Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäsköhön AP:n palata tälle aikakaudelle ja tajuta että poikansa kumppani ei ole MINIÄ millään tasolla kun ei ole edes naimisissa hänen pojan kans. Anna poikasi kumppanin olla rauhassa. Hän ei ole sukua sinulle eikä ole miniä (minusta rumaa edes nimitellä niin). Eikä hän myöskään ole naimisissa sinun sukusi ja sinun kans eikä millään tasolla seurustele teidän kans. VAAN POIKASI KANS.
He elävät omaa elämää eikä siihen kuulu muut tämä kumppani niin tai poikasi. Nykyisin perustetaan itsensä näköisiä elämiä eikä vanhan aikaisia homeisia suku,miniä, anoppi,appi ukko laajennettuja perheitä.
AP täällä. Kai se sitten pitää hyväksyä ja unohtaa tämä pojan avopuoliso kokonaan. Postikorttiin ensi jouluna laitetaan hyvää joulua pojalle ja jätetään miniän nimi kortista kokonaan pois? Onko se sitten ystävällistä enää? Minulle on aivan se ja sama onko po
Eli mitään normaalia vaihtoehtoa ei ole? Joko se on tukahduttava päällevyöryminen tai ei mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap selittää ummet ja lammet miten hänen suvussaan tapana on sitä ja tätä ja miten heillä on aina tehty näin ja noin jne.
En minäkään jaksaisi tuollaiseen hervottomaan sisäpiiriin mennä, kun selkeästi sitten on jokin ennalta määrätty tiukka protokolla, jolla kaikki kuuluu aina hoitaa.
AP täällä.
Miten minun sitten pitäisi tämä "hoitaa"? Voisiko joku ehdottaa? En ole miniälle hänelle koskaan syntymäpäivää toivottanut, koska en tiedä milloin hänen syntymäpäivät on ja en halua pojalta tungetella ja kysellä. Minulla ei ole miniään mitään yhteyttä kuin pojan kautta sanoa, että hänkin on tervetullut jos haluaa tulla mukaan jonnekkin minne poika on kutsuttu minun tai isänsä kautta. Sen voisin kyllä sukulaisille todella sanoa, että jatkossa meidän lapset kutsutaan kaikki henkilökohtaisesti jonnekkin. Olen vain ajatellut sen liian työllistävänä j
Kerroin jo. Anna poikasi aikuistua. Lakkaa toimimasta jonain sentraalisantrana ja tulppana sukulaistesi ja poikais välissä.
Käske ottaa yhteyttä suoraan poikaan.
Samalla takuulla kiittää myös poikasi serkut.
Vierailija kirjoitti:
Minä vein sinne talkoisiin ruuan - en syönyt itse - vein vain ruuan sovittuun kellon aikaan - miniäni tuli melkein samalla kellon lyömällä. Minä lähdin asioille ja noin 40 minuutin kuluttua miniäni oli samassa kaupassa kuin minä.
Ihan uteliaisuuttani kyselen, miksi sinä hommasit talkooruuat? Kyseessähän oli lapsesi kaveri.
Tämän kysymyksen vastauksessa piileekin koko homman ydin.
Tällä palstalla on paljon rankkaa vastustusta. Minusta olisi hyvä pyrkiä nuorenparin sellaiseen klassiseen menettelyyn. Silloin käydään kylässä joko ihan vaan moikkaamassa tai vaikka sattumalta nähdään kaupassa. Olisi hyvä pojan olla parempi välittäjä asiassa. Ennemmin johdan asiaa hänen suuntaansa. Olette varmaan varovaisia, mutta on siinä jokin tarmokkaampi toive pojan kautta esitettävä "miniälle".
Minä olin lähes aina anoppilassa ja minun kannaltani katsottuna se oli toisinaan liikaa äiti poika suhdetta. Mutta hän teki hyvää ruokaa ja laittoi meille tuliaiset mukaan. Nyt jälkikäteen ajattelen, että se oli hänen tapansa osoittaa kiintymystä myös minuun.
Miten saitin näin pitkän ajan kuluttua sitä kiintymystä lisättyä, siitä tässä on kyse. Ei kukaan palstalla saa haukkua anoppia ja olla ilkeä, etteikö "anoppi" saisi klassista yhdessäoloa toivoa.
Entä jos pyydät pojan ja vaimon syömään jonnekin kesäiseen paikkaan. On heillä varmaan aikaa. Sinä sitten miehesi kanssa ihan kuin muiden puolituttujen kanssa otatte keskusteluun aiheet.
Yhteistyö on joillakin ihmisillä vaikeaa.
Viime kesäkuussa järjestettiin piknikki "sukujen naisten" kesken... Sinne tuli minä N. 40.v, mun veljen tyttö 15.v, veljen tytön siskopuoli 14.v, mun anoppi, mun äiti ja sisko, anopin naapuri nainen ja siskon burnoutista toipuva ystävä. Ja oli tosi kiva piknikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos se miniä ei ole ikinä saanutkaan näitä kutsuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole tarvetta luoda syvää suhdetta appivanhempiin. Syitä voi olla monenlaisia eikä ihmisiä lähtökohtaisesti voi tai kannata yrittää pakottaa luomaan suhteita, joita he eivät halua luoda tai ylläpitää. Ainakaan sillä tasolla, millä sinä toivoisit. Monta kertaa ja millaisissa tilanteissa sitten näette yleensä?
Olemme tavanneet hyvin harvoin, keskimäärin ehkä kerran vuodessa. Viimeeksi näin heidät yhdessä viime kesänä kun olivat ohikulkumatkalla. Silloin aivan sattumalta soitin pojalle ja selvisi heidän reissu, jolloin kutsuin syömään meille kotiin. Viipyivät sen tunnin ajan ja lähtivät sitten matkoihinsa. Muutkin tapaamiskerrat ovat olleet samankaltaisia ja lyhykäisiä. Rentoa ajanviettoa emme ole ehtineet vielä viettämään. En halua tungetella tai alkaa ruokapöydässä tivaamaan miniältä asioita. Aikoinaan
AP täällä ihmettelee mitä te nyt hyökkäätte. En syyllistänyt ketään mitenkään tästä, vaan olin iloinen, että sattuivat olemaan sopivaan aikaan lähimailla ja ehtivät käymään kylässä. Olivat siis menossa toiselle paikkakunnalle ja sattumalta meidän kotimme oli matkan varrella. Ymmärrän ettei lomareissuja haluta aloittaa sillä, että käydään ensin sukuloimassa ja emme mekään ole aina kotona. Saavat kyllä käydä siellä vaikkemme miehen kanssa paikalla olisikaan, pojalla on meille kotiavaimet. Poikaan on ihan läheiset välit. En minä aikuista poikaa ala vahdata ja pyytää soittelemaan viikottain tai kylään, jos sitä tässä nyt epäillään. Soitellaan, kun on asiaa ja nähdään silloin kun nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteistyö on joillakin ihmisillä vaikeaa.
Viime kesäkuussa järjestettiin piknikki "sukujen naisten" kesken... Sinne tuli minä N. 40.v, mun veljen tyttö 15.v, veljen tytön siskopuoli 14.v, mun anoppi, mun äiti ja sisko, anopin naapuri nainen ja siskon burnoutista toipuva ystävä. Ja oli tosi kiva piknikki.
Kaikki eivät todellakaan halua olla jotain sukujen naisia ja juoruta ämmäporukalla.
Heh, minunkin appivanhempien suvussa on näitä ihmeellisiä jakoja naisiin ja miehiin. Sukujuhlissa naiset hikoilee ja häärää ja miehet istuu palveltavina.
Juuei, ei ole minun juttuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap selittää ummet ja lammet miten hänen suvussaan tapana on sitä ja tätä ja miten heillä on aina tehty näin ja noin jne.
En minäkään jaksaisi tuollaiseen hervottomaan sisäpiiriin mennä, kun selkeästi sitten on jokin ennalta määrätty tiukka protokolla, jolla kaikki kuuluu aina hoitaa.
AP täällä.
Miten minun sitten pitäisi tämä "hoitaa"? Voisiko joku ehdottaa? En ole miniälle hänelle koskaan syntymäpäivää toivottanut, koska en tiedä milloin hänen syntymäpäivät on ja en halua pojalta tungetella ja kysellä. Minulla ei ole miniään mitään yhteyttä kuin pojan kautta sanoa, että hänkin on tervetullut jos haluaa tulla mukaan jonnekkin minne poika on kutsuttu minun tai isänsä kautta. Sen voisin kyllä sukulaisille todella sanoa, että jatkossa meidän lapset kutsutaan kaikki henkilökohtaisesti jonnekkin. Olen vain ajatellut sen liian työllistävänä j
Jos laittaisit kuule edes puolet siitä energiasta miettimiseen, miten saisit yhteyden miniään ja pääsisit osoittamaan hänelle tätä vuolasta kiinnostustasi häneen, kun mitä laitat tähän monologisointiin itsestäsi, suvustasi, uhriudestasi ja isoäitiydestäsi, niin saattaisi syntyä tuloksia. Mutta ei, käytä vaan energiasi jupisemiseen ja homehtumiseen. Kukaan ei jaksa mitään vauvahimoista uhri-anoppia, joka haaveilee että poika on nainut nuoren version itsestään. Olet oksettava
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole lapsiakaan tulossa, niin ehdotapa pojallesi, että hommaa nyt sen vaimon ja ryhtyy perhettä perustamaan. Ei tuommonen hengailu ole mistään kotoisin.
😄eipä paljoo kannata ihmetellä, jos ei näy😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti omat pojat ei ota tuollaista sosiaalisesti estynyttä naista. Olen kyllä olettanut että kun seurustellaan niin tullaan kylään, esitellään itsensä, syödään yhdessä jne. Vain Suomessa voi olla tällaista että on niin estynyt ettei edes puhu puolison suvulle.
Minulla on aika kauhea anoppi ja niin vain naama näkkärillä käyn siellä, se on miehelle tärkeää, lapsille tärkeää ja kuuluu normaaleihin käytöstapoihin. Ap vaikuttaa oiken kivalta ihmiseltä, en näe syytä miksi ei käytäisi joskus kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vein sinne talkoisiin ruuan - en syönyt itse - vein vain ruuan sovittuun kellon aikaan - miniäni tuli melkein samalla kellon lyömällä. Minä lähdin asioille ja noin 40 minuutin kuluttua miniäni oli samassa kaupassa kuin minä.
Ihan uteliaisuuttani kyselen, miksi sinä hommasit talkooruuat? Kyseessähän oli lapsesi kaveri.
Tämän kysymyksen vastauksessa piileekin koko homman ydin.
Ilmeisesti et auta ketään. Näin muuttajaa viikko sitten, sanoin ettei minusta ole rempassa apua, mutta voin auttaa vaikka talkooruokien teossa, jos haluaa. Hän soitti parin päivän päästä ja sovimme asian. Mitä minä tein väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä välitä. Tää on pahin saitti kysyä apua mihinkään. Meidän suvussa kutsutaan myös juhliin just noin. Isäni 70v kutsuu kaikki jälkeläisensä, hänet saman ikäiset sisaruksensa kutsuvat kaikki jälkeläisensä. Kutsujan laiskuuttahan se toki on, se on vaan meidän tapa. En koe sitä ongelmana, eikä ole puolisokaan kokenut. Ehkä tämän keskustelun perusteella pyrin itse, etten jatkaisi sitten sitä tapaa, jos se monelle on punainen vaate.. omasta mielestäni se on vaan helppoa... laittaa vaan oman perheen whatsapp ryhmään, että olisi tommoset juhlat, ootte kaikki kutsuttuja..
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on paljon rankkaa vastustusta. Minusta olisi hyvä pyrkiä nuorenparin sellaiseen klassiseen menettelyyn. Silloin käydään kylässä joko ihan vaan moikkaamassa tai vaikka sattumalta nähdään kaupassa. Olisi hyvä pojan olla parempi välittäjä asiassa. Ennemmin johdan asiaa hänen suuntaansa. Olette varmaan varovaisia, mutta on siinä jokin tarmokkaampi toive pojan kautta esitettävä "miniälle".
Minä olin lähes aina anoppilassa ja minun kannaltani katsottuna se oli toisinaan liikaa äiti poika suhdetta. Mutta hän teki hyvää ruokaa ja laittoi meille tuliaiset mukaan. Nyt jälkikäteen ajattelen, että se oli hänen tapansa osoittaa kiintymystä myös minuun.
Miten saitin näin pitkän ajan kuluttua sitä kiintymystä lisättyä, siitä tässä on kyse. Ei kukaan palstalla saa haukkua anoppia ja olla ilkeä, etteikö "anoppi" saisi klassista yhdessäoloa toivoa.
Entä jos pyydät pojan ja vaimon syömään jonnekin kes
AP täällä kirjoittelee.
Kevyttä yhteistä tapaamista olen vuosien varrella ehdotellut aina silloin tällöin, ihan samaan tapaan kuin aikana ennen tätä miniää. Eli olen kutsunut mökille, kun olemme siellä olleet ja kesäisin vietämmekin paljon aikaa mökillä. Mökki on Keski-Suomessa ja tiedän ihan pojan normaalien kuulumistenvaihdon perusteella, että he tapaavat ajella meidän mökkimme ohi melko useinkin. Jos olemme olleet miehen kanssa muuten vain pojan kaupungin lähettyvillä, ollaan kysytty että onko hänellä tai heillä aikaa nähdä vaikka kahvilla jossakin, olisi mukava nähdä kun kerrankin ollaan lyhyen ajomatkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Meillä on suvussa tapana perheemme kesken, eli mieheni ja meidän aikuisten lasten kanssa, osallistua yhdessä näihin suvun juhliin kuten lastemme serkkujen rippijuhliin ym. "Kutsu" tulee meille kaikille aina. Minä olen sisarusparvemme vanhin, joten tämä yhteinen kutsu taitaa johtua siitä, että muilla on vielä kotona asuvia lapsia. Mielellämme ottaisimme miniänkin mukaan, jos se juhlakalulle sopii ja hän on aina ollut tervetullut. Mikään pakko ei ole tietenkään osallistua ja poikakin osallistuu mielestäni vain niihin relevanteihimpiin tilaisuuksiin kuten läheisimpien serkkujensa valmistujaisiin ja isovanhempien pyör
Et kuulosta vilpittömältä
AP kirjoittaa:....Olen vain ajatellut sen liian työllistävänä ja tiukkana protokollana, kun aina ollaan vain ohimennen puhelimitse sanottu, että juhlat on silloin ja silloin ja saapukaa jos haluatte. Korostan ettei pojan eikä hänen kumppanin ei ole pakko osallistua yhtään mihinkään. Toivoisin vain, että joskus voitaisiin tavata, useammin kuin kerran vuodessa vahingossa...
Minä jo vanhentunut minä, kun anoppia ei ole aikoihin ollut.
Kyllä minusta ja omalla kohdallani tuo saapukaa jos haluatte , tuntuu poistyöntävältä. Ei se ole hyvä, että jätät asian ilmaan. Sinun tulisi puhelimitse kertoa miniälle, että silloin ja silloin on sitä ja odotamme mielihyvin, että tulet meille tai tapaamiseen. Ilman kierrettä , että miehesi kanssa. Ihan vain osoitettuna hänelle. Hänelle nimenomaa.
Kyllä hän ansaitsee suoran kutsun. Minusta oli hienoa kun anoppi suoraan kutsui minut ja menin mielihyvin.
Henkilökohtaisuus olisi minusta hienoa. Suhde on teillä arka. Jos miniäsi olisi muissa tapaamisissa myös etäinen. Tämä olisi hyvä kertoa tällä palstalla. Millainen hän muissa tapaamisissa on.
Vierailija kirjoitti:
Yhteistyö on joillakin ihmisillä vaikeaa.
Viime kesäkuussa järjestettiin piknikki "sukujen naisten" kesken... Sinne tuli minä N. 40.v, mun veljen tyttö 15.v, veljen tytön siskopuoli 14.v, mun anoppi, mun äiti ja sisko, anopin naapuri nainen ja siskon burnoutista toipuva ystävä. Ja oli tosi kiva piknikki.
Ihan liikaa avautumista tänne. Ihan siskon ystävän burnoutitkin pitää muistaa ihan ventovieraille kertoa. Varmaan kampaajallesikin kerrot? Ja kampaaja, että ai silläkö? Eipä olisi uskonut!
On ihmisiä joille ei tee ieli kertoa elämästään yhtään mitään.
AP tässä. Siis onko tukahduttava päällevyöryminen siis tämä minun tapa, jossa
-soitan pojalle noin kerran kuukaudessa ja POJAN kuulumisten kyselemisen jälkeen sanon, että hän ja puolisonsa ovat tervetulleita käymään meillä päin kahvilla tai meidän mökillä, jos olemme mökillä
-laitan pojalle tekstiviestin, kun joku sukulainen on minulle välittänyt "kutsun", että nyt on pojan serkun ylppärit tai mummin 80-synttärit, pääseekö joku paikalle. (Näitä juhlia ei ole kovinkaan montaa minne kaikki ehditään samaan aikaan, joten poikakin käy ehkä kahdet juhlat vuodessa viettämässä)
-lähetän pojan osoitteeseen postikortin, jossa toivotan heille molemmille hyvää joulua.
-seuraan instagramia ja poika on tehnyt julkaisun, jonka perusteella hän ja avopuolisonsa ovat samassa kaupungissa kesälomalla kuin minä ja mieheni ja ovat menossa ravintolaan, jota olin miehen kanssa katsellut aiemmin. Kysyn, että mahdutaanko samaan aikaan ravintolaan vai mennäänkö eri aikaan (ettei vaikuta tungettelevalta tai stalkkaamiselta)
AP täällä.
Miten minun sitten pitäisi tämä "hoitaa"? Voisiko joku ehdottaa? En ole miniälle hänelle koskaan syntymäpäivää toivottanut, koska en tiedä milloin hänen syntymäpäivät on ja en halua pojalta tungetella ja kysellä. Minulla ei ole miniään mitään yhteyttä kuin pojan kautta sanoa, että hänkin on tervetullut jos haluaa tulla mukaan jonnekkin minne poika on kutsuttu minun tai isänsä kautta. Sen voisin kyllä sukulaisille todella sanoa, että jatkossa meidän lapset kutsutaan kaikki henkilökohtaisesti jonnekkin. Olen vain ajatellut sen liian työllistävänä ja tiukkana protokollana, kun aina ollaan vain ohimennen puhelimitse sanottu, että juhlat on silloin ja silloin ja saapukaa jos haluatte. Korostan ettei pojan eikä hänen kumppanin ei ole pakko osallistua yhtään mihinkään. Toivoisin vain, että joskus voitaisiin tavata, useammin kuin kerran vuodessa vahingossa. Jos miniä harrastaisi vaikka esteratsastusta, olisin mielelläni mukana vaikka kentän laidalla katsomassa, koska minulla oli lapsena hevosia. Tai vaikka se harrastus olisi kalastus, mitä en siedä, niin minusta olisi ihan ok, että poika ja miniä käyvät vaikka meidän mökiltä käsin kalassa ja viettäisivät siellä keskenään aikaa.