Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa reissussa, muilla samaa?
05.08.2024 |
Onko muilla pariskunnilla tätä samaa, itselleni ainakin miltei hermoromahduksen tuottavaa ilmiötä, että lomamatkoilla mies vain *tulee perässä*, nauttii järjestetystä ohjelmasta ja oleskelustaan. Ei mahdollisesti vilkaisekaan karttaa, että missä olisi mielenkiintoisia kohteita, missä voitaisiin syödä jne.
Kun kysyt: mitäs tekisi mieli ruokailla tänään, niin vastaus on: ihan sama, mulle käy kaikki.
Minä höpötän ja ehdottelen hotellilla seuraavan päivän mahdollisia kohteita ja miten niihin kuljetaan jne. Tilaan taksit, varaan hotellit ja lennot, katson aamiaispaikat, varaan nähtävyydet ym ym.
Yhtenä päivänä en enää jaksanut toimia matkanohjaajana, joten odotin miehen havahtumista, ja lojuttiin sitten hotellihuoneessa klo 20:een. Siinä kohtaa hän kysyy, että eikö me mennäkään tänään mihinkään.
Muuten kyllä, ihan hyvä mies, kantaa kapsäkit ja osallistuu, mutta onko tämä siis jotenkin miehille tyypillistä lomapassiivisuutta - nainen hoitaa kyllä.
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin tänä päivänä passiivisuutta arvokkaampana taitona ja kykynä kuin aktiivisuutta. Todella moni on nykyään varsin aktiivinen arjessaan ja helposti suorittaakin arkea eteenpäin.
Lapsille tosi kiva, kun ikinä ei pääse takapihaa kauemmaksi lomalla.
Eiköhän ne lapset siitä vähiten kärsi ja ovat taatusti tyytyväisiä siihen "takapihaankin" kunhan on kavereita. Ei mun lapsetkaan ole tänä kesänä muuta kuin olleet kavereiden kanssa, uineet joka päivä, nukkuneet pitkään ja valvoneet myöhään. Muutaman kerran ovat käyneet sukulaisen kanssa kalassa, perheen kanssa pari kesätapahtumaa.
Aikuiset niitä matkoja ja ohjelmaa kaipaa.
Onhan tuossa ainakin toinen vanhempi kuljettanut lapsia uimaan, sopinut sukulaisten kanssa, että lapset pääsevät sinne lomalla ja etsinyt kesätapahtumat, jonne lapset on viety.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu. Meidän äijä odottaa ihan rennosti, että mitähän kivaa menemistä emäntä taas keksii ja kokkailee. Niin helvetin kauheat riidat on aiheen ympärillä käyty. Ei ole juurikaan väärin sanottu, että SUOMIMIES ON VÄTYS PAHIMMASTA PÄÄSTÄ.
Häh, LOMAPASSIIVISUUTTA, minun mies on passiivinen 24/7, 1.1. - 31.12. välisen ajan !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin tänä päivänä passiivisuutta arvokkaampana taitona ja kykynä kuin aktiivisuutta. Todella moni on nykyään varsin aktiivinen arjessaan ja helposti suorittaakin arkea eteenpäin.
Lapsille tosi kiva, kun ikinä ei pääse takapihaa kauemmaksi lomalla.
Lasten kanssa menee yleensä niin, että lennät toiselle puolelle maailmaa ja lasten mielestä hauskinta siellä on joku keinu, joka löytyisi kotonakin läheisestä leikkipuistosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mä suostuisi tuollaiseen, enkä vaan antaisi tuollaisen tapahtua. Jos mieheni "monkuisi" reissuun, kysyisin millon olisi aikaa katsella vaihtoehtoja yhdessä. Sitten jaettaisiin tehtävät, toinen esimerkiksi etsii molemmille kelpaavan majoituksen ja toinen katsoo ja suunnittelee tekemistä. Ruokapaikkoja voi vaikka molemmat ehdottaa vuorotellen. Näin menee muutkin yhteiset asiat, kuten lasten hoito. Vastuuta molemmille.
Voi olla, että yllättyisit: mies näyttäisi, että matkatoimistoilta saa jonkun toisen valmiiksimiettimän paketin. Ei selvittelyä, ei varaamista, ei vaivaa, kaikki on valmiina, riittää, että maksa
No ei saa mitään sellaista valmista pakettia, että matkan sisäiset reissut ja syömiset on mietitty ja vara
Noilla se vasta on minuuttiaikataulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin tänä päivänä passiivisuutta arvokkaampana taitona ja kykynä kuin aktiivisuutta. Todella moni on nykyään varsin aktiivinen arjessaan ja helposti suorittaakin arkea eteenpäin.
Lapsille tosi kiva, kun ikinä ei pääse takapihaa kauemmaksi lomalla.
Lasten kanssa menee yleensä niin, että lennät toiselle puolelle maailmaa ja lasten mielestä hauskinta siellä on joku keinu, joka löytyisi kotonakin läheisestä leikkipuistosta.
Ei ole kymmenvuotiaiden tai sitä vanhempien mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia pitää lomalla suorittaa. Miksei vain tehdä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Ei tuossa ole mitään järkeä.
Miten tuo liittyy millään tavalla aloitukseen tai ap:hen?
Miehessähän se vika on kun heittäytyy perässä vedettäväksi kivireeksi joka alkaa leviämään ja sinkoilemaan heti kun sen jättää vähäksikin aikaa vetämättä.
Ap tosin ei ole vielä ymmärtänyt sitä että siitä kivireestä pääsee heti kun lakkaa vetämästä. On toki myös vaihtoehto jatkaa vetämistä, mutta eipä se valittamalla sen kummemmaksi muutu.
Muuten hyvä kivireki, mutta kun ei jaksais vetää...
Ohis.. Liittyyhän se jos vaimo stressaa retkistä ja aikatauluista mutta mies vaikuttaa siltä, että ei halua tuollaisia asioita. Haluaa vain olla ilman aikatauluja ja suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole meillä tuollaista. Ollaan molemmat aika ex-tempore matkailijoita eikä hirveesti suunnitella matkoja.Otetaan äkkilähtö tai hypätään autoon. Ei varailla majoituksia juurikaan ennakkoon.Kumpikin osaa sanoa, milloin haluaa syödä ja etsitään sit sopiva ruokapaikka yhdessä tai käydään kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin tänä päivänä passiivisuutta arvokkaampana taitona ja kykynä kuin aktiivisuutta. Todella moni on nykyään varsin aktiivinen arjessaan ja helposti suorittaakin arkea eteenpäin.
Lapsille tosi kiva, kun ikinä ei pääse takapihaa kauemmaksi lomalla.
Lasten kanssa menee yleensä niin, että lennät toiselle puolelle maailmaa ja lasten mielestä hauskinta siellä on joku keinu, joka löytyisi kotonakin läheisestä leikkipuistosta.
Kyllä. Vähän ohi aiheen, mutta aikuisten tulisi ottaa mallia lapsista. Pienet ja yksinkertaiset asiat ovat joskus parhaimpia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on innostunut tekemään ehdotuksia sekä tekemisen että syömisen suhteen. Heräämme suht aikaisin aamupalalle ja usein ollaan jo klo 10.00 menossa jonnekin.
Juu, tutulta kuulostaa, minä optimoin lennot, varaan kivan, edullisen hotellin, jossa jotain lisäarvoa, otan selvää julkisista jne.
Mies tulee kiltisti mukana ja kantaa sentään ne matkalaukut.
Ratkaisuna opastetut ryhmämatkat, näin toimittiin Alpeilla, Venetsiassa ja Usassa. Joku muu on hoitanut KAIKEN, nähtiin paljon ja molemmat sai rentoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me lähdetään myös aina reissuihin sen enempiä suunnittelematta. Matkakohteetkin valikoituu vähän miten sattuu ja katsellaan paikan päällä mitä tehdään. Ei tiukkoja aikatauluja eikä pakollisia nähtävyyksiä vaan fiiliksen mukaan.
Ei ole samanlaista, ja se on ihanaa.
Meillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet matkakohteiden kanssa, tykätään molemmat riittävän tasokkaista hotelleista ja tekemiseen kuuluu muutamat turistihotspotit, Amerikassa myös urheilutapahtumat, kohteesta riippuen musikaalit/museot jne. sekä aivan ihanaa päästä syömään johonkin vähän nimekkäämpään paikkaan ihan mielenkiinnosta ja kokemuksesta. Enemmän ehkä kommunikoidaan suunnitellessa ensin että mikä ajankohta sopii töiden puolesta ja mihin päin maailmaa silloin kannattaisi säiden/urheilun/mielenkiinnon/odotusten mukaan lähteä ja mitä kivaa siellä voisi tehdä, eli mitä juuri siltä matkalta odottaisi (välillä ihan rentoutuminen ilman monia äksöneitä on myös ollut kriteerinä). Pyöritellään paikkoja kohteeksi ja sen jälkeen mies alkaa skannaamaan paikkoja, lentoja, hotelleja ja selvittää hinnat ja sitten tehdään yhdessä päätös varaamisesta. Mies suunnittelee enemmän, minä vasta viime tipassa. Itse panostan enemmän ruokapaikkojen valintaan etukäteen, että löytyy muutamia vaihtoehtoja jos tarve. Yhdessä tehdään myös suunnitelmaa kestosta ja siitä mitä halutaan reissulla nähdä eli paljonko päiviä pitäisi varata ja siten tietynlainen runko jo olemassa reissulle.
Voisin hyvin lähteä miehen järjeestämälle yllätysreissulle, uskon että nappiin menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan mies omasta tahdostaan ole naisen kanssa lomamatkalla. Ikuista säätämistä ja jatkuvaa patsaiden tai museoiden tuijottamista. Anna kerrankin miehen mennä omalle lomalle tai omien kavereiden kanssa, sillä lomalla voi olla todella virkistävä vaikutus.
Minun mieheni ainakin hyvin mielellään lähtee kahdenkeskiselle reissuille, sillä silloin on tiedossa tavallistakin viittä kertaa viikossa runsaammin kiihkeää seksiä, rentoa yhdessäoloa ja kivaa tekemistä. Juuri tulimme ihanalta neljän päivän reissulta takaisin lapsiperhearkeen. Reissussa päätimme yhdessä, mihin menemme syömään tai kahville, milloin mennään iltapäiväseksille hotelliin ja milloin minigolfiin tai kauppoihin. Museoissa emme kahdestaan juuri kiertele, sillä miestäni ei se niin kiinnosta, mutta yhdessä perheellä reissatessa hän taipuu enemmistön tahtoon eli tuntikausien museokierroksiin. Kaikkea ei voi aina joka kerta kukaan saada! T. Lähes 20 vuotta miehensä kanssa yhdessä ollut yhä onnellinen vaimo
Kyllä. Kerran mentiin lomalle miehen perheen kera (onneksi vain kotimaassa) ja leukani oli loksahtaa lattiaan kun koko lössi oli pelkkää passiivia. Olin itse synnyttänyt 3kk aiemmin ja innoissani menossa eri juttuihin: aktiviteetteihin, kulttuuritarjontaan ja syömään. Oli oikea bonus kun kiskottavia oli yhden sijasta 5 (plus vauva). Sain miehen kiskottua pariin juttuun joista hän lopulta olikin ihan innoissaan, miehen siskon myös yhteen juttuun. Appi ja anoppi vain möllöttivät mökillä ja kävivät jopa kävelemässä. Anoppi on sentään hyvä vauvanhoitaja niin sen verran oli iloa reissuun lähdöstä.
Onneksi omasta lapsesta on kasvamassa aktiivinen innostuja, haaveilen jo miten voidaan yhdessä fiilistellä ja suunnitella. Silloin mies voikin vain olla möllöttää keskenään taustalla ja todeta miten asiat hoituu "omalla painollaan".
Temperamenteissa on varmaan sen verran eroa. Kun miehen vanhemmat hoitivat viimeksi lastamme osasi hänkin jo todeta että oli tylsää, vain 2h yhdessäolon aikana. Eivät osaa tehdä muuta kuin laittaa telkun päälle tai käydä kävelemässä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on puolestaan sitä tyyppiä, joka on kova suunnittelemaan, järjestämään ja toteuttamaan, mitä tulee yhteisiin lomajärjestelyihin. Epäilenkin kyseessä olevan enemmän persoonaan kuin sukupuoleen linkittyvä juttu.
Näin mäkin epäilen. Ja ihmettelen joidenkin tarvetta sille, että kumppani olisi samanlainen persoona kuin itse. Meillä kaikenlaisen aktiviteetin järjestäminen kuuluu selkeästi mun vahvuuksiin ja teen sen mielelläni. En missään nimessä odota että mies tekisi tasapuolisesti yhtä paljon kun se ei häneltä luonnostaan tule. Mulle riittää että hän osaa sanoa mielipiteensä mun ehdotuksista ja selvästi nauttii meidän reissuista.
Sitten taas on monia muita asioita jotka ovat hänen vahvuuksiaan, ja hän hoitaa ne ilman mun panosta. Monipuolisempaa elämä on sellaisen kanssa, jolla on eri vahvuusalueet. Päästään molemmat nauttimaan asioista missä itse ei ole niin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein ei jaksa edes yrittää sumplia asioita, kun naisille ei kelpaa mikään ja motkotetaan, kun on väärät aterimet pöydässä tms. älytöntä.
Jännästi miesten reissuissa kaikki sujuu mukavasti.
No mitä oon sivusta katsonut miesten reissujen järjestelyä niin ei se kattellaan-asenne ihan ongelmatonta ole sekään. Edellisten miesten polttareiden jo alettua minä ystävällisesti vähän autoin heitä hakemalla rekvisiittaa kaupasta ja viemällä heille kuppilaan, kukaan heistä kun ei ollut mitenkään vaivautunut miettimään etukäteen että miten ne kaikki hassunhauskat suunnitelmat toteutetaan ja sitten iski se hätä että pitäähän sitä nyt jotain muutakin polttareissa tehdä kuin juoda kaljaa.
Miksi menit päsmäämään? Olisit vaan antanut miesten oppia kantapään kautta. Seuraavat polttarit olis ehkä sitten sujuneet jo paremmin. Miten ne ressukat edes töissä pärjää tai löytää puhtaita vaatteita päälleen? Itse mahdollistatte tuon lapastelun.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyny ehdottelemaan, kun mikään ei kuitenkaan kelpaa
Haluaa välttää riitoja, kun nainen ei kuitenkaan halua samoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa kyllä matkustaa mutta ei tee mitään asian eteen. Minun on järjestettävä ihan kaikki. Hän jaksaa kyllä säännöllisesti valittaa, ettei koskaan tehdä mitään kahdestaan, että kyllä pitäisi parisuhdettakin hoitaa. Mutta olettaa että minä teen kaiken sen eteen. Tikkuakaan ei pistä ristiin itse. Enää en ole aikoihin edes yrittänyt järjestää mitään.
Perheenä kun matkustetaan niin silloin toki joudun myös yksin kaiken tekemään. Hänen pantatessa (ihan tarpeettomasti) sitä sopiiko tietty ajankohta hänelle. Sitten viime tipassa pitää yrittää löytää vielä joku siedettävä majoitus. Jokusen kerran olen jättänyt miehen matkasta pois kun en ole saanut hänestä irti sitä käykö ajankohta vai ei. Sitten kun selviää, että lähden lasten kanssa keskenään niin on naama väärinpäin, kun kyllähän hän olisi lähtenyt. Mutta tuossakin vaiheessa on vielä ruvennut latelemaan omia ehtojaan, että perjantaina voi lähteä ja
Miksi peset aikuisen miehen pyykit? Taidat olla hieman yksinkertainen. Teet ja valitat. Haluatko marttyyrikruunun? Jätä tekemättä. Ja miksi olet edes tyytynyt noin tyhmään mieheen ja vielä tehnyt lapsia sen kanssa. Voi lapsiparat...
Meillä taas on päinvastoin, mies matkustaa paljon työn takia ja kokee siksi olevansa niin kova matkustusasiantuntija, etten oikein saa suunvuoroa missään asiassa. Kohde valitaan yhdessä mutta sitten hän ottaa ohjat käsiinsä ja hermostuu jos yritän siihen jotain sanoa tai vaikuttaa asioiden kulkuun. Tämäkin voi olla tosi ärsyttävää.