Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon teidän elämässä on tapahtunut viimeisen 5v aikana?
04.08.2024 |
Onko elämäsi muuttunut viimeisen 5v aikana? Tai onko tullut paljonkin uusia kokemuksia? Mietin tässä omaa elämääni. Se on jumittanut viimeiset viisi vuotta samassa. Ei mitään muutosta, eikä mitään ns. elämää. Vain kotona istumista ja nukkumaan pääsemisen odottamista. Ei ulkomaanreissuja, ei treffejä, ei illanviettoja, ei edistymistä tai muutoksia työelämässä, ei uusia verhoja tai mattoja tai muutakaan sisustusta. Kaikki on kuten viisi vuotta sitten. Välillä en tajua, että vuosia on kulunut.
Kommentit (100)
Aika paljon oikeastaan kun mietin. Olin syrjäytynyt nuori ja asuin vielä kotona tuonne 28 v saakka. Sitten muutin omaan kämppään, aloin ekaa kertaa parisuhteeseen, sain työpaikan. Eli on tapahtunut asioita. Olen myös aloittanut uuden ihanan harrastuksen, virkkaamisen, josta en koskaan aio luopua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikajärjestyksessä:
-Appiukko kuoli
-Ostin ensiasunnon
-Aloitin uuden harrastuksen
-Vaihdoin työpaikkaa
-Muutettiin miehen kanssa yhteen
-Hommattiin kissa
-Aloitin taas uuden harrastuksen
-Siirryin osaksi viikkoa toiseen työpaikkaan ja käytännössä vaihdoin taas kerran täysin urani suuntaa
Miksi olit aviomiehesi kanssa asumiserossa?
No musta tuntuu että viidessä vuodessa tapahtuu ihan kauheasti. Lapset kasvaa, työt muuttuu, paljon hauskoja erilaisia matkoja. Onneksi koti pysyy niin voi sielä rauhoittumaan. Sitäkin on kyllä laitettu uusiksi ja sisustettu.
Ala matkustella, vaihda työtä, sisuta koti uusiksi, muuta maalle?
Ero, vanhemman kuolema, koiran kuolema ja uuden hankinta, uusi harrastus josta tuli niin rakas että haaveilen siitä nyt uutta ammattia, työpaikka ja tehtävänimike on pysynyt samana mutta koko työtiimi ja esihenkilöt ovat vaihtuneet montakin kertaa joten todella moni asia on muuttunut sielläkin.
On ollut odella isojen muutosten vuodet.
Paljon on kyllä tapahtunut vähän reilun 5 vuoden aikana, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt toivon, että seuraavat 5 vuotta olisi tasaisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vaihtanut työpaikkaa, toipunut haittaavasta ahdistuneisuudesta, korjannut identiteettiä pikkulasten äidistä kohti teinien äitiä, haudannut isoisän, laihtunut reilut 50 kg. Ne nyt ainakin. Oppinut huolehtimaan itsestä ihan uudella tavalla.
pari uutta ammattia, lapset muuttaneet kotoa, heillä partnereita ja työpaikkoja vaihtunut, oma muutto, ero, uusi kumppani, talousasiat muuttuneet, omaisen kuolema, lemmikkejen kuolemat, omat uudet työt, työsopimuksiin ja ammattinimikkeisiin muutoksia, pari leikkausta, uusia ystäviä, täydennyskoulutuksia, muutama ulkomaanmatka. varmaan jotain unohtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista että kukaan ei mainitse mitään miehestä muuta kuin "ero" sanalla. Lapset mainitaan...
Järjettömän paljon. Olin jossain ihme uskossa, että elämä rauhoittuu joskus 30 ikävuoden jälkeen, mutta tuntuu että siitä kolmevitosesta vasta alkoikin tapahtumaan 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisesti on tapahtunut muutosta parempaan. Osaksi. Ja pieniä muita juttuja. Oivalluksia. Ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetin kämppäni kun vuokrasopimus lopettiin, oli pakko muuttaa vanhempien luo säästämään kun ei raha muuten riitä vaikka olen keskituloinen. Yksinasuvana ei kuitenkaan riitä rahat hyvään asuntoon kun täällä päin autokin pakollinen.
Tuon vuokrakämpän menetys tosin ei haittaa, alue alkoi olla niin kansainvälinen, koko ajan melongelmia ja autoja pysäköity autopaikalleni, tätä ei tapahtunut kun siellä asui vielä vain suomalaisia.
Toivoin muutosta elämääni ulkopuolelta, sain syövän, josta toivuin. Ero pitkästä liitosta 74 vuotiaana. Parasta aikaa elän itsellisenä naisena, itseäni kunnioittaen ja rakastaen jälleen. Taloudellinen tilanne heikompi, mutta onni kotonani suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeinen viisi vuotta on ollut itselläni hurja muutoksien suhteen.
Ensin meni työpaikka jossa olin 24 vuotta, sitten kuoli iäkäs koirani (lähes 17 v), uusi työpaikka, mies jätti yhteisen 28 vuoden jälkeen, elämääni yllättäen tupsahti ihana mies ja lapseni kasvoi aikuisen ikään.
Asunto on vielä "vanha", mutta pian on aika luopua siitäkin.
Vanha minä kuoli ja synnyin uudestaan.
Järjestyksessä;
-isäni kuoli
-vanhin lapseni kuoli
-ero
-muutto omilleen
Isäni kuoli marraskuussa -22. Lapseni toukokuussa -23. Eropäätös kesällä -23. Omille muutto tänä keväänä.
Vierailija kirjoitti:
Järjestyksessä;
-isäni kuoli
-vanhin lapseni kuoli
-ero
-muutto omilleen
Isäni kuoli marraskuussa -22. Lapseni toukokuussa -23. Eropäätös kesällä -23. Omille muutto tänä keväänä.
Lisään vielä,
Hengellinen herääminen lapseni kuoleman yhteydessä.
Nyt on sielunrauha.
Paremminkin voisi mennä.Viimeiseen viiteen vuoteen on vastoinkäymisiä ollut riittävästi. 35 vuoden palveluksen jälkeen työsuhde päättyi,Sitten Coronakausi,työttymyysjakso,puolivuotta taas työelämässä,taas työttömänä,sydäninfarkti(josta onneksi selvisi pallolaajennuksella,taas työelämään ja uhkakuva päällä taas työttömyydestä.......että sillälailla.
Viimeisen viiden vuoden aikana olen vaihtanut kolme kertaa työpaikkaa, olen mtkustellut Suomessa ja ulkomailla perheen ja ystävien kanssa, on ollut illanistujaisia, juhlia, olen käynyt festareilla, katsomassa elokuviä, näytelmiä, balettia, olen saanut kaksi uutta harrastusta, joista toinen tosin jäi, meille on tullut koira, hankittiin mökki.
Keski-ikäisellä perheellisellä näin. Oletko ap eronnut vai miksi olet yksin?
Ensimmäinen iloinen viesti. Minkä ikäinen olet?