Uskooko lastensuojelu lääkärin arvioon vanhemman toimintakyvystä?

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan suosittele lääkärille menoa mitään todistamaan, ei sinulla ole mitään velvollisuutta todistaa mitään, vaan todistustaakka on sossuilla. Tuo 10v. vanha diagnoosi akuutista stressireaktiostasi ei todista mitään nykyisestä mielenterveydestäsi eli tuo ei kelpaa todisteeksi, vaikka yrittävät sinua viilata linssiin. 

Nimittäin minulta sossu vaati juuri tällaista todistamisesta. Olin sattumoisin tilannut ihan kaikki itseäni koskevat paperit, en suinnkaan sossuilta, vaan jostain yleisestä paikasta, josta voi tilata, ja sossujen minulta salaamasta paperista ilmeni, että olivat "pehmitelleet" valmiiksi tk-lääkärin.

Eli sossujen esihenkilö, joka ei ollut minua koskaan edes tavannut, oli kirjoittanut tk-lääkärille sähköpostin, että nyt tarvittaisiin äidistä mt-lausunto, ohjaamme äidin sinulle ja voisitko kirjoittaa äidille psykiatrisen lähetteen. Lääkäri oli vastannut, että toki hän kirjoittaa, kunhan lähetätte ä

         Tuollainen seläntakana toimiminen on yleistä. Itse sain kokea sen kun olin TYP-palvelussa. TYP- virkailija pyysi minun terveystietoja selän takana minulle kertomatta ja henkilö jolta se pyysi, ei pystynyt välittämään oikeanlaista tietoa vaan se tieto tuli vääristyneenä hänen oman käsityksensä mukaan. Onneksi tämä urkkiminen näkyi Kannassa.

Älkää koskaan menkö TYP-palveluun ( TE-toimiston alainen palvelu). Sen toimintakin pitäisi kyseenalaistaa jonkun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jotain muutakin, mitä et kerro. Pelkästäään noista lähtökohdista sossu ei mene terveystietojasi katsomaan.

t. sossu

Hei sossu, minulla ei ole tarvetta valehdella anonyymisti. Kirjoitan täällä nimenomaan sen takia että nimettömänä voin kertoa asioistani avoimesti ja kenties saada vertaistukea. Voisitko kertoa missä tilanteessa vanhemman terveystiedot sitten ovat tutkinnan kohteena? Minä en nimittäin tätä protokollaa tunne.

Ap

Sanoisin, että siinä kohtaa täytyy olla jokin perusteltu syy epäillä, että vanhemman terveydentila vaikuttaa kykyyn huolehtia lapsesta. Olisiko lapsi voinut kertoa jotain, mistä tällainen epäily herännyt?

t. sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jotain muutakin, mitä et kerro. Pelkästäään noista lähtökohdista sossu ei mene terveystietojasi katsomaan.

t. sossu

Ihan käsittämätöntä, että sossu edes pääsee katsomaan kenenkään terveystietoja. Pitää näköjään hoitaa lääkärikäynnit yms. jatkossa Tallinnassa (joko paikanpäällä tai etänä).

Automaattista pääsyä katsomaan terveystietoja ei (yleensä) ole. Ne tiedot pitää pyytää terveydenhuollosta ja syyn pitää olla perusteltu, jotta terveydenhuolto voi ne antaa.

t. sossu

"Minulle tuputetaan keskusteluapua ja olen pakotettu palaamaan noihin tapahtumiin yhä uudellen ja uudelleen."

Pakkoläpikäymiset ovat psyykeelle vahingollisia.

Lääkäristä ei kannata aina hakea apua mielenterveydellisiin asioihin, etenkään nuorten. Voi vaikuttaa myöhemmin yllättävällä tavalla elämänkulkuun.

Jos 5 vuoteen ei ole ollut mitään. Diagnoosi on vanhentunut.

Jo pomppaisin jos keskivaikea masennus 22 vuotta sitten revittäisiin neuvotteluihin.

Sanot sossulle, ettei 10 vuotta vanha juttu ole ajankohtainen. Kyseessä ei ole pysyvä sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäristä ei kannata aina hakea apua mielenterveydellisiin asioihin, etenkään nuorten. Voi vaikuttaa myöhemmin yllättävällä tavalla elämänkulkuun.

Jep. Nuorena kirjatut ongelmat voivat estää pääsyn mm. opiskelemaan ja siten töihin. Naapurin poitsu joutui kesken kaiken täysi-ikäisenä koulusta pois, koska oli ollut alaikäisenä masennus diagnoosi.

Hyvin taas autettu. Ihan tyypillistä toimintaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäristä ei kannata aina hakea apua mielenterveydellisiin asioihin, etenkään nuorten. Voi vaikuttaa myöhemmin yllättävällä tavalla elämänkulkuun.

Jep. Nuorena kirjatut ongelmat voivat estää pääsyn mm. opiskelemaan ja siten töihin. Naapurin poitsu joutui kesken kaiken täysi-ikäisenä koulusta pois, koska oli ollut alaikäisenä masennus diagnoosi.

Hyvin taas autettu. Ihan tyypillistä toimintaa..

Tarjottu apu oli myrkkyjä. Poitsulla oli parempi olo ilman valkotakkien myrkkyjä. Hoitona siis pelkkää myrkkyhaittaa ja seurannaisvaikutus koulusta pois potkiminen :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäristä ei kannata aina hakea apua mielenterveydellisiin asioihin, etenkään nuorten. Voi vaikuttaa myöhemmin yllättävällä tavalla elämänkulkuun.

Jep. Nuorena kirjatut ongelmat voivat estää pääsyn mm. opiskelemaan ja siten töihin. Naapurin poitsu joutui kesken kaiken täysi-ikäisenä koulusta pois, koska oli ollut alaikäisenä masennus diagnoosi.

Hyvin taas autettu. Ihan tyypillistä toimintaa..

Tarjottu apu oli myrkkyjä. Poitsulla oli parempi olo ilman valkotakkien myrkkyjä. Hoitona siis pelkkää myrkkyhaittaa ja seurannaisvaikutus koulusta pois potkiminen :(

Mistähän koulusta potkitaan masennuksen, varsinkaan vanhan takia pois?

Ihan ymmärrettävää, että vaikka lentäjä, bussikuski tai raskaan kaluston kuljettaja ei riskien takia saisi olla akuutisti vakavasti masentunut, mutta mitäs muita aloja nyt voisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Sossusta olemme saaneet hyvin apuakin. En missään nimessä ole sitä mieltä että kaikki alan ihmiset ovat mätiä. Vika on rakenteissa ja osittain tietämättömyydestä. Ei esim. ole osaamista mielenterveyteen ja sitten asenteellisesti tulkitaan vanhempia. Lääkärillehän nuo asiat kuuluvat.  

En vähättele tapahtumaa enkä suruasi mutta tuon diagnoosin "saa" jos ei pysty menemään töihin esim. läheisen luonnollisen kuoleman jälkeen. Joten se on aika tavallinen diagnoosi eikä määritä ketään vanhempana. Meillä on lasu-asiakkuus suurelta osin mun psykiatristen diagnoosien takia ja kykyäni vanhempana ei ole kertaakaan vähätelty. Enemmän on mietitty ja saatu tukitoimia lapselle/nuorelle jotta hänellä olisi huolivapaata aikaa turvallisen aikuisen kanssa ja saisi tehdä/kokeilla kivoja juttuja. Lämmin kiitos lasulle siitä että pääsi kahvilaan, ravintolaan, leipomaan, ulkoilemaan ja päiväretkille. Oli taloudellisestikin suuri apu. Lasu tehdään aina psykiatrisen päivystyskäynnin yhteydessä ja useampi oli ennen kuin apua saatiin. 

Ap, aika moni kirjoittaa tänne ilman mitään kokemusta tai tietoa, olen sen monista keskusteluista huomannut. Jos oma asenne on kunnossa ja tekee reippaasti yhteistyötä lasun kanssa niin asiat sujuu. Silloin jos peittelee tai yrittää päteä (en väitä että näin teet) niin hälytyskellot alkaa ja pitääkin soida. Melkein vähän liiankin helpolla uskotaan vanhemman vakuuttelut siitä että kaikki on kunnossa, kuten erään itäsuomalaisen pikkulapsen tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäristä ei kannata aina hakea apua mielenterveydellisiin asioihin, etenkään nuorten. Voi vaikuttaa myöhemmin yllättävällä tavalla elämänkulkuun.

Jep. Nuorena kirjatut ongelmat voivat estää pääsyn mm. opiskelemaan ja siten töihin. Naapurin poitsu joutui kesken kaiken täysi-ikäisenä koulusta pois, koska oli ollut alaikäisenä masennus diagnoosi.

Hyvin taas autettu. Ihan tyypillistä toimintaa..

Tarjottu apu oli myrkkyjä. Poitsulla oli parempi olo ilman valkotakkien myrkkyjä. Hoitona siis pelkkää myrkkyhaittaa ja seurannaisvaikutus koulusta pois potkiminen :(

Mistähän koulusta potkitaan masennuksen, varsinkaan vanhan takia pois?

Ihan ymmärrettävää, että vaikka lentäjä, bussikuski tai raskaan kaluston k

Jos on JOSKUS historiassa nuorena ollut vaikka masennusta, niin onhan se jäätävää että se torppaa kokonaisia uramahdollisuuksia. Siksi aion omalleni infota, että kertoo vaikka minulle. Mutta kaikkia diagnooseja EI KANNATA hakea.

Sossutäti nyt valehtelee ja perustelee mitä tahansa ja saa tiedot, vankilaan pitäisi pistää nämä oikeuksiensa väärinkäyttäjät

Asiat on harvoin mustavalkoisia. Eli lapsen koulukiusaamista ja siitä johtuvaa oireilua ei voida aina pitää sinä ainoana syynä lapsen oireilulle. 

Vanhempien mielenterveysongelmat, elämän kriisit ja kaikki muu elämän mahdollinen epävakaus vaan nyt usein vaikuttavat niihin lapsiinkin ja aika pahasti vaikuttavatkin. Vaikka sitä ei itse ehkä hahmota siinä elämäntilanteessa. Lapset eivät ole tyhmiä ja aistivat kyllä ympärillä tapahtuvia asioita. 

Olisiko se juurisyy siihen, että asia on nostettu tikun nokkaan, että kiellät itse sun oma stressireaktion aiheuttaman käyttäytymisesi mahdolliset vaikutukset lapseen?

Aika houdini saa olla, jos pystyy vakavia elämässä tapahtuvia kriisejä kohtaamaan niin, ettei lapsi sitä huomaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Asiat on harvoin mustavalkoisia. Eli lapsen koulukiusaamista ja siitä johtuvaa oireilua ei voida aina pitää sinä ainoana syynä lapsen oireilulle. 

Vanhempien mielenterveysongelmat, elämän kriisit ja kaikki muu elämän mahdollinen epävakaus vaan nyt usein vaikuttavat niihin lapsiinkin ja aika pahasti vaikuttavatkin. Vaikka sitä ei itse ehkä hahmota siinä elämäntilanteessa. Lapset eivät ole tyhmiä ja aistivat kyllä ympärillä tapahtuvia asioita. 

Olisiko se juurisyy siihen, että asia on nostettu tikun nokkaan, että kiellät itse sun oma stressireaktion aiheuttaman käyttäytymisesi mahdolliset vaikutukset lapseen?

Aika houdini saa olla, jos pystyy vakavia elämässä tapahtuvia kriisejä kohtaamaan niin, ettei lapsi sitä huomaisi. 

Ja tarkoitan nyt vain ihan ystävällisesti sitä, että sen sijaan, että nostaisit kierroksia asiasta, voisit ehkä ajatella asiaa lapsen kannalta.

Voi, kun mun perhe olisi saanut keskusteluapua, kun mun aikuisen siskon isä teki itsemurhan aika radikaalilla tavalla, kun olin lapsi ja, mistä tottakai lapsena kuulin paljon puhuttavan ja se järkytti perhettä kovasti. Vaikka ei äidin tarkoitus varmaan ollut sysätä huoliaan pienille lapsille, mutta tietämättään sen teki kuitenkin. Lapsi kun ei pysty käsittlemään tuollaisia asioita mitenkään itsekseen, jos ei vanhemmatkaan ja aikuinen sisko pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiat on harvoin mustavalkoisia. Eli lapsen koulukiusaamista ja siitä johtuvaa oireilua ei voida aina pitää sinä ainoana syynä lapsen oireilulle. 

Vanhempien mielenterveysongelmat, elämän kriisit ja kaikki muu elämän mahdollinen epävakaus vaan nyt usein vaikuttavat niihin lapsiinkin ja aika pahasti vaikuttavatkin. Vaikka sitä ei itse ehkä hahmota siinä elämäntilanteessa. Lapset eivät ole tyhmiä ja aistivat kyllä ympärillä tapahtuvia asioita. 

Olisiko se juurisyy siihen, että asia on nostettu tikun nokkaan, että kiellät itse sun oma stressireaktion aiheuttaman käyttäytymisesi mahdolliset vaikutukset lapseen?

Aika houdini saa olla, jos pystyy vakavia elämässä tapahtuvia kriisejä kohtaamaan niin, ettei lapsi sitä huomaisi. 

Ja tarkoitan nyt vain ihan ystävällisesti sitä, että sen sijaan, että nostaisit kierroksia asiasta, voisit eh

"Minulle tuputetaan keskusteluapua ja olen pakotettu palaamaan noihin tapahtumiin yhä uudellen ja uudelleen."

Ymmärrätkö, mitä tuo tarkoittaa? Sitä, että aloittaja ei halua eikä koe hyötyvänsä keskusteluavusta. Siinä missä sinä olisit toivonut keskusteluapua kriisitapahtumista, ap toivoisi saavansa olla rauhassa. 

Keskusteluapu ei ole mikään patenttiratkaisu, joka auttaa kaikkia. Ja kyllä, osalle pakotettu palaaminen kriisitapahtumiin on uudelleen traumatisoivaa. Eli vain pahentaa, ei paranna mitään. 

Klassinen virhe on kuvitella jokaisen hyötyvän samoista asioista. Jotkut ekstrovertit tuputtavat introverteille intensiivistä rupattelua vailla lepohetkiä ja seurauksena introvertit kaipaavat lepohetkiä entistä enemmän. Tai introvertit tuputtavat ekstroverteille yksinoloa, jonka seurauksena ekstrovertit turhautuvat entistä enemmän. Nyt sinä tuputat ap:lle jotain, josta sinä pidät ja sinä koet hyötyväsi. Mutta et ymmärrä, että ap kokee tasan päinvastoin. 

https://www.duodecimlehti.fi/duo15040

Kaikki eivät hyödy psykoterapiastakaan ja osalla se pahentaa oireita.

Tietenkin lastensuojelu haluaa tuoreen lausunnon mielenterveyden osalta, vanhempien ongelmat vaikuttaa lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Asiat on harvoin mustavalkoisia. Eli lapsen koulukiusaamista ja siitä johtuvaa oireilua ei voida aina pitää sinä ainoana syynä lapsen oireilulle. 

Vanhempien mielenterveysongelmat, elämän kriisit ja kaikki muu elämän mahdollinen epävakaus vaan nyt usein vaikuttavat niihin lapsiinkin ja aika pahasti vaikuttavatkin. Vaikka sitä ei itse ehkä hahmota siinä elämäntilanteessa. Lapset eivät ole tyhmiä ja aistivat kyllä ympärillä tapahtuvia asioita. 

Olisiko se juurisyy siihen, että asia on nostettu tikun nokkaan, että kiellät itse sun oma stressireaktion aiheuttaman käyttäytymisesi mahdolliset vaikutukset lapseen?

Aika houdini saa olla, jos pystyy vakavia elämässä tapahtuvia kriisejä kohtaamaan niin, ettei lapsi sitä huomaisi. 

Mietin nyt, että millä tietotaitotaustalla kommentoit asiaa. 

Lisäksi tässä ei mielestäni ole kielletty sitä, että kymmenen vuotta sitten jokin tapahtuma on voinut vaikuttaa myös lapseen. Mutta miten se liittyy tähän päivään ja keskusteluavun tarpeellisuuteen? Se, että näkee ikäviä asioita vuosi toisensa jälkeen ei tee näiden asioiden asiantuntijaksi suoraan, koska pelkkä altistus ei automaattisesti lisää ymmärrystä. Muutenhan mm. poliisit voisivat tehdä psykiatrien hommat eikä Suomessa olisi ulkomaalaisia, jotka kymmenen vuoden jälkeen osaavat sanoa "Terve! Mitä sina kuulu? Minä nimi X".

Olen opiskellut paljon psykologiaa enkä pidä sitä minään rakettitieteenä, mutta en myöskään usko, että kaikkea voi oppia pelkällä elämänkokemuksella tai olettaa tietävänsä vain maalaisjärjellä. 

Sosiaalityössä on ollut tällaista ongelmaa, että sosiaalityöntekijät näkevät asioita, joita eivät ymmärrä ja lisää arvovaltaa haluten rupeavat tekemään johtopäätöksiä asioista, joita eivät ole opiskelleet. Ulkomailla se on voinut tarkoittaa huostaanottopäätöstä jonkin yksinkertaisen kiintymyssuhdepäätelmän takia. Olen itse ollut tilanteessa, jossa olin vapaaehtoisten tapaamisessa, jota johti kaikki tutkintonsa luetellut itsevarma sosiaalityöntekijä ja jonkin ajan päästä hänen juttujaan kuunneltuani minulle paljastui, että hänellä oli elokuvamaailmasta opittuja käsityksiä psykologiasta ja mielenterveydestä eli hän uskoi myytteihin, jotka kumottaisiin alkeistason psykiatrian opinnoissa ja hän vielä ylpeästi jakoi vääriä tietojaan meille vapaaehtoisille. 

Sosiaalityöntekijät saisivat olla ylpeästi sosiaalityöntekijöitä eli eräänlaisia arkielämän asianajajia ja palvelujen tietäjiä ja olisi hyvä, jos he eivät roikkuisi lääkärien ja psykologien lahkeessa kopioiden näiltä terminologiaa ja diagnostiikkaa, mikä ei kuulu heille. On kuitenkin luonnollista, että tämä lahkeessa roikkumisilmiö tapahtuu, koska sosiaalityön asema sote-alojen hierarkiassa ei ole hirveän korkea ja vielä paljon matalampi se on Amerikan kaltaisissa maissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Sossusta olemme saaneet hyvin apuakin. En missään nimessä ole sitä mieltä että kaikki alan ihmiset ovat mätiä. Vika on rakenteissa ja osittain tietämättömyydestä. Ei esim. ole osaamista mielenterveyteen ja sitten asenteellisesti tulkitaan vanhempia. Lääkärillehän nuo asiat kuuluvat.  

 

En vähättele tapahtumaa enkä suruasi mutta tuon diagnoosin "saa" jos ei pysty menemään töihin esim. läheisen luonnollisen kuoleman jälkeen. Joten se on aika tavallinen diagnoosi eikä määritä ketään vanhempana. Meillä on lasu-asiakkuus suurelta osin mun psykiatristen diagnoosien takia ja kykyäni vanhempana ei ole kertaakaan vähätelty. Enemmän on mietitty ja saatu tukitoimia lapselle/nuorelle jotta hänellä olisi huolivapaata aikaa turvallisen aikuisen kanssa ja saisi tehdä/kokeilla kivoja juttuja. Lämmin kiitos lasulle siitä että pääsi kahvilaan, ravint

Sehän puhut omasta kokemuksestasi.

 Hyvät tarinat puhuvat puolestaan toki  niissä tilanteissa kun tuki on tarpeen ja onnistunut yhteistyö.

Valtaosa ei koe kuitenkaan oikeutettuna yhä kiihtyvää yhteistyön nimissä tehtävää kyttäilyä yksityisyyteensä. 

Vierailija kirjoitti:

Mihin muuhun ne voisivat uskoa?

Lääkäri on auktoriteetti ja asiantuntija alallaan.

Ei sossu ja lastensuojelu pysty kyseenalaistamaan lääkärin lausuntoa.

Ei heidän osaamisensa sentäs siihen riitä,

Voi kuule, sossu voi tehdä ihan itse diagnoosin!

Jopa "potilasta" koskaan tapaamatta. Tämä on oma kokemukseni vuosien takaa.