Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Luulen, että mun poikkeukselliset fiilikset laihtumisesta johtuu yhtäältä siitä, että ympäristöstä tulee kommentteja näyttätpä hyvältä oletpa terveen ja onnellisen oloinen, kaikkein idioottimaisissa kommenteissa nostetaan esiin vihjeitä, että olisin nyt hoikempana jotenkin parempi ihminen. Tällainen palaute hämmentää. Mun lähipiiri ei tiedä lääkityksestä.

Tottakai pienemmät vaatteet mahtuu päälle ja ne näyttää ihan kivoilta, silti tollaset kommentit hämmentää. Ihan sama ihminen olen edelleen - en sen onnellisempi tai onnettomampi, en sen huonompi tai parempi.

Toinen syy nihkeisiin fiiliksiin johtunee siitä, että olen vetänyt aika niukalla energialla ja samalla lisännyt liikuntaa mittavasti. Laihduttaminen on aikamoista suorittamista. Olen ajatellut, että kun pääsen tavoitepainoon, alan pikkuhiljaa opetella painonhallintaa. Vaikka laihduttaminen ei ole vaikeaa, allekirjoitan nuo yllä olevat huomiot siitä, että tietty mielihyvää aiheuttanut elementti on elämästä pois, eikä laihtuminen ja hoikentunut varsi kompensoi tilannetta.

Kiitos teille, jotka otitte tähän kantaa. Kiva kuulla ajatuksia.

996, Jepulis, Tonnikeiju ja viesti 1001 -> äärimmäisen hyviä nostoja.

Minulla tuli turhautuminen jossain välissä projektia, kun paino ei enää laskenutkaan niin nopeasti kuin alussa. Pidemmällä aikajänteellä tuli turnausväsymystä jne. Söin kyllä kaikkea mitä ennenkin, enkä ole ollut herkuttelija sokerin suhteen, mutta kausittain esim. Hesen ateriat olivat ohittamattomia. Niinpä myös Mounjaron aikana söin tuplajuustohampurilaisen, kun sitä teki mieli ihan poskettomasti. En olisi koskaan uskonut, että keho tekee taustalla omaa prosessiaan ja nyt kun mounjaron aloittamisesta tulee näinä päivinä vuosi täyteen, niin huomaan mielitekojeni muuttuneen vaikken ole tietoisesti jättänyt mitään pois painonpudotusvaiheessa enkä lääkkeen lopetettuani. Keho on vain omaksunut uusia asioita tässä sivussa ihan itsekseen. Nyt kun mietin, niin ehkä oli hyvä, etten muuttanut alun perinkään mitään muuta kuin annoskokoja. Eli en joutunut tavallaan luopumaan mistään. Silti keho on alkanut kaipaamaan asioita eri painotuksin ja olen antanut itselleni luvan syödä itsekkäämmin (= ei ole pakko syödä muiden mieliksi, vaan poimin vain omia mieltymyksiä vastaavat tuotteet). 

En tiedä mistä tämä mieltymysten painotuksen muuttuminen on johtunut, mutta niin vaan on käynyt. Esim. olen aina ennen nauttinut esim. hotelliaamiaisilla munakokkelista ja pekonista, nyt huomaan ettei ihanan suolaiset pekonit saa enää mitään intohimoja minussa aikaan. Tätä on vaikea selittää, mutta syvätason muutos kehossani on tapahtunut ihan omia reittejään, vaikka olin päättänyt jo etukäteen etten  luovu mistään. En periaatteessa olekaan luopunut, mutta minua ei vaan kutsu enää samat ruuat. Esim. pidän katkaravuista ja valkosipulista, aiemmin olin heikkona kermaiseen katkarapupastaan, nyt huomaan olevani heikkona espanjalaiseen katkarapuruukkuun, joka on öljypohjainen. Enkä ole mitenkään tietoisesti ohjannut itseäni tähän, niin on vain tapahtunut.

Olen tyytyväinen nykytilaan ja on mukava olla kevyempi, mutta... Tunnistan tuon, että minua ärsyttää jos ympärillä olevat ihmiset huomioivat "väärin" painonpudotukseni. Eli juuri tuo, että jos joku ajattelee minun olevan onnellisempi tai tyytyväisempi itseeni nyt kuin vuosi sitten. Kun olen saanut kommentteja, että oletpa sinä hyvän näköinen nyt kun olet hoikempi, niin olen katsonut  joitakin silmiin ja kysynyt, että olinko sitten jotenkin huonompi aiemmin? Riippuen ihmisestä, olen  voinut myös vain ohittaa tilanteen sanomatta mitään tai sitten sanonut vain "kiitos" ja ohjannut keskustelun eteenpäin.  Läheisille olen myös sanonut, että on tahditonta kommentoida noin ja olen ihan yhtä hyvä ihminen riippumatta siitä painanko enemmän tai vähemmän. Eli ymmärrän hyvin tuon, ettei painon muutos sinällään tee onnellisemmaksi, siihen liittyy monenlaisia muutoksia ja pelkoakin siitä, että paino nousee myöhemmin ja koko prosessi on ollut tavallaan turha. Jos minulla olisi kaikki se kokemus mikä minulla on nyt, niin en arastelisi tässä vaiheessa ylläpitoannoksella jatkamista tavoitepainon saavuttamisen jälkeen. Mutta minulla ei ollut siinä vaiheessa mitä vertaiskokemuksia ja pelkäsin hieman pitkäaikaisvaikutuksiakin, joten ajoin lääkkeen alas. Onneksi minulle ei tullut mitään nälkähälyä yms, mutta niinkin olisi voinut käydä, sitähän ei tiedä ennakkoon, joten järkevintä olisi ollut jatkaa jollain ylläpitoannoksella. Pelasin tavallaan venäläistä rulettia ja tällä kertaa sattui käymään hyvin.

Tsemppiä kaikille, kiva lukea kokemuksista ja tuntemuksista, mitä matkan varrella on. Tämä auttaa minuakin suunnattomasti tässä nykyisessä painon ylläpitovaiheessa - enemmän kuin uskottekaan. Joten kiitos kaikille ajatusten ja kokemusten jakamisesta.

-AP

Niin, minä otan kyllä "kehut" laihtumisesta vastaan, kun en ajattele sillä tavoin, että olisin aiemmin ollut epäkelpo ja kamala. Tavallaan se kyllä tosiaan on niin, jos joku kehuu laihtumisesta ja ulkonäöstä. Olen kuitenkin aika rennolla asenteella kommentoinnin suhteen. Sen olen huomannut, että asiassa on korjattu paljon käytöstä. Joskus 15-20 vuotta ja vielä 10 vuottakin sitten oli ihan ok retostella toisen laihtumista, mutta nykyään ihmiset on hiljaa. Kukaan ei sano mitään. Tuntuu oudolta, mutta onhan se tosiaan parempia käytöstapoja ja itsekin välttelen luontaisesti sellaista kommentointia, jota olisin voinut hyvin vielä sanoa joskus vuonna 2005. Eräs työkaveri on puhunut luottamuksella laihdutuslääkkeen käytöstä ja hänelle olen monesti sanonut tyyliin: "katsoin just, että on sulta kyllä niitä kiloja lähtenyt ihan selvästi". Tämä on tietysti eri asia, koska puhuu itse asiasta minulle ja puhumme kumpikin näistä laihdutusjutuista toiselle ja manailemme roikkuvia nahkojamme. Oikein hirtehishuumorilla vertaillaan, kumman maha roikkuu enemmän. Hyvä, ettei testailla käsikopelolla toiselta. 

Testailin tuossa keväällä ostamiani farkkuja. Ne yhdet, jotka oli toukokuussa piukeat (mutta pystyi käytättämään) on jo lököttävät selvästi. Pystyy vielä laittamaan päälle, mutta melkeinpä liian löysät jo. Harmi, kauniit farkut. Ehdin käyttää kahdesti. Kesäkuulla ostin vastaavat farkut, mutta kokoa pienemmät. Heinäkuun alussa sain sullottua läskini niihin, mutta vyötärönauhan yläpuolelle pullahti tuhoton makkara. Nyt testasin tänään. Edelleen makkara tulee, mutta se ei enää ole niin häiritsevä ja housut alkaa olla jo suht ok. Töihin palaan viikon päästä ja mietin, että jos tässä nyt vielä viikko ehditään kiristellä, niin saatanpa laittaa ne ekana työpäivänä jalkaan. Olen tosi paljon ostanut tavoitevaatteita, halpoja kyllä, mutta on hassua katsoa, kun ekat toukokuun kireät alkaa jo olla turhan löysiä. Vielä alkuvuodesta käyttämäni vaatteet on järjestäin liian isoja, paidat roikkuu telttoina päällä jne. Kyllä se 21,5kg vaan on sen verran, että vaatekoko on tullut ainakin kaksi alas. Koko XXXL/XXL alkaa vaihtua XL/L. 

Tonni-Helinä 

Hyppäänpä tähän remmiin mukaan. Olen lukenut mielenkiinnolla kokemuksianne, kun olen itse käynyt juupas-eipäs-punnintaa siitä, aloittaisinko lääkkeen käytön vai en. Olen tällä hetkellä n. 95 kg ja 163 cm, joten ylimääräistä löytyy sen verran, että BMI on 35 hujakoilla. Eilen rohkaistuin etälääkärille ja sain kokeiluun 2 kk reseptin mounjaroon ja sitten saan jatkoreseptin, jos menee hyvin. Jännittää tosi paljon, miten kroppa reagoi lääkkeeseen sekä hyvässä että pahassa. Tarkoitus oli tänään jo aloittaa, mutta eilen yksi lapsistani oksensi illalla, joten nyt on pakko siirtää aloitusta siihen asti, että on varmuus siitä, ettei ole vatsatautia tulossa sekoittamaan aloitusta. Ärsyttävää, mutta tällaista tämä elämä on. Viikon päästä sitten suunnilleen aloittelen. Täältä olisi kiva saada vertaistukea! Ihana on ollut lukea, että tästä on ollut monille jo paljon apua.

-Pullasorsa

Pullasorsa, olemme suunnilleen samoissa mitoissa. Oma painoni oli tänä aamuna 92,6 ja senttejä sama määrä kuin sinulla. Toisaalta tosiaan takana lähes 22kg eli paljon isommasta painosta lähdin. 

Kannattaa miettiä se aloituspäivä sen mukaan, mikä on itsellesi hankalin aika viikosta. Lääkkeen vaikutus, erityisesti ensimmäisinä viikkoina, nousee ja laskee viikon aikana useimmilla. Esimerkiksi itselläni vaikutus alkaa 3-5 tuntia piikin ottamisen jälkeen ja on päivinä 1-3 voimakkaimmillaan. Vaikutus toki tasaantuu pitkän päälle, vaikka edelleen ne päivät 1-3 on kaikista nihkeimmät ruuan kanssa ja voisi olla miltei syömättä päivät, kun ei ole nälkä ja kylläisyys on huipussaan. Itse otan piikin perjantaina aamulla, niin viikonloput menee helposti. Viikolla on helpompaa, kun on töissä ja elämä ei keskity jääkaapin ja olohuoneen välillä niin paljoa. Lisäksi viikonloppuihin on meillä sisältynyt usein "herkuttelua". 

Ja mahan toimintaan tämä lääke useimmilla tuntuu vaikuttavan. joillain menee löysälle, joillain kovalle. Itse olen jälkimmäistä sakkia ja siihen olen ottanut 2-3 lusikallista Vi-Sibiliä kerran päivässä veden kanssa lääkärin ohjeen mukaan. Se on auttanut. Jos ei ota, sen huomaa seuraavana päivänä. Normaalisti ei ole ollut ongelmia tähän ikään koskaan. Mutta se onkin ainoa sivuvaikutus ja sen kanssa voi elää, koska sen saa noin pienellä asialla ratkaistua. 

Tsemppiä ja kannattaa pitkän päälle pohtia niitä piikkien jakamisia. Säästää kivasti. Itse käytän esim. nyt 5mg ja ostan 10mg piikin, joka kustantaa 404 Euroa. Se tulee paljon halvemmaksi kuin maksaa 5mg 293 Euroa. Ylipäätään kannattaa pysyä niin pienissä annoksissa kuin mahdollista, jos vielä toimii. Säästää rahaa ja toisaalta ei kai sitä lääkettä kannatta ylimääräistä itseensä dumpata. Itse pärjäsin sillä 2,5mg joku 8 viikkoa ja ihan turhaan sitä nostin. Olisin pärjännyt kyllä pidempään ja 3,75mg oli käytössä 4 viikkoa. Todellisuudessa olisin voinut jäädä tuohon 2,5 tai 3,75. Joku ajatus tuli vaan nostaa ja se ei ollut ainakaan siinä vaiheessa välttämätöntä. Niin, ja opettele myös kaivamaan se ylimääräinen lääke sieltä ruiskusta ja hanki sitä varten diabetesruiskuja. Siinäkin tulee säästöä, kun ainetta ei mene hukkaan. Jääkaapissa kannattaa säilyttää, niin voi käyttää kynää pidempään kuin se 30 vrk. (vaikka valmistaja ei suosittele, mutta useimmat toimii näin ja hyvin toimii)

Tämä on kyllä kiva keskustelu. Saa jonnekin kirjoitella ajatuksia, kun vertaistukea on vähän saatavilla. Ap on aivan mahtava, kun jaksaa edelleen tsempata. Ylipäätään täällä on asiallista ja kivaa keskustelua. Eikä juuri häiriköitä. 

Tonnikeiju eli Tonni-Helinä

Vierailija kirjoitti:

Hyppäänpä tähän remmiin mukaan. Olen lukenut mielenkiinnolla kokemuksianne, kun olen itse käynyt juupas-eipäs-punnintaa siitä, aloittaisinko lääkkeen käytön vai en. Olen tällä hetkellä n. 95 kg ja 163 cm, joten ylimääräistä löytyy sen verran, että BMI on 35 hujakoilla. Eilen rohkaistuin etälääkärille ja sain kokeiluun 2 kk reseptin mounjaroon ja sitten saan jatkoreseptin, jos menee hyvin. Jännittää tosi paljon, miten kroppa reagoi lääkkeeseen sekä hyvässä että pahassa. Tarkoitus oli tänään jo aloittaa, mutta eilen yksi lapsistani oksensi illalla, joten nyt on pakko siirtää aloitusta siihen asti, että on varmuus siitä, ettei ole vatsatautia tulossa sekoittamaan aloitusta. Ärsyttävää, mutta tällaista tämä elämä on. Viikon päästä sitten suunnilleen aloittelen. Täältä olisi kiva saada vertaistukea! Ihana on ollut lukea, että tästä on ollut monille jo paljon apua.

-Pullasorsa

Moi!

Täällä myös mietinnässä lääkkeen aloitus. Lähtömitat aika tarkalleen samat kuin sinulla. Lääkäri näytti vihreetä valoa, mutta hinnan vuoksi mietityttää. Onkohan lääkkeestä apua, kun kilot ovat kertyneet viimeisen 5 vuoden aikana eli ylipaino ei ole ollut aiemmin ongelma. Lääkäri puhui myös loppuelämän lääkityksestä, mutta en oikein tätäkään ajatusta ostanut. 

-Kalorikettu

Tätä ketjua on kiva lukea ja täällä on hyvä henki. Ainoa mitä olen miettinyt on se että monien nimimerkit kuulostaa minusta aika rumille ja siltä että itselle puhutaan rumasti ja toistetaan sisäistettyä läskivihaa. Vähän nii kuin haukutaan tai vähätellään itseä ennen kuin toiset ehtii.

En missään nimessä halua tällä kommentilla olla ilkeä ja olen iloinen että kommenteissa täällä on hyvä henki ja kuuluu minusta myös itsearvostus mutta se on ristiriidassa mielestäni noiden nimimerkkien kanssa.Kommentti 1001 sai minut ajattelemaan tarkemmin tätä jo ajat sitte tekemääni huomiota. Voihan olla että olen vaikutelmineni yksin. Kiitos kuitenkin ketjusta, palaan aina välillä sitä seuraamaan vaikka itse käytänkin ozempiciä. 

IhmemaaOz

Hei!

Täällä haaveissa Mounjaro-lääkkeen aloitus. Vielä en ole saanut aikaiseksi mennä lääkäriin. Moni asia mietityttää!

Onko reseptin saamisessa ollut mitään ongelmia? Miten olette saaneet reseptin? Yksityiseltä, työterveydestä? Itse olen miettinyt kokeilla yksityisellä käymistä. Oletteko joutuneet useamman kerran käydä, vai oletteko saaneet reseptin ensimmäisellä käynnillä? Oletteko joutuneet käydä verikokeissa tai ravitsemusterapeutilla ennen reseptin saamista? Entä onko lääkäri vaatinut että pudottaa ensin x määrän kiloja ennen reseptin kirjoittamista? Haluan olla mahdollisimman hyvin varautunut sitten kun vihdoin saan otettua itsestäni niskasta kiinni ja varattua ajan. Ainiin, te jotka olette yksityisellä käyneet, oletteko käyneet ihan vain yleislääkärin vastaanotolla vai täytyykö käydä erikoislääkärillä? 

Kaipaisin yksityiskohtaisia kokemuksia siitä miten olette reseptin saaneet! Hermostuttaa ja jotenkin hävettää mennä lääkäriin asian tiimoilta, tuntuu etten ole lääkkeen arvoinen ja pelottaa että lääkäri näyttää punaista valoa haaveelleni.

Niin paljon hyvää olen Mounjarosta lukenut tässä ketjussa ja Instagramissa nähnyt upeita muodonmuutoksia että toivoisin itselleni samaa! 

- Beckis 

Beckis. Minä sain reseptin ihan näihin lääkkeisiin erikoistuneelta etälääkäriltä. Käytiin läpi, että onko terveyshuolia ja koska on viimeksi otettu verikokeet tai mitattu sokeri. Sanoin, että on niistä tovi, mutta oli ihan ok. Ei siitä oikeastaan enempää jauhettu. Eikä ihmetellyt painoa mitenkään tai jaellut mitään typeriä "syö vähemmän ja liiku enemmän" -neuvoja tai ollut mitään ravintoterapeuttipuheita. Todella mutkaton vastaanotto ja suhtautui täysin asiallisesti painoon vailla mitään ihmettelyä tai moralisointia. Kirjasi painon ylös ja sitten siitä 20-25 minuutista suurin osa käytiin läpi proteiinilähteitä. Antoi ideoita siihen ja korosti, että muistahan syödä niitä sitten tarpeeksi. Lopuksi neuvoi, että kannattaa jakaa annoksia eli ottaa isompia kyniä ja säilyttää jääkaapissa. Resepti on vajaaksi vuodeksi ja sovittiin, että 6kk:n päästä on lyhyt vastaanotto (10-15min), jossa katsotaan tilanne ja kirjoittaa sitten jatkoreseptin 1-1,5 vuodeksi, jos ei ole ongelmia. Ja käski olla yhteydessä, jos jotain tulee ja kovasta vatsakivusta sitten heti päivystykseen ja pitää sanoa, että käyttää tätä lääkettä. Muuten sitten palataan noin 6kk:n päästä asiaan. Eka käynti kustansi joku 150-200 Euroa, se toinen on noin satasen. Yksityinen siis kyseessä ja etänä toimiva. Maksoi toki, mutta arvostin sitä, että kun päätös oli tehty omassa päässä, sai ajan nopeasti ja reseptin samantein. Kun edellisenä iltana klo 21 sisuunnuin ja tein päätöksen, oli vastaanottoaika jo seuraavana päivänä töiden jälkeen netissä ja sitä seuraavana aamuna meni eka piikki. Eli noin 36 tuntia päätöksestä oli lääke jo nahassa. 

Itse pyysin Mounjaroa. Sanoi, että monelle on kirjoittanut Ozympecia, koska Mounjaron saatavuuden kanssa on ollut haasteita, mutta Mounjaro on tehokkaampi ja toki sen yhtä hyvin määrää. Käski vaan ajoissa selvittää aina, että apteekissa on saatavilla, kun pitäisi ostaa, ettei tule yhtäkkiä tilannetta, että ei olekaan lääkettä. Ei kyllä ole ollut ongelmia tämän 4kk:n aikana. Aina olen saanut haluamani ja vielä lähiapteekista. Mutta tottahan se on, ettei kannata uuden ostamista jättää ihan viimeiseen päivään vaan olla pari viikkoa etukäteen jo hankkimassa sitä, jos pitää vaikka tilata apteekkiin. 

Moni on saanut työterveyden kautta, jossa on pohdittu tätä painojuttua enemmänkin. Minä olin enemmänkin siinä pisteessä, että olin tutustunut asiaan jo pitkään ja pohtinut kaiken mahdollisen valmiiksi. Siksi en kokenut mielekkäänä vielä mennä sitä neuvontarumbaa läpi. Yhden painoklinikan kanssa oli eka ohje, että pitää keskustella jonkun ravintotyypin kanssa ensin jne. Yksityinen sekin. En jaksanut ja en varannut sieltä aikaa. Ihan aidosti en tarvitse ravintoneuvontaa. 

Mutta varmaan joku on sitä mieltä, että pitäisi ottaa kokonaisvaltaisempaa hoitoa.... Mulla kuitenkin tuli se kärsimättömyys pintaan ja kun kerran olin sitä niin kauan miettinyt päässäni sekä etsinyt tietoa. Mitä ravintoneuvontaan tulee, niin harvapa ravintoasioista on niin paljon ottanut selvää kuin tämmöinen ylipainon kanssa ikuisesti kamppaileva. Tasan tiedän, mitä PITÄISI syödä. Samalla tavalla kuin osaan kyllä nuotit, muttei siltikään soitto kuulosta kauniilta. 

Tonnikeiju

Ps. Itseironia on kivaa ja nämä nimimerkit kuvastaa monilla sitä puolta itsestä.

Niin monta viestitä, mihin haluaisi kommentoida. Tonnikeiju kommentoikin jo kattavasti Beckikselle. Kiitos Tonnikeiju myös kiitoksista:) Tämä ketju on ollut minulle tosi tärkeä osana omaa projektia. Kun aloitin yhtä innostuneesti kuin Tonnikeiju kuvailee omaa aloitustaan viestissä 1009 etsin vertaiskokemuksia niitä löytämättä, niinpä syntyi tämä ketju. Omien tuntemusten ja kokemusten kirjaaminen on toiminut tavallaan myös päiväkirjana, mutta samalla kun on kirjoittanut omaa polkuaan, se on sitouttanut ja kantanut turnausväsymysvaiheiden yli. Koen myös, että painonhallinta on pysynyt ryhdissä kun projektiaan on voinut analysoida täällä anonyymina. Kiitos kaikille. Olen aiemminkin kirjoittanut saman, mutta kaikkien kirjoitukset ja kannanotot ovat tosi arvokkaita ihan itsekkäistäkin syistä - ne ovat sitouttaneet minut tähän projektiin kokonaisvaltaisesti. 

Painonpudostustavoitteeni oli 20kg, mutta siitä meni vielä pari kiloa, kun opettelin mikä on oikea energiantarve jottei paino laske tai nouse. Eli kokonaispainonpudotukseni on samaa luokkaa kuin Tonnikeiju on pudottanut muutamassa kuukaudessa. Minulla siihen meni noin 20 viikkoa, vajaa 5 kk. Tavoitepainon saavutin jouluaattona ja siitä on nyt reipas 31 viikkoa. Juuri nyt tuntuu, että paino enemmänkin pyrkii laskemaan kuin nousemaan. Sen suhteen olen kuitenkin tarkkana, koska en missään nimessä halua että painoindeksini laskee alle 23.

Koen tämä ketju ja sen pohdinnat, ovat merkittävässä roolissa siinä, että olen omaksunut painonhallinnan keinot ja kehoni ohjaa minua oikeaan suuntaan. Onkin tosi arvokasta lukea muiden kokemuksia, koska niihin on myös helppo samaistua.

Painonhallinnan yksi vaihe on painon pudottaminen, mutta prosessi ei lopu siihen. Painon tasaaminen ja ylläpito on sitten oma vaiheensa. Nyt kun olen ollut tavoitepainossa reippaat 7 kk, huomaan että 6 kk jälkeen alkoi tavallaan uusi vaihe siinä, miten keho toimii ja mitä se kaipaa. Lohduttavaa huomata, miten keho alkaa koko ajan voimakkaammin ohjaamaan oikeaan suuntaan ja ne ansat, joiden myötä paino on noussut ovat menettäneet merkityksensä.

Tsemppiä meille kaikille. 

-AP

Vierailija kirjoitti:

Moi!

Täällä myös mietinnässä lääkkeen aloitus. Lähtömitat aika tarkalleen samat kuin sinulla. Lääkäri näytti vihreetä valoa, mutta hinnan vuoksi mietityttää. Onkohan lääkkeestä apua, kun kilot ovat kertyneet viimeisen 5 vuoden aikana eli ylipaino ei ole ollut aiemmin ongelma. Lääkäri puhui myös loppuelämän lääkityksestä, mutta en oikein tätäkään ajatusta ostanut. 

-Kalorikettu

 

Hei Kalorikettu, tervetuloa keskusteluun.

Myös minun painoni nousi 4-5 vuoden aikana. Nopeasti syntyneen motivaation myötä sain tutulta lääkäriltä Mounjaro reseptin, jota pyysin. Aloittaessani ei ollut vielä kwikpeniä, vaan ainoastaan liuoksia. Lääkkeestä oli myös hyvin vähän informaatiota. Pidin itsestään selvänä, että lääke lopetetaan, kun painotavoite on saavutettu. Vasta myöhemmin tuli artikkeleita, että lääkettä tulisi käyttää loppuelämä. Siihen en kitenkaan sinä vaiheessa ollut asennoitunut. 

Saavutettuani tavoitepainon ajoin lääkkeen alas ja painoni on pysynyt hyvin hallinnassa myös lääkkeen lopettamisen jälkeen. Olen aloittanut erillisen ketjun liittyen tavoitepainon säilyttämiseen lääkkeen lopettamisen jälkeen. Osin olen kirjoittanut sinne samoja asioita kuin tänne, mutta se keskittyy aikaan lääkkeen lopettamisen jälkeen. Sen ketjun löydät täältä https://www.vauva.fi/keskustelu/5893647/laihdutuslaakkeen-lopettaminen-…

Tutkimusten mukaan 15-20% paino ei lähden nousemaan lääkkeen lopettamisen jälkeen, kun taas osalle voi tulla kova ruokahäly, kaamea nälän tunne jne. Ennakkoon ei voi tietää kumpaan ryhmään kuuluu. Omalla kohdalla kuulun mitä ilmeisemmin tuohon ensimmäiseen ryhmään. Alunperin kammoksuin ajatusta, että lääkettä tulisi käyttää pidempään, mutta nyt kun aikaa on kulunut ja kwikpenit ovat markkinoilla, niin jos nyt olisin samassa tilanteessa voisin hyvin ostaa esim. 10mg kwikpenin ja pistää esim. joka toinen viikko 2,5mg. Lääke säilyy jääkaapissa viimeiseen käyttöpäivään ja huoneenlämmössä 30 vrk. Joten 10 mg kyvä kestäisi monta kuukautta. Muutoinkin tuo isommasta kynästä pienempien annosten ottaminen kuulostaa järkevältä.

Tsemppiä, päätät sitten mitä tahansa.

-AP

Voi apua - pistin juuri ensimmäisen annokseni. Käsien tärinästä ei meinannut tulla loppua, kun jännitti niin :D Ei se pistäminen , koska olen raskausaikana pistänyt insuliinia ja oli hyvin samanlainen kokemus, mutta sivuvaikutusten miettiminen ja kaikki muut tähän liittyvät tunteet pistivät panikoimaan. Nyt sitten vain odotellaan, mitkä kauhukuvat toteutuu ja mitkä jää toteutumatta. Kuten saattaa ehkä huomata, niin olen vähän tällainen kauhukuva-/ahdistujatyyppi luonteeltani.... ei hirveästi helpota tätä kuviota tai elämää ylipäätänsäkään.

Itse sain reseptin etälääkäriltä, yksityiseltä, sellaiselta painonhallintaan erikoistuneelta. Oli helppo homma ja ekalla "käynnillä" sain. Jännitti kyllä käyntikin ihan hirveästi, mutta oli helpompaa kuin olisin uskonut.

Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että ei tulisi mitään ikäviä oireita.

Tsemppiä teille kaikille muillekin!

-Pullasorsa

(Joku muuten pohti nimimerkkejä ja omasta puolestani voin todeta, että minua on kutsuttu pullasorsaksi jo penskasta asti. Ironisessa mielessä, koska en edes lapsena tykännyt pullasta, ja siitä nimitys siis juontaa juurensa ja on kulkenut jo vuosia mukana eri yhteyksissä :D)

Kiitos kattavista vastauksista!

Taidan itsekin kokeilla tuota etälääkärin vastaanottoa, vaikuttaa olevan aika mutkaton prosessi. Varmasti turhaan hermoilen. 

Onnittelut sinulle Pullasorsa ensimmäisestä pistoksesta! Siitä se matka lähtee rullaamaan. Itse täällä jo innostuneena odotan milloin pääsen itse pistämään ensimmäisen annoksen, tai no, ensin täytyy se resepti saada :D 

Isot tsempit meille kaikille, vasta matkan aloittaneille tai jo pidemmän matkan kulkeneille!

- Beckis 

Kiitos. Ompa lohdullista kuulla, että lääke voi toimia, vaikka ei olisikaan aina ollut ylipainoa. Lääkäristä sain sellaisen vaikutelman, että lääke ei toimi, mikäli suolistohormooneissa ei ole häikkää eli toisin sanoen olisi pitänyt olla sen perusteella aina ongelmia painon kanssa.

Ja todella huippu juttu, että paino ei ole lähtenyt nousuun. Uskoisin itsekin, että mikäli tekee pysyvän elämäntapa muutoksen niin painonhallinta on helpompaa. Itsellä on lukuisia syitä, mistä painon nousu viime vuosina johtuu eli ei ole mitenkään yllättävää, että on päässyt kertymään. 

Kovasti kyllä kiinnostaisi kokeilla, olisiko lääkkeestä apua. Täytyy vielä lukea lisää kokemuksia. Kiitokset tsempeistä!

-Kalorikettu

Itsellä tuli kaksi kuukautta nyt täyteen Mounjaron aloittamisesta ja painoa on lähtenyt viisi kiloa, eli tiukassa on. Syön noin 1200 kcal/päivä (painoni valitettavasti nousee tätä suuremmilla kaloreilla vaikka mulla ei ole laihdutustaustaa eikä painoon vaikuttavia sairauksia). Positiivista on se, että mulla ei ole ollut mitään haittavaikutuksia koko aikana ja mieliteot ovat vähentyneet varmaan 95%. BMI on tällä hetkellä 33, eli pudotettavaa riittää, mutta tällä vauhdilla jossain vaiheessa lääkkeen hinta tulee kyllä muodostumaan ongelmaksi. 

Toivottavasti teillä muilla sujuu paremmin!

Aloitin 7.7. lääkkeen käytön 2,5 mg:n vahvuisena. Sain laitettua kynästä kolme pistosta, kunnes se lopetti toimintansa, joten yksi annos jäi käyttämättä. Vien kynän tänään takaisin apteekkiin, katsotaan mitä sanovat. 

En ainakaan vielä ole havainnut muutosta ruokahalussani. Ei ole ollut sitä palloa mahassa, josta moni täälläkin on maininnut, ei huonoa oloa, ei ummetusta, eikä muitakaan tuntemuksia lääkettä edeltävään olotilaan. Mieliteotkaan eivät ole vähyntyneet.

Lähdin siitä liikkeelle, etten ala mitenkään rajoittamaan syömisiäni, vaan jatkan vanhaan malliin, ja katson, auttaako lääke ruokahalun hillitsemisessä, pieneneekö annokset, väheneekö iltasyöminen, jne. Ainakaan vielä ei siis ole hillinnyt tai vähentynyt. Paino ei ole pudonnut käytännössä yhtään.

Hain uuden annoksen, nyt 5 mg:n vahvuisena, ja sitä olen maanantaina pistänyt kerran, enkä vieläkään saanut palloa mahaan, tms. Pitänee odotella rauhassa ja venailla auttaako lääke mitenkään. Ehkä haen vielä yhden 5 mg:n satsin, tai siirryn suoraan 10 mg:aan, jos toi viitonenkaan ei tehoa mitenkään. 

Olen reilu 50 v mies ja ylipainoa on joku 30-35 kg.

Tsemppiä kaikille kanssakulkijoille.

Hei, kannattaa hankkia insuliinineuloja apteekista, niin saat annoksen kynästä vaikka se temppuilisi. Neulan avulla saa myös hyödynnettyä kynässä olevan ylimääräisen annoksen.

Vierailija kirjoitti:

Hei, kannattaa hankkia insuliinineuloja apteekista, niin saat annoksen kynästä vaikka se temppuilisi. Neulan avulla saa myös hyödynnettyä kynässä olevan ylimääräisen annoksen.

Kiitos vinkistä 🙂

T:1016

Kaikilla ei lääkkeen vaikutus ala tuntua heti. Mounjaro vaikuttaa siten, että joka pistoksella vaikuttavan aineen määrä kehossa kumuloituu, joten siksi jokaista annosta pitäisi ottaa aina vähintään neljä ennen nostoa isompaan. Toisilla alkaa paino pudota nopeasti, toisilla ei. Jotkut saavat pahojakin sivuoireita, toiset ei mitään. Ei kannata hätäillä ja nostaa annosta liian aikaisin, eikä ainakaan nostaa vitosesta kymppiin ja jättää 7,5mg väliin. Etukäteen ei voi tietää, mikä on se itselle sopiva annos! Jostain syystä luulin, että annoskoko korreloi pudotettavan painon määrän kanssa, ja kuvittelin että kun itselläni on "vain" vajaa 20kg tiputettavaa, pärjäisin max 5mg annoksella. No näinhän ei käynyt ja nyt ollaan 7,5mg:ssä. Toivon että ei tarvitsisi tästä enää nostaa, ainakaan kovin pian. 

Ensimmäinen vuorokausi alkaa ekan piikin jälkeen olla lusittu. Ei ole sivuvaikutuksia ilmennyt eikä kyllä muutakaan muutosta olossa. Toisaalta iloitsen ja toisaalta on vähän pettynyt olo, kun olisin nyt edes jotain halunnut kokea. Nyt vaan pitää malttaa odottaa, mitä aika ja seuraavat piikit tuo (ehkä) tullessaan.

-Pullasorsa