Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Miten selviätte painon junnaus vaiheesta? Mulla ei ole kohta kolmeen viikkoon paino pudonnut ollenkaan ja alkaa ahdistamaan asia pikku hiljaa, koska kalorivajeen mukaan sen pitäisi pudota.

Murehdinko turhaa?

Jepulis

Tässä linkki erikoislääkäri Pertti Mustajoen blogiin. 

 

Laihtumisen fysiologiaa - ei hätähousuille

https://www.perttimustajoki.fi/laihduttamisen-fysiologiaa-ei-hatahousui…

Kiitos kaikille tsempeistä ja omien kokemuksien kertomisesta! Siitä on iso tuki.

Paino liikahti heti parin päivän päästä viestistäni alaspäin!

On tämä kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa, mutta ehkä kaikki on vaan koettava, että on valmis uuteen elämäntyyliin kaikella tapaa.

Jepulis

Huomaan itsestäni, että nyt on kriittiset hetket tässä kuviossa. Takana 3,5kk, painoa lähtenyt paljon (noin 19kg), vaatteet lököttää ja pienemmät koot istuu kivasti. On paljon itsevarmempi olo ja peilistä katsoo kaunistuneet kasvot, kun ovat kaventuneet ja silmät näyttää suuremmilta. Todellisuudessa liikakiloja on noin 30 jäljellä. Eli en ole lähelläkään tavoitetta. BMI edelleen hiukan yli 35. Kuntokin on noussut ja askel lentää kävelylenkillä. 

Samalla tämä alkaa kyllästyttämään. Jotenkin tsemppi on vähissä ja joka päivä keksin jonkun syyn rikkoa ruokavaliota. Koska teen kaksi voikkaria vielä illalla, tänään mennään ulos syömään jne. Sinänsä "voikkarit" on järjellä tehty eli ruisleipää, kalkkunaa ja kurkkua. Ei muuta. Silti en tiedä, miksi iltakympiltä pitää vielä niitäkin tankata, vaikka laskujeni mukaan päivän kiintiö oli ihan täynnä. Ehkä se töiden alku on ihan hyvä juttu, niin ei pyöri ajatukset tämän yhden ja saman ympärillä non-stop. Mutta hyvää on se, että olen edelleen syönyt suhteellisen järkevästi ja pieniä annoksia. Ehkä olen askeleittain siirtymässä siihen elämäntapamuutosvaiheeseen, jossa tästä syömismallista tulee se pysyvä, enkä ole enää "kuurilla" hiki hatussa.

Tonnikeiju

Aloitin oman mounjaro projektini 1.8.2024, joten huomasin juuri, että tuosta aloituksesta tulee parin viikon päästä perjantaina vuosi. Tavoitepainossa nyt reippaat 29 viikkoa.

Nyt olen kyennyt hoitamaan nämä kesävierailut ja pidemmät yhteiset sessiot siten, että paino on pysynyt samassa enkä ole jojoillut enää sen muutaman sadan gramman kanssa. Tavallaan nuo muutaman sadan gramman jojoilut ovat olleet stressaavia, vaikka paino onkin aina palautunut parissa kolmessa päivässä kaikenmaailman pidennettyjen viikonloppujen jälkeen. Pelkäsin, että paino alkaa askeltamaan pikku hiljaa ylöspäin. Tuli myös pieni paine siitä, että pitäisikö kuitenkin vielä aloittaa takautuvasti joku ylläpitoannos. Tämä varmasti siksi, että reseptini on voimassa vuoden ja päättyy tämän kuun loppuun. Se voimassa oleva resepti on varmaankin ollut alitajuisesti jonkinlainen takaportti, vaikka ajoinkin lääkityksen alas tavoitepainon saavutettuani. Nyt kuitenkin helpottaa ja mieli on taas iloinen, kun jojoiluihinkin olen saanut otteen. Eli tämä on jatkuvaa opettelua eikä prosessi todellakaan pääty tavoitepainon saavuttamiseen. Joka tapauksessa olen tyytyväinen ja edelleenkin muistutan itseäni siitä, että saa tulettaa jokaisesta onnistumisesta. On ne sitten pieniä tai suuria.

Olen myös ilolla lukenut miten upeita kokemuksia ja tarinoita tänne on tullut eri henkilöiltä. Jos tässä keyjussa olisi ollut näin monta kirjoittajaa jo alusta saakka, olisin hankkinut liuoksen sijaan kwikpenin. Luos oli silloin edullisempi enkä olisi kuuna päivänä keksinyt tuota, että voi ostaa isomman annoskynän ja naputella siitä haluamiaaan annoskokoja. Olin itse niin kuuliainen, että pidin itsestään selvänä, että 2,5 mg aloitetaan ja 4 pistoksen jälkeen siirrytään varsinaisiin annoskokoihin. Minulla oli reseptit ihan kaikkiin annoksiin, mutta 5 mg riitti minulle hyvin, vaikkakin lopussa pistin pari kertaa 7,5 mg saavuttaakseni tavoitteen.

TONNIKEIJU -> erityiskommentti sinulle.Voin samaistua tuohon 3-3,5 kk:n epätoivon hetkeen. Minulla oli samanlainen, mutta pääsin jotenkin sen yli (lääkkeen korkean hinnan motivoimana). Kukaan muu niitä ratkaisuja ei voi tehdä kuin ihan itse. Tuohon iltaruokaan ym. liittyy juuri se, että opettelin sietämään nälän tunnetta.  Ikävä vaihe, mutta se menee ohi. 

Tsemppiä meille kaikille, arvostan tätä kannustavaa ryhmää. Ilkkua on helppo, mutta avoimuus ja kannustaminen on todella arvokasta. 

-AP

Tänään torstaina tuli täyteen 32 viikkoa siitä, kun aloitin semaglutidi-pistokset. Aamulla puntari näytti 83,4 kg, eli täysin saman kuin tasan viikko sitten. Kokonaistulos on edelleen -9,8 kg. Ei edistystä, ei takapakkia.



Viikonloppuna oli ystävien kanssa illanistujaiset. Söin järkevästi, mutta en laskenut jokaista suupalaa. Viiniäkin meni lasillinen. Paino nousi hetkeksi yli 84, ja laski sitten pikkuhiljaa takaisin. Tätä on nähty ennenkin.



Joka kerta kun paino jumittaa tai heittelee, tekee mieli etsiä selityksiä ja yleensä ne löytyvät: suola, nesteet, syklit, elämä. Tämä ei ole epäonnistumista vaan normaalia vaihtelua.



Käyn silloin tällöin lukemassa muiden käyttöohjeita https://medilux.fi/ozempic-face/ sieltä löytyy aika rehellistä tekstiä ja konkreettista tietoa, jos kiinnostaa.

Kerroin aiemmin, että kesälomallani kun olin mökeillä ja ulkomailla, niin paino ei laskenut (en laskenut myöskään kaloreita) ja tulos oli -100g. Nyt 1,5 viikkoa kotona ja paino tippunut melkein 2kg.

Aloitin projektin maalis-huhtikuun vaihteen tienoilla ja nyt pudonnut 10,7kg. Painoni on 78,1kg. Tavoitteeni oli päästä 30.6.25 80kg painoon, jonka saavutin. Ja seuraavana tavoitteena oli päästä jouluun mennessä 75kg painoon ja ensi kesään mennessä 70kg painoon.

Uskon, että saatan päästä  jo parin kuukauden sisällä tuohon 75kg painoon. 

Tämä lääke on kyllä parasta. En olisi ilman tätä pystynyt tähän ainakaan tässä aikataulussa. Esimerkkinä 2014-2015 laihdutin (15kg) 1,5 vuotta personal trainerin avulla, jossa oli tiukka ruokavalio ja paljon urheilua. Nyt tuntuu, etten ole edes joutunut niin hampaat irvessä pudottamaan painoa. Olen pystynyt sisällyttämään kohtuullisessa määrin herkkuja. Tämä tapa on selkeästi terveellisempi nyt. Silloin 2015 heti omien häiden jälkeen (sinne halusin tiputtaa painoa) aloin hulluna syömään kaikkea mistä olin jäänyt 1,5 vuoden aikana paitsi. Muistan, että jo parissa viikossa taisin saada 3-4 kiloa takaisin painoa. Nyt kun en luovu mistään täysin, niin ei tule pakonomaista tarvetta syödä jotain epäterveellistä.

Super tsempit kaikille ja muistakaa olla myös armollisia itsellenne. Tämä ei tosiaan ole pikajuoksu vaan maraton

Terkuin: Kehokuntoon25

Tänään mun laihdutus urakassa iso päivä - vaaka näytti ensimmäistä kertaa normaalipaino lukemaa 67 kg. Jippii!

MJ lääkitystä olen käyttänyt nyt 4 kuukautta. Aloituspaino oli piirun verran yli 108 kg.

Jatkan vielä laihdutusta elokuun loppuun, jonka jälkeen alkaisi painonhallinnan vaihe, joka on mulle varmasti vaikeampi kuin tämä laihdutus.

Tsemppiä kaikille kanssa laihduttajille. Lääke on kallis, mutta se todella toimii!

Vierailija kirjoitti:

Kerroin aiemmin, että kesälomallani kun olin mökeillä ja ulkomailla, niin paino ei laskenut (en laskenut myöskään kaloreita) ja tulos oli -100g. Nyt 1,5 viikkoa kotona ja paino tippunut melkein 2kg.

Aloitin projektin maalis-huhtikuun vaihteen tienoilla ja nyt pudonnut 10,7kg. Painoni on 78,1kg. Tavoitteeni oli päästä 30.6.25 80kg painoon, jonka saavutin. Ja seuraavana tavoitteena oli päästä jouluun mennessä 75kg painoon ja ensi kesään mennessä 70kg painoon.

Uskon, että saatan päästä  jo parin kuukauden sisällä tuohon 75kg painoon. 

Tämä lääke on kyllä parasta. En olisi ilman tätä pystynyt tähän ainakaan tässä aikataulussa. Esimerkkinä 2014-2015 laihdutin (15kg) 1,5 vuotta personal trainerin avulla, jossa oli tiukka ruokavalio ja paljon urheilua. Nyt tuntuu, etten ole edes joutunut niin hampaat irvessä pudottamaan painoa. Olen pystynyt sisällyttämään kohtuullisessa määrin herkkuja. Tämä tapa on selkeäst

Painonhallintaan erikoistuneet ravitsemusterapeutit ja lääkärit puhuvat joustavan ruokasuhteen opettelun merkityksestä. Liian rajoittava ja joustamattomuus johtaa valtaosalla ennemmin tai myöhemmin retkahtamiseen, jolloin otetaan sitten vahinko takaisin korkojen kera. Moni ajattelee, ettei voi tai saa ottaa juhlissa kakkua tai grillattua ruokaa. Asia ei ole niin. Saa ottaa yhden annoksen ja siihen 20% sattumille varattuun kiintiöön mukaan laskien.

Pääasia on kaiken painoisilla, että 80% ravitsemuksesta on perusterveellistä ruokaa. Satunnaiset juhlat ovat satunnaisia juhlia. Kaikki juhlat päättyvät jossain vaiheessa ja sen jälkeen palataan ruotuun. Jos sitten vaikkapa esimerkiksi suklaahammasta kolottaa, on toki järkevämpää palkita itsensä yhdellä pienellä suklaapatukalla ja jättää kokonainen levy kauppaan. Se on pysyvään muutokseen johtava elintapamuutos, jonka automatisoitumiseen menee aikaa noin 6-8 viikkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään mun laihdutus urakassa iso päivä - vaaka näytti ensimmäistä kertaa normaalipaino lukemaa 67 kg. Jippii!

MJ lääkitystä olen käyttänyt nyt 4 kuukautta. Aloituspaino oli piirun verran yli 108 kg.

Jatkan vielä laihdutusta elokuun loppuun, jonka jälkeen alkaisi painonhallinnan vaihe, joka on mulle varmasti vaikeampi kuin tämä laihdutus.

 

Tsemppiä kaikille kanssa laihduttajille. Lääke on kallis, mutta se todella toimii!

Onneksi olkoon! Sinnikkyyttä tarvii loppuiän ajan. Kannattaa ajatella, että paino on samanlainen asia kuin krooninen sairaus, vaikkapa astma. Astmallakin on parempia ja pahempia vaiheita. Astmaatikko sitoutuu saamiinsa ohjeisiinsa yleensä loppuiäkseen ja opettelee uutta silloin kun on kehitetty uusia lääkkeitä ja hoitomuotoja.

Pahin asia on hoitoväsy, koska kyse on jokapäiväisestä itsehoidosta. Sekä astman että painonhallinnan kanssa onnistuu, jos muistaa huolehtia siitä, että elämässä on myös ilonaiheita. Esimerkiksi power breathing-ohjeita saa vaikka tekoälyltä. Siinä on yksi keino hallita stressiä, joka on pahaksi sekä painon- että myös astman hallinnalle.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin aiemmin, että kesälomallani kun olin mökeillä ja ulkomailla, niin paino ei laskenut (en laskenut myöskään kaloreita) ja tulos oli -100g. Nyt 1,5 viikkoa kotona ja paino tippunut melkein 2kg.

Aloitin projektin maalis-huhtikuun vaihteen tienoilla ja nyt pudonnut 10,7kg. Painoni on 78,1kg. Tavoitteeni oli päästä 30.6.25 80kg painoon, jonka saavutin. Ja seuraavana tavoitteena oli päästä jouluun mennessä 75kg painoon ja ensi kesään mennessä 70kg painoon.

Uskon, että saatan päästä  jo parin kuukauden sisällä tuohon 75kg painoon. 

Tämä lääke on kyllä parasta. En olisi ilman tätä pystynyt tähän ainakaan tässä aikataulussa. Esimerkkinä 2014-2015 laihdutin (15kg) 1,5 vuotta personal trainerin avulla, jossa oli tiukka ruokavalio ja paljon urheilua. Nyt tuntuu, etten ole edes joutunut niin hampaat irvessä pudottamaan painoa. Olen pystynyt sisällyttämään kohtuullisessa määrin herkkuja. Tämä tapa on selkeäst

Hieno kirjoitus Kehokuntoon25, ihailen kovasti realistista suhtautumistasi painonpudotukseen ja tavoitteellista aikatauluasi. Kirjoitukseesi on helppo samaistua painonhallintahistorian osalta. Omalta osalta tunnistan juuri tuon, ettei minulle kertakaikkiaan toimiva tapa ole tiukka, eri ruoka-aineita poisrajaava painon hallinnan tapa. Siis miksi pudottaisi siten painoa, kun kuitenkaan ei ole realistista pitää yllä erikoisruokavaliota loppuelämäänsä. Tiedostan silti, että alun spurttina se voi olla kannustavaa, mutta ei kuitenkaan mikään ratkaisu pitkällä tähtäimellä. 

Erityisesti minua puhutteli tuo, kun kerroit 2014-2015 tavoitteen kohdistuneen hääpäivääsi. Eli sinänsä jo ajatellaan, niin onnistuit tavoitteessasi. Kyse onkin ehkä juuri siitä, miten tavoitteensa asettaa. Jos tavoittelee pelkästään tiettyä painoa tai tiettyjä senttejä, maalissa ollaan sillä hetkellä kun ne on saavutettu. Näin on käynyt aiemmin myös minulle. Siitä viisastuneena tiedän, miten salakavalasti muutama satagramma kerrallaan paino voi myös hiipiä takaisin. Tällä hetkellä olen tyytyväinen, että olen lukenut kuluneen vuoden aikana paljon eri tutkimuksia, enkä ole jumittunut eri asiantuntijoiden artikkeleihin, jotka ovat osin ristiriidassa keskenään. Tutkimustiedon pohjalta ensimmäinen tavoitteeni oli tuo tavoitepainon saavuttaminen, sen tasaaminen ja sitten ylläpito. Aikajanallisesti tavoitepainon saavuttamisesta alkoi seuraava 12 kk:n vaihe, jolloin painon tulisi pysyä samalla tasolla, koska tutkimusten mukaan 1. vuosi on kriittisin. Huomenna tulee kuluneeksi tasan 30 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta ja olen tyytyväinen, että asennoiduin jo ennakkoon tuohon projektiin asenteella "vuosi kerrallaan" tavoitteen saavuttamisen jälkeen. Punnitsen itseni edelleen käytännössä joka aamu (mahdollisuuksien mukaan). Se motivoi minua annoskokojen hallinnassa jne. Vaikka olen muutenkin syönyt pääosin melko terveellisesti (mutta liian isoja annoskokoja), huomaan että minun on alkanut luontaisesti tekemään mieli hieman erilaisia kokoonpanoja aterioihini kuin aiemmin. Tämä ei ole tietoista, vaan kropassa on tapahtunut muutos itsestään. En myöskään ajattele enää ruokaa samoin kuin vuosi sitten tai painonpudotusvaiheessa. Aiemmin söin helposti, jos joku toinenkin söi, nyt aivokemia ei enää aktivoidu muiden ruokailun innoittamana. Ihmeellisiä asioita tapahtuu. Myös koko elämäni ollut hidas vatsan toiminta on ottanut ryhtiliikkeen. En tiedä mistä se johtuu, mutta mukavaa kun ei ole sellainen tunkkainen olo.

Tsemppiä sinulle Kehokuntoon25 ja kaikille meille painonhallintaprosesseissamme. 

Aurinkoista kesää

-AP

Moi kaikki keskustelijat ja kiitos tästä ketjusta. Teidän rohkaisemananne mäkin liityn mounjarolaisiin. Resepti on jo, lääkkeen haen tänään ja ensimmäisen pistoksen laitan perjantaina. Olen 40+ nainen, painon jojotteluhistoriaa jo takana ja tälle matkalle lähden 98 kg:n painosta. Toiveissa siintelee 65 kg paino siellä jossain, mutta välitavoitteiden kautta yritän malttaa tämän asian ajatella. Jos nyt ensin siihen 90 kg:aan, sitten 85, 80... Vauhdin ei ole väliä, vain sen, että tavoitteisiin pääsen.

Teidän kokemukset ja hienot saavutukset auttoivat mua tosi paljon, kun vielä pohdin tähän touhuun lähtemistä. Pari viikkoa sitten tein päätöksen, että kyllä mäkin tahdon kokeilla Mounjaroa. Siitä päätöksestä alkoi kuulkaa sellainen nälkäputki, että ei mitään järkeä! Joku psykologinen kytkin kääntyi varmaan päässä notta nyt uhkaa nälänhätä ja tuntuu, että voisin syödä ihan jatkuvasti! Onneksi en kuitenkaan ole syönyt, eikä paino ole tässä ajassa noussut. Tänään - lopulta, pitkien kahden viikon jälkeen - olin lääkärin jutulla ja hän neuvoi suoraan kynän naksautukset ja jääkaappisäilytyksen. Määräsi 5mg Kwikpenin ja puolikkaan eli 30 naksautuksen annoksen. Kysyin annoksen nostamisen tarpeesta, mutta lääkäripä sanoi, että tuo 2,5mg tapaa riittää ihmisille koko laihdutuksen ajaksi. No, katsotaan kuinka mun kohdalla sitten käy. Soittokontrolli on parin - kolmen kuukauden päästä, jos kaikki vaan rullaa hyvin. 

Toiveet on mulla jokseenkin katossa tämän suhteen. Olen liikunnallinen ihminen, mutta tosi surkea ruokavalinnoissani ja se mut on tähän painoon ajanut. Tää lääke vaikuttaa oikealta täsmäavulta suoraan mun ongelman ytimeen. 

Ihanaa kesän jatkoa kaikille teille :) kirjoittelen varmasti jatkossakin tänne kuulumisia, kunhan ensin pääsen vauhtiin tässä "ohjatussa elämäntapamuutoksessa". Terv. nimim. Männynkäpy

Mukava kuulla sinusta Männynkäpy. Täältä saat vertaiskokemuksia. Aina välillä mukaan voi eksyä joku tarkoitushakuinen  provosoijakin, mutta niihin ei kannata reagoida mitenkään, eikä niitä tässä ketjussa usein ole.  Tsemppiä sinulle ja meille kaikille.

-AP

Tervetuloa Männynkäpy joukkoon kevenevään. 

Itse aloitin maaliskuun lopulla, joten takana jo pian 4kk ja painoa lähtenyt pyöreästi 20kg. Toisaalta jäljellä on vielä vajaat 30, joten...  Kyllä, lääke on toimiva, erittäin toimiva. Silti ei kannata ihmetellä, kun aina löytyy näitä, joiden mielestä lääkkeen käyttäjät "haluaa helpon tien ja jatkaa sohvalla istumista mussuttaen pizzaa". Käsitys on monilla, että lääke on jonkinlainen kalorisieppari, joka mahdollistaa herkuttelun ja paino silti tippuu. Sellaista kalorisiepparia odotellessa.... mennään perinteisesti eli syömällä vähemmän ja liikkumalla enemmän. 

Kehokuntoon 25, tunnistan tuon sinun kirjoituksesi hyvin. Olen laihtunut eläessäni varmaan 100kg, mutta tämä on poikkeuksellista. Aina lähtee se 10-15kg ja sitten lopahtaa. Kysymys on todellakin siitä, että olen todella ehdoton. Olen jossain kitudieetillä, jossa yksikin suupala ohi on yhtä kuin katastrofi. Sitten se homma murtuu, tulee syötyä himoihinsa, unohtuu ja kilot palaa.... Mounjaro on myös psyykkisesti auttanut siinä, että voin oikeasti syödä välillä mitä haluan. En kieltäydy juuri mistään, vaikka arjessa syönkin vähäkalorista ja kevyttä ruokaa. Esimerkiksi toissa päivänä olin lounasbuffassa ja vedin ison annoksen kaikkea hyvää. Mounjarolle kiitos syöminen ei jää päälle. Kylläisyys oli niin voimakasta, että en koko loppupäivänä syönyt yhtään mitään ja seuraavana aamunakin otin puoliväkisin lopulta proteiinirahkan, kun edellisestä syömisestä oli jo 20h. 

Tonnikeiju 

Vierailija kirjoitti:

Mukava kuulla sinusta Männynkäpy. Täältä saat vertaiskokemuksia. Aina välillä mukaan voi eksyä joku tarkoitushakuinen  provosoijakin, mutta niihin ei kannata reagoida mitenkään, eikä niitä tässä ketjussa usein ole.  Tsemppiä sinulle ja meille kaikille.

-AP

Trollien provokaatioyritykset korostavat sitten senkin edestä paremmin muiden fiksuutta. 

Se olis taas perjantai ja pistospäivä. Paino junnaa tällä hetkellä 75,4 kg, grammaakaan ei ole pariin viikkoon liikahtanut. Aloitin toukokuun alussa 81 kilosta, joten 6,5 tultu alas. Toisen 5mg kynän kohdalla huomasin ettei ko. annos enää oikein riitä, joten titrasin insuliinineulan avulla annosta varovasti ylöspäin ja otin 6,25, 6,6 ja 7,0 ilman sivuvaikutuksia. Viikko sitten nostin annoksen 7,5mg ja sehän sitten olikin jo liikaa. Koko alkuviikko on mennyt sivuoireiden kanssa, ripulia, vatsakipua, krapulaista oloa ja hirveän makuisia röyhtäyksiä. Jotenkin kuvittelin että 7,5mg menisi helposti, kun 7.0 oli ok. Nyt olo on tasoittunut, ja kohta pitäisi taas pistää. Taidan laskea annosta 6,75 ainakin täksi viikoksi, vaikka paino jumittaakin. T.CL

Onkohan kaikilla muilla painon pudotus tuonut vain positiivisia asioita elämään? Ja fiilis laihtuessa ollut niin ikään positiivinen?

Olen laihtunut MJn myötä 40 kg. Syyt aloittaa lääkitys olivat ennen kaikkea ympäristön paine. Itse olin tyytyväinen itseeni ja jaksoin elää täyttä elämää, kun painoin 110 kg.

Läheiset kommentoi laihtumista siten, että syntyy kuva, että olisin nyt jotenkin parempi ihminen jne. Itse en koe iloa, parhaimmillaankin fiilikset on 50/50 - suhteessa siihen, mitä on saanut ja mitä on jäänyt taakse.

Minulla myös pahoja sivuoireita 7,5 mg annoksella. Vatsakipuja, lähes totaalinen ruokahaluttomuus, väsymys ja aivosumu sekä sydämen tykyttely. Samat oireet oli myös silloin, kun aloitin ensimmäistä kertaa tämän lääkkeen. Ensi kerralla pistän 6,25mg, katsotaan jos se riittäisi. 

Hyvä kysymys kommentti 996!

Lääke on tuonut pääsääntöisesti positiivisia asioita elämääni mutta myös muutamia ns negatiivisiäkin. Esim. Arastuttaa ihmisten kanssa asiasta puhuminen ja mietityttää, että mitä valkoisia valheita sitä keksii kun painonpudotus alkaa näkyä kunnolla. Ihmisten reaktiot on olleet myös vaihtelevia, pääsääntöisesti kannustavia, mutta oon huomannut, että joutuvat hieman pinnistelemään asian kanssa kun on niin uusi eikä oikein tiedä miten reagoida.

Ruokasuhde on myös muuttumassa ja huomaan välillä kaipaavani kunnon herkuttelua, mikä on vaikeaa lääkkeen vuoksi (tulee pahoinvointi) ja tuntuu tylsältä, että ruoka on enää vain pakollinen pahe. Joo, parempaan suuntaanhan se on menossa entiseen binge syömiseen verrattuna mutta silti. Se on ikään kuin luopumista vanhasta selviytymiskeinosta, mikä hieman pelottaakin. Mutta ei se auta rohkeasti ja luottavaisesti vaan eteenpäin!

Ps. Paino junnasi tovin ja tuskailin sitä täällä ryhmässäkin ja nyt on jotenki huomattavasti rennompi fiilis ollut, joten kai sitä vaan pitää kokea kaikki vaiheet ja oppia niistä :)

Jepulis

Minulla painoa on nyt lähtenyt tasan 21,5kg  maaliskuun lopusta ja onhan se totta, että olisi joskus kiva syödä kaikkia herkkuja mahan täydeltä. En kiellä itseltäni mitään, mutta en jaksa syödä niin paljoa ja herkkuhimot on vähissä. Sehän on tämän lääkkeen tarkoituskin, mutta nautinto ruuasta on selvästi vähentynyt. Voisi sanoa, että maku- ja nautintoaistimukset ovat latistuneet. Kuitenkin koen tämän olevan 99% positiivinen asia, koska se auttaa laihtumaan ja toivottavasti aikoinaan painon ylläpitoa. Se pieni hauskuus vain on elämästä muuttunut väljähtäneeksi. Toisaalta aiempi syöminen aiheutti itseinhoa, joten ei sekään 100% ollut edes sillä hetkellä kivaa, kun nautti ja söi.

Luin tuossa Daily Mailia, joka suoltaa lähes päivittäin laihdutuslääkejuttuja. Välillä kritisoidaan, mutta enimmäkseen kerrotaan positiivisia asioita. Englannissa jo 1,5 miljoonaa ihmistä käyttää laihdutuslääkettä. Syömishäiriöt ovat kuulemma lisääntyneet ja uutena oli, että vaikutus alkoholin käyttöön pitäisi tutkia virallisesti. Itsekin olen huomannut kuten moni muukin Suomessa, että alkoholia ei tee mieli, se ei maistu ja yrityskin ottaa legendaariset "vain pari olutta" jää siihen pariin. Jutussa spekuloitiin sitä, että tämä MJ voisi toimia myös jonkinlaisen antabuksena. En usko, että tämä riittää, jos on ihan pahasti koukussa, mutta perustissuttelijaan saattaisi purrakin, jolla käyttö on liiallista, vaikkei ongelma sinänsä ole vielä levinnyt käsiin. Mielenkiintoista. Ollaanko puoli kansaa pian lääkityksellä? Osa laihduttaa,  osa hoitaa orastavaa alkoholismiaan, monet näiden komboa? 

Englannissa on myös Mounjaro tulossa "Kela-korvattavaksi", mutta alkuvaiheessa ehdot on tosi tiukat. BMI on oltava yli 40 ja vähintään neljä ylipainosta johtuvaa vaivaa. Jatkossa raja on 35 ja jossain vaiheessa riittää kolme vaivaa/sairautta. Nähdäkseni kyllä lääke pitäisi myöntää myös ilman, että on esim. verenpaine, diabetes, kolesteroli ja nivelet sökönä. Kuten Ozympecinkin kanssa, niin on yksilön ja yhteisen lompakonkin kannalta hassua, että ensin pitää saada itselleen sairaus ja sitten vasta tulee tukea. Eikö ennaltaehkäisy selvästi riskissä oleville olisi viisasta jo julkisen taloudenkin kannalta? Jos kattosi vuotaa, niin odotatko, että ensin tulee lahovaurio vai pyritkö korjaamaan katon ennen sitä? 

Ja edellinen oli Tonnikeiju