minulta ehkä puuttuvat ne kaksi suolistohormonia. Toisaalta annokseni on todella pieni, ja se edelleen toimii, eli nälkää ei ole eikä sokeria tee yhtään mieli. Helpointa on kuningatar Elizabethin malli: keep calm and carry on.

mm

Onnea onnistunisesta. Tavoitepainon löytyminen on välillä haastavaa. Olen pohtinut, että heti painonpudotusvaiheen jälkeen voi olla vaikeaa lopettaa lääke ilman, että paino nousee. Lääkkeettömänkin painonpudotuksen jälkeen  ollaan hetki haavoittuvaisia ja paino usein nousee nopeasti. Biologia ajaa alkukantaista nälkää, jotta paino nousisi. Jos lääkkeen haluaa lopettaa niin voisi olla hyvä ensin tasata painoa jonkin aikaa lääkkeen kanssa, jos pystyy syömään. Siirtyä ensin hiljalleen miinuskaloreilta ylläpitokaloreille niin, että paino ei nouse. Antaa painon rauhassa jonkin aikaa tasaantua ensin uuteen pysyvään painoon, ennen kuin lopettaa lääkkeen. Varmasti löydät sinulle sopivan keinon toimia lääkkeen kanssa, kun annat itsellesi aikaa, mietit asiaa monelta kantilta ja puhut lääkärisi kanssa. 

Talitintti

Hei Neppari ja kiitos kannustuksesta! 
Kiva kuulla, että Ozempicista on ollut apua. Kuulostaa jopa hurjalta tuo tahti, että 9 viikossa on lähtenyt 7 kiloa! Itsellä on ajatuksena, että jos alkuun 0,5kg viikko olisi tahti niin olisin vallan tyytyväinen. Oletko ollut koko ajan aloitusannoksella?
Pistin ekan pistoksen eilen ja jännitti niin, että unohdin desinfioida pistoskohdan ennen pistosta. Muistin onneksi tehdä kaiken muun ohjeiden mukaan. Itse pistäminen ei sattunut, mutta pistoskohtaa kirveli noin tunnin. Olin ottanut kynän etukäteen huoneenlämpöön lämpeämään, ehkä se ei riittänyt. Pistin vatsaan kun siinä on eniten rasvaa ja tuntui helpoimmalta.
Olin etukäteen lukenut että ekana pistospäivänä kannattaa syödä vähän kevyemmin ja että kannattaa syödä kevyt aikainen illallinen ja pistää pistos tunnin parin päästä siitä ja sitten paastota yön yli sivuvaikutusten välttämiseksi. Tein näiden ohjeiden mukaan ja tunti pistoksen jälkeen oli nälkä :D Söin sitten pikaillalliseksi pienen paketin täysjyvänuudeleita ja vähän raejuustoa. Nälkä lähti pois eikä tullut mitään sivuoireita. Vähän ehkä röyhtäytti, mutta ei mitään kamalaa. 
Aamulla söin vähän tavallista pienemmän aamupalan, kävin kävelylenkillä ja söin tavallista pienemmän lounaan. Tunnen nälkää edelleen, mutta tulen pienemmistä annoksista täyteen. Syön arjessa tosi säännöllisesti ja olen ajatellut jatkaa tällä tavalla ruokahalusta huolimatta. Pienennän vain annoksia ja huolehdin, että silti tulee riittävästi kuitua ja proteiinia.
Lääkkeen vaikutus on ilmeisesti huipussaan vasta 24-48 tunnin päästä pistoksesta, mutta näin ensivaikutelman perusteella tuntuu, että tämä aloitusannos 0,25mg ei tule ehkä riittämään pitkälle. Tavoite ei ole päästä nälästä kokonaan, sillä se on tarpeellinen kehon tuntemus, mutta saa nähdä kuinka kauan tulen kylläiseksi pienemmistä annoksista. 

Ja kiitos vielä AP:lle kannustuksesta. Itse olen ajatellut tässä 15kg urakassani että tämä projekti kestää pari vuotta. Ensin tiputetaan maltillisesti painoa ja sitten ylläpidetään tuo maaginen vuosi sitä. On hienoa kuulla senkin saralla onnistumisia. Noissa tutkimuksissahan joissa osallistujien paino on nopeasti noussut, on ollut mukana normaalipainoisiakin ja kontrolliryhmässä on voinut nousta paino jopa enemmän. Eli ei ole ennalta määrättyä, että paino nousee heti lääkkeen lopetuksen jälkeen. Elintavoilla on tietysti valtavan iso merkitys, eihän tämä mikään ihmelääke ole kuitenkaan.

Kilpikonna

On kyllä hienoa, kuten olen ennenkin kirjoittanut, että tämä keskustelu pysyy asiallisena. 

Nyt tuli -1kg. Eli paino tänään aamulla 76kg. Kilo viikossa olisi epäilyttävän paljon, ellei olisi tätä sahailua takana. Eli nyt selvästi on lähtenyt liikkumaan alaspäin. Kahdessa viikossa -1,6kg ja 12.12. oli 77,7 eli siitä 1,7kg. Siitähän se jumitus sitten alkoikin ja jatkui viime viikkoon saakka. Hyvä näin. Toivottavasti ensi viikolla tulee taas tulee selkeä miinus, vaikka kilo on epärealistinen toista viikkoa putkeen tässä vaiheessa. Kokonaispudotus 38,5kg ja välitavoitehan on -40kg. Sinne on enää 1,5kg. Sitten kohti kutosella alkavaa massalukemaa. 

Kyllä näitä välitavoitteita on ollut. BMI alle 40, -10kg, alle 100kg,  BMI alle 35, -20kg, paino kasilla alkavaksi jne. Enää jäljellä on nämä:

74,5kg (-20kg)

alle 70kg

65,5kg (BMI 24.9)

Alkuperäinen tavoite oli juhannuksen tienoo, kun jään kesälomalle, mutta tiukkaa kyllä tekee. Maaliskuun loppuun mennessä pitäisi saada alle 70kg paino, mutta en usko sen toteutuvan. Lähden taas reissuun talvilomalla ja se on aina tasanne, kun käy matkalla. Tuo maaliskuun alkuperäinen tavoite tarkoittaisi tässä vaiheessa kuitenkin 3kg/kk. Ei kyllä enää onnistu millään järjellisillä keinoilla. Olen luovuttanut sen tavoitteen jo ja ajatellut, että jospa sitten vappuna olisi se kutosella alkava paino. Sekin vaatii melkein 2kg/kk. Tällöin ei kyllä juhannuksena oli BMI alle 25. Mutta ei sillä niin väliä. En ole lopettamassa lääkettä justiinsa ja pääasia, että suunta jatkuu. Vaikka hitaammin.

Annos on edelleen 6,25mg, kun olen lyhentänyt välin kuuteen päivään siirtääkseni pistospäivää. Nyt se pistospäivä on haluttu ja yritän vielä jatkaa tuolla 6,25mg, jos se riittäisi. 

Kymppikeiju

Ups, virhe vilahti. Siis 74,5kg on tietysti -40kg. 

Kymppikeiju

Meikäläinen, M68,  kun aloitti Ozempicin joku vuosi sitten niin paino sen myötä putosi noin 18 kg. Sain lopettaa insuliinipiikityksen. Kerran viikossa otan Ozempic-piikin ja mittaan aamulla verensokerin joka on yleensä lukuarvon 6 kahta puolta. Yhdistyselämässä kuukausikokouksen iltapala pitänyt lopettaa koska vääristää perjantai-aamun mittaustulosta.

Ozempicin käyttöönotossa en havainnut sivuoireita, diabeteshoitaja oli mielissään onnistuneesta hoitovasteesta

Ruokailu on muuttunut; aamuisin 1 ruisvoileipä juuston ja kinkun kera (vast), lounaaksi mikroruoka kuten lihapullat ja muusi, palapaisti tms, iltapäivällä taas ruisvoileipä, ja jos illalla jotain tarvitsee niin hapankorppu päällisillä. Jos syön valkoista leipää niin WC-käynti vaikeutuu.

Lauantai-illan herkkuna voi silloin tällöin olla sushi

Juon vissyä ja zeroa, alkoholia en juurikaan käytä.

Elämä hymyile tältä osin!

Ihailen kyllä suunnattomasti sitoutumistasi Kymppikeiju. Painosi on pudonnut todella paljon ja koska tunnistan samaa hosuliutta kuin itsellänikin, niin arvostan todella paljon sitoutumistasi pitkään aikajänteeseen. Minulla motivaatio oli koetuksella 2-3 kk:n paikkeilla, kun painon putoaminen hidastui ja tuntui, että jokainen kilo on todellakin ison työn takana. Olisi varmaan antautunutkin tuossa vaiheessa ilman tätä "avointa päiväkirjaa". Olin välillä todella turhautunut, kun viimeisetkin kilotr oli niin tiukassa. 

Alun  spurtin jälkeen paino laski noin kilon viikossa, joten kuvittelin, että saavuttaisin tavoitteeni marraskuussa tai jumien jälkeen viimeisään ihan joulukuun alussa. Mutta toisin kävi, jouluaattoa piti odottaa eli periaatteessa melkein kuukausi villeimpien arvioideni jälkeen. Koska projektini oli niin paljon pienempi kuin sinulla niin  prosentuaalisesti tavoitteen viivästymä oli paljon pidempi kuin kk  sinun projektissasi. Siksi arvostankin kovin tuota sitoutumistasi ja sitä miten hyvin tunnistat kohdat jolloin paino ei laske (matkat) ja sitten taas kohdat, jollaoin painonpudotusvaihe jatkuu. Tsemppiä.

Kilpikonna-> alun vaihe on innostava, pidä kiinni siitä fiiliksestä. Pistoslääkkeen vaikutus tehostuu matkan varrella, kun pitkäkestoisen pistettävän lääkeaineen teho ja vaikutus kumuloituu pistosten toistuessa. Kun pistät 2. ja 3. pistoksen kehossasi on edelleen aiempia lääkeaineita, joten annoskoon arviointia kannattaa arvioida vasta, kun kumuloitu vaikutus näkyy. Samalla keho tottuu nälän hallintaan vatsalaukun pienentyessä jne.  Ja jos tuntuu siltä, niin annoskokoa kannattaa nostaa, koska toimiva lääkeannos on aina yksilöllinen eikä kukaan voi ennakkoon tietää mikä lääkeannos sopii itselle parhaiten. Mukava lukea kuulumisiasi.

Tsemppiä kaikille -AP

Montako naksautusta 2,5mg on 7,5mg kynästä? 

Vierailija kirjoitti:

Montako naksautusta 2,5mg on 7,5mg kynästä? 

20. Täysi annos on 60, joten 1/3-osa on 20. 7,5mg kynää ei kyllä kannata ostaa, koska 10mg kynä on saman hintainen. Omituista hinnoittelua. Samalla tavalla 12,5mg ja 15mg on samassa hinnassa. Itse ostan tällä hetkellä 15mg:n kyniä. Kyllähän se vähän puraisee, kun 505 Euroa menee kerralla, mutta se riittääkin sitten 10-13 viikkoa riippuen nostanko 7,5mg vai pysynkö 6,25.

Kymppikeiju 

Vierailija kirjoitti:

Hei Neppari ja kiitos kannustuksesta! 
Kiva kuulla, että Ozempicista on ollut apua. Kuulostaa jopa hurjalta tuo tahti, että 9 viikossa on lähtenyt 7 kiloa! Itsellä on ajatuksena, että jos alkuun 0,5kg viikko olisi tahti niin olisin vallan tyytyväinen. Oletko ollut koko ajan aloitusannoksella?
Pistin ekan pistoksen eilen ja jännitti niin, että unohdin desinfioida pistoskohdan ennen pistosta. Muistin onneksi tehdä kaiken muun ohjeiden mukaan. Itse pistäminen ei sattunut, mutta pistoskohtaa kirveli noin tunnin. Olin ottanut kynän etukäteen huoneenlämpöön lämpeämään, ehkä se ei riittänyt. Pistin vatsaan kun siinä on eniten rasvaa ja tuntui helpoimmalta.
Olin etukäteen lukenut että ekana pistospäivänä kannattaa syödä vähän kevyemmin ja että kannattaa syödä kevyt aikainen illallinen ja pistää pistos tunnin parin päästä siitä ja sitten paastota yön yli sivuvaikutusten välttämiseksi. Tein näiden ohjeiden mukaan ja tunti pistoksen jä

Hei,

Nostin ensin ohjeen mukaan 4 viikon jälkeen 0,5:een annostuksen. Ajattelin pysyä siinä pidempään, mutta sitten iski jumi. Pistin 5kertaa sen 0,5 ja sen jälkeen nostin n. 0,75, jota nyt takana 2 pistosta. Paino taas hiljalleen laskusuunnassa. Tahti on selvästi alusta hidastunut ja nyt ehkä juurikin tuo 0,5kg/viikko keskimäärin.

Nyt odotan innolla, että pääsisin kuutosella alkaviin lukuihin. Vähän meinaa motivaatio olla koetuksilla kun tuntuu, että edistystä ei tule..

Ostin projektin alussa kehonkoostumusta mittaavan vaaan. Tarkkuuteen en usko, mutta ehkä se suuntaa-antavasti näyttää trendiä. Yritän lohduttautua sillä, että jumituksissa näyttää silti, että vähän edes siirtyy läskimassasta lihasmassan puolelle.

Ostin eilen tavoitesukset! Oli niin hyvä tarjous, että en voinut jättää väliin vaikka ihan optimijäykkyyttä ei ollut saatavilla. Nyt siis on yksi motivaattori lisää saada paino 65 kiloon, niin sukset on pairhaimmillaan 🙂 sanoinkin myyjälle, että pitää vaan suksia riittävästi niin eiköhän se ala toimia.

Nyt täytynee lähteä niitä testaamaan!
-neppari

Kymppikeiju: Olet kyllä hurjasti pudottanut painoa ja on ihan normaalia, että tahti hidastuu. 3kg kuukaudessa on tosi kunnianhimoinen tavoite, 2kg on myös aika paljon. Mieti, että jopa 1kg kuukaudessa on joka tapauksessa pudotusta, jos tahti tuskastuttaa tässä loppuvaiheessa.

Minulla on pudonnut jo muutaman päivän sisällä 1kg, mutta se on nestettä joka johtuu kehon hiilarivarastojen tyhjenemisestä. En siis ole vähentänyt hiilarien syömistä, mutta keho ottaa ensimmäisenä kalorivajeessa olemassaolevat helpot varastot ensin käyttöön ennen kuin polttaa rasvaa. Hiilari sitoo itseensä aika hyvin nestettä ja siksi paino tippuu kun varastot tyhjenevät. Paljon liikkuvalle hiilarivarastothan ovat tärkeät, joten olen ajatellut ottaa juotavaa hiilaria treenin yhteyteen jos tuntuu että treenit sakkaavat.

Kiitos AP kannustuksesta. Tämä aloitus on todellakin kiinnostava ja innostava. On jännää huomata miten keho reagoi, miten tuntemukset muuttuvat kun pistoksesta on kulunut päiviä. Nythän tunnen ihan suht normaalia nälkää ja syön hyvällä ruokahalulla. Olen lisännyt runsaasti kasviksia aterioille ja täyttänyt sillä lautasta samalla kun olen pienentänyt hieman hiilarin ja rasvan osuutta.  Aiemmin tällä tyylillä olisi ollut nälkä melkein heti syömisen jälkeen. Nyt pärjään ihan hyvin. Myös välipalat ovat pienentyneet ja keventyneet.
Hyvä tietää, että lääkkeen vaikutus kumuloituu. Osaan ottaa varovasti seuraavan pistoksen jälkeiset päivät ja toisaalta tiedän, että annosta tuskin tarvitsee heti nostaa jos nälkä pysyy aisoissa. Paljon liikkuvana säännöllinen syöminen ja hyvä ruokahalu on myös jaksamisen tae.

Ja M68: Aika hurja pudotus Ozempicin aloituksen jälkeen! Ja on hienoa, että lääke toimii sinulla niin hienosti diabeteksen hoidossa eikä sivuvaikutuksia ole ollut.
Minulle meinasi tulla heikotusta ja närästystä, mutta sitten muistin säännöllisen ja riittävän syömisen tärkeyden ja olo parani huomattavasti.

Kilpikonna

Luin lääkkeen aloitusvaiheessa paljon tutkimustuloksia nimenomaan Mounjarosta, painon putoamisesta ja tulosten säilyvyydestä. Lähteestä riippuen oli mainittu, että 15-20%  pysyy saavutetussa painossa lääkkeen lopettamisen jälkeen. Toisessa ketjussa (https://www.vauva.fi/keskustelu/5893647/laihdutuslaakkeen-lopettaminen-…) joku piti lähes "ihmeenä", ettei painoni ole lähtenyt nousemaan. Tuo jäi mietityttämään ja vasta nyt luin lisää painonhallinnasta muutenkin. Apua.  

Lähteestä riippuen painon vakiintumisaikana pidetään 1(-2) vuotta tai jopa 5-6 vuotta riippumatta siitä, miten painoa on tiputettu.  Jos olisin lukenut tuon kaiken jo aiemmin, olisin säilyttänyt ylläpitoannoksen. 

Nyt tulee mieleen, että on ihan onnen kantamoinen, että paino on pysynyt. Tosin teen kyllä edelleen jatkuvasti tietoisia valintoja, kuuntelen kehoni viestejä, seuraan painoa aktiivisesti jne. Tiedostin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, etten voi verrata omaa syömistäni kuiden syömiseen, enkä todennäköisesti koskaan "voi syödä samoin kuin joku muu". Eli muiden syömiseen tai annoskokoihin vertailu ei ole mitenkään tarpeellista. Joku muu voi syödä toisin, mutta minulla on omat toimivat tavat.

Kaikkein eniten olen yllättynyt siitä miten paljon ateriointiin keskittyminen, hidas syöminen, suupalojen "näkeminen" (katsominen) ja makujen viipyilyyn keskittyminen (pureskelu), vaikuttaa kylläisyyden tunteeseen. Minulle tärkeä päätös on ollut se, etten santsaa. Esim. tänään teki mieli vielä hieman lisää, mutten sitten ottanut. 30-40 min myöhemmin kylläisyyden tunne tavoitti minut. Eli jos olisin ottanut heti hätäpäissäni lisää, olisin sitten ollut ähky. Tämä viipyily ja odottaminen on minulle ihan uusi taito. Olen kyllä tiedostanut, että niin kannattaisi toimia, mutta vasta tämän prosessin aikana olen aidosti sisäistänyt sen ja kyennyt myös elämään sen mukaan. On tietenkin selvää, että tätä itsekuria ja itseni ohjaamista tarvitaan vielä kuukausia ja ehkä jopa vuosia, jotta keho pitäytyy täysin huoletta tavoitteessani.  Nykyään tunnistan välillä nälän tunteen ja sitten taas voi mennä päiviäkin, etten koe varsinaista nälän tunnetta. Melkoinen savotta on niin painon pudottaminen, kun aika sen jälkeenkin.

Tällainen pohdinta.

Tsemppiä kaikille

-AP