Miksi lapset eivät nykyään huolehdi vanhemmistaan?
Ei ole tarkoitus kritisoida valintoja suuntaan tai toiseen vaan keskustella.
Olen itse vanhempani omaishoitaja ja minulta kysytään välillä sitä, että miksi olen. Se on automaatio nykyään, että vanhenevat ihmiset menevät palvelutaloon tai laitokseen mikäli eivät pärjää itsekseen, tai ole puolisoa.
Ennenkin piti tehdä töitä ja oli oma perhe. Haluaisin ajatella, että verovarat turvaavat vanhoille ihmisille kunnon palvelut, mutta todellisuus taitaa olla jotain ihan muuta.
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajan palkkio on erittäin huono, suorastaan mitäänsanomaton. Kuinka sitä raskaan työpäivän jälkeen vielä jaksaisi?
Kyllä sitä vaan ihminen ihmeesti jaksaa. Onhan kyse omasta vanhemmasta, joka hoiti sinut lapsena. Eikä tässä saa mielestäni raha vaikuttaa. Viitseliäisyyttä ja asioiden organisointia, niitä tarvitaan.
Kyllä ei ihminen automaattisesti jaksa. Anoppi paloi loppuun äitinsä hoitamisessa ja sai onneksi hyvään hoivakotiin jossa mummu on tyytyväinen ja hoidon 24/7. Minun äitini tarvitsee apua 24/7 ja niin se vain on ettei mulla oo taloudellisesti mahdollista alkaa omaishoitajaksi perheen elatuksen sijaan. Tietysti käydään äidin luona ja silloin autetaan missä voidaan. Me kaikki lapset. Mutta ei muutkaan voi jättäytyä perheen elatuksesta. Kaikilla kun ei oo niin rikasta miestä. Äiti onneksi sai asunnon palvelutalosta ja kerrosta alempana on vielä vahvempi hoiva jos ehtii tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat asuvat eri puolella Suomea kuolevalla pikkupaikkakunnalla.
Ainoa mahdollisuus ryhtyä heidän hoitajikseen olisi heittäytyä työttömäksi kelaelätiksi ja repiä lapset kouluistaan ja ystäväpiireistään.
Tietysti nää täydellisesti tekijät uhraisi kaiken. Ja mitä sitten kun hoivattava kuolee ja sä oot ollu kotona vaan mahdollisesti ties missä peräpitäjässä.
Asun lähellä, kotihoito käy, käyn pari kertaa päivässä, hoidan lääkäri-, labra-, kauppa-, pankkiasiat, siivouksen. Lisäksi käyn hoitajana töissä.
Sukulaiset kyselevät voisinko ottaa vanhemman luokseni asumaan tilaa olisi, en kerta kaikkiaan jaksaisi koko aikaista pientä valitusta ja voihkinaa joka on päällä kun kukaan muu kuin minä ei ole paikalla ja lisäksi varsinaiseen hoitoon en halua osallistua, koska vanhemman mielestä 34v työkokemuksesta huolimatta en tiedä ja osaa yhtään mitään hän hoidostaan.
Minä aion kyllä hoitaa äitini, jos sellainen tilanne tulee. Tietysti sitten, jos tarvitsee sairaalahoitoa, niin sairaalaan jollei itse vastusta, mutta mihinkään "hoiva"kotiin ei tarvitse mennä, jos vain itse olen siinä kunnossa että kykenen huolta pitämään.
"Hoiva"kodit on oikeasti näännytyslaitoksia ja kuoleman odotushuoneita. Sen olen nähnyt jo monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin haluaisin maksaa jollekin taholle hoidostani, jos joskus en pärjäisi. Lapsiani en siihen nakita.
- n67v -
Kyllähän kaupallista hoitoa rahalla saa. Harvalla vaan on se yli 5000€/kk irtonaista pääomaa moneksi vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa.
Kaikilla on saman verran aikaa vuorokaudessa, viikossa, kuukaudessa ja vuodessa.
Kyse on siitä, miten sen käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa.
Ei aikaa? Järjestä aikaa.
Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika
Miksei vanhempi muuta sinne, missä aikuinen lapsi asuu? Aikaakin voisi löytyä helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Hassua että samat ihmiset jotka täällä vetoavat pitkiin välimatkoihin tai huonoihin suhteisiin sitä etteivät voi huolehtia vanhemmistaan perustelevat lasten hankintaan sillä että lapset pitävät vanhana huolta kun ei enää itse pärjää.
Mistä ihmeestä näin kuvittelet.
Vierailija kirjoitti:
Mun yksikään isovanhempi ei asunut palvelutalossa. Yhtä mummoani yrittivät sinne laittaa mutta mummopa halusi elää omassa kotonaan loppuun asti.
Taidat sekoittaa palvelutalon ja hoivakodin.
Huolehdin kyllä niin paljon kuin voin, vaikka välimatkaa vajaa 500 km. Soittelen päivittäin, laitan välillä rahaa tilille kauppaostoksia varten jos heillä on rahasta tiukkaa. Heillä ollessani siivoan ja teen heille ruokaa. Olen 31-vuotias, vanhempani eivät ole mitään vanhuksia vielä että hyvin pärjäävät vielä itse. Mutta tykkään välillä auttaa heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajan palkkio on erittäin huono, suorastaan mitäänsanomaton. Kuinka sitä raskaan työpäivän jälkeen vielä jaksaisi?
Kyllä sitä vaan ihminen ihmeesti jaksaa. Onhan kyse omasta vanhemmasta, joka hoiti sinut lapsena. Eikä tässä saa mielestäni raha vaikuttaa. Viitseliäisyyttä ja asioiden organisointia, niitä tarvitaan.
Kerro kuitenkin, miten turvaat toimeentulosi nyky-yhteiskunnassa ilman rahaa? Vaikka olisit kuinka viitseliäs ja taitava asioiden organisoija, vaikeaksi menee. Ehkä vielä jollakin maatilalla onnistuu, joka on pitkälle omavarainen, joku muu perheenjäsen tekee töitä samassa pihassa eikä tarvitse jättää vanhusta pitkäksi aikaa yksin.
No kuule, jos et ole tietoinen siitä, miten paljon työttömiä päälle 45-60+ -vuotiaissa on, niin olet kyllä pumpulissa kasvanut. Tervetuloa todellisuuteen, joka voi olla vielä omasikin!
Harvemmin kolmekymppisten tarttee vielä edes miettiä vanhempiensa hoitovaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Hassua että samat ihmiset jotka täällä vetoavat pitkiin välimatkoihin tai huonoihin suhteisiin sitä etteivät voi huolehtia vanhemmistaan perustelevat lasten hankintaan sillä että lapset pitävät vanhana huolta kun ei enää itse pärjää.
Huolenpitämistä on sekin, että hoitaa valtuutuksella vanhemman pankkiasiat, tilaa hänelle kotiin ruuat, parturin, jalkahoitajan ja siivouksen, uusii reseptit, suomentaa lääkärin epikriisit ja selvittää muita asioita. Aina ei tarvitse olla paikanpäällä. Tuo koskee siis pitkää välimatkaa, huonosti kohdellutta vanhempaa ei tarvitse auttaa. Olisi miettinyt aikoinaan käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin haluaisin maksaa jollekin taholle hoidostani, jos joskus en pärjäisi. Lapsiani en siihen nakita.
- n67v -
Oikein kiva. Paljonko olet valmis maksamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat asuvat eri puolella Suomea kuolevalla pikkupaikkakunnalla.
Ainoa mahdollisuus ryhtyä heidän hoitajikseen olisi heittäytyä työttömäksi kelaelätiksi ja repiä lapset kouluistaan ja ystäväpiireistään.
Tietysti nää täydellisesti tekijät uhraisi kaiken. Ja mitä sitten kun hoivattava kuolee ja sä oot ollu kotona vaan mahdollisesti ties missä peräpitäjässä.
Niin mitä sitten? Palkkatöitähän ei ole kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajan palkkio on erittäin huono, suorastaan mitäänsanomaton. Kuinka sitä raskaan työpäivän jälkeen vielä jaksaisi?
Kyllä sitä vaan ihminen ihmeesti jaksaa. Onhan kyse omasta vanhemmasta, joka hoiti sinut lapsena. Eikä tässä saa mielestäni raha vaikuttaa. Viitseliäisyyttä ja asioiden organisointia, niitä tarvitaan.
Kerro kuitenkin, miten turvaat toimeentulosi nyky-yhteiskunnassa ilman rahaa? Vaikka olisit kuinka viitseliäs ja taitava asioiden organisoija, vaikeaksi menee. Ehkä vielä jollakin maatilalla onnistuu, joka on pitkälle omavarainen, joku muu perheenjäsen tekee töitä samassa pihassa eikä tarvitse jättää vanhusta pitkäksi aikaa yksin.
No kuule, jos et ole tietoinen siitä, miten paljon työ
Tulihan se sieltä. Niin TYÖTTÖMÄNÄ voi ollakin omaishoitajana, silloin se jopa on kannattavaa.
Mun äiti hoiti omat vanhempansa ja minä muutin perheen kanssa lähelle ja hoidan omiani. Teen ruuat, siivoan, käyn kaupat/apteekit, käytän lääkärissä jne. Sen verran olen nähnyt näitä hoivakoteja että en todellakaan sellaiseen laita vaikka isällä Alzheimer ja äidillä kaksi syöpädiagnoosia.
Mistä kotihoito voi tietää, soittavatko lapset vanhemmalleen vai eivät? Kotihoito ei myöskään voi tietää, mitä välien katkeamisen takana on. Voi olla, että vanhempi on sanonut lapselleen, että ei tarvitse enää naamaa näyttää tai soitella ja lapsi on tehnyt toiveen mukaan.
Olen työtön, joten minun pitää olla työmarkkinoiden käytettävissä saadakseni tukeni. Omaishoidontuen pitäisi olla vähintään saman verran, että ottaisin sen riskin, että katsovat, että en ole työmarkkinoiden käytettävissä omaishoitajana.
Minun oma eläkeikäni lähentelee 70 vuotta. Jos vanhempani ovat vielä silloin elossa, niin millä voimilla/rahoilla minä heitä oikein hoitaisin.
Tällä hetkellä minulla on 4 pientä lasta kasvatettavana. Vanhemmat onneksi vielä työelämässä ja terveitä.
Haaveilen kyllä sellaisesta yhteisöasumisesta, jossa koko suku asuisi samassa pihapiirissä kuin ennen vanhaan.
Kerro kuitenkin, miten turvaat toimeentulosi nyky-yhteiskunnassa ilman rahaa? Vaikka olisit kuinka viitseliäs ja taitava asioiden organisoija, vaikeaksi menee. Ehkä vielä jollakin maatilalla onnistuu, joka on pitkälle omavarainen, joku muu perheenjäsen tekee töitä samassa pihassa eikä tarvitse jättää vanhusta pitkäksi aikaa yksin.