Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette urheilijasta, joka epäonnistuneen suorituksen jälkeen vain naureskelee haastattelussa? Mikä siinä on niin hauskaa?
05.08.2024 |
Viivi Lehikoinen just äsken. Luulisi, että harmittaisi, tai jopa itkettäisi, mutta ei... hauskaa tuntui olevan kuten Ella Junnilallakin vastavan tilanteen jälkeen.
Ei tuollaisella tyhjännauramisella huipulle päästä.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se ei ole kuitenkaan maailman tärkein asia. Hyvä kun osaa suhtautua huumorilla asioita. Itselleen nauraminen on myös taitolaji.
Saattaahan joku alkaa nauramaan jopa hautajaisissa, jokaisella meillä on omat tapamme purkaa stressiä ja hämmennystä. Sallittakoon se.
Jos on niin huono itsekontrolli ja tietää sen, niin eipä kannata ängetä itseään mihin tahansa tilaisuuteen. Minun mielestäni on sopimatonta jopa itkeä hautajaisissa. Sen takia en koskaan mene hautajaisiin, olen sellainen itkupilli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sellanen selviytymiskeino, että nauraa jottei itkisi.
Jotkut puolestaan itkevät ilosta. Kai se on sama ilmiö, vaikka sitäkin on vaikea ymmärtää.
Itteäni ainakin ärsyttäisi jos pitäis huonon suoritukseen jälkeen alkaa analysoimaan tarkkasti että miten meni. Paskasti meni, eipä siinä sen enempää. Heti ollaan mikrofonia työntämässä naaman eteen ja esittämässä typeriä kysymyksiä. Sanoit mitä tahansa niin aina joku vetää herneen nenään ja on arvostelemassa.
Haastattelisivat hieman myöhemmin kun urheilija saanut käydä asiat läpi rauhassa omassa päässään ja valmentajan kanssa. Ja joo, tiedän että on tapana kysellä mutta on tuo joskus ärsyttävää katsojastakin.
Vierailija kirjoitti:
Itteäni ainakin ärsyttäisi jos pitäis huonon suoritukseen jälkeen alkaa analysoimaan tarkkasti että miten meni. Paskasti meni, eipä siinä sen enempää. Heti ollaan mikrofonia työntämässä naaman eteen ja esittämässä typeriä kysymyksiä. Sanoit mitä tahansa niin aina joku vetää herneen nenään ja on arvostelemassa.
Haastattelisivat hieman myöhemmin kun urheilija saanut käydä asiat läpi rauhassa omassa päässään ja valmentajan kanssa. Ja joo, tiedän että on tapana kysellä mutta on tuo joskus ärsyttävää katsojastakin.
En minä ainakaan halua lukea mitään jälkikäteen käsikirjoitettuja vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ärsytä urheilijoiden epäonnistumisissa mikään muu, kuin kateelliset ja katkerat kommentoijat, jotka ulisevat ja mässäilevät asialla. Nythän nähtiin naisten seipään karsinnassakin useiden ennakkosuosikkien yllättävä putoaminen finaalista. Sen pitäisi kertoa tyhmimmillekin arvostelijoille, että huippu-urheilussa voi tapahtua mitä tahansa.
Tarkoittaako ap sanoa, että koska epäonnistuminen v.tutti suunnattomasti apta, ja muita urheiluhulluja, niin urheilijan itsensäkin olisi pitänyt kompata, ja itkuisena keksiä selityksiä, milloin suorituspaikasta, milloin kryptisestä takareisivammasta, jne?