Kuinka paljon teidän elämässä on tapahtunut viimeisen 5v aikana?

Tosi paljon. Covid keikautti  kaiken päälaelleen omassa elämässäni, yksi muutos johti toiseen ja kolmanteen jne. ja nyt teen etätöitä ulkomailta käsin. Olen käynyt Suomessa viimeksi vuonna 2021.

On muuttunut.

Työ on muuttunut, en tee enää yövuoroja. 

Ulkomaanmatkoja tehdään vähemmän, noin kerran vuodessa. 

Rakennettiin ikioma ympärivuotinen mökki.

Perheeseen on tullut kaksi koiraa.

Lapsi on muuttanut omilleen.

Ostan tuotteita vain ihan todelliseen tarpeeseen, joten kaikenlainen ostelu on vähentynyt ainakin 90%.

Eipä juuri ole muuttunut. Nuorena, vuosina 1989-1994 viidessä vuodessa ehti tapahtua paljon. Ehti muuttaa kotoa, käydä armeijan, opiskella, mennä töihin ja päätyä avoliittoon.

Vuosien 2019-2024 välillä ei kummoisia ole tapahtunut. Sama työpaikka, sama vaimo, harrastukset ja kaverit. Koronasta huolimatta on tullut matkustelua paljon. Asunto- ja sijoituslainat loppuivat, joten rahaa tulee enemmän kuin sitä ehtii kuluttamaan, muttei sekään mitään ole muuttanut elämässä.

Olen valmistunut yliopistosta, tehnyt kolme roadtrippiä, kaksi ulkomaanmatkaa ja aloittanut puutyöt. Silti tuntuu etten ole saanut mitään aikaan, mielenkiintoista. Hyvä kysymys aloittajalta

Aika paljon. Ostettiin uusi koti, kolmas lapsi syntyi, olin vanhempainvapailla, joilta palattuani vaihdoin työpaikkaa. Mutta olen nyt sen ikäinen ja siinä elämäntilanteessa, että on tapahtunut paljon. Seuraavan viiden vuoden aikana ei sitten varmaan (ja toivottavasti) tapahdukaan mitään mullistavaa, koska lapsiluku on täynnä ja pitkäaikainen koti hankittu jne. Katson kun lapset kasvaa ja toivottavasti kartutan varallisuutta, kun jatkuvat katkot työelämästä on hisyoriaa.

On muuttunut paljon. Ensin vuonna 2020 työpaikan vaihto toimistolta etätöihin, mikä on sopinut minulle todella hyvin. Sitten heti koronasulkujen jälkeen, kun matkustus taas oli mahdollista, tuli tilaisuus lähteä myös ulkomaille etätöihin. En ole muuttanut kokonaan, ainakaan vielä, mutta alkuvuodesta 2022 alkaen olen viettänyt ikävät loska- ja talvikuukaudet erilaisissa lämpimissä maissa palmun juurella. 

5 vuotta sitten olin vakituisessa työssä, nyt työtön eikä näytä uutta työtä saavan millään.

kaksi ammattitutkintoa.

Pääsin vuosien (psykiatrian) sairaalakierteestä eroon ja psyykkisesti parempaan kuntoon. Mies valmistui ja muutti toiselta paikkakunnalta takaisin kotiin. Mentiin kihloihin, naimisiin. Ostettiin asunto. Syöpä uusi pahempilaatuisena, kävin läpi leikkauksen sädehoidon sytostaatit. Yrittänyt hyväksyä sen että syöpä on parantumaton, "valmistautua kuolemaan" ja hyväksyä esimerkiksi lapsettomuuden yms. Oon alle 30v.. Eli joo aikamoista myllerrystä kaikinpuolin mahtunut viiteen vuoteen..

Opiskelin uuden ammatin ja vaihdoin työtä

rakennettiin talo ja muutettiin kahdesti; rakennusajaksi vuokralle ja sitten uuteen taloon

Äitini kuoli syöpään

Kummityttöni kuoli tapaturmaisesti

Lapseni sairastui krooniseen sairauteen eli tuli kuvioihin paljon sairaalakäyntejä ja lääkitykset

Sairastuin masennukseen ja toivuin 

Liikaa on tapahtunut. Olen menettänyt äitini. Olen sairastellut. Olen saanut yt-neuvotteluissa potkut ja löytänyt lähes saman tien uuden työn. Olen siirtynyt lähes 100% etätyöhön, mikä on hyvä asia. Rauhallisempaa tänne kiitos seuraavien vuosien aikana.

5v sisään olen täyttänyt 18, muuttanut omaan kotiin, hankkinut pari kissaa, työpaikat vaihdellut ja opiskelun aloittanut. Olen eronnut ja alkanut seurustelemaan. Ensimmäiset vuodet nuorena aikuisena tuo mukanaan paljon :)

Liian paljon.  Useita läheisiä siirtynyt manan majoille.

Omakotitalon osto, uusi perheenjäsen kissamme, rakkaan anopin kuolema, yrityksen perustaminen, lapsen saaminen.. Ompas tässä ollut paljon kaikkea nyt kun oikein listasi. 

Erosin yli 10v parisuhteesta. Opettelin ekaa kertaa elämässäni olemaan ihan yksin. Koin vuoristorata suhteen eroilla ja takaisin yhteen paluulla. Jouduin lähes vuodeksi sairaslomalle. Sain diagnoosin ahdistuneisuushäiriöstä ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Palasin pikkuhiljaa takaisin vanhan harrastuksen pariin, sain pääosan teatterilta, tein esiintymiskeikkaa, palasin pikkuhiljaa normaali työni pariin. Aloin maalaamaan ja myin pari taulua. Aloin tehdä tiktokkeja, sain yli 12k seuraajia. Aloin kevyt yrittäjäksi ja tein tarot tulkintoja. Löysin itseni, aloitin terapian. Tapasin nykyisen mieheni, muutettiin yhteen. On täs ollu kyllä kaikenlaista.. nää tuli ekana mieleen. 

- Ero

- Muutto

- Vanhemman kuolema

- Potkut

- Muutto

- Uusi työ

- Potkut 

Muun muassa. Ihanaa on ollut.

Paljon! Olen kirjoittanut kirjoja, jäänyt eläkkeelle, sairastunut parantumattomaan syöpään ja saanut elämäni työtarjouksen.

Siitä on nyt himpun yli viisi vuotta kun oli ne kovimmat hoidot. Sen jälkeen olen yrittänyt toipua niistä ja sairaudesta. Jäljethän siitä jäi kroppaan kuitenkin, kokopäivä työhön ei enää pysty, mutta sentään on osa-aikaisia hommia löytynyt. Mutta on se sentään jonkunlainen muutos kun lähtökohta oli vuodepotilas.

Monenlaisia muutoksia. Olen mm. pitänyt kahta asuntoa samaan aikaan, nyt luovuin toisesta. En saa jotenkin irti elämästä enää läheskään samaa kuin aikaisemmin. Minulla on epävakaa persoonallisuus enkä saa oikein ikinä rauhaa, ennen pystyin olemaan välinpitämätön, jolloin pakka pysyi paremmin koossa. Nyt olen koko ajan melko rauhaton ja tuskainen henkisesti. Huolettomuus ja rentous on hävinnyt, niitä kaipaisin takaisin. Minulla on myös hypomaniajaksoja, silloin on edes hieman parempi olo.

Olen vaihtanut alaa ja eronnut. Lapsia ei tullutkaan vaikka 5 vuotta sitten vielä mietin asiaa. Mutta nuo kaksi merkittävintä muutosta. Tätä edeltävät 5 vuotta puolestaan tuntui ettei elämäni muuttunut juuri mitenkään.