Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniäni on työssä, mikä vaatii jatkuvaa kontaktia muihin. Minua hän ei edes tervehdi, oletan sen johtuvan siitä, että minä en voi antaa alennusta tai mitenkään muuten hyödyttää taloudellisesti - niitä sukulaisia tervehtii, joista katsoo hyötyvänsä. Eilen heidän ystävällään oli talkoot, poikani oli talkoissa, miniäni ei ollut halunnut, mutta talkooruokailuun hän jaksoi onnekseen tulla.
Minulle asialla ei ole merkitystä, enemmänkin säälin miniääni - ymmärrän, että työ voi olla hyvin rasittavaa, mutta ei ystävyyssuhteet säily, jos hän on yhteydessä ainoastaan hyötyessään. Omiin sisaruksiinsa suhtautuu samoin.
Miniällä on ihan täysi oikeus päättää kenen kanssa on tekemisissä ja kenen kanssa ei ja päättää tapa, jolla sen tekee. Mitä jos hankiisit itsellesi ystäviä niin ei tarvitsisi s
Kyllä sinä stalkkaat, jos moisella tarkkuudella tiedät jopa, missä hän on syönyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten jos ja kun tulee lastenlapsia? Näytetäänkö niitä isän vanhemmille ollenkaan? Tutkimusten mukaan isän puoleinen isoäiti jää lastenlapsille etäisemmäksi kuin äidin puoleinen, koska äiti omii lapset eikä tule toimeen anopin kanssa.
Sama meilläkin oli. En koskaan päässyt appivanhempieni suosioon, ja he olivat niin vanhoja ettei heillä syntynyt suhdetta lastenlapsiinkaan, varsinkaan kun meidän lapsemme eivät olleet heille ensimmäisiä. Fyysistä välimatkaa oli 500 km ja henkistä vieläkin enemmän.
Ai äiti ihan omii omat lapsensa. Miten se on mahdollista? Kenen ne ovat, jos eivät äidin? Eikö oma omaisuus yleensä ole ihan omaa eikä sitä tarvitse sen enempää omia? Ja mikä olisi omempaa, kuin oman kehon tuotos?
Ja 68 jatkaa vielä.. te jotka täällä kettuilette aplle.. jos teillä on omia poikia niin voi tuntua sit itsestännekin ikävältä kun pojat lähtee tytön suvulle..
Ja niille jotka ovat sitä mieltä ettei miniöiden tarvitse olla yhteydessä.. itse olen ainakin tajunnut etten toimi kovin hyvin, kun en jaksa pitää appivanhempiin yhteyttä. Se ei ole oikein miestäni kohtaan. Siksi yritän edes sen verran ettei tekemiseni vahingoita mieheni ja lasten suhdetta heihin. Kannattaa hetki miettiä, että onko se oma toiminta aika itsekästä kuitenkin? Voisiko sen oman itsekkyyden sen verran laittaa katkolle, että välillä kävisi kylässä ja tukisi puolison suhdetta vanhempiinsa myös. Vaikka eivät täydellisiä ihmisiä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniäni on työssä, mikä vaatii jatkuvaa kontaktia muihin. Minua hän ei edes tervehdi, oletan sen johtuvan siitä, että minä en voi antaa alennusta tai mitenkään muuten hyödyttää taloudellisesti - niitä sukulaisia tervehtii, joista katsoo hyötyvänsä. Eilen heidän ystävällään oli talkoot, poikani oli talkoissa, miniäni ei ollut halunnut, mutta talkooruokailuun hän jaksoi onnekseen tulla.
Minulle asialla ei ole merkitystä, enemmänkin säälin miniääni - ymmärrän, että työ voi olla hyvin rasittavaa, mutta ei ystävyyssuhteet säily, jos hän on yhteydessä ainoastaan hyötyessään. Omiin sisaruksiinsa suhtautuu samoin.
Miniällä on ihan täysi oikeus päättää kenen kanssa on tekemisissä ja kenen kanssa ei ja päättää tapa, jolla sen tekee. Mitä jos hankiisit itsellesi ystäviä niin ei tarvitsisi s
Jos hän valitsee olla mieluummin yksin kuin teidän kanssanne, olette todella karseaa porukkaa. Ja kyllähän tällainen srlän takana spekulointi jo paljastaakin, millainen olet naisiasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten jos ja kun tulee lastenlapsia? Näytetäänkö niitä isän vanhemmille ollenkaan? Tutkimusten mukaan isän puoleinen isoäiti jää lastenlapsille etäisemmäksi kuin äidin puoleinen, koska äiti omii lapset eikä tule toimeen anopin kanssa.
Se on sen lasten isän tehtävä hoitaa suhteet omaan sukuunsa. Nythän ap ei anna edes poikansa edes yrittää sitä, vaan ährää välissä kuin jokin ponteva matriarkka.
Anna sen aikuisen miehen ottaa vastuu asioistaan, ap!
Ap täällä. Pitäisi varmaan aina merkitä tämä AP niin ei mene sekaisin kirjoittelut kommentoijien kanssa.
Jos lapsenlapsia joskus ilmaantuu, niin en minä kyllä kyselisi että tullaanko synttäreille tuomaan lahjaa ja syömään kakkua. Saavat aivan itse kutsua kylään, se on päivänselvää. Mutta kai minä nyt saisin sen verran osallistua itse lapsenkin elämään lähettämällä hänelle postissa lahjan, vaikkeivat juhliin meitä kutsuisi. Mielelläni kyllä tarjoutuisin hoitamaan lasta ja mielelläni hoitaisin lasta siten, että lapsen vanhemmat ovat kertomassa, että miten heidän lastaan saa hoitaa ja kasvattaa. Ettei tule mitään väärinkäsityksiä. Minusta oli aikoinaan vastenmielistä antaa lapsia hoitoon vieraalle ihmiselle ja pyysin usein joko minun vanhempia tai sisaruksia tai mieheni vanhempia avuksi. Siinä mielessä epäilen näkisinkö lapsenlapsia, kun miniä ei meitäkään varmaan kovin hyvin tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Meillä on suvussa tapana perheemme kesken, eli mieheni ja meidän aikuisten lasten kanssa, osallistua yhdessä näihin suvun juhliin kuten lastemme serkkujen rippijuhliin ym. "Kutsu" tulee meille kaikille aina. Minä olen sisarusparvemme vanhin, joten tämä yhteinen kutsu taitaa johtua siitä, että muilla on vielä kotona asuvia lapsia. Mielellämme ottaisimme miniänkin mukaan, jos se juhlakalulle sopii ja hän on aina ollut tervetullut. Mikään pakko ei ole tietenkään osallistua ja poikakin osallistuu mielestäni vain niihin relevanteihimpiin tilaisuuksiin kuten läheisimpien serkkujensa valmistujaisiin ja isovanhempien pyörei
En tiedä miksi, mutta Itselläni nousi vähän niskavillat pystyyn tästä. Kaikki tuo "vilpittömyys" vakuuttelu, ja no, ylipäätään tämä avauksen tekeminen tänne... Jossain syvällä sisimmässään tämä anoppi on selvästi tyytymätön siihen, ettei miniä ole kuten hän haluaisi. Ja tämä on se ongelma. Todennäköisesti miniä vaistoaa saman ja itsesuojeluvaisto käskee pysymään etäämmällä. Kun annat pikkusormen...
Ja 68 jatkaa vielä.. te jotka täällä kettuilette aplle.. jos teillä on omia poikia niin voi tuntua sit itsestännekin ikävältä kun pojat lähtee tytön suvulle..
- Mihin se ap:n poika on lähtenyt? Hänhän käy usein vanhempiensa luona.
Ja niille jotka ovat sitä mieltä ettei miniöiden tarvitse olla yhteydessä.. itse olen ainakin tajunnut etten toimi kovin hyvin, kun en jaksa pitää appivanhempiin yhteyttä. Se ei ole oikein miestäni kohtaan. Siksi yritän edes sen verran ettei tekemiseni vahingoita mieheni ja lasten suhdetta heihin. Kannattaa hetki miettiä, että onko se oma toiminta aika itsekästä kuitenkin? Voisiko sen oman itsekkyyden sen verran laittaa katkolle, että välillä kävisi kylässä ja tukisi puolison suhdetta vanhempiinsa myös. Vaikka eivät täydellisiä ihmisiä olisikaan.
- Onko miehesi jotenkin holhouksenalainen, kun hän ei osaa hoitaa omia yhteyksiään omaan sukuunsa? Mitä helvetin tukea se sun mniehesi tarvitsee tavatessaan sukulaisiaan? Onko se jotenkin vammainen??? Miksi olet kutistanut hänet toullaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniäni on työssä, mikä vaatii jatkuvaa kontaktia muihin. Minua hän ei edes tervehdi, oletan sen johtuvan siitä, että minä en voi antaa alennusta tai mitenkään muuten hyödyttää taloudellisesti - niitä sukulaisia tervehtii, joista katsoo hyötyvänsä. Eilen heidän ystävällään oli talkoot, poikani oli talkoissa, miniäni ei ollut halunnut, mutta talkooruokailuun hän jaksoi onnekseen tulla.
Minulle asialla ei ole merkitystä, enemmänkin säälin miniääni - ymmärrän, että työ voi olla hyvin rasittavaa, mutta ei ystävyyssuhteet säily, jos hän on yhteydessä ainoastaan hyötyessään. Omiin sisaruksiinsa suhtautuu samoin.
Miniällä on ihan täysi oikeus päättää kenen kanssa on tekemisissä ja kenen kanssa ei ja päättää tapa, jolla sen tekee. Mitä jo
Minä vein sinne talkoisiin ruuan - en syönyt itse - vein vain ruuan sovittuun kellon aikaan - miniäni tuli melkein samalla kellon lyömällä. Minä lähdin asioille ja noin 40 minuutin kuluttua miniäni oli samassa kaupassa kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Ja 68 jatkaa vielä.. te jotka täällä kettuilette aplle.. jos teillä on omia poikia niin voi tuntua sit itsestännekin ikävältä kun pojat lähtee tytön suvulle..
Ja niille jotka ovat sitä mieltä ettei miniöiden tarvitse olla yhteydessä.. itse olen ainakin tajunnut etten toimi kovin hyvin, kun en jaksa pitää appivanhempiin yhteyttä. Se ei ole oikein miestäni kohtaan. Siksi yritän edes sen verran ettei tekemiseni vahingoita mieheni ja lasten suhdetta heihin. Kannattaa hetki miettiä, että onko se oma toiminta aika itsekästä kuitenkin? Voisiko sen oman itsekkyyden sen verran laittaa katkolle, että välillä kävisi kylässä ja tukisi puolison suhdetta vanhempiinsa myös. Vaikka eivät täydellisiä ihmisiä olisikaan.
Vai onko itsekäs mies, joka ei päästä irti äitinsä tissistä? Raamatussakin sanotaan, että mies jättää äitinsä avioituessaan. Näistä äidinrakastajista tulee häiriintyneitä aikamiespoikia ja anopit yrittävät kaapata lapsia. Nähty on ja tätä tapahtuu koko ajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Pitäisi varmaan aina merkitä tämä AP niin ei mene sekaisin kirjoittelut kommentoijien kanssa.
Mitä jos antaisit sen poikasi aikuistua ja hoitaa omat asiansa, omat sukulaissuhteensa ja omat tekemisensä? Lakkaa säätämästä ja tunkemasta. Niille sun sukulaisillesi voit antaa pojan yhteystiedot, jollei heillä niitä ole. Ja niille tuttavillesi voit vaan sanoa, että mitä se heille edes kuuluu. Etsi oma elämä niin ei tarvitse koko ajan valvoa, onko poikasi perheellä samat säännöt kuin siunlla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten jos ja kun tulee lastenlapsia? Näytetäänkö niitä isän vanhemmille ollenkaan? Tutkimusten mukaan isän puoleinen isoäiti jää lastenlapsille etäisemmäksi kuin äidin puoleinen, koska äiti omii lapset eikä tule toimeen anopin kanssa.
Se on sen lasten isän tehtävä hoitaa suhteet omaan sukuunsa. Nythän ap ei anna edes poikansa edes yrittää sitä, vaan ährää välissä kuin jokin ponteva matriarkka.
Anna sen aikuisen miehen ottaa vastuu asioistaan, ap!
Ap täällä. Pitäisi varmaan aina merkitä tämä AP niin ei mene sekaisin kirjoittelut kommentoijien kanssa.
Jos lapsenlapsia joskus ilmaantuu, niin en minä kyllä kyselisi että tullaanko synttäreille tuomaan lahjaa ja syömään kakkua. Saavat aivan itse kutsua kylään, se on päivänselvää. M
Ihan turha kuvitella pääseväsi osingoille kohdun hedelmistä jos hän ei siedä teitä ennnen lapsiakaan. Ja läpinäkyvää sinulta sepittää miniästä, kun vauvahimo paistaa joka viestissäsi. Olet jo maho, mene eteenpäin elämässäsi ja anna hedelmällisten naisten ja heidän lastensa olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Meillä on suvussa tapana perheemme kesken, eli mieheni ja meidän aikuisten lasten kanssa, osallistua yhdessä näihin suvun juhliin kuten lastemme serkkujen rippijuhliin ym. "Kutsu" tulee meille kaikille aina. Minä olen sisarusparvemme vanhin, joten tämä yhteinen kutsu taitaa johtua siitä, että muilla on vielä kotona asuvia lapsia. Mielellämme ottaisimme miniänkin mukaan, jos se juhlakalulle sopii ja hän on aina ollut tervetullut. Mikään pakko ei ole tietenkään osallistua ja poikakin osallistuu mielestäni vain niihin relevanteihimpiin tilaisuuksiin kuten läheisimpien
Todellakin. Manipulatiivinen, uhriutuva, syyllistävä, huokaileva, hyvesignaloiva. Pysyisin kaukana minäkin
Minä vein sinne talkoisiin ruuan - en syönyt itse - vein vain ruuan sovittuun kellon aikaan - miniäni tuli melkein samalla kellon lyömällä. Minä lähdin asioille ja noin 40 minuutin kuluttua miniäni oli samassa kaupassa kuin minä.
Ihan uteliaisuuttani kyselen, miksi sinä hommasit talkooruuat? Kyseessähän oli lapsesi kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on varmaan introvertti. Hänelle riittää oman elämänsä sosiaaliset kontaktit. On varmaan mielissään kun poikaystävänsä häipyy välillä kotoa katsomaan teitä sukulaisia ja hän saa olla rauhassa kotona.
Voisiko sen oman itsekkyyden sen verran laittaa katkolle, että välillä kävisi kylässä ja tukisi puolison suhdetta vanhempiinsa myös.
En tajua tuota. Miksi puolison pitäisi tukea aikuista ihmistä, että tämä olisi yhteydessä omiin vanhempiinsa? Ei ihme, että naiset väsyvät, jos tuokin nakitetaan heidän hommakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Meillä on suvussa tapana perheemme kesken, eli mieheni ja meidän aikuisten lasten kanssa, osallistua yhdessä näihin suvun juhliin kuten lastemme serkkujen rippijuhliin ym. "Kutsu" tulee meille kaikille aina. Minä olen sisarusparvemme vanhin, joten tämä yhteinen kutsu taitaa johtua siitä, että muilla on vielä kotona asuvia lapsia. Mielellämme ottaisimme miniänkin mukaan, jos se juhlakalulle sopii ja hän on aina ollut tervetullut. Mikään pakko ei ole tietenkään osallistua ja poikakin osallistuu mielestäni vain niihin relevanteihimpiin tilaisuuksiin kuten läheisimpien
AP tässä.
Kysyin täältä, kun en ole todellakaan kehdannut kysyä pojalta suoraan saati sitten muilta. Miehen kanssa olemme välillä yhdessä pojalle sanoneet, että olisi mukavaa jos hänen puolisokin tulisi mukaan ja sen enempää emme ole häntä asialla vaivanneet. Olisikohan se sitten parempi unohtaa tämä miniä kokonaan? Kun me emme kuin korkeintaan kuukausittain pyydä poikaa luokse käymään ja emme soittelekaan kovinkaan usein. Lähetän miniälle aina puhelimitse terveiset, kun ollaan pojan kanssa ihan oikeista asioista puhelimitse juteltu. Haluaisin vain, että poika ja miniäkin tietää, että mekin olemme aina vastassa mielellämme jos meidän luokse haluaa tulla.
Pitäsköhön AP:n palata tälle aikakaudelle ja tajuta että poikansa kumppani ei ole MINIÄ millään tasolla kun ei ole edes naimisissa hänen pojan kans. Anna poikasi kumppanin olla rauhassa. Hän ei ole sukua sinulle eikä ole miniä (minusta rumaa edes nimitellä niin). Eikä hän myöskään ole naimisissa sinun sukusi ja sinun kans eikä millään tasolla seurustele teidän kans. VAAN POIKASI KANS.
He elävät omaa elämää eikä siihen kuulu muut tämä kumppani niin tai poikasi. Nykyisin perustetaan itsensä näköisiä elämiä eikä vanhan aikaisia homeisia suku,miniä, anoppi,appi ukko laajennettuja perheitä.
Hienoa tai lohduttavaa paremminkin , huomata että tämä on miniöiden nykyinen käytösmalli. Miksi näin on , en tiedä , mutta tiedän nyt ettei siinä ole mitään henkilökohtaista. Tätä mieltä olen kyllä ollut koko ajan , koska henkilöön kohdistuvaa ei voi olla, jos ei ole ko.henkilöä kohdannut.
Vierailija kirjoitti:
Minä vein sinne talkoisiin ruuan - en syönyt itse - vein vain ruuan sovittuun kellon aikaan - miniäni tuli melkein samalla kellon lyömällä. Minä lähdin asioille ja noin 40 minuutin kuluttua miniäni oli samassa kaupassa kuin minä.
Ihan uteliaisuuttani kyselen, miksi sinä hommasit talkooruuat? Kyseessähän oli lapsesi kaveri.
Olen tuntenut hänet 10v saakka ja suku on pieni - kaikki talkoissa. Minä lupasin laittaa ruuan, jos maksaa aineet - se oli minun panokseni.
Alue: Aihe vapaa
Itse asiassa minulla on paljon ystäviä, enka stalkkaa. Minähän nimenomaan sanoin, että tehköön, mitä lystää. Mutta jos ystäväsi on yhteydessä sinuun vain saadessaan hyötyä, säilyisikö teidän ystävyytenne? Pelkään, että miniäni jää ihan yksin, mutta se on hänen asiansa.