Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut pystyvät olemaan vuosia yksin eron jälkeen?
03.08.2024 |
Asumuserossa keskellä avioeroprosessia ja mietin, että miten jotkut pystyvät ja jopa haluavat olla eron jälkeen vuosia sinkkuina. Ensimmäinen kesäloma yksin 30 vuoteen ja kyllä on moneen otteeseen tuntunut pitkältä ja tylsältä. Oikein odotan jo paluuta töihin.
Pitkässä suhteessa opin omat vahvuuteni ja heikkouteni. Jo ennen eroprosessia ja sen aikana olen analysoinut puolisoani ja tiedän nyt, minkälaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä toivoisin tulevalta kumppanilta ja minkälaisia en ainakaan. Vaikka päätös erosta oli helpotus ja omaa aikaa on kerrankin ollut tarpeeksi, niin aika äkkiä huomaan, että kumppani vierellä on kuitenkin se "mun juttuni".
Kommentit (204)
Omalla kohdalla, kun on ollut elämässä vain huonoja suhteita, niin ei enää oikeastaan osaa edes haaveilla hyvästä suhteesta. Ja yksinolo voittaa huonon suhteen 6-0.
Ikää alle 40v, ja pidän tällä hetkellä erittäin epätodennäköisenä sitä, että parisuhteessa enää tulisin olemaan. Yksin ollessa kun ei ole tarvinnut kokea pahaa mieltä, arvottomuutta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa, jos jollekin "mun juttuni" on kumppani vierellä eikä joku tietty ihminen. Kun sehän on koko parisuhteen pointti, että halutaan olla juuri tietyn ihmisen kanssa ja mieluummin vaikka jäädään yksin kuin otetaan joku toinen.
Kaikilla ei ole läheisriippuvaisuutta...
Erosta muutama vuosi eikä ole sellaista miestä tarjolla, jonka kanssa parisuhteeseen haluaisin. En kyllä ole etsinytkään, kun en ketään tarvitse, jos joku osuu kohdalleen niin mahtava juttu, mutta en hengitystä pidättele. Rima on korkealla (eikä se rima ole mikään tulotaso yms. vaan tunnerima).
se on noin vuosi viiva kolme mitä hieman kärsii ja sitten elämä porskuttaa omaa tahtia. Ja joo kylhän sitä välillä otetaan se tyyny lusikkaan ja jutellaan sille mutta noin muuten suht selvinpäin menty tässä vajaat 20v.
Enkä oikein jaksaisi uutta ihmistä muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ei osaa olla yksin edes paria viikkoa. Kannataa viettää aikaa yksin vuosi pari ainakin eron jälkeen. Toki talous voi olla tiukalla, puolison etsintä alkaa heti>
Vierailia kirvoitti:
Olisipa kamalaa olla noin riippuvainen parisuhteesta. Tuollaiset ihmiset ovat minun mielestäni heikkoja ja epäitsenäisiä, tarvitsevat jonkun pönkittämään egoaan koska heissä ei itsessään ole tarpeeksi persoonallisuutta. Onneksi en tunne sinua.
olen yksinkin energinen, mutta hyvässä parisuhteessa todella aikaansaava. onko paha? eri
yksi lähtö ei riittänyt. Ilmeisesti .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistavasti!
Olen ollut eron jälkeen sinkkuja jo 15 vuotta ja nautin tästä todella paljon.
Eron jälkeen tein sen päätöksen, etten lasten takia halua mitään uusperhekuvioita (ja tästä olen saanut lapsilta paljon kiitosta). Nyt lasten muutettua omilleen opiskelemaan, en kyllä edelleenkään haluaisi sellaista parisuhdetta, jossa asutaan sanan katon alla.
Ja parhaiten itsestä oppii silloin, kun on yksin, silloin ei peilaa itseään muiden kautta.
En todellakaan halua erota, eikä meillä sellaisia aikeita olekaan, mutta jos niin kävisi että mies jättäisi minut pitkän avioliiton päätteeksi, niin en varmaan enää edes vilkaisisi miehiin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä ole koskaan tullut valinnan vaikeutta että pitäisi päättää olenko mieluummin yksin vai... niin mitä muuta? Ei mua kukaan ole lähestynyt siinä mielessä ikinä että haluaisi minusta pysyvän kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on yksinkertaisempaa sinkkuna, ainakin lapsettomana. Kyllähän se mutkaton suhde varmasti piristäisi arkea mutta kun suhteet nyt ei koskaan ole täysin mutkattomia. Suhteisiin (kuten lemmikkeihin, lapsiin, omiin vanhempiin jne.) kuuluu aina tietty määrä paskaa. Jotkut ihmiset unohtaa sen paskan heti sillä hetkellä kun eroavat eksästään ja sitten ryntäävät uuteen suhteeseen ihan vain muistaakseeni miksi se edellinen ero tuli.
No tämä juuri. Olin itsekin aluksi ihan pihalla kun erosin ensimmäisestä parisuhteestani. Siinä tuli nuorena ja epätoivoisena seurusteltua uusien miesten kanssa, kunnes osui vastaan niin törppö tyyppi, että en enää uskaltanut yrittää löytää ketään.
Aluksi se suretti ja masensi, mutta sitten kun siihen yksinoloon tottui, aloin huomata siinä aina vain lisää ja lisää hyviäkin puolia. Nyt olen ollut yksin jo 20 vuotta.
En ole koskaan täysin sulkenut pois parisuhdetta, mutta en myöskään aktiivisesti etsi miestä. Jos joskus löytyy sopiva tyyppi, niin kokeillaan sitten. Parasta olisi sellainen hidas tutustuminen vaikka kavereina aluksi, että syntyy se luottamus ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä löysin uuden kumppanin jo keskellä eroprosessia, asumuserovaiheessa. Olin roikkunut lasten ja omakotitalon vuoksi vuosia paskassa suhteessa, jonka 20 ensimmäistä vuotta olivat hyviä. Mietin eroa jo varmaan kolme vuotta, mutta kun puoliso löysi toisen ja muutti pois, niin minulle aukesi latu uuteen elämään.
En tiedä oliko syynä se energisyys, iloisuus, elämänilo ja -halu vai mikä, mutta tuntuu että hetken oli maailma täynnä kumppaniehdokkaita. Onneksi löysin kypsän, sivistyneen ja fiksun ihmisen elämääni sulostuttamaan. Hänessä tuntuu olevan kaikki ne hyvät puolet, jotka eksästä puuttuivat ja kaikki huonot puolet ovat poissa. Olen onnellinen, ettei minun tarvinnut olla yksin kauaa ja seksielämä on vihdoin kunnossa.
Aluksi kirpaisee,mutta ajan kanssa alkaa tulla ajatukset että mitä lisäarvoa uusi parisuhde toisi elämään? Pohdinnan tulos,ei mitään. Rima on niin korkealla,että ei ole kuin rimanalituksia tarjolla. Eikä ole enää edes aikaa millekään parisuhteelle. Tietenkin joskus kaipaa sellaista,että menisi jonkun komean miehen käsipuolessa taidenäyttelyyn tai syömään. Mutta kun rima on noussut liian korkealle,ei sellaistakaan löydy kuin elokuvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teki hyvää 4 vuotta yksin väkivaltaisen suhteen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yksin yli 12 vuotta. On ihanaa. En kaipaa parisuhdetta.
Yksinolo,siis sinkkuus, ei tarkoita yksinäisyyttä tylsyyttä tai seksittömyyttä.
Se ei silti tarkoita lukuisia irtosuhteita. Minulla on ollut seksisuhde jo kuusi vuotta. Sitä ennen oli vuosia seksisuhde toisen miehen kanssa, joka sitten hiipui aikanaan. En silti seurustele, kumpikin on vapaa elämään elämäänsä. Emme kysele toistemme tekemisiä, tapaamme kun siltä tuntuu ja juttelemme myös muuten vain
Samaa mieltä, mutta moni muu ei! Jos on vakihoito niin kuulemma ei ole sinkku 😂
Itse olin 8v sinkkuna ja oli muutamakin vakihoito. Nykyään pitkässä suhteessa.
Jos ei löydä sopivaa niin pakkohan se on. Ja sitten sitä vain sopeutuu siihen.
Mä oikeasti ihmettelen niitä, jotka syöksyvät heti uuteen suhteeseen. Miten he oikeasti edes ehtivät, jos on lapsia? Mulla ainakin oli ihan täysi tekeminen saada arki rullaamaan, ja sitten kun siihen päästiin, on ollut aina vain isompi kynnys edes ajatella jotain uutta ihmistä siihen. Olenhan mä välillä yksinäinen ja toivoisin tukea vaikka ihan vanhemmuuteen, mutta vaikea kuvitella, että jostain löytyisi ihminen, joka helposti sopisi tähän meidän kuvioon.
Nautin toisaalta yksinolosta, mulla on kotona kaikenlaisia projekteja työn alla. Lasten harrastukset ja koulut vie aikaa.
On muuta elämässä. Opiskelut, harrastukset, ystävät ja hauskanpito. Jos tulisi hyvä tyyppi vastaan ja kiinnostusta olisi molemmilla, niin toki olisin avoin. Mutta en etsi/hae kumppania. Oma vapaus on tärkeää. Ei ne entiset parisuhteet oikeastaan ystävyyttä voita. Ystävät pysyvät ja ovat lojaaleja. Yhteiset mielenkiinnon kohteet toisin kuin parisuhteissa.
Minä olin 23 vuotta sinkku ennen parisuhdetta. Kaipaan sitä aikaa nykyään.
Alue: Aihe vapaa
Enemmän ihmetyttää ihmiset, jotka eivät osaa yhtään olla yksin. Mieluummin roikkuvat vaikka paskassa suhteessa, kunhan on joku. Jotenkin jäänyt aikuistuminen kesken näissä tapauksissa.