Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette urheilijasta, joka epäonnistuneen suorituksen jälkeen vain naureskelee haastattelussa? Mikä siinä on niin hauskaa?
05.08.2024 |
Viivi Lehikoinen just äsken. Luulisi, että harmittaisi, tai jopa itkettäisi, mutta ei... hauskaa tuntui olevan kuten Ella Junnilallakin vastavan tilanteen jälkeen.
Ei tuollaisella tyhjännauramisella huipulle päästä.
Kommentit (47)
Mitä ajattelet ap:sta jonka aloitus palstalla on epäonnistunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyttiinkö perinteinen "Miltä nyt tuntuu? "
Vierailija kirjoitti:
He ottavat suoritukset ominaan eivätkä mieti mitä ulkomaalsiet ihmiset nyt Suomesta ajattelee.
Ihan oikein. Yksin he joutuvat tuolla myös suorittamaankin. Ei ole ap kantamassa reppuselässä yhtäkään urheilijaa ja loppujen lopuksi se suoritus tehdään urheilijan itsensä vuoksi myös.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelet ap:sta jonka aloitus palstalla on epäonnistunut?
ap voisi itkeä tihrustaa nyt muutaman pettymyksen kyyneleen
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiinkö perinteinen "Miltä nyt tuntuu? "
Mikä meni pieleen? Mikä mielestäsi epäonnistui
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä ajattelen? Ajattelen niitä hölmöjä toimittajia, jotka juoksevat välittömästi urheilijan perään saadakseen tyhjentävän kommentin siitä mikä meni pieleen. Ei kukaan urheilija pysty tuosta vaan heittämään selkeää vastausta sellaisenn kysymykseen. En ole urheilija, mutta jos olisin niin tekisi mieli vaan vastata, että "muut olivat tällä kertaa parempia" tai "muut juoksivat lujempaa"...
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se ei ole kuitenkaan maailman tärkein asia. Hyvä kun osaa suhtautua huumorilla asioita. Itselleen nauraminen on myös taitolaji.
JUMALAUTA!!! Viivi ja Ella ovat kil-pa-ur-hei-li-joi-ta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä ajattelen? Ajattelen niitä hölmöjä toimittajia, jotka juoksevat välittömästi urheilijan perään saadakseen tyhjentävän kommentin siitä mikä meni pieleen. Ei kukaan urheilija pysty tuosta vaan heittämään selkeää vastausta sellaisenn kysymykseen. En ole urheilija, mutta jos olisin niin tekisi mieli vaan vastata, että "muut olivat tällä kertaa parempia" tai "muut juoksivat lujempaa"...
Toimittajien pitäisi hoitaa työnsä urheilijan tavoin ja vain aistia tunnelmaa ja nauttia siitä?
Mikä se eilinenkin selitys oli? Lähti väärällä jalalla? Oliko sillä lähtötelineet väärin päin? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wilma Murto: Elämäni kunnossa en ole
Ja se näkyy...on taas entisssä mitoissaan.
Kaikki vähänkin häntä seuranneet ovat kartalla siitä, että se kärsii mielenterveysongelmista. Ei käy töissä, ei opiskele, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi mun lapsista reagoi kaikkeen yllättävään (on se sitten pelottavaa, surullista, iloista, jännää) aina hymyllä. Ei ole millään kirjolla, ihan tavallinen ja aika kunnianhimoinen tyttö. Mutta varmaan sinä hetkenä kun kuulee, että rakas vanha koiramme on kuollut, ensimmäisenä hymyilee. Muut ilmeet tulevat sitten myöhemmin. Yleensä varmaankin, kun on yksin. Joskus on näkynyt punaisia silmiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset reagoivat epäonnistumisiin eri tavoin. Minäkin purskahdin aikoinaan hermostuneeseen nauruun, kun kuulin reputtaneeni ylioppilaskirjoituksissa. Vasta kotona pillahdin itkuun.
Mun kaverilla oli mairea hymy kun hän ei ehtinyt vessaan. Kertoi että nyt ei ole kiire enää minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi mun lapsista reagoi kaikkeen yllättävään (on se sitten pelottavaa, surullista, iloista, jännää) aina hymyllä. Ei ole millään kirjolla, ihan tavallinen ja aika kunnianhimoinen tyttö. Mutta varmaan sinä hetkenä kun kuulee, että rakas vanha koiramme on kuollut, ensimmäisenä hymyilee. Muut ilmeet tulevat sitten myöhemmin. Yleensä varmaankin, kun on yksin. Joskus on näkynyt punaisia silmiä.
Moni saakin sen diagnoosin vasta aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla aikamoinen tunnelataus päällä tuommoinen suoritus pitkän valmistautumisen jälkeen, ei sitä osaa välttämättä oikein reagoida mitenkään järkevästi.
Nauru on ihan järkevä reaktio.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se ei ole kuitenkaan maailman tärkein asia. Hyvä kun osaa suhtautua huumorilla asioita. Itselleen nauraminen on myös taitolaji.
Saattaahan joku alkaa nauramaan jopa hautajaisissa, jokaisella meillä on omat tapamme purkaa stressiä ja hämmennystä. Sallittakoon se.
Viisaalle se on naurun paikka, tyhmälle maailmanloppu.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä epäonnistuisin työssäni noin pahasti saisin potkut.
Ne olisi laittomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mun lapsista reagoi kaikkeen yllättävään (on se sitten pelottavaa, surullista, iloista, jännää) aina hymyllä. Ei ole millään kirjolla, ihan tavallinen ja aika kunnianhimoinen tyttö. Mutta varmaan sinä hetkenä kun kuulee, että rakas vanha koiramme on kuollut, ensimmäisenä hymyilee. Muut ilmeet tulevat sitten myöhemmin. Yleensä varmaankin, kun on yksin. Joskus on näkynyt punaisia silmiä.
Moni saakin sen diagnoosin vasta aikuisena.
Juostuaan kymmenillä lääkäreillä sitä ruinaamassa.
Jos minä epäonnistuisin työssäni noin pahasti saisin potkut.