Masentuneet/uupuneet, mistä saatte mielihyvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka kirjoitit lääkäriin menosta. Ei kannata leikkiä urheaa liian pitkään. Itsellä meni siihen pisteeseen, että kertaheitolla tuli vuoden sairasloma. Terve en ole vielä, mutta kyllä lääkkeillä saa liikuteltua sitä aivokemiaa. Joillain onnistuneemmin kuin toisilla. En usko, että aivoni olisivat liikahtaneet koskaan ilman lääkettä. 

Minä en jostakin syystä taida vain välittää tarpeeksi, en koe olevani paremman elämän arvoinen. Sekin varmaan osasyy sille miksi vain sommittelen päivästä, viikosta, kuukaudesta ja näköjään vuodesta toiseen. Raahustan oravanpyörässä, joitakin helpompia hetkiä ja jaksoja, mutta koko ajan kuitenkin niskassa betonikasa ja mielen päällä tämä paino ja syvä suru, suru siitä mitä oli, mitä voisi olla, mitä menettänyt ja menetän koko ajan, parisuhde asioissa varsinkin. En vain jaksa enkä usko parempaan, en edes pystyisi muuhunkaa

Onko sulla tarkistettu ferritiiniarvoja? Raudanpuute voi myös aiheuttaa uupumusta ja masennusta. Suosittelen rautakuuria ja mahdollisesti masennuslääkitystä jotta saat voimia tehdä muutoksia elämääsi. Menneitä ei kannata murehtia, näin itsekin tehnyt masentuneena, mutta päässyt siitä vihdoin irti, ei niille menneille voi enää mitään, mutta elämään on mahdollista aina saada iloa ja rakkautta, kunhan saa ensin masennuksen hoidettua pois.

Elokuun kuutamoöistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka kirjoitit lääkäriin menosta. Ei kannata leikkiä urheaa liian pitkään. Itsellä meni siihen pisteeseen, että kertaheitolla tuli vuoden sairasloma. Terve en ole vielä, mutta kyllä lääkkeillä saa liikuteltua sitä aivokemiaa. Joillain onnistuneemmin kuin toisilla. En usko, että aivoni olisivat liikahtaneet koskaan ilman lääkettä. 

Minä en jostakin syystä taida vain välittää tarpeeksi, en koe olevani paremman elämän arvoinen. Sekin varmaan osasyy sille miksi vain sommittelen päivästä, viikosta, kuukaudesta ja näköjään vuodesta toiseen. Raahustan oravanpyörässä, joitakin helpompia hetkiä ja jaksoja, mutta koko ajan kuitenkin niskassa betonikasa ja mielen päällä tämä paino ja syvä suru, suru siitä mitä oli, mitä voisi olla, mitä menettänyt ja menetän koko ajan, parisuhde asioissa varsinkin. En vain ja

En kai, mutta joskus sanonut, että olen syntymärikki. Lapsesta asti ollut raskaita asioita koettavina, itseasiassa koko lapsuus oli ensimmäiset ~10v vaikeata ja pelottavien kokemusten täyttämää ja aikuisuudessa ollut omat juttunsa myöskin. Suvantovaihe mikä oli niin, no,se oli ja nyt viimeiset lähemmäs 10v ollut taas enemmän tai vähemmän tätä rämpimistä esim.siinä oravanpyörässä, rakkaudettomuutta yms.

 

Ehdottomasti luonnosta, mielellään yksin liikkuessani, lisäksi onnistumiset, aikaansaannokset ja miksipä ei hyvä leffa. Musiikki on myös ehdottomasti hyvän mielen tuoja. Ihmisistä en niinkään välitä, muutoin kuin ihan ääripakosta, ei heistä tähänkään asti ole ollut kuin pääosin harmia ja ongelmia, joita ei edes ennakkoon osannut odottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tahansa. Oon siis läpeensä kiitollinen ihminen. Vaikka syödessä mietin et olempa onnekas kun mulla on varaa tällaseen herkkuun. Oon ehkä poikkeuksellinen masentunut siinä mielessä, en tiedä. Vakava masennus kuitenkin diagnosoitu, ilmenee eniten jaksamattomuutena

Sua taitaa vaivata joku ihan muu kuin masennus. 

Voisi hyvinkin olla esim. raudanpuute tai kilpirauhasen vajaatoiminta tms. fyysinen sairaus.

-eri

Vierailija kirjoitti:

En enää mistään. Kela hylkäsi näkemättä ja kuulematta sairauspäiväraha hakemuksen, menee vaivalla laitettu talo ja oikeastaan aivan kaikki muukin vasaran alle. Tarkoitus oli tietenkin kuntoutua nopeasti takaisin töihin -> en tule kuntoutumaan enää koskaan, se tästä seuraa.

Jotenkin onnistun vielä teeskentelemään lapsille.

Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Kela EI hylkää yhtään hakemusta, mikäli sinulla on lääkärintodistus, joten nyt on jostain omasta väärinkäytöksestäsi kysymys. Tiedän asioista, joten Kela vaatii toki lääkärintodistuksen, mutta Kelan tehtävä ei ole nähdä, kuulla tai päättää sinun terveydestäsi. Jos nyt et viitsisi sentään aivan jonnin joutavaa laukoa, jotkut pian uskovat sinua.

Karkit ja muut makeat herkut on ainoa asia mikä mulla tuo mielihyvää. Ja sitten lihon vaan lisää.

Päikkärit peiton alla, halityyny sylissä ja taustalla drone-musiikkia. Tulee yleensä semmoinen rauhallinen ja sisältä lämmin, turvallinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää mistään. Kela hylkäsi näkemättä ja kuulematta sairauspäiväraha hakemuksen, menee vaivalla laitettu talo ja oikeastaan aivan kaikki muukin vasaran alle. Tarkoitus oli tietenkin kuntoutua nopeasti takaisin töihin -> en tule kuntoutumaan enää koskaan, se tästä seuraa.

Jotenkin onnistun vielä teeskentelemään lapsille.

Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Kela EI hylkää yhtään hakemusta, mikäli sinulla on lääkärintodistus, joten nyt on jostain omasta väärinkäytöksestäsi kysymys. Tiedän asioista, joten Kela vaatii toki lääkärintodistuksen, mutta Kelan tehtävä ei ole nähdä, kuulla tai päättää sinun terveydestäsi. Jos nyt et viitsisi sentään aivan jonnin joutavaa laukoa, jotkut pian uskovat sinua.

Kyllähän nyt Kela todellakin hylkää hakemuksia. Itselleni haettiin puolta vuotta, sain neljä kuukautta. Ihan oli asiamukainen b-todistus lääkäriltä.

Vierailija kirjoitti:

Päikkärit peiton alla, halityyny sylissä ja taustalla drone-musiikkia. Tulee yleensä semmoinen rauhallinen ja sisältä lämmin, turvallinen olo.

Mitä on drone-musikki? 

Itselläni auttaa myös, että on jossain missä näkee pitkälle horisonttiin, maata tai vettä. Tai avoimen taivaan. Lempeä sauna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päikkärit peiton alla, halityyny sylissä ja taustalla drone-musiikkia. Tulee yleensä semmoinen rauhallinen ja sisältä lämmin, turvallinen olo.

Mitä on drone-musikki? 

Itselläni auttaa myös, että on jossain missä näkee pitkälle horisonttiin, maata tai vettä. Tai avoimen taivaan. Lempeä sauna.

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Drone_music

Vierailija kirjoitti:

Päikkärit peiton alla, halityyny sylissä ja taustalla drone-musiikkia. Tulee yleensä semmoinen rauhallinen ja sisältä lämmin, turvallinen olo.

Kiitos sinulle tästä musavinkistä. Itse olen kuunnellut paljon etenkin brown noisea, mutta tämä saattaa olla vielä parempi rentouttaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päikkärit peiton alla, halityyny sylissä ja taustalla drone-musiikkia. Tulee yleensä semmoinen rauhallinen ja sisältä lämmin, turvallinen olo.

Mitä on drone-musikki? 

Itselläni auttaa myös, että on jossain missä näkee pitkälle horisonttiin, maata tai vettä. Tai avoimen taivaan. Lempeä sauna.

Mulla on tuo sama avaran maiseman tarve ja parasta mitä tiedän on pohjois-karjalan vaaramaisemat jonkun vaaran rinteeltä / laelta katsottuna. Ei ihmekään itseasiassa, että mielentilani on mikä on täällä täyteen ahdetulla pkseudulla, jossa kodin ikkunastakin näkyy enää vain viereinen talo ja kaikki ne ihanat lähistön puutkin on kaadettu.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan paras on hiljaisuus. Siis sellainen ettei sisällä kuulu kuin kellon raksutus tai ulkona tuulen humina ja linnun laulu. Veden solina, laineen liplatus tai kosken kuohunta on myös rentouttavaa ja miellyttävää äänimaisemaa minulle. Ja liekkien rätinä takassa, kiukaan pesässä tai notskilla (näistä vaan saa harvoin nauttia).

Sen sijaan tulen suorastaan vihaiseksi ja raivokkaaksi kaikesta metelistä ja äänistä mitä (vieraat) ihmiset tuottaa. En juurikaan jaksa enää edes kuunnella normaalia puhetta ja inhottaa olla tällaisessa tavallaan kuin limbossa että sitä on yksin ja yksinäinen, mutta silti saa muista ihmisistä kaikki huonot puolet kun kerrostalossa asuu.

Haluaisin vaan erakoitua jonnekin korpeen. Se ajatus tuntuu hirveän hyvältä.

Limbossa on myös siinä suhteessa, että yhteiskunta olettaa ja odottaa syrjäytyneen (tai oikeammin syrjäytetyn), yksinäisen ja masentuneen olevan tehokas ja normaali siinä missä ns tavistiina, jolla on normaalia sosiaalista elämää, työtä ja muutenkin ainakin ne elämän pääasiat ihan mieleisellään mallilla. Se ei saisi näkyä missään että on aina yksin kuten ei sekään että työttömyys on pitkittynyt vaikka kumpikin on sellaisia asioita joiden sietäminen vaatii yleensä sitä, että sitä entistä ajatusmaailmaa ja elämäntapojakin on muutettava melko paljonkin.

Silti tällaista elämästä syrjäytettyä hyppyytetään ihan turhaan ja se aika, raha ja energia mikä menee "aktivoimiseen" olisi hyödyllisempää siellä, ettei heitä enää tulisi lisää ja toisaalta siellä, että heille ja ylipäätään muillekin masentuneille olisi terveydenhuollossa tarjolla muutakin kuin pilleripurkkia. Tilanne kun pääsee ajan myötä liian pitkälle ja ns tietyn rajan yli niin sen jälkeen on ihan sama mitä tekee koska aikaa ei saa takaisin ja vahinko on jo tapahtunut.

Kuollutta hevosta on turha piiskata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää mistään. Kela hylkäsi näkemättä ja kuulematta sairauspäiväraha hakemuksen, menee vaivalla laitettu talo ja oikeastaan aivan kaikki muukin vasaran alle. Tarkoitus oli tietenkin kuntoutua nopeasti takaisin töihin -> en tule kuntoutumaan enää koskaan, se tästä seuraa.

Jotenkin onnistun vielä teeskentelemään lapsille.

Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Kela EI hylkää yhtään hakemusta, mikäli sinulla on lääkärintodistus, joten nyt on jostain omasta väärinkäytöksestäsi kysymys. Tiedän asioista, joten Kela vaatii toki lääkärintodistuksen, mutta Kelan tehtävä ei ole nähdä, kuulla tai päättää sinun terveydestäsi. Jos nyt et viitsisi sentään aivan jonnin joutavaa laukoa, jotkut pian uskovat sinua.

Oikeastiko et muka koskaan ole kuullut vakuutuslääkäreistä ja kelan lääkäreistä, jotka kuvittelee kykenevänsä diagnosoimaan potilaan tätä kertaakaan näkemättä ja paremmin kuin se hoitava lääkäri?!

Älä itse viitsi laukoa jonninjoutavaa.

Mulle se olisi muut ihmiset. Ihan ehdottomasti. Lapsuudestakin muistan parhaiten ja onnellisimpina aikoina ne hetket kun oli paljon sukua koolla ja lähellä ihan siinä tavallisessa arjessa ja tuttuja ihmisiä näki ihan kauppareissullakin ja niiden kanssa höpistiin se pari sanaa.

Kaipaan tuollaista arkisosiaalisuutta elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän itsesaastutus auttaa hetken.

Selkäydin siinä sulaa mutta joo !

Musiikista, ulkoilusta ja ruuasta.

Siitä että poistin käytöstä Facebook- ja Instagram-tilit. En vertaa omaa elämääni kenekään muun elämään.

Tajusin että nuo olivat juurisyyt masennukselle ja ahdistukselle.

Elämä hymyilee jälleen kun elän, enkä roiku somessa. Välillä käyn täällä lukaisemassa juttuja :)

Vierailija kirjoitti:

Päikkärit peiton alla, halityyny sylissä ja taustalla drone-musiikkia. Tulee yleensä semmoinen rauhallinen ja sisältä lämmin, turvallinen olo.

Täytyy kokeilla ihan koko comboa ja paremmalla ajalla, mutta nyt kuuntelin ihan vaan youtubesta ekaa mitä tarjosi ja jotenkin siitä tuli vähän pelottavakin olo kun tuli tunne kuin olisi jossain avaruudessa leijailemassa romun keskellä.