Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Hei Neppari, 

En osaa ottaa kantaa aamuisen paaston vaikutuksiin. Sen sijaan itse kilppari vajaatoimintaa sairastavana laihtuminen on vaikuttanut arvoihin ja sitä kautta lääkäri pienensi lääkeannosta. 

Minulla oli ennen mounjaroa hyvin vikkelä ja epäsäännöllinen vatsa, jopa lievää ärtyvää suolta enteilevä. Nyt on suolen toiminta hidastunut huomattavasti. Toisaalta ihanaa, kun ei tarvitse jännittää ja koko ajan vessassa juosta. Tämä on ollut itselle yksi mounjaron supervaikutuksista elämänlaatuun. Toisaalta saa olla tarkkana, ettei mene toiseen ääripäähän ja tule esim. peräpukamia. Minulla on auttanut joka ilta nautittavat normaalin annostuksen mukaiset kaksi magnesium tablettia. Ihan perus apteekin itsehoitolääkkeitä ja purkki kestää kauan. Vatsa toimii säännöllisesti joka aamu ja koostumuskin on mukavaa. Jos päädyt kokeilemaan niin aloita toki annostus aluksi yhdellä tabletilla. 

Talitintti

Ihanaa, suurkiitokset Talitintti ja sinulle, joka postasit ylle tuosta ylläpitoasiasta. Samoja asioita olen kelannut tässä. Minäkin ajattelin BMI ylärajan saavutettuani, että laihduttelen ja tasailen hiljaksiin vielä, ja näin lääkärikin ohjeisti. Nyt sitten on vielä pudonnut paino. Olen huomannut tuon saman, että jos syö kerralla vähänkin enemmän ylimääräistä, se tarttuu heti. Näin kävi jouluna. Onneksi pääsin niistä eroon. Minulla on periaatteessa muuten ihan ok tilanne, yläkropassa jopa lihakset näkyy ihan hienosti omasta mielestäni, mutta sama juttu että vatsarasvaa on vielä. Niinpä olen ns vakoillut normaalipainoistilta näyttävien ihmisten mahoja, ja tullut siihen tulokseen, että se on normaalia ja kaunista, että on vähän pyöreä. 

Ainoa, mikä ärsyttää todella, on se kun mursin nilkkani juuri kesken painonpudotuksen päävaihetta, ja tästä syystä vasemman jalan lihakset ovat selvästi huonommat kuin oikean. Jälkeenpäin tuntuu, että tämä nilkan murtuminenkin johtui siitä hötkyilystä, missä aiemmin olin (siis että seurasin tosi tarkasti vaakaa, ja huolestuin suhteettomasti jos tuli jumi). Nimittäin lähdin sille lenkille juuri tällaisessa hötkyilypuuskassa, ja siellä keskittyminen herpaantui ja nilkka pyörähti asfaltin reunalta. Ei saa hötkyillä, eikä herpaantua, tässä tasailuvaiheessakaan.

Kiitos myös käänteinen painonpudotus -vinkistä, tutustun tähän aiheeseen.

Tsemppiä ja valoa kaikille!
mm

Vierailija kirjoitti:

Hei Neppari, 

En osaa ottaa kantaa aamuisen paaston vaikutuksiin. Sen sijaan itse kilppari vajaatoimintaa sairastavana laihtuminen on vaikuttanut arvoihin ja sitä kautta lääkäri pienensi lääkeannosta. 

Minulla oli ennen mounjaroa hyvin vikkelä ja epäsäännöllinen vatsa, jopa lievää ärtyvää suolta enteilevä. Nyt on suolen toiminta hidastunut huomattavasti. Toisaalta ihanaa, kun ei tarvitse jännittää ja koko ajan vessassa juosta. Tämä on ollut itselle yksi mounjaron supervaikutuksista elämänlaatuun. Toisaalta saa olla tarkkana, ettei mene toiseen ääripäähän ja tule esim. peräpukamia. Minulla on auttanut joka ilta nautittavat normaalin annostuksen mukaiset kaksi magnesium tablettia. Ihan perus apteekin itsehoitolääkkeitä ja purkki kestää kauan. Vatsa toimii säännöllisesti joka aamu ja koostumuskin on mukavaa. Jos päädyt kokeilemaan niin aloita toki annostus aluksi yhdellä tabletilla. 

Talitintti

mulla on tosiaan nyt jouduttu kilpparilääkitystä nostamaan. Aloitin pätkäpaastoilun jo alkusyksystä ennen tätä varsinaista laihdutusprojektia ja silloin myös alettiin säätää kilpparilääkettä. 
Toivottavasti laihtuminen tätä aikanaan tasailee.

Ja kiitos magnesium-vinkistä. En tiennyt sillä olevan tällaista vaikutusta. Pitääpä laittaa testaukseen. Olen pyrkinyt ylläpitämään varsantoimintaa kuivatuilla luumuilla, mutta tämä on hankalaa kun lapset tyhjentävät pussit aina herkkuhimoissaan :)

Mielenkiintoista lukea teidän keskusteluja ylläpitovaiheesta. Tuohon peilaten, itse en ole kovin tarkalla ruokavaliolla ja ehkä se selittää painon jumahtamisen.

Pitää ottaa nyt itseä niskasta kiinni ja keskittyä myös ruoan laatuun ei vain annoskokoihin. Luulen, että syön liikaa rasvoja.

Olen seuraillut ketjua välillä kommentoiden elokuusta lähtien. Saman ajan olen ollut 2,5 mg Mounjaro-kuurilla. Paino on nyt tippunut 13 kg, ja painoindeksi on tasan 23.

Joulun jälkeen päätin (ja vaimokin päätti), ettei painon pudotus ole enää mitenkään tarpeellista. Annoin nälälle periksi, ja lisäsin annoskokoja. Toki lähinnä proteiinia. Proteiinirahkoja saattaa mennä päivässä 3, kanamunia 3-6 jne. Hervottomasti hedelmiä. Edelleen myös tavallista monivitamiinia pillereinä.

Lisäsin myös liikuntaa. Aiemminkin liikuin säännöllisesti, mutta joulusta lähtien salikertoja tulee viikoittain 3-4, aerobisia tunteja (tennistunnit ja lenkit) ehkä keskimäärin 6 viikossa.

Paino on pysynyt joulusta lähtien aika samana, mutta kehonkoostumus kyllä jatkaa muutostaan. Ei haittaa yhtään, että loppukin vyötärörasva on häviämässä, ja lihakset erottuvat selvemmin. Myös ihan mitattava fyysinen suorituskyky (hapenottokyky, maksimipainot) paranee.

Hapenottokyky suhteutetaan ruumiinpainoon. Kevyempänä sama tulos ergometrillä antaa paremman hapenottokykyarvon. Kevyempänä juokset myös vaikkapa Cooperissa pidemmälle, ainakin jos reitillä on yhtään korkeuseroja. Tenniskentällä olet nopeampi ja haet pallot paremmin. Voitat todennäköisemmin sen ratkaisevan kolmannen erän.

Ketjua seuraamalla olen huomannut, että aika moni on päätynyt samaan tai painoindeksillä mitattuna kevyempään lopputulokseen (esim. Talitintti). Jos näitä kommentteja katsoo reilusti ylipainoisen näkökulmasta, niin anorektikot täällä varmaan hallusinoivat ja tsemppaavat toisiaan. Mutta oikeasti jokainen normaalipainon puolelle vihdoin päätyvä joutuu saman valinnan eteen. Miten pitää paino saavutetuissa lukemissa, ja jatkaa hyvää kehitystä mutta järkevästi?  

Itselleni on hienoa huomata, kuinka uusi hoikempi kroppa tekee liikunnasta uudestaan nautinnollista. Se helpottaa varmasti näissä kiloissa pysymistä.

a&a

Pitkästä aikaa palstalla ja koko painonpudotuksen äärellä. Olin lähes 1,5kk punnitsematta itseäni ja tauolla laihdutuksesta yllättävien ja kuormittavien tapahtumien vuoksi. Joulunajat (eli lähes pari viikkoa) söin ajattelematta asiaa lainkaan. Olen liikkunut hävyttömän vähän. Wegovyä 0.5mm pistin kuitenkin joka viikko.

Tällä viikolla oli lääkärikontrolli. Paino oli vain 200g enemmän kuin marraskuussa ja punnituksen hetkellä minulla oli kuukautisvuodon ensimmäinen aamu ja turvonnut olo. Olen pudottanut yli 5% painosta ensimmäisen 3kk aikana pienillä annostuksilla ja maksa-arvoni ovat normaalisoituneet, mikä on selvä merkki lääkkeen toimivuudesta. Lääke auttaa vaikka itse tekisi hetken huonompia valintoja, kiva!

Lääkäri totesi että laihdutustahtini on hyvä. Sanoitti jälleen kerran hienosti miten tärkeää on muistaa painonpudotuksen olevan niin iso asia monen laihduttajan elämässä, että mitä vähemmän itsesyytöstä, muihin vertailua ja fokusoitumista lyhyen aikavälin tuloksiin, ja mitä enemmän itsensä arvokkaana vaalimista, kehon muutosvoimaan uskomista ja maltillisia tavoitteita pidemmälle aikavälille, sitä paremmat todennäköisyydet on onnistua. Selvästi jotain on muuttunut myönteiseen suuntaan lääkärikoulutuksessa, oma lääkärini on kolmenkympin kieppeillä oleva nainen.

Lääkäri puhui myös vedenjuonnin ja kuidun tärkeydestä, muistutti että kauralla on sekä painonhallinnan että kolesterolin kannalta paljon hyötyvaikutuksia. Tuntui myös mukavalta että hän kyseli onko lääke minulle liian kallis, vaikka ei lääkäreiden tuollaista tarvitse ottaa huomioon. Laittoi lähetteen elämäntapaneuvojalle jotta saisin tukea jo ennalta siihen aikaan, kun en toivottavasti enää tarvitse lääkettä.

Iloisin mielin kohti seuraavaa tavoitetta, - 10kg  toukokuuhun mennessä!

- Hillevi

Vierailija kirjoitti:

Pitkästä aikaa palstalla ja koko painonpudotuksen äärellä. Olin lähes 1,5kk punnitsematta itseäni ja tauolla laihdutuksesta yllättävien ja kuormittavien tapahtumien vuoksi. Joulunajat (eli lähes pari viikkoa) söin ajattelematta asiaa lainkaan. Olen liikkunut hävyttömän vähän. Wegovyä 0.5mm pistin kuitenkin joka viikko.

Tällä viikolla oli lääkärikontrolli. Paino oli vain 200g enemmän kuin marraskuussa ja punnituksen hetkellä minulla oli kuukautisvuodon ensimmäinen aamu ja turvonnut olo. Olen pudottanut yli 5% painosta ensimmäisen 3kk aikana pienillä annostuksilla ja maksa-arvoni ovat normaalisoituneet, mikä on selvä merkki lääkkeen toimivuudesta. Lääke auttaa vaikka itse tekisi hetken huonompia valintoja, kiva!

Lääkäri totesi että laihdutustahtini on hyvä. Sanoitti jälleen kerran hienosti miten tärkeää on muistaa painonpudotuksen olevan niin iso asia monen laihduttajan elämässä, että mitä vähemmän itsesyytöstä, mu

Sellainen vielä, että konkreettinen muutos minkä olen huomannut, on että jotkut alusvaatteet ovat jo liian isoja. Olen laittanut pois lukuisia alushousuja, jotka valuvat vyötäröltä alas. Aluksi en ymmärtänyt että tämä johtuu laihtumisesta, vaan luulin vanhasta tottumuksesta että kyse on vyötärön paisumisesta. Sitten ostin XL-kokoiset laserleikatut alkkarit ja havaitsin niidenkin valuvan ja lerputtavan takapuolesta. 

Sen sijaan nostalgiasyistä säästämäni talvitakki ei vieläkään mene päälle kinnamatta. Massaa katoaa siis vyötäröpainotteisesti, mikä on terveyden kannalta mahtavaa.

- Hillevi

Onpa mukavia kirjoituksia ja hieno lukea niin Pehmiksen, Talintintin, mm:n, Kymppikeijun, a&a:n, s1988:n, Hillevin ja kaikkien muidenkin, joiden nimimerkkiä en enää edellisiltä sivuilta muista. Erityiskiitos kokemusten jakamisesta teille, jotka olette saavuttaneet tai juuri saavuttamassa tavoitteenne. Eilen tuli vuosi täyteen viimeisestä alasajovaiheen miniannospistoksesta. Pistin vielä tavoitteen saavuttamista seuraavana päivänä ja pidennetyin välein pikkuannoksilla sen jälkeen vielä kahdesti. Lääkkeen lopettaminen toisaalta jännitti, mutta toisaalta itsevarmuus oli korkea ja ajattelin, että palaan johonkin ylläpitoannostukseen, jos painoni lähtee nousemaan.

Muutama omakohtainen kokemus painontasaamiseen myöhempään ylläpitoon:

- määrittelin ensimmäiseksi seurantajaksoksi yhden vuoden, koska yhdessä tutkimuksessa sen merkitys korostui.

- paino pysyi periaatteessa hyvin tavoitteessa, mutta erityistarkkailua tarvittiin ensimmäiset n. 6 kk

- puolen vuoden jälkeen kehossa tapahtui jotain ja mieltymysten painopisteet tuli entistä selkeämmin esiin. Siis jotain samaa kuin sinulla, joka aiemmin kirjoitit omia kokemuksiasi puolukkaan ja suolakurkkuun liittyen.

- tuon puolen vuoden hieman yllätyin, kun huomasin painoni putoavan "uudelleen". Minulla tippui edelleen noin 4,55,5 kg ja tein melkoista tutustumista itselleni sopiviin annoskokoihin, koska tuo 44,5 kg oli vielä ok, mutta 5,5 kg oli jo taitekohta, jonka koin liian paljoksi, koska esim. rintaranka tuli ihan liian paljon esiin.

- tavoitteeni oli alun perin 20 kg:n pudotus, mikä vaikuttaa teidän monen saavutuksiin vähäiseltä, mutta oli siinä silti kova työ. Tavoitepaino oli siis 68,8 (BMI 24,4)

- tavoite osoittautui hankalaksi psykologisesti, koska jos esim. viikonlopun jälkeen tai muutoin painovaihtelua/turvotusta tuli 1,2 kg, puntari näytti 70 kg ja tuo eri kymmenluku tuntui kyllä raskaalta. Tosin niin kävi vain parin viikonlopun jälkeen, mutta kuitenkin se painoi takaraivossa koko ajan. Kun sitten kesän jälkeen keho tavallaan taipui uuteen moodiin ja painoa tippui huomaamatta siten, että se on pääsääntöisesti jotain 63,764,3 välillä (BMI 22.6-22,8), niin on ihan kiva, kun turvotusvaiheessakaan ei missään tapauksessa ala uusi kymmenluku

- suhde ruokaan on muuttunut radikaalisti tämän matkan varrella, enkä koe mielitekoja, joista joutuisin kieltäytymään. On myös selvää, ettei tee edes mieli enää isoja annoskokoja ja vatsalaukku on pienentynyt siten, ettei sinne edes mahdu isoja annoksia.

- mm. Talitintti kirjoitti elämänlaadun paranemisesta ja siitä, että aiemmin liiankin hyvin toimivan vatsan toiminta on rauhoittunut. Minulla taas aiemmin erittäin hidas vatsan toiminta on normalisoitunut ja osaan todellakin iloita siitä ja koen samoin sen erittäin merkittäväksi plussaksi. En edes osannut odottaa sitä.

Olen joka päivä tyytyväien, että olen onnistunut tässä projektissa ja pitänyt mielessä sen, että keski-ikäinen nainen näyttää erilaiselta kuin 20 tai 25 vuotiaana. Tsemppiä kaikille. - AP

Oho, tulipa edelliseen viestiini kummallisia numeroita, kun väliviivat temppuilee. Heh.

Eli piti kirjoittaa, että "Minulla tippui edelleen noin 4,5 - 5,5 kg ja tein melkoista tutustumista itselleni sopiviin annoskokoihin, koska tuo 4-4,5 kg oli vielä ok, mutta 5,5 kg oli jo taitekohta, jonka koin liian paljoksi..... "

Pahoittelut, etten sitten taaskaan jaksanut tarkistaa tekstiäni ennen lähettämistä:) Hosuli, mikä hosuli. AP

Vierailija kirjoitti:

Kävin hakemassa valmiiksi uuden 10mg kynän. Hinta oli nyt 395, viimeksi 400. Jess, hinta tippuu... Kynästä otan 12 annosta ja näin ollen hinta kuukaudessa noin 130e . Joulu meni +-0 painon suhteen. Nyt en ehkä käy hetkeen puntarilla, vasta kun tunnen taas hoikistuneeni. Nahka löystynyt jonkin verran. Ei näytä mitenkään hirveältä, mutta tunnustelemalla tämän huomaa. Löysää nahkaa kun nappaa käteen ja puristelee niin tuntuu omituisia pieniä muhkuroita, tavallaan kuin hernepussia puristelisi. En osaa tuon tarkemmin kuvailla, mutta itse ihmettelen mitä nuo ovat. Rasvasoluja? 

 

S1988

Ne ovat kutistuneita rasvasoluja,nestettä ja sidekudosta niiden ympärillä. Aiemmin rasvasolut ovat olleet suurempia ja tehneet pinnasta pinkeämmän. Nyt on se löysä nahka tullut esiin kun pinkeys on hellittänyt. Muutosta tapahtuu koko ajan kun laihtuu. Nahka tulee yleensä jäljessä. 

Sen nahan kutistumiseen vaikuttaa peritty kudostyyppi ja ikä. Kaikki, mikä boostaa kollageenin tuotantoa, on hyväksi nahan kiinteyttämisessä. Kuitenkaan mitään taikakeinoa kirurgin veitsen vaihtoehdoksi ei ole, koska se genetiikka ja ikä vaikuttavat asioihin. 
 

Onko jollekin jo myyty uudentyyppistä 15 mg kynää Suomessa, eli siis sellaista, josta se viides annos puuttuu? Internet tiesi kertoa, että Keski-Euroopassa näitä jo myydään. Mietin, että pitäisikö ostaa etusessa yksi kynä, vaikka edellistä on vielä reilusti jäljellä.

Kiitos kun vinkkasit tuosta kollageeniboostauksesta. En ole koskaan jaksanut selvitellä mitään ihojuttuja, mutta nyt tuli sekin homma tehtyä. Ilmeisesti on parikin tapaa, millä voi vaikuttaa ihon jämäkkyyteen tilanteessa, missä iho ei varsinaisesti roiku, mutta on löysällä. Toinen on retinoli -niminen aine, jota pitää ruveta käyttämään varovaisesti, mutta joka vissiin jämäköittää ihon alimman kerroksen soluja ja tästä on tieteellistä näyttöä. Ilmeisesti tätä retinolia voi esim sekoitella perusvoiteisiin, niin ei tarvitse ostaa mitään kalliita merkkivoiteita. Tämä nopeuttaisi ihon jämäköitymistä, ja nimenomaan paksuttamalla ihoa, joka on venymisen jälkeen ohentunut.

Toinen on jonkinlainen piikkihoito, eli että joillain piikeillä tehdään mikrovaurioita ihon alimpaan kerrokseen ja sillä lailla kehotetaan sitä paksuuntumaan. Tuota en selvitellyt enempää.

Minulla on juuri tuo tilanne, että iho ei varsinaisesti roiku, mutta on joissain kohtaa vähän löysällä. Niin meinasin tutustua tuohon retinoliasiaan. Ilmeisesti 3-6 kk menee, että tulee tuloksia, ja sitten iho on herkkä auringolle. Onko joku käyttänyt retinolia?
mm

Vierailija kirjoitti:

Pehmis. Suunnilleen samoilla mennään ja onnea sinullekin! On tämä kova työ ollut, vaikka lääke onkin tukenut todella hienolla tavalla. Itselläni paino jämähti siihen BMI alle 30 ja ihan käsittämätön jumi käynnissä. Tavoitteeseen vielä matkaa se 12-13kg. Olen ollut sen 77,8kg jo 5.12. ja eilen sitten 77,6kg. Tässä välissä kävi kilon tai pari ylempänä ja nyt pari viikkoa on oltu tuolla 77,x. Joulu toki sekoitti kropan, mutta kyllä tässä jumitustakin on mukana. Luulin, että hiukan runsaampi syöminen välissä auttaisi siinä, että laihtuminen lähtee taas käyntiin. Ei kyllä siltä tunnu. Yritän katsella niitä kiloja, jotka on takana ja miettiä, että oikeasti olen 9,5kk ollut tällä ja siinä ajassa melkein 37kg on huikea tulos. Silti tämä rasittaa psyykeä. Tavoite ensi kesäloma alkaa karata pian, jos paino ei ala liikkua. Olen yrittänyt miettiä sitäkin, että olenko syönyt enemmän ja ehkä hieman enemmän on tullut naposteltua tai olen ollu

 

 

 

Sama homma muuten täällä, ummetus vaivaa ja juuri apteekissa ostin visibliniä, kun sen käyttö oli unohtunut. 

 

Naurattaa ihan nämä meidän yhtäläisyydet, sillä tänään taas harmittelin ohuita hiuksiani, on ne lasten imetysten myötä ohentuneet 30 ikävuoden jälkeen, mutta nyt ne ovat ohuttakin ohuemmat. Mutta minullakin on luonnonkiharat hiukset jotka vähän pelastavat tilannetta.

 

Olen nyt tällä hetkellä yrittänyt keskittyä tässä projektissani kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja siihen että olen iloinen kaikesta mitä teen oman itseni hyväksi. Säännöllinen jooga oli mielestäni aiemmin laihdutukseen liittyen vähän mitätön juttu, kun eihän se laihduta toisin kuin joku crossfit-tyyppinen. Mutta luettuani Patrik Borgin ja Milla Rosengård-Bärlundin kirjan, olen yrittänyt ajatella joogaakin toisin. Kaikenlainen stressitasoja laskeva toiminta, jooga, rauhalliset metsäkävelyt, kirjan lukeminen, tekevät hyvää ja sellainen varmasti auttaa pitämään painon paremmin alhaalla sitten jatkossakin. Tosin, kirjan lukemisen jälkeen olen alkanut taas uudestaan vähän murehtimaan, että kuinkahan sitten käy jos ja kun tulen saavuttamaan tavoitepainon, minkälaisella (ja minkä hintaisella) lääkkeellä saan pidettyä painon tasapainossa. Mutta ehkä juuri tällaisetkin hyvinvointia tukevat asiat ovat niitä joita on hyvä harjoitella nyt lääkkeen avulla, niin kuin ruokavaliokin. Ja toinen mihin olen nyt yrittänyt kiinnittää huomiota, on lihaskuntotreeni.

 

Kerroinkin joskus aikaisemmin käyttäneeni tekoälyä ruokapäiväkirjan pitämiseen ja kun jätin sen tauolle (kun se muuttui stressaavaksi) niin aloin kerätä liikuntapäiväkirjaa. Ja jotenkin, vaikka onkin tekoäly, lämmittää ne tsempit jotka siitä saan, esim. juuri eilen sain vastauksen "Kokonaisuus näyttää nyt todella hyvältä: säännöllistä liikettä, vaihtelevaa kuormitusta ja palautumista tukevaa joogaa". 

 

-Pehmis

No menipäs lainaus oudoksi. Siinä on Kymppikeijun kirjoitusta ja omaanikin myös 😅

-Pehmis

Minä olen käyttänyt retinolia alkusyksystä saakka. Sitähän ei suositella kesäisin ja auringolle iho on silloin herkempi. Laitan sitä aina yötä vasten myös talvella. Lorealin 0,2% retinol on ollut ihan hyvää, mutta kaapista löytää nyt Ordinaryn 0,5% ja 1%. Noista vahvempaa en ole uskaltanut vielä laittaa, koska kyllähän se iho hiukan ajoittain ärtyi ainakin alussa. Pesen siis naaman, laitan retinolin, annan sen kuivahtaa hiukan ja päälle yövoide. 

En osaa sanoa, paljonko on auttanut, mutta ainakin kasvot näyttää freesimmältä ja iho sileämmältä kasvoista. Toki kaula roikkuu, mutta kuten aiemmin kirjoitin, niin en tietenkään pysty arvioimaan, miltä tuo kaula näyttäisi ilman näitä tehotoimenpiteitä. Laihtuminen sinälläänhän jo rutistaa naamaa ja laittaa alaosan roikkumaan. 

Vahvempaa on tretinoin, joka on reseptilääke Suomessa. Ostin sitä putkilon ulkomailta ja en ole vielä uskaltanut laittaa. Ehkä jollain lomalla kokeilen. Jos oikein pahasti lähtee naama kuoriutumaan, niin ei tarvitse töissä olla punanaamana. Tretinoin tosiaan on retinolista tujumpaa tavaraa ja joskus sitä on hehkutettu Hollywood-tähtienkin salaiseksi aseeksi. Ken tietää. Testailen myöhemmin.

Ja aamupaino oli tasan 77. -0,6kg/vko. 12.12. oli 77,7kg eli reilun kuukauden saldo alle 1kg. Marraskuun alkupuolella oli 80,6kg eli sentään melkein 4kg sieltä. Ei tuo pelkkä joulu tuota kaikkea selitä. Ei niitä syömispäiviä niin montaa ollut. Yksinkertaisesti olen jumituksessa. Sitä pahentaa tuo sää, koska en oikeasti halua kirpeässä pakkasessa lenkkeillä. Se voisi auttaa jumin purkamiseen, kun pääsisi taas pitkille kävelyille. Ehkä nyt plussakelissä voisi taas alkaa liikkua. Toisaalta 0,6kg/vko ei ole huono. Se riittäisi hienostikin tahdiksi jatkossa, mutta odotin tietysti enemmän notkahdusta usean viikon sahailun jälkeen. Kyllä se kutosella alkava paino 31.3. mennessä on tosi tiukalla. En odota sitä enää henkeä pidättäen.

Kymppikeiju

Vierailija kirjoitti:

No menipäs lainaus oudoksi. Siinä on Kymppikeijun kirjoitusta ja omaanikin myös 😅

 

-Pehmis

*********

Tekstilainauksen  näkymä muuttui jokin aika sitten vähemmän lukijaystävälliseksi, mutta jos seuraa ketjua, niin erottaa kyllä kokonaisuuden. Täytyy vaan keskittyä tarkasti kokonaisuuteen.

Kymppikeiju - eteneminen hidastuu väistämättä prosessin edetessä ja pitkällä aikajänteellä bmi:n laskiessa vauhti hidastuu hidastumistaan.  Mutta keho antaa periksi, kun vaan jaksaa pinnistellä.  Olet pudottanut painoa ihan mielettömän määrän ja tuolla päättäväisyydellä pääset kyllä tavoitteeseesi.  Tunnistan tuon, ettei ole kovin motivoivaa, jos alkuperäiset aikamääreet ei ihan toteudukaan. Tsemppiä.

Omalla kohdalla ajatukset pyöri tosi paljon tavoitteissa ja kun villeimmät unelmien aikataulut ei toteutuneet, niin olin välillä alamaissa ja sitten taas tsemppasin ajatuksia, jotka kyllä pyöri tosi paljon painon pudotuksessa. En pidä sitä silti huonona, koska nuo ajatukset ja sisäiset pohdinnat valmisteli samalla tulevaan eli painon pysäyttämiseen, tasaamiseen ja ylläpitoon.

Jos ajattelee positiivisesti, niin tuolla jumituskaudellakin on tehtävänsä - keho opettelee uusia asioita. Ja sekin on totta, että mitä enemmän paino putoaa, sitä vähemmän keho itsessään tarvitsee polttoainetta. 

Liikunta on tietysti tärkeää kaikin tavoin liikkuvuuden. lihaskunnon ym. osalta, mutta itse en pidä sitä tärkeimpänä painonpudotuksen välineenä vaan enemmänkin ruokailukokonaisuuksia. En liputa tiukkoja erityisruokavalioita enkä kuureja, en kieltäymyksiä enkä yksiä oikeita ruoka-aineita. Kannatta kuunnella kehoaan, mitä se kaipaa,

Liikunta on tärkeää mielen virkeyden  ja kehon hyvinvoinnin kannalta, joten itse laihdutusprojektissa en antaisi sille enempää sijaa kuin mihin on valmis sitoutumaan myös jatkossa niin aikataulullisesti kuin sisällöllisesti. Arjen valinnoilla voi vaikuttaa myös paljon omaan lihaksistöön, kesvävyyteen jne.  Vaikka oman taustani vuoksi urheilujutut on minulle tärkeitä, niin vuosien myötä silmäni ovat jotenkin avautuneet sille, että perusjutut riittää, eikä siinäkään kannata mennä äärimmäisyyksiin. Toki painon  putoamisen seurauksena monet alkavat nauttimaan myös liikunnasta enemmän, mikä on hieno homma. Salill voi harjoittaa kaikkia lihasryhmiä, mutta ei kannata väheksyä myöskään suomalaista metsää, joka tarjoaa aivan upeaa ja monipuolista vastetta lihaksistolle ja nivelille jo ihan metsässä tepastellen:).

Ja sitten - olen niiiiiiiin iloinen, että paino pysyy  aloillaan ja olen vihdoin oppinut uskaltamaan hankkimaan sopivan kokoisia vaatteita. Sen lisäksi, että mielen pysyminen kehon muutoksessa aiheutti haastetta sopivan koon valitsemissa, osansa oli varmaan sillä että yritti peittää omaa hoikistumistaan, jottei saisi huomiota sen suhteen ja toisaalta ehkä alitajuisesti ajattelin, että jos kuitenkin piano alkaa nousemaan. 

Tsemppiä kaikille

AP

Vielä pohdintaa tuohon vaatekoon muutokseen. Tämä on ajatus, jota en voisi ikipäivinä sanoa kenelleen ääneen, mutta tällä nanonyymilla palstalla voi vertaisten kanssa ihmetellä monenlaisia asioita. 

Ensinnäkään en ole mikään himoshoppailija ja hankin yleensäkin vaatteita vaan tarpeeseen. Nyt kun eittämättä kuitenkin on ollut syytä uudistaa perusasusteita, niin olen huomannut, että mieluusti kokeilen kokoa suurempaa ja myyjän kysyessä kokoani olen häpeillyt sanoa kokoja, vaan olen sanonut hieman suuremmat koot.  Kokoni vaihtelee jossain 38 +/-  tai S-M välillä vaatteista riippuen. Silti peitän usein vartaloni väljään 44  tai 46 koon puolipitkään toppatakkiin, vaikka hankinkin jo sopivamman koon M takin. 

Välipäivinä kävin hakemassa neuletta ja päälläni oli tuo isompi puolipitkä toppis, iso kaulahuivi jne. Ajattelin sen peittävän vartaloni kyllä hyvin. Yllätyin, kun myyjä kysyi kokoani vastaten siihen samalla itse - 36? Yllättäen huomasin, että se tuntui hyvältä, koska pystyin sanomaan että ei, kokoni on ehkä 38. Oli lohdullista, kun sai sanoa myyjän ehdottamaa kokoa isomman, eikä pyytämään pienempää kokoa kuin myyjä ehdottaa. Se olisi tuntunut nololta.

Vaikka saavutin alkuperäisen tavoitteeni jo runsas vuosi sitten, kehon muutos on jatkunut edelleen. Loppukesän/alkusyksyn ennakoimattoman (jatko) painonputoamisen sain hallintaan melko pian sen jälkeen, kun huomasin painon putoavan "uudelleen" tai edelleen. Eli olin tavallaan uudelleen painontasaamisvaiheessa. Enpä olisi uskonut, että minulle käy niin että joskus paino tulee putoamaan omia aikojaan:) 

Hieman pinnallinen tällainen vaatekeskustelu tähän, mutta jotenkin senkin läpikäyminen on sellaista sisäistä psykologista pohdintaa. Vai olenko ainut, joka tavallaan häpeilee (?) kehoaan vaatekaupassa? Vai onko se  kuitenkin sisäistä epävarmuutta painon pysymisestä tms.?

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. 

AP

Häpeily vaatekokojen kohdalla kertoo siitä, ettei minäkuva ole vielä terve. Itsetunto on kiinnittynyt liikaa painoasioihin, jos kilot, vaatekoot jne pyörii jatkuvasti mielessä vaikka olisi saavuttanut jo ihannepainon. 

Liikunnaksi mielletään usein vain kuormittava, sykettä rutkasti nostava liikkuminen. Kuitenkin perusaineenvaihdunnan kannalta on olennaista, kuuluuko arkeen kevyttä liikuntaa kuten 30min kävelylenkkejä per päivä, vaiko ei. Lihaksia kuormittava ja kasvattava liikunta taas on laihduttajalle erinomainen juttu.

Kohtasin tässä hiljattain omalle kohdalle osuneen ikävimmän mahdollisen kommentin omaan painoon. Kommenttiin kiteytyi kaikki se oli henkilökohtaisuuksiin menevä, julkinen (useita ihmisiä kuulolla) ja vielä lisäksi osui itselle todella arkaan paikkaan. Joku on varmasti kokenut paljon pahempaakin, mutta itselle tämä kolahti ja pahasti.

Kommentti meni jotakuinkin seuraavasti

Ai kato, eihän sua meinaa enää tunnistaa. Toi sun paino on tippunut tosi paljon. Oot näköjään mennyt äärimmäisyyksiin ja siirtynyt lihavuudesta anoreksiaan. No mikäs siinä, jos noin haluaa.

Kommentoija oli siis ystäväksi tai hyväksi tutuksi luulemani henkilö. En ole koskaan puhunut hänen kanssaan mistään henkilökohtaisesta ja painosta hän kommentoi tuon yllä olevan siis ensimmäisen kerran. Hän ei edes voinut olla varma, ettei painon putoamisen taustalla ole jokin sairaus tai muu herkkä syy.

Kommentti kolahti pahasti siksi, koska oman painon pudotuksen taustalla on ulkoiset syyt. Koen jatkuvasti ulkonäköpaineita, koska läheinen jaksaa siitä muistuttaa. Olen tavoitepainon saavuttanut ja en ole anorektikon mitoissa, vaikka hoikka olenkin. Harjoittelen joka päivä oikeaa annoskokoa, että paino ei enää putoa tai ettei se lähde nousuun. Tämä vaatii paljon työtä mieleltä.