Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sotkeutuisi sukuhulluun mieheen. Näen omia sukulaisianikin harvoin. Pidän outona miestä, joka on naimisissa oman lapsuuden perheensä kanssa enemmän kuin minun.
Minusta se on todella hurmaavaa, jos sukulaiset tulevat toimeen keskenään. Suku on silloin paitsi pahin, niin myös paras. Hjallis Harkimon suku on sellainen, jota ihailen juuri tässä sukurakkaudessa. Asuvat naapureina ym. Omassakin edesmeneen mieheni suvussa oli kesämökit vieretysten sukulaisilla. Jos taas sukulaisilla ei ole niin hyvät välit, niin sitten olisi eri asia, tykkäisinkö. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitten jos ja kun tulee lastenlapsia? Näytetäänkö niitä isän vanhemmille ollenkaan? Tutkimusten mukaan isän puoleinen isoäiti jää lastenlapsille etäisemmäksi kuin äidin puoleinen, koska äiti omii lapset eikä tule toimeen anopin kanssa.
Sama meilläkin oli. En koskaan päässyt appivanhempieni suosioon, ja he olivat niin vanhoja ettei heillä syntynyt suhdetta lastenlapsiinkaan, varsinkaan kun meidän lapsemme eivät olleet heille ensimmäisiä. Fyysistä välimatkaa oli 500 km ja henkistä vieläkin enemmän.
Tää on tätä tilasin ihmisvihani Temusta -osastoa. Voi kun joku joskus jossain oli vähän ikävä, siksi päätellään, että parempi rakentaa alttari itselleen ja palvoa laiskasti omaa umpimielisyyttään. Kaiken voi tilata netistä, koskaan ei tarvitse kohdata ketään. Onneksi kohta tekoäly tuotteistetaan mielisteleviksi seuralaisiksi, niin ei tarvitse kohta enää kestää sitä kumppaniakaan, jonka kautta joskus muinoin saattoi joutua tutustumaan muihinkin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Ei miniän tarvitse vieraita ihmisiä rakastaa. Kuten aiemmin sanoin, haluaisin vain tutustua häneen edes jotenkin.
Ja sitten sinä vyöryt päälle tuputtaen häistä hautajiasiin kaikkea mahdollista. Ja mitä helvettiä ne sinun tuttusikaan asiaan kuuluu? Miniän kuuluisi näytellä tietty rooli sinun sosiaalisissa kuvaelmissasi, jotta voisit sitten kertoilla niistä tuttavillesi?
Meillä on oikein rento suku ja ei ole mitään draamaa tarkoitus järjestää kutsumalla poika avopuolisonsa kanssa mukaan juhliin. Hän on osa pojan perhettä, joten totta kai kutsun molemmat aina, kun kutsun pojan meille.
Juuri aloituksessa kerroit, miten olet nimenomaan häntä pommittanut kutsuilla ties mihin suvun juhliin, häistä hautajaisiin. MIKSi? Eikö se sun poikasi osaa hoitaa asiallisesti suhteita omaan sukuunsa? Miksi sinä hääräät tulppana siinä välissä?
Ja miksi ylipäätään et voi asioida poikasi kanssa, kun hänen sukulaisiaanhan sinäkin olet, et sen miniän.
No itselleni miniänä oli itsestään selvää että pidin yhteyttä appivanhempieni kanssa jo ennen kuin saimme lapsia. Olihan heidän ansiotaan että minulla oli mieleinen elämänkumppani. Anopilla oli vikansa ja puutteensa kuten meillä kaikilla mutta koska hänellä oli hyvä tahto minua kohtaan niin aika mölli olisin ollut jos olisi etäisyyttä pitänyt. Sitten kun lapsia syntyi niin yhteydet pysyi yhtä tiiviinä vaikka anopin kasvatusmallit puheissaan olivat aikansa eläneitä. Puolison sukuun kuuluu mielestäni asialliset välit jo ihan hyvien käytöstapojen takia. Itse nyt anoppi ja kiitollinen rakkaasta miniästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se miniä joka ei kelvannut anopilleen, koska olin eronnut kirkosta.
Jotenkin tosi outoja ja ilkeitä vastauksia täällä nyt annetaan ap:lle.. siis itse ymmärrän tilannettasi kyllä. Totuus on se, että pojat tuntuvat menevän vaimojen suvuille avioliitossa (tai missä vaan pitkässä suhteessa).
Meillä on se tilanne, että itse en halua tavata mieheni sukua, ei vaan jotenkin jaksa heitä sisällyttää elämääni. Olen kuitenkin yrittänyt tukea mieheni ja lasten suhdetta heihin ja myös sitten itse sen verran pitää yhteyttä, että lapset saavat hyvän suhteen. Mielestäni se on tärkeää. Mutta siis tätäkin kautta tiedän, että miehet menee vaimojen suvuille.
Nyt oma poikani on aikuistunut ja suhteessa, hänen tyttöystävää ei juuri nähdä. Tuskin ollaan mitään tehty väärin, koska ei tosiaan olla edes juuri nähty. Tiedän omasta kokemuksesta, että poika menee tälle suvulle ja meille jää jotkut rippeet.. poika käy sit yksin jonkun kerran vuoteen ehkä. Jos tekevät lapsia, niin toivon, että edes tutustun näihin lapsiin.. me oltaisiin varmaan ihan hyviä isovanhempia, koska itse pyrin siihen etten tuppaudu mihinkään, enkä juuri sano mielipiteitäni vaan yritän vaan tukea. Autan kaikessa ja jos tarvitsisivat esim lastenhoitoapua tai rahallista tukea niin auttaisin tottakai. Mutta tuskin silti saadaan sillä tavalla suhdetta mahdollisiin lapsenlapsiin ja se vaan täytyy hyväksyä, mutta ei se mukavaa ole.
Ap niin se vaan on, että pojat tavallaan menetetään.. meillä on tytärkin ja hän on sitten kotona liiankin kanssa, juurikaan ei saada parisuhdeaikaa kun tytär aina tulossa kotiin käymään :) en osaa muuta sanoa kuin että yrittäisin pitää poikaan mahdollisimman hyvän suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten jos ja kun tulee lastenlapsia? Näytetäänkö niitä isän vanhemmille ollenkaan? Tutkimusten mukaan isän puoleinen isoäiti jää lastenlapsille etäisemmäksi kuin äidin puoleinen, koska äiti omii lapset eikä tule toimeen anopin kanssa.
Se on sen lasten isän tehtävä hoitaa suhteet omaan sukuunsa. Nythän ap ei anna edes poikansa edes yrittää sitä, vaan ährää välissä kuin jokin ponteva matriarkka.
Anna sen aikuisen miehen ottaa vastuu asioistaan, ap!
Miniäni on työssä, mikä vaatii jatkuvaa kontaktia muihin. Minua hän ei edes tervehdi, oletan sen johtuvan siitä, että minä en voi antaa alennusta tai mitenkään muuten hyödyttää taloudellisesti - niitä sukulaisia tervehtii, joista katsoo hyötyvänsä. Eilen heidän ystävällään oli talkoot, poikani oli talkoissa, miniäni ei ollut halunnut, mutta talkooruokailuun hän jaksoi onnekseen tulla.
Minulle asialla ei ole merkitystä, enemmänkin säälin miniääni - ymmärrän, että työ voi olla hyvin rasittavaa, mutta ei ystävyyssuhteet säily, jos hän on yhteydessä ainoastaan hyötyessään. Omiin sisaruksiinsa suhtautuu samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan päävammainen nuori nainen. Ei avioliittoainesta.
Kerroit jossain viestissä, että sukunne on rento. Rento voi olla hyvin monella eri tavalla. Ehkä teidän tapanne olla rento tuntuu hänestä epämiellyttävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole ap iloinen, meillä miniä olisi jatkuvasti ja on aina jotain vailla, kuljetusta johonkin, jotakin meidän tavaraa, huonekalua jne., meidän huvilan käyttöoikeutta tms. Onkin pojalle sanottu, että kannattaa noin miljoona kertaa miettiä meneekö noin vaikea ihmisen kanssa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Miniäni on työssä, mikä vaatii jatkuvaa kontaktia muihin. Minua hän ei edes tervehdi, oletan sen johtuvan siitä, että minä en voi antaa alennusta tai mitenkään muuten hyödyttää taloudellisesti - niitä sukulaisia tervehtii, joista katsoo hyötyvänsä. Eilen heidän ystävällään oli talkoot, poikani oli talkoissa, miniäni ei ollut halunnut, mutta talkooruokailuun hän jaksoi onnekseen tulla.
Minulle asialla ei ole merkitystä, enemmänkin säälin miniääni - ymmärrän, että työ voi olla hyvin rasittavaa, mutta ei ystävyyssuhteet säily, jos hän on yhteydessä ainoastaan hyötyessään. Omiin sisaruksiinsa suhtautuu samoin.
Miniällä on ihan täysi oikeus päättää kenen kanssa on tekemisissä ja kenen kanssa ei ja päättää tapa, jolla sen tekee. Mitä jos hankiisit itsellesi ystäviä niin ei tarvitsisi stalkata tuolla lailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Ei miniän tarvitse vieraita ihmisiä rakastaa. Kuten aiemmin sanoin, haluaisin vain tutustua häneen edes jotenkin.
Ja sitten sinä vyöryt päälle tuputtaen häistä hautajiasiin kaikkea mahdollista. Ja mitä helvettiä ne sinun tuttusikaan asiaan kuuluu? Miniän kuuluisi näytellä tietty rooli sinun sosiaalisissa kuvaelmissasi, jotta voisit sitten kertoilla niistä tuttavillesi?
Meillä on oikein rento suku ja ei ole mitään draamaa tarkoitus järjestää kutsumalla poika avopuolisonsa kanssa mukaan juhliin. Hän on osa pojan perhettä, joten totta kai kutsun molemmat aina, kun kutsun pojan meille.
Juuri aloituksessa kerroit, miten olet nimenomaan häntä pommittanut kutsuilla ties mihin suvun juhliin, häistä hautajaisiin. MIKSi? Eikö se sun poikasi o
AP tässä. Aloituksesta jäi varmaan väärä kuva tästä juhliin kutsumisesta. Suvussamme on niin minun kuin miehen puolelta jotenkin tapana lähettää kutsu meille vanhemmille ja jakaa se sitten eteenpäin. Meillä on aikuisimmat lapset ja minun sisaruksilla on vielä kotona asuvia lapsia. Kutsuminen tarkoittaa sitä, että siskoni esimerkiksi soittaa, että nyt on kesäkuussä lauantaina tytön ylppärit, pääseekö teidän perheestä ketkä kaikki mukaan. Olen sitten viestin välittänyt pojalle ja sanonut, että miniä on myös tervetullut jos hän on ollut myös tervetullut. Sisarusteni kesken tämä on ihan normaali käytäntö. En sen enempää ole "pommittanut". Mummit ja ukit ovat myönnettäköön jo sen verran höperöitä, etteivät ymmärrä, että meidän lapset ovat jo aikuisia ja osaisivat itsekin vastata jos heiltä suoraan kysytään tulevatko. Mitään tämän kaukaisempia sukulaisia me ei tavatakaan isommalla porukalla. Poikani ei esimerkiksi tunne minun taikka isänsä serkkuja, joten sinne ei ole hänellekään kutsua sitten tullut ainakaan meidän kautta.
Ei pidä teistä ja se mitä nainen tekee lapsillaan ei kuulu sinulle. Jätä rauhaan ja pysy kaukana varsinkin hänen lapsistaan, lapsenryöstäjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Ei miniän tarvitse vieraita ihmisiä rakastaa. Kuten aiemmin sanoin, haluaisin vain tutustua häneen edes jotenkin.
Ja sitten sinä vyöryt päälle tuputtaen häistä hautajiasiin kaikkea mahdollista. Ja mitä helvettiä ne sinun tuttusikaan asiaan kuuluu? Miniän kuuluisi näytellä tietty rooli sinun sosiaalisissa kuvaelmissasi, jotta voisit sitten kertoilla niistä tuttavillesi?
Meillä on oikein rento suku ja ei ole mitään draamaa tarkoitus järjestää kutsumalla poika avopuolisonsa kanssa mukaan juhliin. Hän on osa pojan perhettä, joten totta kai kutsun molemmat aina, kun kutsun pojan meille.
Juuri aloituksessa kerroit, miten olet nimenomaan häntä pommittanut kutsuilla ties mihin suvun juhliin,
No se on väärä tapa. Poikasi on aikuinen. Hän hoitaa ihan itse omat sukulaisuussuhteensa.
Itse pidän aivan normaalia sitä että vierailemme vaimon kanssa yhdessä tai erikseen molempien perheissä, vanhempien, sisarusten ja mummojen luona kyläilemässä. Vierailen yksinkin vaimon perheenjäsenten luona ja hän minun. Joskus käyn useamman kerran viikossa kotona ja jos olen ulkomailla töissä tulee kuukausien taukoja. Korona aikaankin käytiin ikkunan alla huutelemassa kuulumiset ja jätettiin ruokaa ja viemisiä. Joulun pyhinä ajellaan autolla paikasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sotkeutuisi sukuhulluun mieheen. Näen omia sukulaisianikin harvoin. Pidän outona miestä, joka on naimisissa oman lapsuuden perheensä kanssa enemmän kuin minun.
Minusta se on todella hurmaavaa, jos sukulaiset tulevat toimeen keskenään. Suku on silloin paitsi pahin, niin myös paras. Hjallis Harkimon suku on sellainen, jota ihailen juuri tässä sukurakkaudessa. Asuvat naapureina ym. Omassakin edesmeneen mieheni suvussa oli kesämökit vieretysten sukulaisilla. Jos taas sukulaisilla ei ole niin hyvät välit, niin sitten olisi eri asia, tykkäisinkö. 😂
Yleensä tiiviit suvut ovat rehellisesti sanottuna niin hirveitä, että joutuvat tyytymään siksi toistensa seuraan. Sitä sitten glorifioidaan suureen ääneen, kun muut lähinnä väistävät heitä. Mitä pidemmälle edetään, sitä insestuaalisemmaksi homma käy
Alue: Aihe vapaa
Meillä on oikein rento suku ja ei ole mitään draamaa tarkoitus järjestää kutsumalla poika avopuolisonsa kanssa mukaan juhliin. Hän on osa pojan perhettä, joten totta kai kutsun molemmat aina, kun kutsun pojan meille. En ole millään tapaa tuputtanut itseäni miniän elämään. Tuttavan kanssa keskustellessa en myöskään alkanut juoruamaan mitään poikanikaan touhuista, vaan yleisesti kerroin että hyvin menee ja asuu naisystävänsä kanssa yhdessä. Miniä ei näyttele elämässäni mitään "roolia" ja ei minun ole tarkoitus hänestä muille mitään sen koommin jutella. Vai onko se tungettelevaa sitten pojan kautta lähettää kutsu myös miniälle? Minusta se olisi hieman syrjivää, jos vain poikaa kutsuttaisiin käymään kotona ja hänen pitkäaikaista kumppania ei. Pojan kanssakin tavataan ehkä noin kuukausittain, kesäisin yleensä useammin kun on juhlia sun muita. Äitienpäivänä en odota häneltä kukkia enkä lahjaa, tekstari tulee korkeintaan.