Rakastuuko miehet oikeasti?
Vai onko se vain, "vau kaunis ihana nainen, haluan sänkyyn". Ja sitten kun seuraava tulee vastaan niin sama juttu?
Että perinteen ja tavan vuoksi voidaan olla vakituisessa suhteessa ja itsehillinnän kautta jopa uskollisia.
Mutta rakastutteko todella kuten naiset, että kukaan muu ei kiinnosta pätkääkään. Että olis vaan se yksi ja ainoa.
Ja muut ei kiinnosta vaikka olisi miten kaunis ja hyvävartaloinen? Toki voi katsoa ja ajatella että kaunis ja haluttava mutta rakkaus omaan puolisoon pysyy?
Onko tällaista vai onko se vain naisten haavekuvaa?
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi suurin osa miesartistien tekemistä rakkauslauluista jäänyt tekemättä, jos ei sellaista toimintoa olisi miehillä.
No tämä. Aika pitkältihän se on mies joka on se surkea ihastuva ja rakastuva sukupuoli, nainen taas liitää kepeästi suhteesta suhteeseen.
Rakkauslaulujen sanoittajat, sekä mies- että naisartisteille, ovat lähes kaikki miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi suurin osa miesartistien tekemistä rakkauslauluista jäänyt tekemättä, jos ei sellaista toimintoa olisi miehillä.
No tämä. Aika pitkältihän se on mies joka on se surkea ihastuva ja rakastuva sukupuoli, nainen taas liitää kepeästi suhteesta suhteeseen.
Rakkauslaulujen sanoittajat, sekä mies- että naisartisteille, ovat lähes kaikki miehiä.
Rakkauslaulut myy, on työtä kirjoitella biisejä. Ei tästä nyt voi päätellä mitään aidosta rakkaudesta tahi rakastamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ensin ihastuu ja sitten riippuu jo vastapuolestakin, rakastuuko? Jos kumppani muuttuu liikaa voi rakkaus loppuakin.
Muuttuu liikaa? Lihoo? Sairastuu?
Millon olet viimeksi tehnyt jotain kivaa miehellesi ilman odotuksia vastapalveluksesta? Jos alat laskemaan aloitteiden määrää, oli sitten kyseessä seksi, ravintolassa käyminen, niskahieronta tai mikä asia vaan niin onko ukko yleensä ollut se aloitteellinen osapuoli vai sinä?
Aloitteeksi ei muuten lasketa sitä että saapuu vain paikalle ja näyttää nätiltä.
Pyhä yksinkertaisuus... En ikinä odota vastapalveluksia mieheltäni, eikä mieskään minulta. Rakkaus ei ole mikään nollasummapeli, jossa lasketaan kumpi hyötyy enemmän. Sinä et ymmärrä mitään rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ensin ihastuu ja sitten riippuu jo vastapuolestakin, rakastuuko? Jos kumppani muuttuu liikaa voi rakkaus loppuakin.
Muuttuu liikaa? Lihoo? Sairastuu?
Millon olet viimeksi tehnyt jotain kivaa miehellesi ilman odotuksia vastapalveluksesta? Jos alat laskemaan aloitteiden määrää, oli sitten kyseessä seksi, ravintolassa käyminen, niskahieronta tai mikä asia vaan niin onko ukko yleensä ollut se aloitteellinen osapuoli vai sinä?
Aloitteeksi ei muuten lasketa sitä että saapuu vain paikalle ja näyttää nätiltä.
Pyhä yksinkertaisuus... En ikinä odota vastapalveluksia mieheltäni, eikä mieskään minulta. Rakkaus ei ole mikään nollasummapeli, jossa lasketaan kumpi hyötyy enemmän. Sinä et ymmärrä mitään rakkaudesta.
Olen siis se, jolle kysymyksesi alunperin esitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet lähettävät toisia miehiä valtaapitävien miesten aloittamiin sotiin.
Sama kysymys. Entä sitten? Mitä merkitystä sillä on sotilaan kannalta, oliko sodasta päättäneellä pimppi vai pippeli?
Me naiset emme harrasta ryhmäajattelua, kuten te naiset. Ei ole olemassa mitään mieskollektiivia jossa kuningas ja rivisotilas ovat samaa joukkoa, eikä kuoleminen sodassa haittaa kun se kuningaskin on mies.
Sotilaan kannalta ei ole mitään väliä sillä onko sodasta päättävä nainen vai mies. Siksi myös ryhmäajaattelun korostaminen on olkiukko, koska sotilas on se, joka tottelee aina.
"Miehet lähettävät toisia miehiä valtaapitävien miesten aloittamiin sotiin" puolestaan viittaa siihen, että ei sotimaan lähdetä siksi, että rivisotilas haluaa puolustaa naistaan, vaan siksi, että on käsky käynyt ja miehet aloittavat sodat.
Capisce?
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudessa vain satuttaa itsensä. Nuorena sain usein näpeilleni ja nyt vain järkiliittoja. Ei tarkoita etenkö viihtyisi naisen seurassa ja haluaisi tehdä asioita yhdessä mutta sydän on lukittuna kaapissa.
M37
Surullista, mutta tuolla tavoin teet hallaa vain itsellesi. Ainoa tapa voittaa rakkaudessa, on heittäytyä. Toivottavasti et joudu vanhempana katumaan ratkaisuasi ja elämättä jäänyttä elämää.
Kaikkea hyvää sinulle - ja rohkeutta!
Vierailija kirjoitti:
Aika usein tilanne on sellainen, että tavalliselle ihan hyvälle miehelle nainen ei ole saatavilla ennen kuin naisilla iskee perhekuume.
Sitten otetaan mitä saadaan.
Samanaikaisesti naiset eivät ole vaivautuneet kehittämään itseään mielenkiintoisemmiksi. He kun saavat miehiä olemalla nuoria naisia. Kärjistetysti miehet miettivät mitä naiset haluavat, naiset mitä he haluavat miehiltä. Poikkeuksena tähän on muutamat kärkitason miehet, joita miellytetään. Mutta samaa ei tehdä tavismiehen eteen.
Kun nainen sitten menettää nuoruutensa, eli hyvästi pyöreä perse ja terhakat tissit ja tervetuloa +10-20kg, niin mies ei jaksa panostaa täysillä 24/7 naiseen joka olettaa, että hänen unelmansa on heidän unelma, ja se mitä nainen haluaa on aina oikein. Naisessa ei alun perinkään ollut muuta mielenkiintoista kuin nuoruuden tuoma seksikkyys, ja siitäkin puolet ehti kadota ennen kuin tavismies alkoi kiinnostamaan.
Tämä kirjoitus on malliesimerkki miehestä, joka kuvittelee peudoälyllä perustelevansa syväänjuurtunutta naisvihaansa. Hänelle nainen on objekti, ei subjekti. Sääli, kuinka vähän ymmärrystä ihmisestä/itsestään joillakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ihmisillä täällä kyyninen kuva rakkaudesta. Mitenköhän suhtaudutte ystävyyteen, onko sekin vain paremman perässä juoksemista? Mitä ajattelette ihmisistä jotka pitävät puolisoaan viehättävänä vanhoinakin?
Ystävyys on harvoin ikuista. Usein ihmiset kasvavat erilleen ja muuttavat kauas toisistaan, lopulta vähäinenkin yhteydenpitokin jää. Jos ystävyys on "ikuista", pidetään sekin hengissä usein tavan vuoksi, samalla ihmetellään kun toinen muuttuu. Ystävät vaihtuu kun kuviot muuttuu ja ihminen itse muuttuu jne. Ja se on ihan ok. Elämän tarkoitus onkin kehittyä ja muuttua.
Tuohon viehättävyysasiaan en osaa ottaa sen kummemmin kantaa, kuin että onhan se mukavaa, jos jotkut ikääntyessään vielä toisistaan kauniisti ajattelevat.
Oletan, että olet mies. Eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet lähettävät toisia miehiä valtaapitävien miesten aloittamiin sotiin.
Sama kysymys. Entä sitten? Mitä merkitystä sillä on sotilaan kannalta, oliko sodasta päättäneellä pimppi vai pippeli?
Me naiset emme harrasta ryhmäajattelua, kuten te naiset. Ei ole olemassa mitään mieskollektiivia jossa kuningas ja rivisotilas ovat samaa joukkoa, eikä kuoleminen sodassa haittaa kun se kuningaskin on mies.
Sotilaan kannalta ei ole mitään väliä sillä onko sodasta päättävä nainen vai mies. Siksi myös ryhmäajaattelun korostaminen on olkiukko, koska sotilas on se, joka tottelee aina.
"Miehet lähettävät toisia miehiä valtaapitävien miesten aloittamiin sotiin" puolestaan viittaa siihen, että ei sotimaan lähdetä siksi, että rivisotilas haluaa puolustaa n
On lähdettävä käskystä sotimaan, jos ei lähde, tulee rangaistus. Ennen muinoin se oli kuolemanrangaistus. Nykyään niskuroinnista taitaa täällä päin maailmaa vain häkki heilahtaa.
Mies rakastuessaan on parhaimmillaan. Koko miehen halu pitää huolta, olla läsnä, ja turvata naisensa ym liittyen tietty myös intohimoon kaikin tavoin, ja kaiken tuon varaan onkin sitten jo ihanaa yhteistä elämää rakentaa.
Mies kukoistaa rakastuessaan, mutta hänessä syntyy kova halu varmistaa että naisensa kukoistaa myös.
On miesten halvenksuntaa tehdä heistä muuta kuin: hyvin syvästi rakastamaan kykeneviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mies rakastuessaan on parhaimmillaan. Koko miehen halu pitää huolta, olla läsnä, ja turvata naisensa ym liittyen tietty myös intohimoon kaikin tavoin, ja kaiken tuon varaan onkin sitten jo ihanaa yhteistä elämää rakentaa.
Mies kukoistaa rakastuessaan, mutta hänessä syntyy kova halu varmistaa että naisensa kukoistaa myös.
On miesten halvenksuntaa tehdä heistä muuta kuin: hyvin syvästi rakastamaan kykeneviä ihmisiä.
En ole kokenut moista.
Miehen hullaantumisen olen kokenut ja samaisen miehen hullaantumista toiseen naiseen katselin vierestä erotessamme. Ettet nyt vain sekoita rakkautta hullaantumiseen?
En sekoita. Usein me vain, me naiset, emme edes salli miehen hyvien puolien nousta esiin. He tarvitsevat kannustusta ja luottamusta ja kiitosta siinä kuin me naisetkin. Itse olen kai sitten erittäin onnekas kun voin vilpittömästi sanoa miehen rakastaneen minua ihan oikeasti.
No tämä. Aika pitkältihän se on mies joka on se surkea ihastuva ja rakastuva sukupuoli, nainen taas liitää kepeästi suhteesta suhteeseen.