Miten jotkut pystyvät olemaan vuosia yksin eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti. 20 vuotta naimisissa ja nyt kolmatta vuotta yksin. Oma tupa ja oma lupa.

Nytkin löhöän sohvalla ja katson Bondia. Nukun aamulla niin pitkään kuin huvittaa. Ei tarvitse ottaa ketään huomioon, ei tule kiistoja, ei pidä selvittää asioita. Tulen ja menen kuin lystää, syön just sitä mitä huvittaa. Ei ikinä enää kompromisseja mihinkään.

Tää on itse asiassa niin ihanaa ja rauhallista, että jatkan näin :D

 

Tämä on minusta aina yhtä mystistä, että ihmiset kokevat etteivät voi tehdä näin parisuhteessa. Meillä ei ole ikinä kumpikaan kritisoinut toista sohvalla makaamisesta, nukkumisesta, omista menoista saati sitten ruoasta mitä haluaa suuhunsa laittaa. Ainoa mitä itse tekisin toisin jos en olisi rakkaan mieheni kanssa suhteessa, on se että antaisin karvojen rehottaa :D

Pistänpä paremmaksi: 30 vuotta parisuhteessa, karvat saa rehottaa villinä ja öisin katson nyyhky- tai murhaleffoja. Scifistä ja lohikäärmeistä en pidä :D

Entä jos ei kelpaa enää kenellekään? Ei ole aina oma valinta, uusi suhde. Olen keski-ikäinen ja tavallinen. Kukaan mies ei lähesty minua missään. Kai se on, että rumia ei huolita. En silti kadu eroa, olen sitten yksin loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei kelpaa enää kenellekään? Ei ole aina oma valinta, uusi suhde. Olen keski-ikäinen ja tavallinen. Kukaan mies ei lähesty minua missään. Kai se on, että rumia ei huolita. En silti kadu eroa, olen sitten yksin loppuelämän.

Niinpä. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin pystyä.

Ystävä totesi, että tulen jäämään yksin. Mitä hän tarkoitti?

Sama täällä. Jos ikinä tulee mieleen että voisihan se olla kivaa jonkun kanssa, aivot sanovat stop. En ala enää kenenkään henkilökunnaksi.

Ei kaikille löydy vain helposti ketään hyvää.  Itse ajattelen näin jälkiviisaasti, että olisi ollut parempi olla vielä useampi vuosi sinkkuna ja skipata muutama kumppani, odottaa suosiolla hyvää ja sietää yksinoloon kyllästymistä.

En vaihtaisi enää parisuhteeseen. Kompromisseja ja tylsää, ummehtunutta elämää. Se kumppani aina jotenkin rajoittaa omaa olemista, sanotaan mitä sanotaan. 15 vuotta mennyt sinkkuna. t. Nainen 49v

Olen ollut  yksin jo hyvin kauan, ja totta on että kun ne ensimmäiset kolmisen vuotta on menneet niin huomaa miten se muuri uuteen parisuhteeseen kasvaa hurjaa vauhtia. Karisee taatusti kaikki vaalenpunaiset piliunelmat jos niitä on ollutkaan ja todellisuus astuu esiin.

 Huomaa miten oma vapaus ja itsenäisyys nousee arvoista korkeimmalle. Niistä ei enää luopuisi ei millään.  Näin kävi minulle ja näin tuntuu käyneen niin monelle kun asiasta juttelee.  Kysymys kääntyykin sitten niin päin että miten joku jaksaa noissa parisuhteissa joissa tuntuu koko ajan olevan vääntöä ja säätöä ja valittamista.

Itse pääsee niin helpolla kun on vain oma itsensä huomioon otettavana. 

Kun on koekillut molempia, vaaka kallistuu rankasti tälle puolelle missä nyt elän.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä totesi, että tulen jäämään yksin. Mitä hän tarkoitti?

Ei ole nätti? Ei "markkina-arvoa?"

Tavallisen näköisen eronneen on turha prinssejä odotella. Se on fakta.

Mietipä sinä sitä jos sulla ei muuta pohdiskeltavaa ole. Säälin sinua miten voi olla yksinkertainen ihminen.

Hyvin pystyy. Toki välillä on tylsää, mutta muuten olen toistaiseksi nauttinut omasta rauhasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Heikolla hetkellä muistelen ex-puolisoni hapanta naamaa ja yksinolo tuntuu taas luksukselta.

Tämä

T. 7 vuotta sinkkuna 

Samoin. Myös vilkuilen pankkitiliäni ja nautin: tämä raha on pelkästään minun. Ei tartte maksella äijän sähkölaskuja ym. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävä totesi, että tulen jäämään yksin. Mitä hän tarkoitti?

Kysy häneltä. Todennäköisesti hän kadehtii sinun vapauttasi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikille löydy vain helposti ketään hyvää.  Itse ajattelen näin jälkiviisaasti, että olisi ollut parempi olla vielä useampi vuosi sinkkuna ja skipata muutama kumppani, odottaa suosiolla hyvää ja sietää yksinoloon kyllästymistä.

Kumppanin hyvyys ei ole ajasta kiinni. Äijät on enimmäkseen laiskoja paskoja.

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen näköisen eronneen on turha prinssejä odotella. Se on fakta.

Eikä kenenkään tartte tyytyä naisia vihaavaan virattomaan inceliinkään. Fakta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut  yksin jo hyvin kauan, ja totta on että kun ne ensimmäiset kolmisen vuotta on menneet niin huomaa miten se muuri uuteen parisuhteeseen kasvaa hurjaa vauhtia. Karisee taatusti kaikki vaalenpunaiset piliunelmat jos niitä on ollutkaan ja todellisuus astuu esiin.

 Huomaa miten oma vapaus ja itsenäisyys nousee arvoista korkeimmalle. Niistä ei enää luopuisi ei millään.  Näin kävi minulle ja näin tuntuu käyneen niin monelle kun asiasta juttelee.  Kysymys kääntyykin sitten niin päin että miten joku jaksaa noissa parisuhteissa joissa tuntuu koko ajan olevan vääntöä ja säätöä ja valittamista.

Itse pääsee niin helpolla kun on vain oma itsensä huomioon otettavana. 

Kun on koekillut molempia, vaaka kallistuu rankasti tälle puolelle missä nyt elän.

Pari vuotta nyt sinkkuna 20 vuoden avoliiton jälkeen ja täytyy sanoa samaa.

Aluksi oli tietynlainen paine löytää äkkiä uusi parisuhde kun exäkin alkoi heti treffailemaan. Sitten aloin miettiä että miksi ihmeessä?

Onneksi minulla on ollut korkea kynnys liittyä mihinkään treffisovelluksiin joten olen onnellisesti välttynyt niiden tuomalta innostus/ahdistus/pettymys ketjulta.

Jos tapaan jonkun parisuhteen arvoisen niin sitten tapaan, mutta sitä ennen viihdyn aivan loistavasti yksin.

Olen ollut sinkku yli 5 vuotta. Nautin vapaudestani ja harmoniasta kotona (ei riitoja, sotkua, kuorsausta). Joskus mietin, että olisikohan jossain mukava mies, mutta sitten av:llä lukee näitä "puoliso ei tee kotitöitä", "puoliso haukkuu ja nolaa" tai "puoliso vaatii että käytän pitsialusvaatteita joista tulee kivuliaita hiertymiä" jne niin totean, että ah kun on ihanaa olla sinkku! 

Miehet haluavat seksiä ja kodinhoitoa (+sairaanhoito kipeänä), that's it. Rakkaudella ei ole siinä mitään tekemistä eikä henkilölläkään, kunhan on sopiva ja tarpeeksi ok ulkonäkö että seisoo. Ei kiitos, kieltäydyn ko. roolista. 

Jäähän leskit myös yksin. Elleivät vaikka kolarissa kuole.                                                                                                   l

Syrjäseudut ovat vanhapoikia nurkat väärällään. Etenevä sukupuuttomme edistää tilannetta. Suomimies katoaa, vain

liituraitasakki säilyy, pahin saaste.                                                                                                                                   HH