Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa reissussa, muilla samaa?
05.08.2024 |
Onko muilla pariskunnilla tätä samaa, itselleni ainakin miltei hermoromahduksen tuottavaa ilmiötä, että lomamatkoilla mies vain *tulee perässä*, nauttii järjestetystä ohjelmasta ja oleskelustaan. Ei mahdollisesti vilkaisekaan karttaa, että missä olisi mielenkiintoisia kohteita, missä voitaisiin syödä jne.
Kun kysyt: mitäs tekisi mieli ruokailla tänään, niin vastaus on: ihan sama, mulle käy kaikki.
Minä höpötän ja ehdottelen hotellilla seuraavan päivän mahdollisia kohteita ja miten niihin kuljetaan jne. Tilaan taksit, varaan hotellit ja lennot, katson aamiaispaikat, varaan nähtävyydet ym ym.
Yhtenä päivänä en enää jaksanut toimia matkanohjaajana, joten odotin miehen havahtumista, ja lojuttiin sitten hotellihuoneessa klo 20:een. Siinä kohtaa hän kysyy, että eikö me mennäkään tänään mihinkään.
Muuten kyllä, ihan hyvä mies, kantaa kapsäkit ja osallistuu, mutta onko tämä siis jotenkin miehille tyypillistä lomapassiivisuutta - nainen hoitaa kyllä.
Kommentit (252)
Meillä oli just noin vuosia. Sitten lakkasin suunnittelemasta ja järjestämästä yhtään mitään, eikä me ollakaan käyty viiteen vuoteen lomilla, ei tavattu miehen sukulaisia, ei miehen puolelta tulleita yhteisiä kavereita. Omaan sukuun pidän yhteyttä, samoin omiin kavereihin. Pariin kesään en ole ottanut etes lomaa samaan aikaan. Nytkin mies on kiukutellut kolme viikkoa kotona, kun ei ole mitään saanut lomailtua. Pyörittänyt vaan huushollia. No niin minäkin jouduin tekemään yksin silloin, kun oltiin yhdessä lomalla, jos en ollut järjestänyt jotain reissua pois kotoa. Oma lomani on vasta syksyllä. Lapset ja ukko silloin poissa jaloista päivät. Näin mennään jatkossakin, kunnes mieheltä tulee ehdotus, että pidetään loma yhdessä ja mitä silloin voitais tehdä + osallistuu kotona loma-arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehiä ei kiinnosta paskan vertaa ulkomailla matkailu tai nähtävyyksien katselu. Tulevat mukaan vain miellyttääkseen naistaan.
Matkanjohtajana toimiminen on sen hinta.
Väärin. Aika monia miehiä kiinnostaa matkustaminen. Jotkut miehet jopa matkustaa ihan yksin.
Mutta monet miehet on kyllä passiivisia etsimään tietoa ruokapaikoita, nähtävyyksistä ym.
Ennen navikaattoreita reissattiin vaunulla ympäri Suomea ja mies oli hyvinkin innokas karavaanari, mutta ei suostunut vilkaisemaankaan karttaan päin, että olisi edes suunnilleen hahmottanut minne päin ollaan menossa. Ei koskaan halunnut suunnitella reittiä(eikä johtunut siitä, että hänen mielipidettään ei olisi hyväksytty, päinvastoin olisin ollut iki onnellinen, jos joku toinen olisi matkat joskus suunnitellut)
Eikä koskaan huolehtinut vaunun pakkaamisesta tai edes omista vaatteistaan sinne
Minulla oli eksän kanssa tuollaista. Eikä ole siitä kiinni ettei hän olisi halunnut olla mukana, aina kehui miten kivoja lomia meillä on, hän vaan itse ei halunnut tehdä sen eteen mitään, ei edes kertoa mielipidettään siitä että minne mentäisiin. Reissussakin jouduin kaikki asiat selvittämään kun kuulema puhun niin hyvää englantia. Raivostuttavaa. Nyt on ihana käydä matkoilla uuden miehen kanssa, lopultakin tuntuu että saa itsekin lomailla kun ei tarvitse koko ajan toimia matkanjohtajana. Viime reissulla jopa niin että yhdestä hotellista en tiennyt yhtään minne mennään, mies yllärinä järjesti vähän erityisemmän paikan.
Sun loma on pelkkää suorittamista. Kavereillesiko pitää näyttää, tämä tyttö se porskuttaa jotta he olisivat kateellisia?
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on kunnioittaa toisen persoonaa kaikessa. Silloin itse käytäntö voi olla millainen tahansa. Loman täytyy olla molempien näköinen ja tuntuinen, ei vain toisen.
Miten siitä teet molempien näköisen, jos toinen ei mitenkään vaivaudu lomaa/matkaa suunnittelemaan?
Lojutaan sitten kaikki lomat kotona neljän seinän sisällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehiä ei kiinnosta paskan vertaa ulkomailla matkailu tai nähtävyyksien katselu. Tulevat mukaan vain miellyttääkseen naistaan.
Minkälaisia saamattomia nyhveröitä te olette oikein kumppaniksenne kelpuuttaneet? Kyllä minun mieheni on ainakin aina ollut todella aktiivinen reissujen suunnittelussa. Molemmat mietimme kohteita, joihin mennä, selvitämme lomaktiviteetteja, joita tehdä, vertailemme hotelleja, etsimme ravintolasuosituksia jne., ja hoidamme käytännön järjestelyt tasapuolisesti. Ei tulisi mieleenkään olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jota ei kiinnosta matkailu ja joka ei kykene ottamaan omaaloitteellista roolia matkan suunnittelussa. Välillä kumpikin meistä myös järjestää yllätysmatkoja toiselle osapuolelle, jolloin se järjestävä osapuoli toki tekee valmistelut yksin.
Mun mies käyttää aktiivisuutensa johonkin sellaiseen, josta on hyötyä. Sitten voi ostaa valmismatkan Skotlannin linnoihin tms. eikä tarvitse käyttää omaa energiaa siihen, että tilaa ja varmistelee. Ravintolasuosituksetkin on vähän sitä ja tätä: mihin sinä menisit Varkaudessa syömään, sama juttu jossain Ylämaalla eli suosituksilla ei ole isoa merkitystä kuin sille, että suosittu on yleensä kallis suhteessa ruuan tasoon.
No onhan tuolloinkin asiat kuitenkin jollain tapaa suunniteltu kun on ulkoistettu järjestelyt matkatoimistolle. Itse tykätään tosin miehen kanssa enemmän räätälöidystä matkoista, jotka muokkaamme matkan yksityiskohdat juuri oman makumme mukaisiksi. Jos nyt vaikka Varkaudesta joutuisin ravintolaa etsimään niin Tripadvisorilta ja Google arvosteluiden perusteella varaisin. Kyllä ne arvostelut yleensä kuitenkin enemmän suuntaa antaa ravintolan tasosta kuin että ihan summa mutikassa menisin johonkin ravintolaan.
https://www.tripadvisor.co.uk/Restaurants-g189914-Varkaus_Northern_Savo…
No minkä ihmeen takia lomailet tuollaisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli just noin vuosia. Sitten lakkasin suunnittelemasta ja järjestämästä yhtään mitään, eikä me ollakaan käyty viiteen vuoteen lomilla, ei tavattu miehen sukulaisia, ei miehen puolelta tulleita yhteisiä kavereita. Omaan sukuun pidän yhteyttä, samoin omiin kavereihin. Pariin kesään en ole ottanut etes lomaa samaan aikaan. Nytkin mies on kiukutellut kolme viikkoa kotona, kun ei ole mitään saanut lomailtua. Pyörittänyt vaan huushollia. No niin minäkin jouduin tekemään yksin silloin, kun oltiin yhdessä lomalla, jos en ollut järjestänyt jotain reissua pois kotoa. Oma lomani on vasta syksyllä. Lapset ja ukko silloin poissa jaloista päivät. Näin mennään jatkossakin, kunnes mieheltä tulee ehdotus, että pidetään loma yhdessä ja mitä silloin voitais tehdä + osallistuu kotona loma-arkeen.
Kuinka sairaita liittoja onkaan olemassa. Sääliksi käy lapsia.
No, tuollaista se on meilläkin. Johtuu siitä, että turha minun on mitään suunnitella ja ehdottaa, kun se ei kuitenkaan käy vaimolle. Tai vaimolle, kun kavereilla on ihan sama juttu.
Ja jos jotain sovitaan mun tehtäväksi niin vaimo sählää, vahtii ja päsmäröi niin, että alkaa vitu ttamaan. Tehkööt siis itse. Ei siihen kahta tarvita.
Kun ollaan reissussa kaveripariskuntien kanssa, niin jessus mitä vääntöä se on että löytävät kaikille kelpaavan ohjelman tai ruokakaupan. Ja se loputon kulujen laskeminen ja jakaminen. Meillä miehillä yksi maksaa tänään ja toinen huomenna. Suurin piirtein ehkä katellaan, että lkaikkien maksut ovat samalla hehtaarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naiset suostuu tuollaiseen? Passataan vuosia ja sitten vingutaan kun se ei olekaan kivaa. Peilistä voi löytyä osa syystä.
Aika turhaa rahankulutusta jos loma menee hotellilla maatessa.
Aloittaisin ihan rehellisestä keskustelusta ennen lomaa - sovitaan kumpi järjestää etukäteen mitkä asiat. Jos mies ei tajua lomallelähdön metatyölistaa niin tee hänelle semmoinen ja hän voi sitten valita itselleen sopivat vastuualueet.
Vaikka täytyy kyllä myös sanoa, että onpa kyllä aikamoinen miesvauva sinulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee. Miehet eivät ymmärrä mitä se metatyö on, olettavat vain että kun nainen aina kaiken sen tekee, niin varmaan nauttii siitä, kuten siivoamisestakin. Miksi mies vaivautuisi kun naisen mielestä kuitenkin tekee kaiken väärin, joten ei tee mitään, olettaa että nainenkin on siihen tyytyväinen kun saa rauhassa tehdä ja päättää kaikesta.
Ja naiset nyt keksii metatöiksi ihan kaikki perusasiat.
Mutta samat naiset ottavat tuollaisia velttoperseitä miehikseen ja sitten vinkuvat kun ei ole kivaa.
Usein ei jaksa edes yrittää sumplia asioita, kun naisille ei kelpaa mikään ja motkotetaan, kun on väärät aterimet pöydässä tms. älytöntä.
Jännästi miesten reissuissa kaikki sujuu mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehiä ei kiinnosta paskan vertaa ulkomailla matkailu tai nähtävyyksien katselu. Tulevat mukaan vain miellyttääkseen naistaan.
Minkälaisia saamattomia nyhveröitä te olette oikein kumppaniksenne kelpuuttaneet? Kyllä minun mieheni on ainakin aina ollut todella aktiivinen reissujen suunnittelussa. Molemmat mietimme kohteita, joihin mennä, selvitämme lomaktiviteetteja, joita tehdä, vertailemme hotelleja, etsimme ravintolasuosituksia jne., ja hoidamme käytännön järjestelyt tasapuolisesti. Ei tulisi mieleenkään olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jota ei kiinnosta matkailu ja joka ei kykene ottamaan omaaloitteellista roolia matkan suunnittelussa. Välillä kumpikin meistä myös järjestää yllätysmatkoja toiselle osapuolelle, jolloin se järjestävä osapuoli to
NIin, sinulta meni nyt se jutun ydin ohi: vaikka ravintolaa ei ole arvosteltu, se voi olla varsin mainio löytö!
Meille sopii se, että joku organisoi kaiken valmiiksi ja me saamme kokea 100% teholla sen sijaan, että kumoikin vuorollaan jännittäisi, onnistuuko aikataulut jne. Haluan lomalla olla lomalla, joku toinen saa järjestellä myöhästyneitä lentoja tai kadonneita hotelleja jne.
Jollekin suunnittelu ja varailu on olennainen osa kokemusta, itse loma pelkkää suorittamista kuten ap:lle. Minä haluan lomani lomana, en jatkuvana vaivannäkönä ja ap:n tapauksessa vielä miehen perässäkiskomisena.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli just noin vuosia. Sitten lakkasin suunnittelemasta ja järjestämästä yhtään mitään, eikä me ollakaan käyty viiteen vuoteen lomilla, ei tavattu miehen sukulaisia, ei miehen puolelta tulleita yhteisiä kavereita. Omaan sukuun pidän yhteyttä, samoin omiin kavereihin. Pariin kesään en ole ottanut etes lomaa samaan aikaan. Nytkin mies on kiukutellut kolme viikkoa kotona, kun ei ole mitään saanut lomailtua. Pyörittänyt vaan huushollia. No niin minäkin jouduin tekemään yksin silloin, kun oltiin yhdessä lomalla, jos en ollut järjestänyt jotain reissua pois kotoa. Oma lomani on vasta syksyllä. Lapset ja ukko silloin poissa jaloista päivät. Näin mennään jatkossakin, kunnes mieheltä tulee ehdotus, että pidetään loma yhdessä ja mitä silloin voitais tehdä + osallistuu kotona loma-arkeen.
Fiksusti tehty. En tajua miksi niin monet naiset hoitaa miehenkin suvun juhlat ja lahjat ja vierailut. Jos mies ei hoida omiaan niin sitten antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Sun loma on pelkkää suorittamista. Kavereillesiko pitää näyttää, tämä tyttö se porskuttaa jotta he olisivat kateellisia?
Höpö höpö, yhtäkään kuvaa en ole jakanut, enkä edes tietoa perheellenikään, missä ollaan lomalla. Lomaillaan ihan vain me, jotka siellä ollaan. Mutta ymmärrätkö, ystävä hyvä, että jos toisen panos koko matkan sisältöön, ihan tosiaan vaikka vain niiden pakollisten syömisten osalta on aina: ihan sama, kaikki käy. Että miten kuormittavaa se on sille toiselle.
Ja kun tämä *kaikki käy* -tyyppi ei sitten edes valitse ja pysähdy niiden kymmenien terassien kohdalla, vaan lämpöstelee autuaana menemään, kunnes sitten ollaan jossain autiolla kujalla ihmettelemässä, että missähän täällä voisi syödä.
Ap sä oot alottanu ton emännöimisen ja ideoimisen jo ihan suhteen alussa. Siinä se virheroolitus tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on siellä "ihanalla" kaupunkilomalla pakollisia turistinähtävyysrasteja suorittamassa velvollisuudentunnosta. Koittakaa ensi kerralla mennä hänen haluamaansa kohteeseen niin josko olisi vähemmän tylsistynyt.
Meillä on samanlaista kuin ap:lla, ja se kyllä yltää myös siihen alkuperäiseen lomansuunnitteluvaiheeseen. Mitä oot mieltä, tehdäänkö tämä kesänä jotain reissua? "Nii jaa kyllähän sitä jossain vois." Onko sulla mielessä jotain mikä kiinnostaisi, joku kohde tai tekeminen? "No emmää tiiä..." No jos mietitään tahoillamme hetki ja palataan asiaan ensi viikolla? "Joo." No tuliko sulle mieleen mitään, mikä susta olisi kiva sisällyttää lomaan? "Emmää oikeen keksiny, mutta kai sitä jotain vois keksiä." Jne.
Silloinkin, kun reissu on miehen päättämä (oltiin menossa hänen sukunsa juhliin), ja olin pyytänyt huolehtimaan että varaisi j
Siis olet mennyt lisääntymään miehen kanssa ja tämä lapasmaisuus tuli vasta nyt ilmi? Mielenkiintoista.
Miehet usein laiskuuttaan delegoi matkajärjestelyt, vierailut, kotiin ja lapsiin liittyvää järjestelyt naisille koska muka osaat niin hyvin ja sua kiinnostaa.
Jos kiinnostaa niin tottakai hoidan mielelläni mutta ne asiat jotka ei kiinnosta saa sitten mies itse järjestää jos pitää niitä tärkeinä. Kuten visiitit oman suvun luo, lahjat ja matkajärjestelyt kuten yöpymiset.
Kuten voitte arvata meidän perheessä ei sitten koskaan käydä miehen suvun juhlissa tai lähetetä sinne puolelle mitään lahjoja.
Tärkeintä on kunnioittaa toisen persoonaa kaikessa. Silloin itse käytäntö voi olla millainen tahansa. Loman täytyy olla molempien näköinen ja tuntuinen, ei vain toisen.