Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

a&a kyllä 15kg on paljon painoa ja varmasti näkyy.
On kyllä ihan totta, että Suomessa on talvella vaikeaa ylläpitää painonhallintaa tukevia elämäntapoja. Valoisassa ja lämpimässä tulee liikuttua eri tavalla ja kevyet ruuat kuten salaatit maistuvat paremmalta. Suomessa tuoreet kasvikset ovat myös välillä hurjan kalliita kaupassa. Kesällä on ihan toista kun kympillä saa kassillisen kasviksia ja yrttejä ja salaatteja voi kasvattaa itse vaikka parvekkeella.
Itse liikun kyllä paljon ja olen koittanut vielä siihen päälle lisätä arkiliikuntaa vaikkapa lähtemällä kotoa 10min aiemmin ja kävelemällä seuraavalle bussipysäkille joka on hieman kauempana. Kovilla pakkasilla toki sekään ei houkuta. 

Itse kävin tänään vaa'alla ja painoa on nyt pudonnut 2kg eli aikalailla 0,5kg viikko. Painohan tuossa jumitti ja meinasi usko mennä. Törmäsin somessa julkaisuun jossa varoitettiin vetämästä kaloreita aivan liian alas pistoksen jälkeisinä päivinä kun ruokahalu on matalimmillaan. Tämä voi aiheuttaa nälkävelkaa joka kostautuu sitten taas viimeisinä päivinä ennen pistosta kun ruokahalu kasvaa. Olenkin nyt yrittänyt pitää kalorivajeen tasaisena mutta maltillisena koko ajan ja olen siinä onnistunut. Syön 4-5 ateriaa päivässä ja proteiinia menee se 110-130g päivässä. Hiilareita koitan saada sisään niin paljon kuin mahdollista kalorien puitteissa ja rasvasta tingin, mutta kuitenkin niin että saisin sitä vähintään 40g päivä ettei hormonitoiminta mene tukkoon. Hiilareita paljon liikunnan takia.
Nyt arvon, nostanko Ozempicin annosta 0,25->0,5 vai jatkanko vielä aloitusannoksella kun kerran paino putoaa eikä mitään sivuoireita ole. Toisaalta kun ei ole sivuoireitakaan niin 0,5 tuskin aiheuttaa mitään järkyttäviä oloja.
Isomman kynän ostan joka tapauksessa, kun tulee halvemmaksi naksautella. Ostin jo täällä vinkattuja neuloja ja insuliinineulankin jos nappaan vielä viimeiset annokset kynästä jos tarvitsee. Ozempic säilyy pakkauksen mukaan 6 viikkoa huoneenlämmössä avaamisen jälkeen joten siitä ehtii hyvin ottaa 7 annosta. Nestettä on 4 annoksen jälkeen vielä hurjasti jäljellä ja olisi tyhmää heittää se hukkaan. 
 

Miten tämä nimimerkki aina unohtuu? Kilppari oli siis 1821

Huomenna tulee 1 v 8 vkoa tavoitteen ohittamisesta, mutta kalenterin päivämääriin suhteutettuna 1 v 2kk täyttyy ensi viikolla. Jos silloin 6 kk:n kohdalla tapahtui kehossa "jotain" uuden painon hyväksymisen suhteen, niin jotain vastaavaa on tapahtunut taas.  Vaikka paino on pysynyt hyvin tavoitteessa ilman tiukkaa erityistarkkailua (vaikka seuraankin painoa säännöllisesti), niin nyt huomaan, että kehon peruskulutus on kasvanut eikä jokainen kalori juutu kroppaan. Tämä tarkoittaa sitä, että päivittäiseen olemiseen liittyvä energiatarve on hieman noussut. Tämä on tullut minulle yllätyksenä,  mutta on kuitenkin havaintona mielenkiintoinen.

Tsemppiä kaikille.

AP

Ei hemmetti että mua nyt korpee. Olen käynyt nyt kolmisen vuotta säännöllisesti samassa jumpparyhmässä ja samaan aikaan siellä on sellainen vanhempi leidi. Hän kommentoi mun laihtumista jo tässä joku aika sitten ja muistan kun se kommentti oli silloin että "eiks oo ihanaa!!" ja yritin siinä sitten todeta että no, on tässä tällaisia henkisiä juttujakin, että pitää totutella. Viime viikolla sain kuulla jälleen tästä, ja taas eilen kuinka tämä on varmaan ihanaa kun olen näin laihtunut. Ja, vika on ehkä mun oman pään sisällä (usein on 😜) mutta mulle tulee tollaisesta kommentoinnista olo, että olisin ollut ennen jotenkin vääränlainen, että nyt olen jotenkin enemmän hyväksytty. Ja lisättäköön, että mulla on normaalipainoon vielä 13 kg matkaakin. 
Eniten mikä tässä ottaa päähän on se, että joskus kerroin tälle naiselle kuinka mua harmitti joissain ryhmäliikuntatunneilla se, että mua jotenkin tsempattiin väärällä tavalla enemmän kuin muita. Siis, että niin kuin mulle olisi jotenkin haastavampaa jotkut asiat kuin muille, vaikka itse olin käynyt tuolla ryhmässä kauemmin tai tämä tsemppari oli joissain liikkeissä huonompi kuin minä. Niin silloin kun kerroin tästä tälle naiselle, niin hän oli niin kovin ymmärtäväinen ja oli sitä mieltä että ihmiset on niin kapeakatseisia eikä hyväksytä kaikenlaisia vartaloita jne. Ja nyt sitten kun olen laihtunut niin paljastuu, että tämä mukava tsemppari olikin ihan samanlainen kuin kaikki muutkin.

Mulla on resepteissä 5 mg kyniä ja sitten taisi olla yksi tai kaksi 7,5 mg kynää. Paino on viime aikoina pudonnut todella hitaasti ja olenkin miettinyt että pitäisikö hetkeksi kokeilla sitä vahvempaa annosta. Mulla ei sinänsä ole tässä painon pudotuksessa kiire tai tarve olla nopeasti normaalipainoinen, mutta tuntuu että olisin jo valmis uuteen vaiheeseen, eli harjoittelemaan sitä ylläpitoa.  Ainoa ongelma vaan on, että mulla on ollut tässä viime aikoina vähän huimausta, joka johtuu alhaisesta verenpaineesta ja ehkä myös lääkkeestäkin, että paheneeko ne sitten. 

-Pehmis

Pehmis - saa ärsyttää. Ja ihan oikeasta syystä.  Minua taas ärsyttää kommentit, että "olet laittanut itsesi KUNTOON". Haloo.  PerusKUNTONI on samalla tasolla ja jos liikun nyt saman verran kuin aktiiviaikani jälkeen muutenkin, niin todennäköisesti peruskuntoni oli parempi silloin, kun painovastetta oli enemmän (?).  Ei ihmiset tarkoita pahaa, mutta joskus olisi parempi kun ei sitten sanoisi mitään. Jotenkin ihmiset kuvittelevat, että ylipainoinen ihmisen on automaattisesti rapakuntoinen, vaikka s ei tietenkään pidä paikkaansa. 

 

Tietenkin on hienoa, että omat tavoitteet etenee (on tavoite mikä tahansa), mutta ei minun onnellisuuden tasoni tärkeiden asioiden osalta ole mitenkään painosta riippuvainen. 

 

Ps. Olipa mukava lukea ajatustesi tulvaa Pehmis. Siihen on niin helppo samaistua itse kunkin.

 

AP 

Pehmis: Muistan kun olin ihan normaalipainoinen, mutta laihdutin silti itseni vielä hoikemmaksi. Kiloja putosi ehkä joku max. 5kg. Yksi kaverini sanoi silloin, että "oletpa laihtunut tosi paljon, näytät tosi hyvältä". Tuli olo, että kuinka isona hän on minua ennen pitänyt kun olin hänen mielestään laihtunut TOSI paljon ja että enkö sitten ennen näyttänyt hyvältä?
Kehuksi tarkoitetutkin kommentit voivat olla inhottavia ja siksi olen itse päättänytkin etten kommentoi toisten ulkonäköä tai painoa. Kun yksi kaveri laihdutti 20kg ja kertoi siitä itse ylpeänä, kehuin onnistumisesta ja olin kiinnostunut uusista elämäntavoista ja kehuin hänen uudessa juoksuharrastuksessa saavuttamiaan tuloksia. Mutta hänen arvonsa tai kauneutensa ei ollut painosta riippuvaista.

Muutenkin painonpudotuksesta puhuttaessa kannattaisi kuunnella mitä mieltä laihtunut itse asiasta on ja myötäillä sitä. Olisithan sinäkin Pehmis voinut laihtua vaikka jonkin sairauden takia. Silloin olisi aika hurjaa jos joku kommentoisi kuinka IHANAA on laihtua niin paljon. 
Mutta jotenkin ajattelen, että tuollaiset kommentit paljastavat tosiaan jotain näiden ihmisten epävarmuuksista ja syvälle pinttyneistä tiedostamattomista asenteista joita he eivät itse tajua. Eivät varmaan tarkoita pahaa näillä sammakoilla, mutta eivät ne hyvältäkään tunnu.

Kilppari
 

Kiitos AP ja Kilppari tsemppaavista ja ymmärtävistä kommenteista! Olen tainnut aihetta sivuta jo joskus aikaisemminkin, mutta itselle on kyllä tullut yllätyksenä että tämä Mounjaro-matka onkin itselle enemmän henkisen puolen käsittelyä kuin ruokailussa ja liikkumisessa tehtäviä muutoksia. Ja sitten kun joku kommentoi jotakin, niin tuntuu että tätä prosessiani häiritään, outo homma.

Tuli mieleen kysymys teille jo laihtuneille, oletteko huomanneet näin pakkasilla muutosta palelussa? Itselle on tullut viime aikoina vilun tunnetta jaloissa ja käsivarsissa. Monta kertaa olen ajatellut, että olenko tulossa kipeäksi, mutta en sitten kuitenkaan tule ja viluntunteet vaan jatkuvat. Meillä on kotona välillä vähän liiankin lämmin ja silti pitää olla reilusti päällä. Tutkin tätä asiaa ja se voikin johtua siitä, että rasvaa ei ole niin eristämässä ja pitämässä lämpimänä. Olen aina ollut reitevä, joten siksi ehkä kylmyys tuntuu juuri jaloissa. Lisäksi voi olla niin että kalorivaje on liian suuri ja aineenvaihdunta on hidastunut, eli pitäisi nostaa kalorin saantia lähelle ylläpitotasoa.

-Pehmis

Kyllä minä huomaan sen 15 kiloa laihtuneena, että pitää pitää enemmän vaatteita päällä esim. kotona. Näillä pakkasilla on huonelämpötila ollut vähän alle 20 astetta, ja istuessa tai makaillessa etsii mielelään jotain torkkupeittoa.

Sama ongelma oli Espanjassa. Siellä ei talvella juurikaan koteja lämmitellä, ja sisällä saa olla todella reilusti vaatetta päällä koko ajan. Viileyden aisti selvemmin kuin ennen. 

Kun liikkuu, en huomaa mitään eroa entiseen.

a&a

Komppaan Pehmistä tuossa henkisen puolen prosessissa. Muutenkin kokonaisuutena olen huomannut, että koko prosessi on edellyttänyt paljon omaa mentaalista työtä. Se merkitys on varsin suuri kokonaisuudessa.  Tuo henkinen puoli ja itsensä kanssa keskustelu/asioiden pohdinta on merkityksellistä, kun hahmottaa prosessia kokonaisuutena. Painon pudottaminen on yksi vaihe, painon pudottamisen lopettaminen omansa ja sitten tulee painon tasaaminen ja lopulta ylläpito. Siinä on melkoisen monta kohtaa, kun prosessi on oikeasti vasta ihan vaiheessa, kun saavuttaa tavoitepainon. Pidän prosessini yhtenä onnistumisen kivijalkana juuri tuota henkistä työtä ja itseni kanssa "keskustelua".

Luin tällä viikolla Ilta-Sanomista artikkelin, jossa Ozempicin kehitysryhmässä ollut nainen kertoi hormoneista, niiden toiminnasta ja eri ruokavalioiden luonnollista vaikutuksista  kehoon vähän vastaavasti kuin lääke. Samassa artikkelissa oli myös suomalainenlihavuuslääkäri. Lopputulema oli se, että kaikenmaailman hormonit monesti lamaantuu ylipainon vaikutuksesta ja aktivoituvat taas painon pudotessa. 

Mutta sitten se mielenkiintoinen osuus ja havainto. Tuossa ruokavaliossa oli nostettu erikseen kaalien vaikutus. Jos muistatte, niin tavoitteen saavutettuani puolen vuoden kohdalla tapahtui jotain ja paino alkoi taas laskemaan, vaikka siihen saakka pidin painon kurissa tarkkailemalla koko ajan ettei se nouse. Samoin ruoka-aineet pysyi samoina, mutta mieltymisten painopisteet ovat hieman muuttuneet, eli kuinka paljon mitäkin. Ja sitten se juttu - huomaan, että minun on tehnyt aiempaa enemmän mieli kaikki kaalilisukkeita ja kaalihommia, vaikka en ole tietoisesti tuollaisia valintoja tehnyt. Eli kaipa se kroppa vaan alkaa jossain vaiheessa viestimään mikä on hyväksi, kun sit'ä on aikansa suitsinut. Mielenkiintoinen havainto.

Ai niin ja kylmyyteen. Olen aina ollut sellainen palelija, että tuskin enempää voi palella. Onneksi ei ole entisestään pahentunut. Kädet ja jalat on jäässä kesät talvet ja muutenkin joudun kerrospukeutumaan vielä silloin, kun muut kirmaavat t-paidoissa. Näin on ollut aina, joten jo lähtötaso on "jääpuikko".

Tsemppiä kaikille

-AP

Kyllähän tuo palelu on totta, mutta en välitä. Olen jonkin verran nyt ostanut napakoita M-koon vaatteita, mutta yhden mekon tilasin netistä kevään juhlia varten ja se ei mene vielä kiinni. Muutaman sentin jää selästä auki. Siinäpä tavoitetta vielä kesäksi. Toivottavasti muutama kilo riittää, koska sitten mekko menee ihan hukkaan, jos sitä ei saa kiinni. Ongelma on rintakehä. Siinä on toki vielä läskiä luiden päällä, mutta jää nähtäväksi, onnistunko. Rinnat sinällään ei ole isot, mutta ruumiinrakenne on aika roteva rintakehän kohdalta, joten voi tehdä tiukkaa vielä. 

Mutta on tämä kyllä sahailua. Paino on pysynyt nyt samoissa lukemissa. 

30.1. 74,3

6.2. 74,7

13.2. 74,7

ja tänään välipunnitus 74,7. Kyllä nyt jumittaa. Toki pitää katsoa kauemmaksi. Esimerkiksi 16.1. on ollut 77kg ja 19.12. 77,9 ja 14.11. 80,6. Eli katsoessa noita lukemia, tulee heti parempi olo. Että kyllä se sieltä. Pikkuhiljaa.  Kuitenkin joulukuulta lähtenyt yli 3kg tähän päivään ja marraskuulta melkein 6kg. Olen ehkä syönyt hiukan enemmän ja ennen kaikkea liikunta on jäänyt TODELLA vähäiseksi pakkasten takia. Lisäksi pitkä pätkä takana tätä, pian 11kk, tietysti tarkoittaa, ettei niitä kiloja enää lähde hutisemalla vaan jokaisesta grammasta käydään taistelua. Se tavoite 65kg kesäkuussa on kyllä jo menetetty, mutta jos saisin kesäkuuksi kutosella alkavan painon, niin sekin olisi kiva. Seuraava tavoite sitten syyskuussa tuo 65kg. 

Satakeiju

Ihan kuulla sinusta Kymppikeiju. Mahtavaa miten tsemppaat. Olet pudottanut painoa ihan mielettömän määrän ja kaikki tämä miten sinnittelet nyt, on  samalla kehon  ja mielen totuttamista tulevaan. Painokäyrä on selkeästi alaspäin ja tuo, että tarkastelet  muutoksia pidemmällä aikavälillä, kuulostaa todella järkevältä. Mitä alemmas paino menee, sitä hitaampaa muutos on, se on selkeää.   Mihin muuten tavoitteesi 65 kg pohjautuu? BMI:hin vai onko se vain muutoin oma tavoitteesi?  Jos ajatellaan 11 kk taaksepäin, niin painosi on todellakin pudonnut paljon. Miten koet/näet itse kehosi muutoksen vuoden takaiseen? 

Tsemppiä

AP

Kiitos ap! Se on totta, että muutos on ollut hurja. Tiedän sen itsekin. Ihan sellaisesta, kun istun töissä kahvipöydän tuoliin, jää sivuille tyhjää tilaa. En enää täytä tuolia kokonaan.... Välillä itsekseni katselen jalkojani ja mietin, että näinkö kapea olen nykyään. Vaikka oikeasti olen edelleen reippaasti ylipainoinen. Kiloja on lähtenyt aikalailla tasan 40, lähtöpaino oli 114.5kg. Se on paljon se. Työkaverit ovat nykyään aika reippaasti kommentoineet, kun alku-ujous katosi. Huomasivat kai, että mulle asia on ok ja saatan itsekin viitata siihen. Parista työkaverista olen huomannut, että niitä himpun ärsyttääkin. Kumpikin taistelee oman painonsa kanssa. Hoikemmat työkaverit ovat olleet tosi ystävällisiä ja pulleammatkin pääosin. Eikä ole vielä tullut näitä laihtumisesta katkeria hoikkeliineja vastaan. Niitähän jotkut kohtaa, että hoikka ihminen ärsyyntyy ylipainoisen laihtumisesta. Joku kateusreaktio siihen, että ylipainoinen ei saisi siirtyä kilpailemaan erinomaisuuden saralla yms. Tähän voi vaikuttaa, että työskentelen itsevarmojen, erityisasiantuntijoiden kanssa. Heillä tuskin elämässä ainoa itsetunnon lähde on lukemat puntarissa. 

Tuo tavoite tulee BMI:stä. Muistaakseni 65,6kg tekisi 24,9. Olisi kiva päästä normaalipainon sisälle. Edes sinne ylärajalla. Ikää on sen verran, että olen äkkiä kuiva korppu, jos kovin alas paino menisi, mutta luulen, etten ihan vielä luukasa olisi tuossa painossa. Ainakaan vielä ei ole siitä pelkoa. Keskivartalolla on löysää runsaasti ja se nyt tuskin siitä edes lähtee kokonaan. Peppu on kyllä kamalassa kunnossa, kun pakaroiden alaosa on ryppyinen. Auts. Onneksi ei tarvitse keekoilla bikineissä hurmaamassa ketään. 

Kymppikeiju kohti helinäilyä

Minä olen myös koko ajan jäässä, ellen liiku.

Muuten a&a - hieno kuulla pitkästä aikaa sinusta. Muistaakseni sinä olit myös koko ajan aloitusannoksella 2.5 mg, samoin kuin minä. Tuossa edellisessä mainitsit, että olet nyt ylläpitoannoksella, mutta varmistan, että se on edelleen sama 2.5 mg, eli et ole muuttanut annostusta? Loppuiko sinulta jossain vaiheessa painon lasku jotenkin, vai laskeeko se vielä?
Minulla vain laskee paino, ei mitään tasaantumista. Nyt BMI 23.8. Minusta tuntuu, että minun pitää ruveta rajoittamaan annosta.

mm

STB Helinäkeiju, painonhallinta on niin haasteellista tunnepuolella. Tarkoitan, että ympärillämme on aina joitain ihmisiä, joissa toisen painonhallintaprojekti käynnistää heihin itseensä suuntautuvan ajatusvirran, mikä näyttäytyy tavalla tai toisella tökerönä käytöksenä. Se voi vaikuttaa närkästymiseltä, vähättelyltä, vaivaantumiselta tai vaikka oman painonsa yli-analysoinnilta ja voivottelulta. Minun lähipiirissä isoimmat reaktiot on tullut nimenomaan aivan normaalipainoisilta, jotka minut nähdessään puhua pulputtavat miten he ovat viilaamassa kroppaansa sieltä ja täältä. Hmm. Sitten taas painon kanssa kamppailevat tai muutoin ylipainoiset jakaantuvat kärjistetysti kahteen ryhmään: 1) Kannustavat ja iloitsevat (ovat yleensä tyytyväisiä itseensä ihan sellaisenaan, eli voivat miettiä painoaan, mutta se ei ole mikään "juttu") 2)Mököttäjät/vetäytyvät, joista osalla on toive omasta painonpudotuksesta, mutta se ei vaan lähde käyntiin (aika moni meistä tunnistaa tämän, ettei paino lähde putoamaan, vaikka tekisi mitä omin voimin - sehän on useimmilla syy lääkkeen käyttöönottoon) ja toiselle osalle taas tulee morkkis/syyllisyyden tunne  siitä, että olettavat muiden ajattelevan, että heidänkin pitäisi pudottaa painoaan (vaikka ovat ihan tyytyväisiä itse tilanteeseen)  ja kokevat siten olevansa silmätikkuja tms., vaikka näin ei olisikaan.

Kun hakeudutaan BMI alueelle, niin minusta kuulostaa järkevältä aikuisena hakeutua nimenomaan sinne yläpäähän. Aikuinen nainen on aikuinen nainen. Tuo 65kg on makea luku. Tai mikä tahansa, mikä ei ole ihan jonkun tasakymmenen luvun rajalla :) Minun tavoitteena oli se 68,8 kg ja oli ihan kamala katsoa kekkeriviikonlopun  jälkeisen aamun aamupainoa, joka oli kilon tai jopa 1,5 kg  enemmän. Siis oikeasti, se on ihan käsittämättömän iso henkinen ero, jos aamupaino oli 69,9kg tai 70,0 kg.  Siinä ero oli paljon enemmän kuin 100g.

Kun paino myöhemmin putosi  hieman  omia aikojaan, niin se oli ihan hyvä juttu, koska sitä on vaikea kuvailla miten iso asia on se, että paino alkaa samalla kymmenluvulla ,vaikka menisi suuntaan tai toiseen sen verran kun naisilla yleisesti vaihtelee syystä tai toisesta.

Tsemppiä meille kaikille,

AP

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös koko ajan jäässä, ellen liiku.

Muuten a&a - hieno kuulla pitkästä aikaa sinusta. Muistaakseni sinä olit myös koko ajan aloitusannoksella 2.5 mg, samoin kuin minä. Tuossa edellisessä mainitsit, että olet nyt ylläpitoannoksella, mutta varmistan, että se on edelleen sama 2.5 mg, eli et ole muuttanut annostusta? Loppuiko sinulta jossain vaiheessa painon lasku jotenkin, vai laskeeko se vielä?
Minulla vain laskee paino, ei mitään tasaantumista. Nyt BMI 23.8. Minusta tuntuu, että minun pitää ruveta rajoittamaan annosta.

mm

mm- mikäli haluat ettei painosi laske enempää, sinun kannattaa lisätä saamaasi energiamäärää riippumatta siitä jatkatko lääkitystä samalla annoksella tai et. Voisit myös kokeilla siten, että jätät joka toisen pistoksen pistämättä, koska lääke on kuitenkin pitkävaikutteinen eikä sen vaikutus lopu viikossa, kahdessa eikä neljässäkään.  Näin saisit siitä haluamasi tuen painon tasaamiseen ja ylläpitoon, koska kyllähän paino laskee laskemistaan, jos niin haluaa ja antaa sen laskea. Se ajatusmalli  (antaa laskea vielä vähän) koukuttaa helposti, mutta aktiiviaikojen kokemuksesta tiedän, ettei se ole aina hyvä juttu. Eli suosittelen jotain omaa konkreettista tavoitetta, koska myös painon putoamisen lopettaminen on oma prosessinsa ja jos tavoitetta ei ole, voi sokaistua siihen paljon puhuttuun "vielä 2 kg"- efektiin. Mutta tiedät kyllä - tsemppiä, oli mukava lukea kuulumisistasi.

-AP

Joo, edelleen jatkan sillä aloitusannoksella 2,5 mg. Sain koko täksi vuodeksi 10 mg kynän reseptin, joten sillä viikkohinnaksi tulee vähän reilu kaksikymppiä. Nyt lääkkeen käyttö ei ole enää kustannuskysymys.

Myös minulla on painoindeksi vakiintunut sinne 23 tuntumaan, jotain mitään tarvetta laihtua ei enää ole.  Vaikka tuon 2,5 mg annoksen teho on puolen vuoden jälkeen aika mitätön, koen sen silti auttavan minua hilliten ruokahalua vähän. Voihan olla, että vaikutus on pääosin korvien välissä.

Itse asiassa parin kilon painonnousu ei olisi ollenkaan pahasta, jos sen saisi mahan sijaan hartioihin :). Käyn täällä kotimaassa ollessani salilla suunnilleen joka toinen päivä, ja pyrin edelleen syömään proteiinipitoista ruokaa (tonnikala, proteiinirahkat, kananmunat, kokoliha jne). Lihasten kasvatus on kyllä oikeasti vielä hitaampaa hommaa kuin laihduttaminen. Ehkä ne salilla käymisen positiiviset vaikutukset toimintakykyyn ovat sittenkin tärkeämmät.

Joskus takavuosina bodausta harrastava kaverini piti aina "massakauden" eli treenasi ja söi puolisen vuotta ihan hullun lailla. Lihasta tuli, mutta sivutuotteena myös kiloja. Sitten seurasi "kuiva kausi", eli treeni jatkui, mutta kalorit vedettiin minimiin, ja mentiin proteiinimyrkytyksen rajoilla. Tätä jatkettiin, kunnes rasvaprosentti oli jossain 5 % paikkeilla. Ei näyttänyt touhu kovin järkevältä eikä terveelliseltä. 

 a&a

Tuo enemmän syöminen ei tunnu mahdolliselta  - en pysty syömään enempää. Tulee todella vähästä stoppi. Olen lukenut tutkimuksia, ja painottanut nimenomaan superrespondereihin. Superresponderin määritelmä on, että saavuttaa ja ylittää maksimiannokselle tyypilliset hoitotulokset kun käyttää annosta, joka on suunniteltu vain hoidon aloitukseen ja sivuvaikutusten minimoimiseen, ei terapeuttiseksi annokseksi. Ne tutkimukset mitä olen löytänyt väittäisivät, että esim. vatsalaukun adaptaatio on superrespondereilla hitaampaa, eli vatsalaukku reagoi herkästi jo 2,5 mg annokseen ja ylläpitää hidastunutta tyhjenemistä vielä vain, kun taas "normaalivasteinen" potilas olisi jo tottunut siihen ja jotunut nostamaan annostusta. Minulla on sovittu lääkärin kanssa tapaaminen vasta kuukauden päähän. On mielenkiintoista kuulla, että a&a:lla, joka ilmeisesti on myöskin superresponderi, paino kuitenkin tasaantui. Ehkä se minullekin sitten tasaantuu, vaikka minusta on ruvennut tuntumaan, että laihtuminen vain jatkuu ja jatkuu, ellei tee jotain. 

mm

Kiinnostuin googlettamaan tuota superresponderi- hommaa mm:n kirjoituksen innoittamana. Hmm. Osuu ja uppoaa kyllä omallakin kohdalla. +20 vkoa ja -20,3 kg.  Myöhemmin lääkkeen lopettamisen jälkeen putosi vielä omia aikojaan muutama kilo, joten yhteispudotus 28% lähtöpainosta. Nyt tuli mieleen, että tällä saattaa olla osaltaan liittymähinta siihen, että lääkkeen lopettaminen onnistui niinkin kivuttomasti kuin onnistui. Ei voi tietää. Samoin tuo hormonihomma on sellainen, että kun sitä ei ole mitattu ennen eikä jälkeen, niin ei voi tietää mikä sen vaikutus on omalla kohdalla painoasioissa.

Superrespondereista on tiivistetty netissä seuraavaa:

Mounjaro-lääkkeen (vaikuttava aine tirtsepatidi) käyttäjien keskuudessa termi "super responder" (suurvasteinen/erittäin hyvin reagoiva) tarkoittaa henkilöitä, joiden paino putoaa huomattavasti nopeammin ja enemmän kuin kliinisissä tutkimuksissa keskimäärin havaitaan. 

Vaikka lääke on itsessään erittäin tehokas kliinisissä tutkimuksissa on saavutettu jopa yli 20 % painonpudotus 72 viikossa jotkut kokevat nämä tulokset jo ensimmäisten kuukausien aikana ja usein jo pienimmillä annoksilla. 

Super responderin tunnusmerkit

Nopea painonpudotus: Yli 10 % painonpudotus ensimmäisten 12 viikon aikana, tai yli 20-30 % kokonaispainonpudotus.

Voimakas ruokahalun vaimeneminen: Näläntunne häviää lähes täysin jo 2,5 mg aloitusannoksella.

"Food noise" (ruoka-ajatusten) katoaminen: Ruokaa ei ajattele jatkuvasti, ja kylläisyyden tunne tulee hyvin nopeasti.

Varhainen vaste: Huomattava laihtuminen alkaa jo ensimmäisen kuukauden aikana. 

Miksi jotkut ovat "super respondereita"?

Tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta tutkimukset viittaavat seuraaviin tekijöihin:

Metabolinen lähtötilanne: Henkilöt, joilla on vaikea insuliiniresistenssi, saattavat reagoida paremmin, kun lääke korjaa aineenvaihdunnan häiriöitä.

Yksilölliset erot: Elimistön GIP- ja GLP-1-reseptorit voivat reagoida tirtsepatidiin herkemmin.

Elintavat: Vaikka lääke toimii ilman suuria muutoksia, "super responderit" saattavat tiedostamattaan tehdä suuria muutoksia ruokavalioon.

Biologiset tekijät: Tutkimukset ovat viitanneet siihen, että tietyt ihosairaudet, kuten aktiini keratosis (aurinkokeratoosi), saattavat korreloida paremman Mounjaro-vasteen kanssa. 

Huomioitavaa

Ravinnon riittävyys: Erittäin voimakas ruokahalun vaimeneminen voi johtaa siihen, että käyttäjä syö liian vähän. On tärkeää huolehtia riittävästä proteiinin saannista ja nesteytyksestä lihaskadon ja ravinteiden puutteen välttämiseksi.

Pace (tahti): Usein painonpudotuksen tahti tasaantuu ajan myötä, vaikka ensimmäiset kuukaudet olisivat olleet dramaattisia.

Eli siis tuo superresponder googletusviesti tuli minulta :) Mietä taitaa olla yllättävän monta tässä ketjussa, jotka sopii noihin kriteereihin. Toki mitä enemmän on pudotettavaa, sitä todennäköisimmin vauhti hidastuu kuukausien myötä, mutta osuu ja uppoaa aika moneen.

-AP

Kiinnostavia juttuja, minuun osuu myös moni kohta. Painoa tippunut nyt 25 % ja mounjaron avulla paino tippuu muistaakseni Borgin ja Rosengård-Bärlundin kirjan mukaan keskimäärin 20 % (itsellä toki ylipainoa oli se 40 kg).

Lisäksi jälkikäteen harmittaa että nostin ensimmäisen kynän jälkeen annostuksen jo 5 mg, vaikka paino tippui 2,5 mg annoksella 1,5 kg viikossa ja ruokahäly katosi. Uskoin vaan lääkäriä enkä osannut/ymmärtänyt etsiä lisää erilaisia kokemuksia. Vaikka hyvinhän tämä on mennyt näinkin, että lopputulos on kuitenkin hyvä.

Mainitsitko AP jotain jostain kaaliruuista, en enää muista että mihin se liittyi enkä nyt osannut nopeasti etsiä sitä?

Olen jotenkin innostunut nyt joogan lisäksi kävelystä ja kaivoin kävelysauvatkin mukaan. Vitsit että sitä menee vauhdilla kun painoa on vähemmän. Ja tanssitunnilla ei tule enää edes hiki 😅 Aloin jo miettiä painoliivin hankkimista että kävelystä tulisi tehokkaampaa. Ajatelkaa jos olisin hankkinut painoliivin kun painoa alkoi tippumaan ja lisännyt aina liiviin lisää painoa sen verran kuin sitä tippuu. Nyt kulkisin jo 30 kg painavan liivin kanssa 😄

-Pehmis