Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Miniä ei näy, mutta Marina näkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Meillä on suvussa tapana perheemme kesken, eli mieheni ja meidän aikuisten lasten kanssa, osallistua yhdessä näihin suvun juhliin kuten lastemme serkkujen rippijuhliin ym. "Kutsu" tulee meille kaikille aina. Minä olen sisarusparvemme vanhin, joten tämä yhteinen kutsu taitaa johtua siitä, että muilla on vielä kotona asuvia lapsia. Mielellämme ottaisimme miniänkin mukaan, jos se juhlakalulle sopii ja hän on aina ollut tervetullut. Mikään pakko ei ole tietenkään osallistua ja poikakin osallistuu mielestäni vain niihin
Anna olla. Kukaan terve ihminen ei jaksa tuollaista väsynyttä hyvesignalointia. Olet kuin joku home, uhriutumassa ja takertumassa
Vierailija kirjoitti:
AP täällä jatkaa. Poikamme aiempi tyttöystävä näkyi elämässämme ja tuli pojan mukana aina silloin tällöin mukaan erinäisiin tapahtumiin. Minusta on ihan ymmärrettävää, että aina ei pääse tai halua tulla mukaan. Tätä uutta suhdetta on kestänyt jo seitsemän vuotta ja meillä ei vieläkään ole miniään oikein mitään suhdetta. Toivotan hänet aina lämpimästi tervetulleeksi ja juttelemme ihan normaaleista arkipäivän asioista, kun olemme harvakseltaan tavanneet. Hän vaikuttaa oikein sympaattiselta ihmiseltä, joten ihmetyttää, mistä tämä etäisyys johtuu ja mitä olemme tehneet väärin.
Minä olin aikoinaan tuollainen etäinen miniä. Kävin kyllä kylässä ja sukujuhlissa, mutta en osannut olla miehen vanhempien kanssa. Itse ajattelin sen johtuvan osittain siitä, että suhteeni omiin vanhempiini olivat etäiset ja jotenkin se toistui uudessa tilanteessa. En tarkoita, että oman miniäsi tilanne olisi ollenkaan tämä.
Ei se miniä ole mikään koriste, mitä pitää esitellä sukujuhlissa. Raahata nyt ihminen sinne väkisin pönöttämään, kun ei ole kyse edes sen ihmisen omista läheisistä. Hyh.
Mieleniintoisia osa erittäin kiivaista anoppi ja miehen perheen vastaisista kommenteista varsinkin kun revitty tyhjästä tai somen trendipalstalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa tai lohduttavaa paremminkin , huomata että tämä on miniöiden nykyinen käytösmalli. Miksi näin on , en tiedä , mutta tiedän nyt ettei siinä ole mitään henkilökohtaista. Tätä mieltä olen kyllä ollut koko ajan , koska henkilöön kohdistuvaa ei voi olla, jos ei ole ko.henkilöä kohdannut.
Tuo on universaalia ja ollut kautta aikojen. Kuten sanoin, kirjoitettu jo raamattuun. Rakkaussuhteesi aikuiseen poikaasi on insestuaalinen eikä miniä ole keinokohtusi. Olet jo synnyttänyt lapsesi, aika päästää irti
Muistan vieläkin miten minua ärsytti tuo, että miehen äiti aina oli jonkinlainen tulppa niihin miehen sukulaisiin päin. Hänen kauttaan kulki kaikki tieto aina.
Eikä tuokaan riittänyt, vaan hän yritti esimerkiksi miehen lapsuudenkaverien ja näiden äitien kanssa sopia aina ties mitä meidän ohitsemme. Kerran otti jopa pankin tiliotteet meidän tiliimme, kun nyt sattui siellä pankissa käymään. Miehen tili oli jäänyt sinne heidän kaupungin pankkiin aikoinaan otetun opintolainan takia.
Minun lapseni ovat nyt parikymppisiä ja ihan itse he sopivat omat menonsa, ovat sopineet jo pitkään. Jos joku minulta kysyy, mahtaisiko se tai tää päästä sinne tai tänne, käsken kysyä heiltä itseltään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä jatkaa. Poikamme aiempi tyttöystävä näkyi elämässämme ja tuli pojan mukana aina silloin tällöin mukaan erinäisiin tapahtumiin. Minusta on ihan ymmärrettävää, että aina ei pääse tai halua tulla mukaan. Tätä uutta suhdetta on kestänyt jo seitsemän vuotta ja meillä ei vieläkään ole miniään oikein mitään suhdetta. Toivotan hänet aina lämpimästi tervetulleeksi ja juttelemme ihan normaaleista arkipäivän asioista, kun olemme harvakseltaan tavanneet. Hän vaikuttaa oikein sympaattiselta ihmiseltä, joten ihmetyttää, mistä tämä etäisyys johtuu ja mitä olemme tehneet väärin.
No omassa pitkässä avoliitossa mies teki selväksi että ei itse halua olla kovin läheisissä väleissä sukuunsa. Kävimme sitten muutaman kerran vuodessa heillä syömässä ja mies sen lisäksi jouluna ja äitienpäivänä. Joulut vietin tietysti omien vanhempien luona.
Omall
AP täällä lueskelee näitä kommentteja.
Minusta olisi jo todella ilahduttavaa, jos poika kävisi puolisonsa kanssa yhdessä meillä vaikka sitten kaksi kertaa vuodessa kylässä. Siis että tapaisimme miniän ylipäätään edes kaksi kertaa vuodessa. Sekin olisi jo kivaa! Pojan aiemman tyttöystävän kanssa tulimme ihan hyvin juttuun ja ei vaikuttanut ketään osapuolta häiritsevältä, että silloinen tyttöystävä kävi kylässä poikamme kanssa aina välillä. En muista mitenkä usein näimme porukalla, mutta kävivät kuitenkin kylässä toisin kuin nyt. En silloinkaan ollut mielestäni mitenkään tungetteleva tyttäystävää kohtaan tai vaivannut häntä millään tavalla, emme soitelleet tai tavanneet koskaan ilman että poika olisi ollut paikalla.
AP täällä lueskelee näitä kommentteja.
Minusta olisi jo todella ilahduttavaa, jos poika kävisi puolisonsa kanssa yhdessä meillä vaikka sitten kaksi kertaa vuodessa kylässä. Siis että tapaisimme miniän ylipäätään edes kaksi kertaa vuodessa. Sekin olisi jo kivaa! Pojan aiemman tyttöystävän kanssa tulimme ihan hyvin juttuun ja ei vaikuttanut ketään osapuolta häiritsevältä, että silloinen tyttöystävä kävi kylässä poikamme kanssa aina välillä. En muista mitenkä usein näimme porukalla, mutta kävivät kuitenkin kylässä toisin kuin nyt. En silloinkaan ollut mielestäni mitenkään tungetteleva tyttäystävää kohtaan tai vaivannut häntä millään tavalla, emme soitelleet tai tavanneet koskaan ilman että poika olisi ollut paikalla.
Minäminäminäminäminäminäminäminäminäminmä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Meillä on suvussa tapana perheemme kesken, eli mieheni ja meidän aikuisten lasten kanssa, osallistua yhdessä näihin suvun juhliin kuten lastemme serkkujen rippijuhliin ym. "Kutsu" tulee meille kaikille aina. Minä olen sisarusparvemme vanhin, joten tämä yhteinen kutsu taitaa johtua siitä, että muilla on vielä kotona asuvia lapsia. Mielellämme ottaisimme miniänkin mukaan, jos se juhlakalulle sopii ja hän on aina ollut tervetullut. Mikään pakko ei ole tietenkään osalli
AP tässä.
No kun me emme miniää näe ollenkaan. Emme ole tänä vuonna nähneet kertaakaan. Viimeeksi nähtiin vuosi sitten viime kesänä.
AP tässä.
No kun me emme miniää näe ollenkaan. Emme ole tänä vuonna nähneet kertaakaan. Viimeeksi nähtiin vuosi sitten viime kesänä.
Ja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sotkeutuisi sukuhulluun mieheen. Näen omia sukulaisianikin harvoin. Pidän outona miestä, joka on naimisissa oman lapsuuden perheensä kanssa enemmän kuin minun.
Minusta se on todella hurmaavaa, jos sukulaiset tulevat toimeen keskenään. Suku on silloin paitsi pahin, niin myös paras. Hjallis Harkimon suku on sellainen, jota ihailen juuri tässä sukurakkaudessa. Asuvat naapureina ym. Omassakin edesmeneen mieheni suvussa oli kesämökit vieretysten sukulaisilla. Jos taas sukulaisilla ei ole niin hyvät välit, niin sitten olisi eri asia, tykkäisinkö. 😂
Juuri oli iltapäivälehdessä, ettei Jasminin isä halua olla missään tekemisissä Hjalliksen kanssa. Mitähän sukurakkaat Harkimot siitä tykkäävät, ettei tulevaa appiukkoa saa tavata?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko sen oman itsekkyyden sen verran laittaa katkolle, että välillä kävisi kylässä ja tukisi puolison suhdetta vanhempiinsa myös.
En tajua tuota. Miksi puolison pitäisi tukea aikuista ihmistä, että tämä olisi yhteydessä omiin vanhempiinsa? Ei ihme, että naiset väsyvät, jos tuokin nakitetaan heidän hommakseen.
No mä olen esim kiinnostunut puolisoni elämästä, hänen työstään, hänen suvustaan ym.. näen sen itse niin, että tuen häntä, hänen päätöksiään ja tarpeitaan ja osoitan sillä rakkautta. Hän on kiinnostunut minun elämästäni, tukee uraani ja viettää aikaa sukuni kanssa... ja on sillä tavalla minulle elämässä iso tuki ja turva. Kyllä sillä on minun ihmissuhteille merkitystä, että elämäni tärkein ihminen, puoliso, suhtautuu muihin läheisiini positiivisesti. Ei se mikään työsuorite ole, vaan normaalia parisuhteen ylläpitoa ja rakkauden osoittamista. Ja aivan varmasti puolison nuiva suhtautuminen toisen sukulaisiin vaikuttaa negatiivisesti. Ehkä teillä ei sitten parisuhteessa tarvitse olla tiimi tai kumppaneita.. kukin tavallaan. Mutta jotenkin toivon, ettei tällä palstalla oikeasti ole paljon lasten vanhempia jos suhtautuminen ihmisiin ja parisuhteisiin on näin vihamielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yks etäinen miniä. Ei huvita olla tekemisissä miehen suvun juoruilevien naisten kanssa, mitä etäisempi olen sitä vähemmän aihetta juoruilla. Paitsi et varmaan jauhavat paskaa ku on nii surkea miniä ettei edes yhteyttä pidä. Ei kiinnosta, olen naimisissa ihanan mieheni kanssa enkä heidän :) lasten takia tsempata kyläilemään edes joskus
No mä olen esim kiinnostunut puolisoni elämästä, hänen työstään, hänen suvustaan ym.. näen sen itse niin, että tuen häntä, hänen päätöksiään ja tarpeitaan ja osoitan sillä rakkautta. Hän on kiinnostunut minun elämästäni, tukee uraani ja viettää aikaa sukuni kanssa... ja on sillä tavalla minulle elämässä iso tuki ja turva. Kyllä sillä on minun ihmissuhteille merkitystä, että elämäni tärkein ihminen, puoliso, suhtautuu muihin läheisiini positiivisesti. Ei se mikään työsuorite ole, vaan normaalia parisuhteen ylläpitoa ja rakkauden osoittamista. Ja aivan varmasti puolison nuiva suhtautuminen toisen sukulaisiin vaikuttaa negatiivisesti. Ehkä teillä ei sitten parisuhteessa tarvitse olla tiimi tai kumppaneita.. kukin tavallaan. Mutta jotenkin toivon, ettei tällä palstalla oikeasti ole paljon lasten vanhempia jos suhtautuminen ihmisiin ja parisuhteisiin on näin vihamielistä.
Nau-ret-ta-vaa. M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vein sinne talkoisiin ruuan - en syönyt itse - vein vain ruuan sovittuun kellon aikaan - miniäni tuli melkein samalla kellon lyömällä. Minä lähdin asioille ja noin 40 minuutin kuluttua miniäni oli samassa kaupassa kuin minä.
Ihan uteliaisuuttani kyselen, miksi sinä hommasit talkooruuat? Kyseessähän oli lapsesi kaveri.
Olen tuntenut hänet 10v saakka ja suku on pieni - kaikki talkoissa. Minä lupasin laittaa ruuan, jos maksaa aineet - se oli minun panokseni.
Odotinkin alapeukkuja - ei toisten elämään saa puuttua. Talkoissa on tapana tarjota ruokaa, viime viikonloppuna oli pizzerialasku kohonnut melkoiseksi ja aikaa oli mennut reilusti. Lupasin tehdä ruuan niin, ettei tarvitse muuta kuin nostaa terassille ja syödä. Ei omaa kotia laittavalla ole koskaan liikaa rahaa. Ja nyt pakkaa jo kiirekin pälle - ke pitäisi vanhaan kotiin päästä uuden muuttajan.
Joissakin suvuissa on sellainen käytäntö, että juhlakutsut lähetetään kaikille aikuisille henkilökohtaisesti ilman välikäsiä, joko yksin tai avec. Jos on avec, silloin kumppani sisältyy kutsuun. Jos alaikäiset lapset on kutsuttu, se mainitaan kutsussa.
Jos AP:n miniä on tällaisesta suvusta, hän ei ehkä miellä välikäsien kautta viestillä tullutta kutsua sellaiseksi, että kokisi olevansa kutsuttu.
Joka on tottunut puhelimitse ja viesteillä välikäsien kautta lähetettäviin yleisiin kutsuihin, voi pitää henkilökohtaisia kutsuna liian jäykkinä ja muodollisina. Mutta henkilökohtaisiin kutsuihin tottunut voi kokea AP:n suvun kutsut liian epämääräisinä ja epätäsmällisinä.
Avopuolisona hänellä ei ole mitään velvollisuutta tulla ja olla teidän kanssanne.
Miniän ei tarvitse näkyä miehensä suvussa millään tavalla. Se näkymättömyys on selvä kannanotto.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niihin juhliin pitää osallistua? Eikö riitä että näette miniää kuitenkin silloin tällöin? Minä en voi sietää mitään isoja juhlia. Etenkin jos väki siellä ei ole minulle mitenkään läheisiä.