Voiko jotenkin testata onko mies väkivaltainen? tai mitkä merkit paljastaa taipumuksen
Pelkään tosi paljon että päädyn parisuhteeseen väkivaltaisen miehen kanssa. Olen luonteeltani arka ja helposti alistettavissa, joten riski päätyä alistavaan suhteeseen on otollinen. Tällaisen läpikäyneenä (aikaisempi mies oli henkisesti väkivaltainen) en haluaisi uudestaan löytää itseäni vastaavasta tilanteesta ja vaikka olenkin työstänyt asioita terapiassa pelkään silti olevani kykenemätön huomaamaan vaaranmerkkejä miehessä.
Tapailen nyt tosi mukavan ja rauhallisen oloista mistä, mutta tietyissä tilanteissa käytökseni on traumoista johtuen provosoivaa ja joskus on tuntunut että mies alkaa menettää malttiaan ja se ahdistaa. Vaikka ollaankin keskusteltu tapahtumien jälkeen asioista pelkään että olen liian hyväuskoinen.
Kommentit (106)
Käske sen miehen kosia sinua lyömällä nyrkki seinästä läpi kesken treffien.
Hyvä huumorintaju yhdistettynä kykyyn nauraa itselleen. Kiinnitä myös huomiota siihen että kuinka hän kohtelee muita ihmisiä jotka ovat häneen jollakin tavalla alisteisessa tai heikommassa asemasaa. Esim. asiakaspalveluhenkilökuntaa, kerjäläisiä, vammaisia, vanhuksia jne. Kaikessa pitäisi olla pohjavireenä empaattisuus, kultainen sääntö jne.
Ihmisen tärkein suhde on itseensä. Moni voisi sekavien suhteiden sijaan olla ensin sinkkuna ja hoitaa itsensä kuntoon. Se joka on loukannut sinua, ei voi parantaa sinua. Siksi alistujan on autettava itseään kaikin tavoin ja haettava apua. Se on kivinen tie.
Nuoret arat naiset voisi harjoitella peilisolujen avulla: katso vaikka 50-vuotiaita naisia, miten topakasti menevät, sopivan tympeä ilme naamalla. Se minkä on liiasta kiltteydestä, jos on vielä elossa, erehtyneenä oppinut. Tähtää yhtä itsenäiseksi. Kävele reippaasti ja ryhdikkäästi, pidä taukoa miehen katseesta. Älä unohda hetkeksikään että sinulla on oma tahto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole tietoisesti jostain miehelle tärkeästä asiasta eri mieltä kuin mies. Vahvasti eri mieltä. Katso, miten mies reagoi. Normaali ihminen pystyy kohauttamaan olkapäitäön ja ajattelemaan, että jaa, sinä olet tuota mieltä ja olemme siis eri mieltä. Henkisesti väkivaltainen yrittää voittaa sinut. Hän lähtee kilpailuhenkisesti puolustautumaan. Jos hän yhtää yrittää syyllistää tai osoittaa halveksuntaa mielipiteestäsi - niin sitten juokse ja kovaa.
Jos on eri mieltä, silloin täytyy väitellä. Olen tehnyt väitöskirjan aikoinani, ja tiedän täsmällisesti, että fiksut ihmiset pitävät väittelystä. Tietenkin tyhmät mielipiteet haastaa, jos niitä esitetään. Eikä sillä ole mitään tekemistä väkivaltaisuuden kanssa; kysymys on vain järjen käytöstä.
Jos toinen alkaa sanomaan sinulle, että olet tyhmä kun ajattelet näin tai jos olisit fiksu niin ajattelisit toisin - niin silloin ollaan menossa kohti väkivaltaisuutta, kun asiat eivät riitele, vaan siirrytään henkilökohtaisuuksiin. Ja henkisesti väkivaltainen todellakin alkaa halveksimaan tai syyllistämään tai pakottamaan.
Käyttää sanaa pahoinpidellä muissa asiayhteyksissä ja huumorina.
Vierailija kirjoitti:
Maltin menettäminen on aina huono juttu. Aikuinen ihminen ei menetä malttiaan.
Olen eri mieltä. Maltin menettää jokainen, jos ruuvia kirstetään riittävästi. Mutta maltin menettäminen ei saa tarkoittaa väkivaltaa.
Tykkää sm-seksistä ja haluaa olla se pahoinpitelevä osapuoli.
No, ärsytät kiehumispisteeseen saakka niin sittenhän näet mitä tapahtuu? Jos mies on uskoutunut sinulle jostain kipeistä asioistaan niin niihin tökkimällä pääset helposti ihon alle tai voit kertoa hänelle esimerkiksi siitä miten paljon parempia exäsi ovat olleet sängyssä? Jos kestää ja ottaa huumorilla niin on selvästi sinulle sopivaa tyyppiä, varsinkin, jos kynnysmatoista tykkäät.
Ei sitä pysty ennakoimaan. Siksi olenkin pidättäytynyt suhteista miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läpsäiset miestä naamalle. Jos on väkivaltainen niin lyö takas. Oikea mies ei lyö naista missään tilanteessa
miten se sukupuolesta riippuu? älä kerjää turpiisi, jos et halua turpiisi. ei se niin mene, että naisena saa ärsyttää rajatta ja silti ei saa turpiin.
Kyllä menee. Jos ei itsellesi muuta konfliktin käsittelytapaa tule mieleen kuin väkivalta, se on moido.
Mene terapiaan. Ei siis vittuiluna, vaan ihan oikeasti. Tuo on asia, joka pitäisi työstää. Se todennäköisesti heijastuu suhteeseesi.
Oma-aloitteisia tekoja itsensä turvaamiseksi on tiedostaa itselleen, että heti jos mitään fyysiseen väkivaltaan viittaavaa tapahtuu, jätät heti. Lupaus itselle ennen kuin on tapahtunut, ja ystäville sama. Pyydät lupaamaan, että heti jos sinulle käy jotain, he kynsin hampain sinut vetävät siitä suhteesta irti, vaikka kuinka laittaisit vastaan. Että on lupa suututtaa sinut, jos olet mielestäsi niin vietävissä.
Fyysistä väkivaltaa edeltää äkkipikaisuus ja vihanhallinnan ongelmat. Niitä ei ilmeisesti ole. Fyysisiä merkkejä on halu satuttaa muilla tavoilla, seksinkin aikana. Niitä ei ilmeisesti ole. Ole kuitenkin varautunut, että sillä sekunnilla kun sinun ympärilläsi lyödään tai rikotaan jotain, lähdetään suhteesta. Se ei koskaan jää vain sinun ympärillesi. Ei koskaan. Jos sinua tönäistään, riuhtaistaan, läimäistään. Lupaat itsellesi, ettet jää pohtimaan, että ei tuo nyt ollut niin paha, tai ehkä se oli vain vahingossa, hän pyysi kuitenkin anteeksi, hän sanoi ettei koskaan enää, ei hän kuitenkaan lyömällä lyönyt....
Pienikin merkki on tarpeeksi. Erityisesti jos uskoo olevansa sellaista sorttia, joka jäisi jumiin.
Mutta terapia, ihan oikeasti.
Ainakaan narsistit ei siedä jos huomiosi ei ole hänessä. Tai että sinulla olisi jotain omaa. Kukaan ei vahingossa availe ja tutki toisen kaappeja tai laukkua. Puhumattakaan puhelimesta tai panikitiedoista ym. Nämä on niitä Ted fflagrjä jotka olisi pitänyt huomata aiemmin. Samoin kunnioittaako ajankäyttöä. Exän bravuuri oli ennalta urkkia milloin minulla on tärkeä meno, työssä, opiskelussa tai harrastuksissa, ja häiritä juuri silloin, aina muka vahingossa.
Sinä sanot, että provosoit traumojen vuoksi. Itse olen ollut tuossa tilanteessa, että olen ollut se traumojen oireilua ja provosointia vastaanottava osapuoli. Kymmenen vuotta jaksoin aina suhtautua kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti ja kysellä mikä nyt on.
Ajan kanssa provosointi kuitenkin vain voimistui, kunnes en enää jaksanut. En käyttänyt väkivaltaa, mutta kyllä aloin suuttumaan, vaatimaan aikuisen käytöstä, korottamaan ääntäni, jne. Eli en ollut enää herttainen itseni vaan ihminen, joka oli saanut tarpeekseen siitä oireilusta ja provosoinnista, kun toinen kielsi niiden vaikutuksen minuun ja parisuhteeseen.
Se parisuhde sitten päättyi. Toinen osapuoli kuvittelee vieläkin, että minä vain olin niin paha ihminen, että parisuhde päättyi. Hänen omilla toimillaan ei hänen mielestään ollut mihinkään mitään vaikutusta. Uhriutuja.
Aika monesti väkivaltaisten miesten exät ovat kaikki "hulluja" akkoja. Vahva signaali, joka kertoo aika paljon miehestä itsestään.
Älä anna sanojen hämätä, vaan katso tekoja. Ne voi vakuutella uskottavasti vaikka mitä, mutta teot on sitten muuta.
Mies, joka kohtelee muita miehiä alistavasti/ väkivaltaisesti, on naisten mielestä seksikäs, mutta tulee jossain vaiheessa kohteleemaan myös naista väkivaltaisesti. Tämä on totuus; sen hyväksytkö sinä nainen tämän, on eri asia.
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maltin menettäminen on aina huono juttu. Aikuinen ihminen ei menetä malttiaan.
Olen eri mieltä. Maltin menettää jokainen, jos ruuvia kirstetään riittävästi. Mutta maltin menettäminen ei saa tarkoittaa väkivaltaa.
Maailma on täynnä ärsykkeitä mutta jokainen päättää itse mihin ja miten reagoi.
No mieti millaiset arvot miehellä on, mistä pitää, onko pehmeä pää.
Toki pullo kirkasta rehellisyysjuomaa tuo myös totuuden pintaan.
Jos korostaa itsestäänselvyyksiä kuten mukavuutta ja kiltteyttä tms. seikkaa.
Vielä enemmän fiksut ihmiset myös osaa pitää turpansa kiinni kun väittelyllä ei saavuta mitään.