Masentuneet/uupuneet, mistä saatte mielihyvää?

Itse taidan olla ylittänyt jo sen rajan että jostain vielä saisin mielihyvää ja kaikki keinot olen kokeillut huumeita ja lääkkeitä lukuun ottamatta. Päinvastoin tuntuu että mielipahaa saa aivan kaikesta ja ihan pyytämättä ja erikseen yrittämättäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen vuorovaikutus ja ne hetket, kun ei tarvitse olla yksin.

 

 

 

Nämähän ne olisi, mutta kun ei ole ketään vaan on pakko olla aina yksin. Eilen kyllä oli hetken kiva fiilis kun jännäsi telkkarin edessä sitä seiväshypyn uutta me-tulosta ja ihan jopa tunsi elävänsä pitkästä aikaa kun ihan hihkaisin ääneen kun se kolmannella kerralla meni yli. Sitten oli itselläkin tippa linssissä ja lopulta tunsin itseni ihan ääliöksi.

Ei ole ääliömäistä vaan olet sosiaalinen ja tunteva ihminen.

 

 

 

Kiitos. Nyt mä sitten olen taas tippa linssissä, mutta ei tosiaan ole sinun syy.

<3 Kiitos! Tuli itsellekin parempi mieli vastauksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Itse taidan olla ylittänyt jo sen rajan että jostain vielä saisin mielihyvää ja kaikki keinot olen kokeillut huumeita ja lääkkeitä lukuun ottamatta. Päinvastoin tuntuu että mielipahaa saa aivan kaikesta ja ihan pyytämättä ja erikseen yrittämättäkin. 

Ja kauan ajattelit sinnitellä ilman lääkkeitä tai huumeita?

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen on kaksi perimmäistä syytä. Vaikka nämä syyt ovat fysiologisia, ne liittyvät myös tunne-elämään, koska keho ja mieli ovat yhteydessä. Ensinnäkin masentuneet aivoissa on heikentynyt verenkierto ja aineenvaihdunta. Aivot ovat ikään kuin jähmettyneet. Toinen hyvin yleinen syy masennukseen on inflammaatio. Aivoissa on matala-asteinen tulehdustila. Tämän vuoksi masennuslääkkeet eivät toimi kovinkaan monen kohdalla. Masennusta hoidetaan ihan väärin. 

En kommentoi tuota jälkimmäistä, mutta olen huomannut, että koko päivä on vähemmän masentunut, jos herään seiskan, kasin aikaan. Energia j a aineenvaihdunta lähtee liikkeelle. Tietysti osa masentuneista ei kestäisi energiaa, koska se lisääaikaa ahdistusta niin keho ja mieli on pakko jähmettää.

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen on kaksi perimmäistä syytä. Vaikka nämä syyt ovat fysiologisia, ne liittyvät myös tunne-elämään, koska keho ja mieli ovat yhteydessä. Ensinnäkin masentuneet aivoissa on heikentynyt verenkierto ja aineenvaihdunta. Aivot ovat ikään kuin jähmettyneet. Toinen hyvin yleinen syy masennukseen on inflammaatio. Aivoissa on matala-asteinen tulehdustila. Tämän vuoksi masennuslääkkeet eivät toimi kovinkaan monen kohdalla. Masennusta hoidetaan ihan väärin. 

Itse masennuin kun parisuhde narsistisen miehen kanssa meni poikki, meni yöunet ja masennuslääkkeitä pääsin pahimman vaiheen yli, eli kyllä niistä on monille apua. Pidemmän päälle pitää laittaa elintavat kuntoon, rauta-arvot ja d-vitamiinitasot, liikunta ja terveellinen ruokavalio (sokeri, höttöhiilarit ja alkoholi pois), itsensä kehittäminen (terapia, oppaat), välttää toksisia ihmissuhteita.

Minä masennuin ja sairastuin narsistin kanssa, eroaminen palautti terveyden itsestään.

Kovasta liikunnasta. Masennus itseasiassa loppui. Ja samalla lähti ylipaino. Kuuntele tai lue kirja "Aivovoimaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taidan olla ylittänyt jo sen rajan että jostain vielä saisin mielihyvää ja kaikki keinot olen kokeillut huumeita ja lääkkeitä lukuun ottamatta. Päinvastoin tuntuu että mielipahaa saa aivan kaikesta ja ihan pyytämättä ja erikseen yrittämättäkin. 

Ja kauan ajattelit sinnitellä ilman lääkkeitä tai huumeita?

Ihan loppuun asti. Ei tämä korjaantunut alkoholillakaan eikä myöskään sen poisjättämisellä joten miksi enää sotkisin aivokemiaani turhan takia jollain muulla. Ihan on riittävän persiistä kaikki jo nytkin.

Elokuvista.

Varmaan paras on hiljaisuus. Siis sellainen ettei sisällä kuulu kuin kellon raksutus tai ulkona tuulen humina ja linnun laulu. Veden solina, laineen liplatus tai kosken kuohunta on myös rentouttavaa ja miellyttävää äänimaisemaa minulle. Ja liekkien rätinä takassa, kiukaan pesässä tai notskilla (näistä vaan saa harvoin nauttia).

Sen sijaan tulen suorastaan vihaiseksi ja raivokkaaksi kaikesta metelistä ja äänistä mitä (vieraat) ihmiset tuottaa. En juurikaan jaksa enää edes kuunnella normaalia puhetta ja inhottaa olla tällaisessa tavallaan kuin limbossa että sitä on yksin ja yksinäinen, mutta silti saa muista ihmisistä kaikki huonot puolet kun kerrostalossa asuu.

Haluaisin vaan erakoitua jonnekin korpeen. Se ajatus tuntuu hirveän hyvältä.

Luonto, kirjallisuus, hyvä ruoka. Satunnaisesti myös kokaiini ja maksullinen seura.

Vierailija kirjoitti:

Luonto, kirjallisuus, hyvä ruoka. Satunnaisesti myös kokaiini ja maksullinen seura.

Tuomas Enbuske?

Jos menee ulos luontoon, vaikka rannalle, niin siitä saattaa tulla hiukan parempi olo.

Se on jännä, kun vuorotellen ajattelee, että on vain asennevammainen, koska "kaikilla on vaikeaa" ja "kenenkään elämä ei ole helppo". Sitten taas on tekemisissä jonkun mt-ammattihenkilön kanssa, joka lukee paperisi ja pitää syystä traumatisoituneena ja masentuneena. Sitten miettii, eikö jokaisen elämästä saisi sellaisen tarinan. Ja tajuaa, että ei kai saa. Ja sitten sitä miettii, että tätäkö tämä on koko loppuelämä.

Synnytyksen jälkeisessä masennuksessa (jossa oli varmasti iso osa ihan koliikkivauvasta johtunutta unettomuutta) minua auttoi jo aiemmin mainitut kävelylenkit koiran kanssa ja uimahallissa käyminen. Jälkimmäinen oli vaikea, kun en meinannut jaksaa koskaan sinne lähteä, eli tuli valitettavasti käytyä harvakseltaan. Uimahallissa keskityin enemmän saunassa istumiseen kuin uimiseen, mutta joka tapauksessa oli rentouttavaa. Kotisauna ei jostain syystä toiminut samoin, veikkaan että se kotielämän kuormittavuus ei karannut siellä samalla lailla mielestä.

Palaan ketjun äärelle paremmalla aikaa, mutta itse saan mielihyvää saunomisesta ja päiväunista, nukun pienet sellaiset oikeastaan päivittäin töiden jälkeen, työ vie kaikki mehut, vienyt jo vuosien ajan. Siihen kun lisää mm avioliitto-ongelmat niin aika kypsä paketti olen. Mutta siis saunominen ja nukkuminen, niin ja pari tv-ohjelmaa. Olen ns toiminnallisessa masennuksessa (töihin on mentävä, työt on hoidettava, palkka on saatava, vastuu muista eli perheestä ja elämisen kuluista, töissä ei kukaan olostani tiedä) uupumus, syvä suru, toivottomuuden ja näköalattomuuden suossa, en näe ulospääsyä eikä minulla edes olisi voimia mihinkään "ratkaisuun", eikä rohkeutta.

minä kastsoin masentuneena komediasarjoja, sellaisia turvallisia ja kilttejä, kuten Frendit, Modern family, How I met your mother jne. Myös Gilmoren tytöt ja vastaavat teki hetkellisesti paremman mielen.

Vierailija kirjoitti:

Palaan ketjun äärelle paremmalla aikaa, mutta itse saan mielihyvää saunomisesta ja päiväunista, nukun pienet sellaiset oikeastaan päivittäin töiden jälkeen, työ vie kaikki mehut, vienyt jo vuosien ajan. Siihen kun lisää mm avioliitto-ongelmat niin aika kypsä paketti olen. Mutta siis saunominen ja nukkuminen, niin ja pari tv-ohjelmaa. Olen ns toiminnallisessa masennuksessa (töihin on mentävä, työt on hoidettava, palkka on saatava, vastuu muista eli perheestä ja elämisen kuluista, töissä ei kukaan olostani tiedä) uupumus, syvä suru, toivottomuuden ja näköalattomuuden suossa, en näe ulospääsyä eikä minulla edes olisi voimia mihinkään "ratkaisuun", eikä rohkeutta.

Kun lääkitys toimii, olen normaalissa mielentilassa - nämä ovat vaikeuksia, isoja, valtaviakin, mutta voitettavissa tai vähintään elämä jatkuu ja voi jatkua joskus ihan hyvänäkin. On voimaa ja motivaatiota loputtoman uupumuksen sijaan. Sitten taas kun lääkitys ei toimi, en todellakaan näe loppua tilanteelle enkä omaa voimia sen parantamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan ketjun äärelle paremmalla aikaa, mutta itse saan mielihyvää saunomisesta ja päiväunista, nukun pienet sellaiset oikeastaan päivittäin töiden jälkeen, työ vie kaikki mehut, vienyt jo vuosien ajan. Siihen kun lisää mm avioliitto-ongelmat niin aika kypsä paketti olen. Mutta siis saunominen ja nukkuminen, niin ja pari tv-ohjelmaa. Olen ns toiminnallisessa masennuksessa (töihin on mentävä, työt on hoidettava, palkka on saatava, vastuu muista eli perheestä ja elämisen kuluista, töissä ei kukaan olostani tiedä) uupumus, syvä suru, toivottomuuden ja näköalattomuuden suossa, en näe ulospääsyä eikä minulla edes olisi voimia mihinkään "ratkaisuun", eikä rohkeutta.

Kun lääkitys toimii, olen normaalissa mielentilassa - nämä ovat vaikeuksia, isoja, valtaviakin, mutta voitettavissa tai vähintään elämä jatkuu ja voi jatkua joskus ihan hyvänäkin. On voimaa ja motivaatiota

Eli hieman yksinkertaistaen; jos saisin varatuksi ajan työterveyteen ja aloitettua lääkityksen niin se ehkä antaisi minulle voimia, ja uskallusta, tehdä tarvittavat muutokset esim.avioliittoni suhteen? Jotenkin vaikea uskoa, varsinkaan kun niistä lääkkeistäkään tiedä, että mitä alkaisi popsimaan, enkä usko, että lääkäritkään aina ihan tietää, kunhan jonkin reseptin iskevät kouraan ja näkemiin. Juu on monenlaista kokemusta, itsellä ja lähipiirissä, jopa niinkin pahaa, että sitten se olikin menoa, kun lääkäri tuputti vain "Buranaa".

Lukemisesta