HUHTIMASUJEN vko 6

pelkällä säikäihdyksellä päästiin. Vauvan mitatkin olivat tällä kertaa " normaalit" . Kohdunkaulaa jäljellä 5 cm!? joten saa kai tässä supistella useamminki :)



Lääkäri käski juomaan runsaasti vettä ja sanoi, että ei ymmärrä miksi käsketään supistuksiin ottamaan panadolia. Otti hiiva näytteenkin varmuuden vuoksi.



Pissatulehduslääkkeestä sanoi, että aiheuttaa lapsessa keltaisuutta, mutta että voin syödä niitä rauhassa koska lopetan kuurin kuitenkin hyvissä ajoin ennen synnytystä.



Kysyin vielä noista hengenahdistuksista ja lääkäri sanoi että kuuluu raskauteen. Minulla vain on kauhea ahtaanpaikankammo ja aina kun tulee tunne, että henki ei kulje joudun taistelemaan samalla myös paniikkia vastaan.



Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt ei muuta kun odotellaan



Lähdempäs juomaa vettä



Leivänkannikka ja Olivia 32 + 3



PS. Muistinpas yhden gallupin. Ensimmäistä lasta yritettiin n. puoli vuotta. Toinen sai alkunsa heti kun päätettiin tehdä lapsi ja tämä kolmas.. no tätä ei oikeastaan ehditty edes yrittää. Ainoastaan puhuttiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen.

Hei vaan!



Kävin lukemassa viikonlopun pinon, kun ei oo aiemmin ehtinyt. Uutta pinoa en löytänyt, joten tässäpä tätä alkua taas olis.



Monen laista kyselyä ja keskustelua oli viime viikon lopulla ja viikonloppuna menossa. Yritänpä muistaa vastailla johonkin.



Meillä ennestään poika, syntynyt helmikuussa 2005. 2-vuotis synttärit ihan kohta. Pitäiskin tällä viikolla alkaa vähän leipomaan. Tänään olin ahkera ja pyyhein pölyt:)! Nyt siis kakkosta odotellaan. La 22.4.



Parisuhde voi... ööö... juu, voihan se:). Vaihtelevalla menestyksellä, kuten kaikki nykyään. Miesparalla on varmaan aika kestäminen mielialoissani ja valituksissani (ite ei ainakaan rehellisyyden nimissä aina tahdo jaksaa itseään). Vähän väliä on niitä, et sää musta välitä/halua/ihan oikeesti rakasta päiviä. Onneks en vissiin oo ainut, jolla niitä päiviä on:)! Petipuuhat aika laimeita, mut jotain elämää sentään. Välillä tuntuu, et itellä ois hirveestikin haluja, mut sit taas toisaalta joka paikkaa kolottaa, supistaa, väsyttää, tekee pahaa, jne. joten eipä sit itekkään oo hirveesti aloitteita tekemässä.



Synnytyksestä on ollut puhetta. Eka synnytys meni ihan ok, kaiken kaikkiaan. Eniten pelkäsin repeämistä ja se valitettavasti toteutu:(. Nyt pelkään, et repeen jälleen!! Se onkin suurin pelkoni, sen lisäks, et nyt pelkään vauvalle tapahtuvan jotain pahaa. Ekalla kerralla ei ollut juuri odotuksia, eikä pelkoja, et joku menis pieleen. Olin aluksi lämpimässä suihkussa, sit haudoin selkää kuumilla geelipusseilla ja kovinpiin supistuksiin käytin ilokaasua. Niiden avulla pärjäsin hyvin. Seuraavankin haluan mahdollisimman vähin lääkeavuin, mut en ala kyllä urheilemaan, joten toki vastaan otan, jos tarvetta on enempiin kivunlievityksiin. Supistukset alko viimeksi aamuyöstä kotona. Mies oli yövuorossa ja ajattelin hänen antaa nukkua mahd myöhään. Herättelin siinä 13 aikaan ja 14 aikaan oltiin sit synnärillä. N.30min olin siinä käyrässä ja sit saliin. Poika synty klo 17.31:)! Melkeinpä liikutuksen vallassa edelleen sitä hetkeä muistelee.



Juu, eiköhän tossa nyt tullut muisteltua tälle erää synnytystä tarpeeksi. Kukaan jaksa mitään maraton kertomusta lukea:)!



( . ) Masu kasvaa ja on jo ihan kiitettävän kokoinen. Vaavi massussa on veljeään vilkkaampi tapaus. Öisin ei onneksi ole uniani häirinnyt. Väliin sit kyllä kaiken maailman kivut ja kolotukset sekä vessassa käynnit yöunta häiritsevät. Olo ollut muutoin ihan kohtalainen viime päivinä. Vähän ehkä enemmän taas supistellut, mut on kyllä tullut touhuiltuakin enemmän eli lepo jäänyt vähemmälle ja sen heti huomaa.



Viikonloppuna pesin vauvan vaatteet ja silitin. Nyt ovat hoitopöydän laatikossa odottamassa uutta tulokasta. Poika siirreettiin myös viikonlopun aikana omaan huoneeseen ja siirto mennyt ihan hyvin, onneksi! Pelkäsin, et yöt menee risaisemmiksi.



Nyt syömään. Hyvää pakkasviikonalkua kanssasisaret!



Senny ja Lilliputti rv 29+2

Näköjään me Huhtikset ollaan vaan niin laiskoja... =)



Synnytyksistä on ollut juttua. Mulla meni näin esikon kanssa: loppuraskaudessa (~34rv) alkoi tulemaan ihan tajuttomia kipuja selkään ja jalat jähti alta. Hermostuin kun neuvolalääkärit vaan sanoi, että " voivoi, koita jaksaa" ja menin vkoilla 37+2 suoraan äpolille kiukkuamaan. " On se perkele, ettei lääkärit voi tehdä mitään, vaikka vaarannan vauvan jatkuvasti kun kaatuilen kipujen takia" ... Tais lääkäritkin pelästyä ja aika ultraan tuli 37+4. Ultrassa todettiin hydronefroosi eli laajentunut munuainen ja olisivat ottaneet mut heti sisään ja alkaneet käynnistää synnytystä. En suostunut ja sanoin että tulen huomenna. Lauantai-aamulla 31.7.04 klo 8 annettiin eka Cytotec-tabletti kohdunsuulle ja sit odotettiin. Ja odotettiin... N. klo 02 yöllä meni vedet ja kohdunsuu oli auki joskus 05 aikoihin. Tyttö syntyi 06.07 reilun tunnin ponnistusvaiheen jälkeen.



Itse synnytyksestä mulla on tosi hatarat muistikuvat, olin NIIIN loppu ja väsynyt, että meinasin pyörtyä supistusten/ponnistusten välissä. Kätilöt läpsi mua poskille... Muistan kun itkin etten jaksa enää... =( Kivut ei niinkään olleet " pahoja" , mut olin edellisen kerran syönyt kunnolla torstaina ja nukkunut ke-to välisen yön kunnolla ja tyttö syntyi sunnuntaina. Koko lauantaipäivänä en ollut saanut ruokaa kuin hajuksi, jos kuitenkin joudutaan leikkaamaan. =( Oli siis sokerit vähän hukassa... Voimat vaan loppui. Synnytys meni muuten siis ihan hyvin, eppari leikattiin ja paracervikaalipuudutuksen sain ja ihan tyytyväinen olin lopputulokseen. =) Pieni " pelko" jäi voimien loppumisesta ja kävinkin pelkopolilla juttelemassa kätilön kanssa ja hän lupasi että seuraavalla kerralla laitetaan vaikka sokeritippa, jos näyttää et voimat loppuu. Ettei ainakaan käy toista kertaa samoin. Tottakai jännittää tämä tuleva synnytys ja PALJON enemmän kuin esikon aikaan. Silloin menin sillä periaatteella synnyttämään että pääasia että vauva tulee ulos. Kyllä hoitohenkilökunta osaa hoitaa mut sitten kasaan. =D Ja suotta sitä tavallaan pelkää, siellä on osaavat ihmiset sitä varten ettei mitään satu.



Mut näin viimeksi, kattoo kuinka nyt käy. Tosin tavallaan toivon että synnytys käynnistetään ennen aikojaan noiden munuaisten takia. Esikko syntyi 2vkoa ennen LA:ta ja kokoa oli 3900g, joten ei mikään pieni neiti ollut hänkään... Ja entäs sit, jos vauvan annetaan tulla omia aikojaan vaikka vko LA:n jälkeen!!!??



Parisuhteesta en edes viitsi mainita. Ja sitä paitsi, voisin kopioida Sennyn kirjoituksen suoraan tähän itsellenikin... =)



Nyt tyttö heräs, palaan myöhemmin.



~Murmutti 30+4

No eipä tässä sen kummempia,mutta yritetään nyt pitää pinot pystyssä.



Täällä alkoi viimeinen työviikko.Toisaalta ihana,mutta kuitenkin jotenkin haikeaksi vetää.



Onko kellekkään tullut vielä kelalta minkäänlaista tietoa äitiyspäivärahasta?



Mulle ei ja kovasti sitä jo oottelen.



Neuvola kuulumisia:

Hemppaa ei otettu

pissa puhdas

verenpaine 128/76 pulssi 95,jostain syystä mulla on pulssi tosi korkealla

sydän äänet 145

liikkeet ++

Ja siinäpä se, oli tätillä vähän kiire joten olin siellä 15 min.Uusi aika onkin sitten 20.2



Onko teillä loppuraskaudesta (rv 35 tai myöhemmin)vielä lääkäriä?



Täällä ei ole,kunta säästää ja lääkäri on vaan kahdesti, eka alussa ja toinen viikoilla 26.Eipä siis ole loppuvaiheessa mitään tietoa mitä kohdunsuulla tapahtuu.Neuvolantäti kun ei " osaa" tilannetta kuulemma tarkastaa,ei ole sisätutkimuksia tehnyt eikä tee.



jaaha alkaa runebergintortut uunissa tuoksahtaa siltä että päästään iltakahville.



Palaillaan ja voikaahan paksusti!



edram ja himppu 31+2

ettei ihan tiputa. Jos vaik huomena sattuis oleen aktiivisempaa porukkaa kuin tänään...



Liitoskivut vuorostaan kovin ärhäkät:(, joten sohvalle suuntaan.

Meillä ei ole neuvolalääkäriä kuin vain kerran koko raskausaikana. mulla se oli viikolla 26. Tänään kyllä kävin lääkärillä (siis neuvolan kautta varatulla) kun alkoi pirunmoinen kutina viikonloppuna kämmenissä ja jalkapohjissa. Muutenkin kävin sairasloman loppuraskauteen, vaikka työttömänä olenkin, kun työkkäristä uhkasivat, että pitää ottaa ykköspäivätkin vastaan jos soitetaan. Olen lastentarhanopena työskennellyt, ja pula on täällä kova... Pätkähommiin en repeä millään tuon yövalvomisen ja muutenkin liitoskipujen takia ei päikkärityöskentely enää ole mitään herkkua. Tänään käydessä pyysin, että tarkistaa taas kohdunsuuntilanteen kun käyn kuitenkin uimassa pari kertaa viikossa, katto sen ja oli edelleen kiinteä ja 2½ cm. Huomenna tulisi tulokset maksakokeista, toivottavasti on vain pakkasen aiheuttamaa ihon kuivumiskutinaa.. (vaikka rasvasinkin ahkerasti)



Tänään alkoi taas iskeä paniikki koko touhusta.. nää päivät näköjään vaihtelee ihan täysillä, toisinaan olen onneni kukkuloilla ja kaikki on hyvin ja toisinaan taas mikään ei tunnu miltään. Tänään tuli sellanen olo, että minä en ole nuori enää, nyt alkoi tämä " vanhuus" eli lapsiperhearki ja muu mukava, vaikka olen tätä jo pitkään haaveillukkin.. Heh, nää varmaan vaikuttaa todella sekavilta nämä miun jutut, kun toisinaan kaikki on mitä parhaimmin ja toisinaan mikään ei ole hyvin. Kaitpa tämä on tätä " entisen elämän" taakse jättöä ja eroahdistusta siitä. tähän asti ollaankin oltu ainoa lapseton pari meidän kaveriporukasta... Inhottavinta on, kun nuo tunteet (vaikka ne näin kirjotettuna hölmöiltä kuulostaakin) ovat niin pirun voimakkaita ja tavallaan kokonaisvaltasia tulleessaan, tuntuu että lamaantuu kokonaan. no, jospa tämä valitus tältä illalta ja toivotaan et huomenna on taas " kaikki hyvin päivä" .



Miksu + salamatkustaja 31+0 (emme ole vieläkään keksineet järkevää työnimeä..)

Nyt on typy unilla (on ollut jo jonkun aikaa) ja hetki aikaa istua tässä, kun mies on suihkussa. ;)



( . ) Ahdistaa. Kylki on kipeä, jalat turvoksissa ja liitoskivut mahtavat. Eli olo on aina vaan yhtä ihastuttava. =/ Supistuksia tulee tasaisen tappavaan tahtiin, mut Jätkis potkii sen verran tuhteja potkuja ettei ole huolta. Nyt vaan mietityttää nuo munuaiset... Urologin kutsua odottelen ja sit selviää taas jotain.



[b]edram[/b] kyseli äitiysrahoista. Mulle tuli päätös jo tammikuun alussa, vaikken laittanut mitenkään aikaisin hakemuksia. Täällä meilläpäin on vissiin joissain asioissa tehokas Kela, kun äitiysavustuspäätös ja tukipäätös tuli kahdessa päivässä. =)



Vaatteita olen vauvalle pessyt yhden koneellisen, kun esikon " jäämistöstä" löytyi sentään muutama valkoinen vaate. Täytyy lähteä shoppailemaan tossa maaliskuun-huhtikuun vaihteessa, kun saa raha-asiat järjestykseen. Toisin sanoen, kun alkaa mammarahat pyörimään. ;)



Nyt ukon kainaloon ja unille.



~Murmutti 30+4

Nyt on työt tehty minunkin osalta. Oudolta tuntuu, että ei enää töihin tarvitse vähään aikaan lähteä.



Eilen oli neuvola ja ylimääräinen lääkärikäynti. Kaikki arvot olivat parantuneet, kiitos ilmeisesti mun raskausdiabetesdieetille. Paino pudonnut kilon, hb noussut vaikka rautaa en ole syönyt, paastoverensokeri norm. 4,3 ja verenpaine alhaisempi kuin koskaan aikaisemmin tässä raskaudessa.



Vauva edelleen sitkeästi perätilassa jalat edellä tulossa. Alkaa vähän huolestuttamaan, mahtaako olla aikomuksenakaan kääntyä. Sf mitta huitelee yli keskikäyrän (31) vaikka ultran mukaan ihan norm. kokoinen vauva tulossa.



Äitiyspakkauksen sain jo ennen uutta vuotta, nyt näkyi rahapäätös kelan sivuilta. Kotiin en ole vielä päätöstä saanut, mutta näytti siltä, että olivat käyttäneet puolen vuoden tuloja laskuissaan. Eli vähän paremmin saan kuin edellisestä lapsesta. Työnantaja näyttäis hyötyvän ihan kivasti tuosta uudistuksesta, että aluksi maksetaan 90% palkasta. Ei voi kuitenkaan valittaa, juokseehan palkka kuitenkin tuonne kesäkuun alkuun.



Hyviä voineja kaikille!

5vekaraa ja lisänumero rv 29+6

Kauhee pakkanen,onneksi ei tarvii mihkään lähteä(-26)

Meillä ei oo loppuraskauden lääkäriä,neuvolassa vaan kuun televat sydänääniä yms.Itteeni vähän huolettaa,että jotain jää huomaamatta.Vauva myllää kauheena masussa,enkä oo varma aina onko se pää alaspäin niinku hoitaja väittäny jo 1,5kk..jos paljastuukin synnytyksessä et onkin jalat eellä...onhan näitä kaikkenlaisia tapauksia ollu=)MUt täytyy luottaa tuohon.

Mulla on jokaisen kolmen kohdalla aina aluksi iskeny sellanen tunne,et apua raskaana,mä oisin vielä voinu pari kuukautta odottaa=)ja tulee mieleen mitä kaikkea ois voinu tehä jos ei vielä raskautunu.Nopeesti tunne menny ohi,ja kaikkia muksuja kuitenkin toivottu jonkin aikaa=)

G:Kuinka nopeesti raskauduit?MUl ykkönen tärppäsi ekasta kierrosta,kakkonen kesti 3kk ja nyt tää kolmonen 6kk.

Mä nukuin viime yön kun tukki,oli kai univelkaa jo niin paljon,että lopullisesti tilttasi ruumis.Meen kyllä illalla viim.22 petiin,mutta sitten käytävä vessas usein,ja näen painajaisia tai joku paikka puutuu yms..näitä raskauden perusvaivoja=)

Lelut on pesty pikkuselle valmiiksi,ei tosin ihan kaikkia,mutta nuo perus helistimet yms.ja synnytyssairaalaanki pitäs viel keritä tutustumaan.Tuntuu että päivät tylsiä,mutta silti kaikenlaista vielä tekemättä.

Ristiäisetkin oon jo suunitellu päässäni,pidetään ihan pienet n.20henkeä,kummit ja vanhemmat.Anoppi oli jo kotiinsa järjestämässä isoja kemuja,mutta mä sanoin,et ne pidetään meillä,javieraita vaan ne jotka pakko kutsua=)

huiskutin 31+0

Huh, mitä pakkasta! Kiva juttu lähteä autoa starttailemaan tuolta ja lämmityspannukin on reistannut viime viikosta lähtien ja putkimiehen lasku lähentelee jo 2000 euroa. No, vois olla pahemminkin. Pannu olis tietty voinut levitä esim. viime yön pakkasessa. Nyt sentään homma on jo jotenkin hanskassa.



Täällä oli kyselyä synnytyksistä. Mulla esikoisen kanssa synnytys lähti käyntiin " napsahduksella" vähän ennen keskiyötä rv 40+0. Tuo napsahdus oli ilmeisesti kalvojen puhkeaminen, koska lapsivettä alkoi hiljalleen tihkua. Supistukset lähti myös käyntiin 10-8minuutin välein, mutta nukuin siinä vielä klo 2 asti välillä kelloon vilkuillen. Kahdelta alkoi sitten sattumaan ja menin alakertaan käveleskelemään. Kolmen maissa otti jo kipeää ja lapsivettä+verta tuli jonkin verran, joten kävin herättämässä miehen ja pikku hiljaa lähdettiin synnärille. Klo 4 oltiin perillä sairaalalla ja lapsivedet meni sitten kunnolla, kun kätilö tarkisti kohdunsuun tilannetta, 4 cm auki ja suoraan synnäriin. Hirvee ruuhka oli synnärillä 8 synnyttäjää ja 5 salia. Kiilasin vissiin " valmiin tilanteeni" kanssa 4 parin edelle. Salissa sain kohdunkaulanpuudutteen ja oksitosiinitipan " ettei puudute vähennä suppareita" . Puudute oli tosi hyvä, mutta kesti vain 1,5 h ja sen jälkeen olin 7 cm auki, joten eivät saaneet laitettua lisää. Aqua-rakkulat laittoivat (puudutusaineella kylläkin eikä vedellä) mutta ne oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Luomuna siis mentiin loppuun. Aukeamisvaiheen loppu oli hankala, kun ponnistutti ja sattui, mutta joku kohdunkaulanreuna tms. oli edessä, joten olis vielä pitänyt odottaa. Lopulta kätilö siirsi käsin tuon reunan pois edestä. Oli miehen mukaan karun näköistä touhua, mutta mua ei paljoa napannut :o) Ponnistusvaihe oli 56 min ja ponnistussupparit lopuksi oksitosiinin avulla useiden minuuttien mittaisia. Silti ponnistaminen ei sattunut luomunakaan yhtä paljon kuin avautumisvaihe. Lopulta tehtiin eppari, kun vauvan pää oli vähän vinossa eikä olis mahtunut. Sen jälkeen kätilö käski ponnistamaan ja yhtä äkkiä sitten huusi " nyt älä ponnista, seis" ja heti perään " saa ponnistaa" . Vauvalla oli ollut napanuora kaulan ympäri ja kätilö nappasi sen pois. 4610g ja 55 cm oli meidän pikkupojan mitat ja koko synnytys kesti virallisesti n. 7 tuntia.



Nyt tämän kakkosen kanssa hermostuttaa tuo vauvan koko. Tämä on nimittäin ollut ultrissa veljeänsä isompi. Onneksi tällä kertaa pääsen kokoultraan rv 36 tietämillä, joten ihan sokkona ei tarvi synnytykseen mennä. Meillä muuten on noita neuvolalääkärikäyntejä rv 16,26 ja 36 eli ilmeisesti aika paljon moneen paikkakuntaan verrattuna. Mun lääkärini vaan on sellainen mua nuorempi epävarman oloinen tytsy, joten luotan kyllä neuvolatätiini (kätilö koulutukseltaan ja pitkä työkokemus) enemmän kuin tuohon lääkäriin.



Huiskutin kyseli, kuinka nopeasti raskauduttiin. Esikoisen aikana meni 5 kuukautiskiertoa nyt kolme, molemmilla kerroilla oli alla hormonaalinen ehkäisy. Nuo tuntui kyllä toooooosi pitkiltä kuukausilta, joten en yhtään ihmettele, että lapsettomuudesta kärsivillä meinaa pää revetä tämän touhun kanssa.



( . ) Huonosti nukuttu yö takana. Oon unissani suojellut esikoista vamppyyrilepakoilta ja lohduttanut sylissäni kuolemaisillaan olevaa vauvaa, joka kyseli multa, koska pääsee pois ja kauanko vielä kestää. Työstressi, lämmityspannustressi ja hiljalleen kasvava paniikki synnytyksestä vissiin tulee uniin. Lisäksi käden ja jalat on tosi turvoksissa nyt, joten yöunen laatu ei kovin kaksinen ole, kun kaikki asennot on hankalia. Mä oon nyt vasta herännyt siihen, että vauvahan oikeesti voi syntyä jo ens kuun aikana ja mä en oo tehnyt yhtään mitään valmiiksi. Lisäksi hitusen hirvittää elämä uhmis-esikoisen ja vauvan kanssa varsinkin, kun esikoinen pääsi sairaalasta kotiin vasta yli 1,5kk:n iässä, joten mulla ei oo mitään haisua tavallisen vastasyntyneen hoitamisesta. Ihan hyvin kyllä osasin esikkoa hoitaa keskoskaapissa ja lämpösängyllä kahden tippaletkun, saturaatio- ja verenpainemittareiden ja nenämahaletkun sekamelskassa. Mutta että sellaisen pienen saisi parin päivän ikäisenä kotiin... Mitä ihmettä sille osaa tehdä?



No, ohimenevää paniikkiahan tämä on. Kunhan tästä äitiysloma alkaa ja saa pari päivää puuhailla vauvatavaroiden kimpussa niin yhtä äkkiä sitä huomaa, että kaikki onkin jo valmiina. Ei siinä kovin kauaa mene. Pahimmalta tuntuu vaan nyt, kun muut asiat painaa mieltä, eikä oo ehtinyt yhtään keskittyä tähän. No, 16 työpäivää jäljellä (ei meillä lasketa :oD )



A.A. rv 30+5

Täällä myös yksi huhtimamma, joka ei ole joutanut kirjoittamaan tänne pitkään aikaan taikka edes kirjoittamaan. Viikkoja menossa nyt 30+5. Liitoskivut ovat kyllä mahtavat kipeitä:( Varsinkin aamuisin kun herää sängystä. Olen joutunut nyt 4 viikkoa kotona seuraamaan pissaa ja painoa sekä mahdollista turvotusta. Pissassa ollut välillä heikosti proteeneja. Turvotusta ei käsissä ole, jaloissa ollut illalla pikkaisen, varsinkin jos on ollut kireät sukat.Onko teillä muilla ollut muuten turvotuksia???Jonkinlaista kutinaa ollut joka puolella, mutta mulla on nyt erittäin kuiva iho, nautin olla suihkussa. Supistelut ovat nyt vähentyneet, kun äitipkl:lla määrättiin Ventoline 2mg tbl. Onko muuten muilla kokomuksia näistä?????



Onko teillä tässä raskaudessa kääntynyt vauva pääalas päin?Täällä vielä väärinpäin tai poikkitilassa, saa nähdä haluaako kääntyä.



Kaveri synnytti eilen poikavauvan. Soitti mulle ja itki kuinka huonosti synnytys oli taas mennyt. Oli ollut iso paha kätilö synnytyksessä kuin ensimmäisessäkin(meillä molemmilla sama kätilö ja samat kokemukset. Oli käskenyt ponnistaa, vaikka 8 cm vaan auki, ei ollut katsonut lopullista kohdunsuuntilannetta. Oli kironnut ystävälleni, ja pakottanut ponnistamaan, vaikka toinen kätilö aamuvuorossa kieltänyt missään tapauksessa ponnistamasta ennen kuin täysin 10cm auki. Onneksi lääkäri oli sattunut tulemaan huoneeseen ja sanonut nopeasti, että sectioon ja nopeasti, sillä tulossa kasvot edellä, ystäväni oli saanut paniikkikohtauksen. Tää kätilö on tosi inhottava.Oli lääkärikin antanut palautetta kätilölle. Mua tämä kätilö haukkui varkaaksi 2.5v sitten pojan saatuani. Oli ilmeisesti varastanut yhden rintakumin osastolta, joka kyllä löytyi perhehuoneen pöytälaatikosta, eikä vaivautunut pyytämään anteeksi. Onneksi mies aikoo sanoa tälle kätilölle suorat sanat jos tulee synnytykseen.Kaikkea sitä pitää ollakkin.



Mutta toivotaan että sitten huhtikuussa se olisi lomalla, ja meillä olisi mukava synnytys.



jennuli81 ja murmeli 30+5

kysyä jennuli81: et ole sattumoisin pohjois-karjalasta? olen kuullut että täälläkin olisi " mukava" kätilö, jota kuulemma pitää ihan varoa... saa olla kuulema miehet skarppina synnytyksessä, jotta edes jonkinlainen inhimillisyys toteutuisi. itseäni ei pelota juuri muu synnytyksessä kun tuo asiaton kätilö (tai siis se, että se sattuu olemaan juuri minun synnytyksessä...)



Miksu + salamatkustaja 31+1

Vastaanpa ensin huiskuttimen Galluppiin eli minulla oli keskenmeno kesäkuussa mutta raskauduin suoraan uudelleen niin että 3 viikkoa keskenmenosta testi näytti jo positiivista. Kieltämättä alku pelotti mutta onneksi tähän asti kaikki on mennyt hyvin.



Sitten Jennuli kirjoitti kaverinsa kohtaamasta " hirviökätilöstä" ja minulla on esikoisen syntymästä juuri vastaavanlainen kokemus. Synnytyksen kestettyä 18 tuntia iski kätilölle joku pakkomielle saattaa synnytys loppuun ennen työvuoronsa päättymistä ja hän pakotti minut " harjoittelemaan" ponnistamista, kun olin 8 cm auki. Lopputulos oli se, että vauva jäi jumiin, koska lähti tulemaan väärässä tarjonnassa, nenä pystyssä pois ja niin meilläkin päädyttiin hätäsektioon. Tällä kertaa en perhana vieköön harjoittele enkä ponnista ennen kuin kohdunsuu on 10 cm auki!



Sitten omasta navasta: muutto otti sen verran lujille, että makasin sunnuntaina sängyn pohjalla kädet niin turvoksissa etten saanut niitä nyrkkiin ja jalat olivat kuin ilmaa täyteen puhallettu. Lisäksi voin pahoin eli maha oli aivan sekaisin ja oksetti. Eihän siinä muu auttanut kuin käydä näytillä päivystyksessä, jossa mitattiin verenpaine ja katsottiin pikatestillä pissatulos. Ei onneksi ollut muuta kuin alapaine hieman kohollaan.

Noh, maanantaina heti aamu 7:ltä alkoi alaselkää polttamaan ja ihan järkyt " menkkakivut" iski päälle, supistuksia tuli ja meni 5 tunnin ajan. Jouduinkin hälyttämään miehen kesken työpäivän esikoista vahtimaan ja kävin neuvolalääkärillä. Eilen oli puolestaan yläpaine kohollaan ja turvotusta tullut 4 päivän aikana 1 KG!!!! Kohdunsuu oli onneksi kiinni ja kiinteä mutta kohdunkaulan pituus oli lyhentynyt 2-3 cm. Sain määräyksen lepoon ja juomaan paljon nestettä päivän aikan, jotta saataisiin tämä turvotus edes hieman laskemaan.

Niin ja sf-mitta oli 32cm eli huitelee yläkäyrällä, on 2 cm isompi kuin esikoisella...



Mies päätti että esikoinen on nyt ainakin loppuraskauden kokopäiväisesti hoidossa, jotta todellakin saan levättyä ja neuvolatäti oli asiasta samaa mieltä. Meillä on esikoisella nyt jokin uhmakriisi päällä varmasti muuton ja vauvan vuoksi. Koettelee rajojaan enemmän kuin koskaan eikä usko yhtään mitään jäähyistä ja lelujen pois ottamisestakaan huolimatta. Päiväkodissa on kuulemma esimerkillinen ja tottelevainen lapsi...no, mielellään hän sinne menee, joten toivon mukaan tämä palvelee nyt kaikkien mielenrauhaa.



Kai tämä kaikki helpottaa kohta?



Joku kyseli neuvolalääkärikäynneistä ja täällä käydään 3 kertaa raskauden aikana, minullekin lääkäri sanoi, että huolimatta eilisestä käynnistäni, hän haluaa tutkia minut viikolla 36 uudelleen.



Että tällaista, nyt lähden päikkäreille, esikoinen aloitti aamulla touhut ennen klo 6:a ja annoin miehen nukkua, kun tiesin että saan itse vihdoin ja viimein levätä päivällä.



Jaksamisia ja " paksuuntumisia" kaikille!



Beatitude & Eemeli rv 33+0

Heippa vaan huhtimammat!

En ole aiemmin ehtinyt keskusteluun mukaan, kun työelämä kummasti rajoitti aikaani ;) Nyt olen sairaslomalla ja sitten helmikuun lopussa koittaa äippäloma! Raskausvkoja 31+2 ja esikoinen (tyttö)pian 3 vuotta. Ah niin ihanassa uhmisiässä..joku kirjoittelikin vastaavasta tilanteesta. En uskalla edes ajatella, mitä se arki sitten on ;)

Muillakin kuullostaa olevan kovin samansuuntaisia vaivoja kuin itselläni, liitoskivut, iskias ja nyt vielä supparit päälle. Tätä raskaana olemisen ihanuutta...

Mutta kivaa lukea kuulumisia samassa tilanteessa olevien kanssa! Nyt lähden tekemään itselleni jotain ruokaa. Aurinkoista pakkaspäivää kaikille:)

LEnni + Tiitiäinen rv 31+2

Aika moni huhtikuinen on vissiin muuttanut tässä hiljattain. Me muutettiin jo kyllä kaksi viikkoa sitten mutta hitaasti näyttää nuo laatikot purkautuvan. Kunhan ois suurin osa pois kun vauva syntyy :)

No oikeastion vain jäljellä ne inhottavat laatikot jotka pitää käydä läpi koska suurin osa menee varastoon.



Synnytyksistä on ollut puhetta. Meillä esikko supisteli viikon ennen synnytystä, juostiin polilla varmaan kolmesti. Mutta sitten kun ne oikeat supistukset alkoi en tiedä miten olin luullut niitä aikaisempia synnytyssupistuksiksi :) Meillä meni koko homma aika nopeaan, synnytys kesti kaiken kaikkiaan 5h 48 min, ja ponnistusvaihe 9 min. Luomuna kesti tuon synnytyksen ja tarkoitus olisi tämä hoitaa samalla lailla. Riippuen tietenkin siitä miten kipeä olen, tuossa ekassa ei kauhean kivuliasta ollut kuin tuo 9 minuutin ponnistus, mutta tyttö olikin vain 48cm ja 2665gr. En tiedä katsotaan miten tämä hoituu.



Raskautumiseen on meillä aina mennyt aikaa. Ekaa lasta odoteltiin 3 ja puoli vuotta ja ehdittiin hoidellakin vähän, mutta raskautuminen tapahtui sitten akupunktion avulla. Tämä pikku kakkonen antoi odottaa itseään 1 ja puoli vuotta ja samassa kuussa kun piti aloittaa IVF hoito, olinkin raskaana ihan luomusti :D



Nyt esikoinen alkaa hermostua kun äiti istuu vain koneella.



Kirpeää pakkaspäivää!

Nyla 31+3

Heipat vaan, toista saitsuviikkoa tässä vietellään ja huomaa kyllä et supparit on vähentyneet ja oma olokin petraantunut kun on oikeasti saanut levätä. Esikko on eskarissa aamupäivät, tänäännkin sain käytyä uimassa kaikessa rauhassa ja se tekikin hyvää. Lääkäri ei kieltänyt uimista kunhan ei liikaa revittele, ettei supistukset lisäänny.

Paljon oli kaikenlaisia kysymyksiä ja galluppeja.....meillä ensinnäkin lääkärit on kolmesti, joten vielä on yksi lääkäri vkon 36 paikkeilla. Noita synnytysjuttuja oli kiva lueskella, hirvittävä tuo kertomus " horror kätiöstä" ....toivottavasti ei kenenkään tarttis kestää moista. Mulla esikonen lähti syntymään 38+5, meni lapsivedet kolmen maissa aamuyöllä, sairaalaan mentiin seiskan maissa aamulla, silloin oli vaan pari senttiä auki ja supistukset vasta aloittelivat, sitte huuhtelun ja aamupalan saatuani supparit jo alkoivatkin ja olin yllättäen viis senttiä auki ja suoraan saliin. Pärjäsin alkuiltapäivään pelkällä ilokaasulla, musta se oli hyvä juttu, ei tullut pahaa oloa tms, kokeilin myös palloa ja suihkua. Mulla pari valvottua yötä teki sen että supparit oli aika tehottomia ja epiduraalin saatuani yhen-kahen maissa ne laantuivat aika lailla, tipalla onneksi saatiin potkua lisää. Poika syntyi lopulta 17.08, ponnistettuani häntä tunnin ja 8min. Oli kuin maraton se loppu-rutistus.....en halunnut mitään apuja(imukuppi tms), koska vauvan sydänäänet oli vahvat koko ajan antoivat ponnistaa, mulla lihasvastus oli kuulema NIIN voimakasta että pää tuli ja vetätyty takasin....eppari mulle tehtiin ja silti repesin aika pahasti. Tän toisen kanssa suurin PELKO onkin et taas repeän ja leikataan.....koska mulla on jo yli kuus vuotta edellisestä synnytyksestä niin koen kuin oisin menossa ekaa tekemään:/. Neuvolassa koittavat lohduttaa et aina on helpompi toinen mut....en taaskaan tuudittaudu mihinkään vaan menen avoimin mielen ja otan vastaan mitä tuleman pitää, niin en pety.

Mitäs muuta kyseltiin.....ei jaksa muistaa, öö.

Vauvan vaatteita on tullut peseskeltyä ja pikkuhiljaa laittelen sitä sun tätä. Ens viikolla pitäis koittaa taas töihin, tosin lääkäri oli sitä mieltä et sairaslomaa jatketaan jos supistelut ja työtahti ei anna helpotusta, joten menen koklaamaan miten sujuu ja kuinka jaksan tän parin viikon levon päälle ja jos tuntuu etten jaksa niin saan varmaan saikkua äippäloman alkuun asti.

Äitiyspakkauksesta tuli ilmotus viime viikolla ja sitä jo kovasti ootellaan, päivärahapäätöstä odotan oikeastaan vielä enemmän mut sitähän ei ole kuulunut.....

Jaahas, toivottelen vointeja teille kaikille ja koitetaan olla aktiivisina:).

Inkkarityttö 30+1

Oon ollu niin laiska pitkän aikaa että en oo jaksanu kirjotella mitään, eikä tässä nyt mitään ihmeellistä oo tapahtunutkaan...



Saikulla olen kolmatta viikkoa ja nyt alkaa jo tottumaan tähän, ettei oo mitään tekemistä. Eka viikko oli kyl aika tuskallinen.



Äitiyspakkaukset olis tullu mut en kyllä taida lähteä tuonne pihalle ku siel on niin kylmä. Oon täs miettiny et paljonkohan niitä vaatteita pitää hommata etä on sitte tarpeeksi. Tuntuu että on sata kysymytä mihin pitäis saada vastauksia ja ihmettelen kuinka osaan laittaa esim. tarpeeksi vaatetta pikkuisille etteivät palele tai ole kuumissaan. Toi lapsen pukeminen tuntuu haastavalta, muuten ei jännitä se että pärjäisin.



Ultrassa ei ole vieläkään näkyny mitä odottelen tai sitte täälä on niin tylsä henkilökunta että eivät vaan viitti kattoo tai sanoo ku ei sukupuoli oo niin oleellinen asia.



Oottekos huomannu että ellokselle oli tullu äitiys vaatteita, ei kyllä ollu montaa rättiä mutta tilasin sieltä housut kun mun on vaikee pitkänä ihmisenä vaikee löytää sopivan pitkiä.



Ei kai muuta kun pakko nousta siivoomaan...



terveisin -p- rv29

Ensimmäinen sairasloma viikko alkaa olla takana. Liitoskivut vie vieläkin välisätä luottamuksen toisen jalan kannatuskykyyn. Kovettumisia tulee tämän tästä. Lisäksi olen nyt pissatulehduksen estolääkityksessä kuukauden verran. Ja kaiken kukkuraksi olen kuivunut.. ? Omasta mielestäni join aivan hyvin ja useasti, mutta nyt kun olen seuraillut juomistani niin huomaankin ainoastaan kostuttavan suusta enkä suinkaan juovan. No olen yrittänyt parantaa tapani.



Mie olen onneton vastaamaan noihin gallupeihin. Siinä vaiheessa kun saan itteni kirjattua sisään ja kirjottamaan niin en enää muista mitä on kysytty. Yks kysymys tais ainaki koskea vauvan kääntymistä. Viime neuvolakäynnillä tuo ainakin vielä istui. En tiiä onko nyt kääntynyt vai ei. Hengittäminen on aivan samalla lailla vaikeaa kuin aikaisemminkin.



Synnytyksistä. Esikoisen syntymästä on reilu kolmetoista vuotta, joten paljoa en muista. Aamulla menin käymään neuvolassa näytillä kun yöllä oli mukamas supistellut. Kätilö sitten siinä sisätutkimusta tehdessään puhkaisi vahingossa kalvot. Lähdettiin sitten mieheni kanssa ajamaan kohti Rovaniemeä. Matkaa noin 130 kilometriä. Välillä kävimme taukopaikalla pissalla kun pissatti niin pirusti. Menin vielä miesten vessaan kun naisten vessa oli varattu (ei mitään bakteeri pelkoja :)) Sairaalassa jonkin tutkivat ja pitivät synnytyssalissa, mutta kun mitään ei tapahtunut pistivät miehen kotiin ja minut osastolle. No nukkumaan menoaikaan alkoi sitten supistella. En viitsinyt muita äitejä häiritä, joten siirryin käytävälle kärvistelemään. Jonkin ajan kuluttaua ilmoitin sitten paikalla olleelle kätilölle, että nyt taitaa olla synnytys käynnissä. Soitin mieheni takaisin paikalla (oli ystävän luona ei suinkaan mennyt takaisin Sodankylään) ja minut siirrettiin synnytyssaliin. Tarjosivat ilokaasua joka sai minut ainoastaan oksentamaan. YÖK. Sain epiduraalin josta ei ollut kuin haittaa koska laittoivat sen liian myöhään. Jalat menivät tunnottomiksi siinä vaiheessa kun olisi pitänyt työntää. Kielsivät työntämästä ja kas siihenhän ne työntösupistukset sitten loppuivatkin. Ajattelin, että kyllähän sitä yksi lapsi pihalle saadaan ja ponnistin tytön ulos, jotteivät vain laita jotain lääkettä :). Synnytyksen kesto 6 tuntia 50 minuuttia. Työntävaihe (aika kullannut muistot kun kuvittelin ettei sitä saatu mitattua) kesti 19 minuuttia.



Toinen synnytys alkoi täsmälleen samalla tavalla. Vedet tuli tutkimuksessa, mutta tällä kertaa passitettiiin ambulanssikyydillä Rovaniemelle. Siellä taas jouduin osastolle odottelemaan kunnes supistukset tulivat joskus aamuyöstä. Paljon ei ole mielikuvia tästä synnytyksestä kun jostain syystä minulle nousi kuume. Aqua rakkuloita laitettiin kolme ja kätilöä olisin siinä vaiheessa löynyt jollei mies pitänyt käsistä kiinni. IKINÄ en enää anna niitä laittaa vatsanahkaan vaikka se kuulemma saakin aikaan sen, että paikat avautuvat. Kipua se ei vienyt minnekkään. Koska olin koko ajan makoillut ja ensimmäisetä synnytyksestä muistin sen että liike helpotti pyysin miestäni auttamaan minut ylös. Pääsin sängyltä ylös ja huusin miehelle, että äkkiä takasin nyt tämä tulee. Synnytyksen kesto 5 tuntia 35 minuuttia työntövaihe 2 minuuttia, mitä en usko hetkeäkään. Keksivät vain siihen jonkun luvun kun sanoivat silloin, etteivät saaneet työtövaiheen kestoa mitattua.



Se mikä minulla pelottaa on etten osaa lähteä oikeaan aikaan synnärille. Koska aikaisemmin olen siellä ollut jo valmiiksi. Onhan se varmaan mukavampaa odotella kotona kuin maata osastolla valmiiksi vaan siltikin epävarmuus vaivaa.



No enää ei tarvitse odottaa kovin kauaa.



Leivänkannikka ja Olivia 31 + 5

miksukka81:

kysyä jennuli81: et ole sattumoisin pohjois-karjalasta? olen kuullut että täälläkin olisi " mukava" kätilö, jota kuulemma pitää ihan varoa... saa olla kuulema miehet skarppina synnytyksessä, jotta edes jonkinlainen inhimillisyys toteutuisi. itseäni ei pelota juuri muu synnytyksessä kun tuo asiaton kätilö (tai siis se, että se sattuu olemaan juuri minun synnytyksessä...)

Miksu + salamatkustaja 31+1

Hei Miksukka81. En ole kotoisin Pohjois-Karjalasta. Olen pohjois-pohjanmaalta. Kävin katsomassa ystävääni tänään synnärillä, ja hän oli juuri puhumassa synnytyksestä osastonhoitajan kanssa, itki kovasti. Oli osastonhoitajakin sanonut seuraavasti: en yleensä saisi puhua kolleegasta vastaan, mutta tämä iso paha kätilö oli kyllä toiminut väärin.Ystäväni oli keskustellut tämän kyseisen kätilönkin kanssa, ystäväni mielestä hän ei ollut ymmärtänyt ystäväni näkökantaa asiasta, vaan oli ollut paremminkin hyökkäyslinjalla. Tuin ystävääni ja sanoin, että pääasia että te olette siinä ja terveenä. Parempi jättää tuollainen ihminen omaan arvoonsa. Tietenkin kannattaa puhua asiasta, ettei jää kaivertamaan mieltä.

Minun mieheni sanoi, että tämä kätilö ei tule meidän synnytykseen, pyydämme jonkun toisen.. Onneksi jo yhden synnytyksen kokoneempana uskallan sanoa, miltä minusta tuntuu ja mitä haluan. Toivottavasti niitä sitten vaan kuunnellaan.

että kaikille sattuisi hyvä ja mukava ja ennenkaikkea ASIALLINEN kätilö. Olen kuullut tämän meidän " paikallisen" kätilön toimista niin paljon (olen kaveripiiristäni viimeinen joka lapsen saa...) huonoa ja negatiivista, en keneltäkään hyvää sanottavaa. Kätilö voi nimittäin helposti pilata koko synnytyskokemuksen ja tuoda ennenkaikkea pelkoa niin paljon, että ei uskalla edes harkita toisen tekoa...



Tänään soittelin verikokeiden tuloksia (kävin eilen, kun kutinaa alkoi tulemaan käsiin ja jalkapohjiin) ja olivat ihan normaalit. lukema oli 15 (jotain yksikköä...) kun viitearvo oli 10-45, joten on vissiin vara noustakin vielä vähän... no, tämä taitaa olla pakkasen ja raudan " vähyyden" aiheuttamaa normaalia ihoreaktiota. Toivottavasti muillakin kutinasta kärsivillä on.



Ärsyttää kun tänään ei päässyt ulos, ja sama rata jatkuu loppuviikon. en kehtais edes autoa käynnistellä, että uimaan pääsisi, kun tuo minun romu ei mahda lähteä käyntiin enää kahden tunnin päästä -30pakkasessa. Isännällä onkin sitten meidän " 1.auto" käytössä, jotta pääsee kotiakin töistä. No köijäsin sitten koko vaatehuoneen sisällön ulos tuulettumaan ja olkoot siellä huomiseen... :)



Kaikilla muilla tuntuu hirmunen siivous/vauvantarvikkeiden laittovimma olevan, itelleni ei sellasta ole vielä löytynyt, tuntuu jotenkin liian aikaselta. Pinnasänky saadaan vasta maaliskuussa loppupuolella, kun on tulossa käytettynä tuttavaperheestä. patjan arvelin uuden ostaa. Ompelen itse katoksen verhon ja pehmusteen ja muutamat pussilakanat kun ihastuin täysin " pupujussikat" sarjaan, mutta mielestäni 150-200 euron satsaus petivaatteisiin on liikaa (varsinkin kun kangas on peruspuuvilla lakanakangasta... ja helppo tehdä itsekin), joten niitä puuhaillessa menee jonkin aikaa.



Minä en oikeesti tiedä missä asennossa vauva on, ja terkkari ja lääkärikin ovat vain " arvuutelleet" eli kysymysmerkillä rt lukee neuvolakortissani. välillä tuntuu että se pyörii hyrrää, nimittäin potkut tuntuu ainakin missä tahansa mahaa, kylkiluita, virtsarakkoa tms... :)



Heitetäänpäs Galluppia vähän... Kuinka monen äiti/anoppi on täysin seonnut lapsen tulosta? Minun vanhemmille tämä on eka lapsenlapsi, joten KYLLÄ on seonnut. Ei siinä mitään, kiitollisena otamme vastaan kaiken, mitä tuodaan (joka kauppareissulta on joku vaate/tavara tullut...), mutta välillä tuntuu että olisi ihan kiva jotain itsekin hankkia. Viimeksi käydessään toi sitten sitterin, ihan oli extempore ostanut sen. no mukavahan se tietty on, ettei itse tarvitse kaikkea hankkia... No tämä minun äiti-tapaus on aivan vakuuttunut että tämä on tyttö, joten mekkoa ja punaista on paljon... olen kyllä sanonut, että ei nyt välttämättä kannata ostaa vielä sukupuolisidonnaisia värejä, kun ei olla otettu selvää kumpi tulee, hukkaan menisi sitten vaan jos ei satu. Välillä saa ihan kovastikin sanoa...



Oho, t tais tulla aika pitkä tarina... ja salkkaritkin on jo puolessa välin... :)



miksu 30+1