70-luvun ruokia joita lapsena tuli syötyä. Mutta joita ei enää syö kukaan.
Minulla läskisoosi. Ei ollut pahaa perunamuusin kanssa mutta ei ole kyllä tullut syötyä varmaan 40 vuoteen.
Täytyypä tehdä annos ihan nostalgiamielessä. Söisiköhän lapset sitä.
Kommentit (375)
Hirvenliha palan jos saan , laitan uunivuokaan ja myös palan sianlihaa, koska hirvenliha on kuivaa, sitten vettä että lihat peittyvät, mausteet, paistan uunissa kypsäksi. Voi tehdä myös pieneksi pilkottuna nolemmat palat kuten karjalanpaisti.
Vierailija kirjoitti:
Kuutamokiisseli. Jonkinlaista vaniljakiisseliä, jossa oli hillosilmiä.
Viktoriakiisseli, joka ei ollut kiisseliä, vaan siinä oli appelsiinia, riisiä ja kermavaahtoa.
Silakkapihvit.
Siskonmakkarakeitto (tätä syödään tietysti vieläkin).
Lihapiirakka. Ei ole mitään tekemistä nykyisten lihapiirakoiden kanssa. Oli koko pellillinen. Syötiin siten, että pala piirakkaa laitettiin lihaliemeen syvälle lautaselle.
Osso bucco
Osso buco on ihanaa 😋 Tein sitä itse vielä 90-luvulla, kun kaupan lihatiskillä oli ihan vakiona tarjolla naudan potkaa. Nykyään sitä ei enää ole, vaan pitäisi tilata erikseen, enkä tiedä mitä mahtaisi maksaa. Sama on porsaan savupotka, siitä sai ihanan hernekeiton, mutta sekin on hävinnyt lihatiskeistä. Ennen tehtiin paljon monimutkaisempia ja pitkää haudutusta vaativia ruokia, nykyään kaikki on jotain valmiiksi pienennettyä ja puolivalmistetta, kun kaikilla on niin kiire, että ruoka pitää saada pöytään heti.
70 luvulta muistan leikkelelautasen ruokana isä halusi sitä ruoaksi.
Taidk olla myös ns "saiturinpihvi" oikein ohueksi nuijittua lihaa jauhotettuna kananmunan ja korppujauhon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa teki jotain kermasta tai maidosta laittamalla sen pöydälle lautaselle käymään? tietääkö kukaan mitä se oikein oli? en oikein tiedä edes miten googlata.
Viiliä tehtiin.
Kaupan viilipurkinnpohjalle jos jätät sentin verran viiliä ja kaadat purkin täyteen maitoa, se muuttuu pikkuhiljaa viiliksi.
Mieluimmin hieman ensin vatkata sitä viiliä. Nam.
Makkarakastike. Lenkkiä ja ruskeaa kastiketta, keitinperunoilla.
Vierailija kirjoitti:
Makkarakastike. Lenkkiä ja ruskeaa kastiketta, keitinperunoilla.
Ja makkara oli hookoo blöö.
Jokaisen olis kyllä syytä puhua VAIN niiden OMIEN nykyisten ruokailu-,ja makutottumustensa muuttumisista siihen verrattuna mitä omassa lapsuudessaan söi.
(...vaikeaa kun on näet keksiä mitään sellaista tunnettua ruokalajia jota nyt ei KUKAAN enää söisi)
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen olis kyllä syytä puhua VAIN niiden OMIEN nykyisten ruokailu-,ja makutottumustensa muuttumisista siihen verrattuna mitä omassa lapsuudessaan söi.
(...vaikeaa kun on näet keksiä mitään sellaista tunnettua ruokalajia jota nyt ei KUKAAN enää söisi)
Älä nyt noin pahoita mieltäsi, ei tätä nyt ihan kirjaimellisesti tarvitse ottaa. Löysää vähän vannetta, niin helpottaa 😊
Vierailija kirjoitti:
Makkarakastike. Lenkkiä ja ruskeaa kastiketta, keitinperunoilla.
Onneksi on tuota ruokaa vielä jääkaapissa tälle päivälle. 😋
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia muita paitsi pullamössöä ja kalapuikkoja tähän mennessä mainittuja teen melko usein.
Kovin on ihmisillä suppea käsitys asiasta jos luullaan että noita mainittuja ruokia ei nykyään kukaan syö. Minne joku kaalilaatikko tai muusi ja kalapuikot ois kadonneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirvipaisti, uunissa yön yli puu uunissa muhinutta, 2, kahdeksan litran pilkkumia täynnä. Äiti teki talvisin viikonlopuiksi. Jälkiruokana sekamarja rompotti, eli sakea mehukeitto. Ei ollut e koodeja niissä.
Olen -70 syntynyt, mutta en ikinä ole syönyt hirvenlihaa. Olisiko se ollut maalla sitten yleisempää kuin kaupungeissa. En muista nähneeni hirvenlihaa edes myynnissä.
..olen syntynyt -74 kaupungissa, mutta isäni kuului silti jahtiporukaan entisen lapsuudenkotinsa liepeillä,niin että hirvenlihaa ja muutakin riistaa on tullut lapsena syötyä ihan kyllästymiseen asti.Kaupungissa sitä oli hallissa myytävänäkin syksyisin.
Vierailija kirjoitti:
haudutettu ruispuuro, ohrapuuro, mannavelli
Ja mannapuuron päälle kanelia. Minnekähän se ruoka jäi ja miksi?
Leipäressu eli kiehuvaan maitoon pilkotaan kovaksi käyneitä ruisleivän paloja, mausteeksi voita ja suolaa. Nam!
Vierailija kirjoitti:
Vispipuuroa. Puolukka-aikaan sitä oli ainakin kuukauden tarjolla joka ikinen päivä. Meillä saattoi olla päivällisellä vispipuuroa ja tuoretta ruisleipää. Ja sitten kun jäi yli, sitä syötiin aamupalaksi, välipalaksi tai iltapalaksi.
Onko tässä se salaisuus, että 70-luvulla oltiin hoikkia? Tutkimuksen mukaan puolukan syönti pitää hoikkana.
Oi, vispipuuro on hyvää! Meidän äiti tekee kuutamokiisseliäkin vielä joskus ja on lastenlasten 5-14 v. kovasti tykkäämä. Omasta mielestä vähän valjua.
Ylipäätään kiisseleitä taidettiin ennen tehdä enemmän, kuin nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Perunamaitoa (kuin kesäkeittoa, ilman herneitä, papuja ja porkkanoita)
Tuo oli meillä Keski-Suomessa nimeltään maitoperuja. Murresana, ja kyllä sitä minun lapsuudessani 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa syötiin. Se oli sen alueen ruoka, perinneruokaa. Ei ilmeisesti mitenkään tunnettu muualla Suomessa, paitsi jos on kotoisin sieltä Keski-Suomen suunnilta. Maitoperut tehtiin minun lapsuudenkodissa aitoon lehmänmaitoon, jota haettiin naapurista. Mehän ei saatu pastöroimatonta maitoa juoda kylmänä, mutta sitä käytettiin juuri kuumiin keittoihin ja pannukakkuun.
Keitetyt perunat ja pelkkä ruskea kastike (paistettu jauhot ja voi valurautapannulla ja vettä siihen päälle, ehkä vähän sipulia saattoi olla mausteena).
kaalilaatikkoa teen edelleen aika usein, samoin mannapuuroa. Vispipuuroa ja kiisseleitä tekisin, jos teinit niitä söisivät. Marjoja kerään paljon ja niitä syödään lähinnä sellaisenaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaiset karmeat, suolaiset hyytelöhirvitykset 🤢
Ai aladoobit? On niitä vieläkin lihatiskeissä myynnissä.
Hyi yrjö!
Vierailija kirjoitti:
Makkarakastike. Lenkkiä ja ruskeaa kastiketta, keitinperunoilla.
Kyllä meillä syödään tuota ihan nykypäivänäkin. Viime viikolla juuri oli makkarakastike ja keitetyt perunat. Yksi lasten lempiruokia. Ei tuo ruoka mihinkään ole perheiden pöydistä kadonnut. Olen syntynyt 80-luvun lopussa, joten 70-lukua en tiedä.
Veriletut ja mustamakkara , (jälkimmäistä en tosin ole kokeillutkaan) mutta erään Jehovan todistaja työkaverini vaikutuksesta jätin jo n. 19-vuotiaana nuo veriruuat kokonaan pois omasta ruokavaliostani,enkä aio niitä edes suunnitella enää kokeilevani. .