Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Miniöitä on erilaisia. Entinen miniäni ei selvästikään halunnut olla edes tekemisissä kanssani. Nykyinen on yksinkin tullut kylään.
Ehkä Ap:n miniä ei vain ole sukurakas ihmistyyppi, joka tykkäisi kyläilyistä ja suvun juhlista yms. Parasta nyt vaan hyväksyä se miniä ihan omana itsenään. Koska vain siten oikeasti hänet hyväksyt, jos voit sanoa rehellisesti, että hän saa olla oma itsensä, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, etti hän osallistu mihinkään sukujuttuihin. Kyllä sen toinen ihminen aavistaa, jos jollakin on jotain salaisia "vaatimuksia" suvun suunnalta. Eli miniäsi sen on kyllä havainnut, ettei tämä oikein sovi sinun pirtaasi ja se varmasti erottaa häntä sinusta entisestään.
Voihan se miniä olla vaikka miten sukurakas ja tykätä suvun juhlista. Oman sukunsa eikä toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme 11 vuotta yhdessä ennen kuin menimme naimisiin. Sitten yhtäkkiä anoppiin iski kuin jokin salama ja hän alkoi vaatia juurikin tuota tuollaista omituista suvun vaihtamista.
En minä hänen kanssaan naimisiin mennyt. Minulla on oma sukuni. En minä sitä mihinkään vaihtanut.
Täälläkin tällainen etäinen miniä. Itselläni syy on rehellisesti se, että koen erityisesti anopin erittäin tunkeilevana. Ovat näkökulmasta riippuen ymmärtäneet yskän - valitettavasti tai onneksi :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Meillä on suvussa tapana perheemme kesken, eli mieheni ja meidän aikuisten lasten kanssa, osallistua yhdessä näihin suvun juhliin kuten lastemme serkkujen rippijuhliin ym. "Kutsu" tulee meille kaikille aina. Minä olen sisarusparvemme vanhin, joten tämä yhteinen kutsu taitaa johtua siitä, että muilla on vielä kotona asuvia lapsia. Mielellämme ottaisimme miniänkin mukaan, jos se juhlakalulle sopii ja hän on aina ollut tervetullut. Mikään pakko ei ole tietenkään osallistua ja poikakin osallistuu mielestäni vain niihin relevanteihimpiin tilaisuuksiin kuten läheisimpien serkkujensa valmistujaisiin ja isovanhempien pyöreille syntymäpäiville. Enkä tarkoita, että miniän tulisi osallistua näihin. Meistä olisi miehen kanssa mukavaa, että tapaisimme miniää ja hänkin tutustuisi meidän sukuun. Pääasia olisi, että miniä kävisi meillä poikamme kanssa kahvilla edes silloin tällöin. Haluaisin todella tutustua paremmin henkilöön, jonka kanssa poikamme asuu ja elämäänsä viettää. Heillä kun on hyvin mukavaa yhdessä ja miniä vaikuttaa mukavalta tyypiltä! Tarkoituksena ei ole hänestä mitään tyttölasta meille saada, vaan ihan vilpittömästi olisi mukavaa tavata häntäkin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniöitä on erilaisia. Entinen miniäni ei selvästikään halunnut olla edes tekemisissä kanssani. Nykyinen on yksinkin tullut kylään.
Ehkä Ap:n miniä ei vain ole sukurakas ihmistyyppi, joka tykkäisi kyläilyistä ja suvun juhlista yms. Parasta nyt vaan hyväksyä se miniä ihan omana itsenään. Koska vain siten oikeasti hänet hyväksyt, jos voit sanoa rehellisesti, että hän saa olla oma itsensä, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, etti hän osallistu mihinkään sukujuttuihin. Kyllä sen toinen ihminen aavistaa, jos jollakin on jotain salaisia "vaatimuksia" suvun suunnalta. Eli miniäsi sen on kyllä havainnut, ettei tämä oikein sovi sinun pirtaasi ja se varmasti erottaa häntä sinusta entisestään.
Voihan se miniä olla vaikka miten sukurakas ja tykätä suvun juhlista. Oman sukunsa eikä toisen.
Sen takia sanoin, että "ehkä" ei ole sukurakas, koska täällä voimme vain arvailla miniän syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takia sanoin, että "ehkä" ei ole sukurakas, koska täällä voimme vain arvailla miniän syitä.
Se on anopin suku, ei miniän. Miten se miniä nyt yhtäkkiä jotenkin rakastaisi täysin vieraita ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Meillä on suvussa tapana perheemme kesken, eli mieheni ja meidän aikuisten lasten kanssa, osallistua yhdessä näihin suvun juhliin kuten lastemme serkkujen rippijuhliin ym. "Kutsu" tulee meille kaikille aina. Minä olen sisarusparvemme vanhin, joten tämä yhteinen kutsu taitaa johtua siitä, että muilla on vielä kotona asuvia lapsia. Mielellämme ottaisimme miniänkin mukaan, jos se juhlakalulle sopii ja hän on aina ollut tervetullut. Mikään pakko ei ole tietenkään osallistua ja poikakin osallistuu mielestäni vain niihin relevanteihimpiin tilaisuuksiin kuten läheisimpien serkkujensa valmistujaisiin ja isovanhempien pyörei
Me, me, me, me ja minäminäminäminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No helevata! Luulin että olen ainoa, joka joutuu miettimään tällaista. Poika ollut 6 vuotta naimisissa ja nykyään ei miniää enää kiinnosta nähdä anoppiaan. Itselläni oli aikanaan ilkeä anoppi ja päätin, että itse en sellaiseksi rupea. En tunge enkä tuppaa, utele tai kysele mitään henkilökohtaisia. Jouluna olen pöydän koreaksi laittanut ja pari kertaa kutsunut miniän ulos syömään niin että minä maksan. Sinne ei ikinä kutsuta kylään, poika käy yksin silloin tällöin meillä yökylässä ja viihtyy hyvin. En tiedä mitä on tehty väärin. Mitään riitaa ei ole ollut. Surullista. Päätin, etten enää yritä kutsua mihinkään, niin ei tarvi enää odotella ruuat pöydässä kotona tai kahvilassa ja kuulla juuri ennen sovittua aikaa ettei miniä tulekaan. En itsekään aikanaan anopin seuraan hinkunut, mutta en nyt sentään kokonaan kehdannut ikkunaluukkuja kiinni vetää vaikka anoppi oli ilkeä vittuilija. Näillä mennään ja muuten on onneksi kaikki hyvin.
Mikä hemmetin miniä? He seurustelevat! Eikä hän halua olla kanssanne tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen takia sanoin, että "ehkä" ei ole sukurakas, koska täällä voimme vain arvailla miniän syitä.
Se on anopin suku, ei miniän. Miten se miniä nyt yhtäkkiä jotenkin rakastaisi täysin vieraita ihmisiä?
Jos sukulaissuhteet ovat ihan kunnossa, niin omalta suvulta tuntuu paitsi verisukulaiset niin myös naimakaupan kautta saadut puolison sukulaiset.
Hänellä saattaa olla huonoja kokemuksia aikaisemmista anoppikokelaista. Tai sitten olit häntä kohtaan liian tuttavallinen ensitapaamisellanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä meilläkään miniä näy mitenkään. Ei halua edes tulla käymään. Poika tulee yleensä itsekseen. Muutaman kerran olen 12 vuoden aikana tavannut. Koskaan ei ole kutsuttu pojan ja miniän kotiin. Kerran kävin kutsumatta. Vastaanotto oli todella laimea, toista kertaa en mennyt. Huomaan että olemme ilmaa hänelle.
Menit kutsumatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takia sanoin, että "ehkä" ei ole sukurakas, koska täällä voimme vain arvailla miniän syitä.
Se on anopin suku, ei miniän. Miten se miniä nyt yhtäkkiä jotenkin rakastaisi täysin vieraita ihmisiä?
Jos sukulaissuhteet ovat ihan kunnossa, niin omalta suvulta tuntuu paitsi verisukulaiset niin myös naimakaupan kautta saadut puolison sukulaiset.
Ne eivät edelleenkään ole miniän sukulaisia, vaan hänen miehensä sukulaisia. Eikä se ole anopin tehtävä valvoa niitä sukulaisuussuhteita miehen sukulaisiin, vaan sen miehen. Mikä helvetin matriarkka tuo ap luulee olevansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No helevata! Luulin että olen ainoa, joka joutuu miettimään tällaista. Poika ollut 6 vuotta naimisissa ja nykyään ei miniää enää kiinnosta nähdä anoppiaan. Itselläni oli aikanaan ilkeä anoppi ja päätin, että itse en sellaiseksi rupea. En tunge enkä tuppaa, utele tai kysele mitään henkilökohtaisia. Jouluna olen pöydän koreaksi laittanut ja pari kertaa kutsunut miniän ulos syömään niin että minä maksan. Sinne ei ikinä kutsuta kylään, poika käy yksin silloin tällöin meillä yökylässä ja viihtyy hyvin. En tiedä mitä on tehty väärin. Mitään riitaa ei ole ollut. Surullista. Päätin, etten enää yritä kutsua mihinkään, niin ei tarvi enää odotella ruuat pöydässä kotona tai kahvilassa ja kuulla juuri ennen sovittua aikaa ettei miniä tulekaan. En itsekään aikanaan anopin seuraan hinkunut, mutta en nyt sentään kokonaan kehdannut ikkunaluukkuja kiinni vetää vaikka anoppi oli ilkeä vittuilija. Näillä mennään ja muuten on onneksi k
Millä lailla väärin? Sukulaiseesi sinulla on yhteys, yöpyykin jopa, joten mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Miniä on harvinaisen viisas.
Sulkeutunut, umpimielinen.
Vierailija kirjoitti:
AP täällä jatkaa. Poikamme aiempi tyttöystävä näkyi elämässämme ja tuli pojan mukana aina silloin tällöin mukaan erinäisiin tapahtumiin. Minusta on ihan ymmärrettävää, että aina ei pääse tai halua tulla mukaan. Tätä uutta suhdetta on kestänyt jo seitsemän vuotta ja meillä ei vieläkään ole miniään oikein mitään suhdetta. Toivotan hänet aina lämpimästi tervetulleeksi ja juttelemme ihan normaaleista arkipäivän asioista, kun olemme harvakseltaan tavanneet. Hän vaikuttaa oikein sympaattiselta ihmiseltä, joten ihmetyttää, mistä tämä etäisyys johtuu ja mitä olemme tehneet väärin.
No omassa pitkässä avoliitossa mies teki selväksi että ei itse halua olla kovin läheisissä väleissä sukuunsa. Kävimme sitten muutaman kerran vuodessa heillä syömässä ja mies sen lisäksi jouluna ja äitienpäivänä. Joulut vietin tietysti omien vanhempien luona.
Omalla kohdalla olisin oikein mielelläni viettänyt aikaa "appivanhempien" ja miehen siskojen kanssa, mutta oudolta se olisi tuntunut kun miehen oma asenne oli mikä on. Päädyin eroon, koska mahdollisten lasten hankkiminen olisi tuntunut hänen kanssaan oudolta ilman kunnollista tukiverkostoa.
Niin ja sama outous koski myös miehen kavereita. Sain tavata heidät siinä kohtaa kun olimme olleet yhdessä noin 10 vuotta. Muuten mies vietti lähes kaikki viikonloput heidän seurassaan.
Riittää kun näkee omia sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniöitä on erilaisia. Entinen miniäni ei selvästikään halunnut olla edes tekemisissä kanssani. Nykyinen on yksinkin tullut kylään.
Ehkä Ap:n miniä ei vain ole sukurakas ihmistyyppi, joka tykkäisi kyläilyistä ja suvun juhlista yms. Parasta nyt vaan hyväksyä se miniä ihan omana itsenään. Koska vain siten oikeasti hänet hyväksyt, jos voit sanoa rehellisesti, että hän saa olla oma itsensä, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, etti hän osallistu mihinkään sukujuttuihin. Kyllä sen toinen ihminen aavistaa, jos jollakin on jotain salaisia "vaatimuksia" suvun suunnalta. Eli miniäsi sen on kyllä havainnut, ettei tämä oikein sovi sinun pirtaasi ja se varmasti erottaa häntä sinusta entisestään.
Voihan se miniä olla vaikka miten sukurakas ja tykätä suvun juhlista. Oman sukunsa eikä toisen.
Ei se kyllä mitään "yhtäkkiä" ole, jos on jo monta vuotta seurusteltu.
Sitä en itse näissä sukusaagoissa tajua, että aletaan seurustelukumppaneilta jotain sukurakkautta vaatimaan tai jotain vaatmuksia ylipäänsä asettamaan, minkälainen omaan sukuun tulevan ihmisen pitäisi olla. Eikö nämä suvulta vaadittavat hyväksymiset ole loppuneet jo joskus 1900-luvun alkupuolella?
Huoh. Minun anopillani on seitsemän sisarusta ja näillä runsaasti lapsia. Apella viisi sisarusta ja näillä paljon lapsia.
Anopilla ei ole mitään omaa elämää, vaan hänen elämänsä täyttää näiden kaikkien sukulaisten kanssa minglaaminen ja ährääminen.
He kaikki asuvat jossain Oulussa/Suomussalmella/Kajaanissa/Kuopiossa jne. Me Helsingissä.
Minulla on epäsäännöllinen työ yrittäjänä. En todellakaan ala juosta jollain toisen nimen nimipäivillä jossain Kiantajärvellä ja yöpyä heikkaisella lattialla kuhmuraisella patjalla kaikkia vapaita viikonloppujani.
Alue: Aihe vapaa
Miniöitä on erilaisia. Entinen miniäni ei selvästikään halunnut olla edes tekemisissä kanssani. Nykyinen on yksinkin tullut kylään.
Ehkä Ap:n miniä ei vain ole sukurakas ihmistyyppi, joka tykkäisi kyläilyistä ja suvun juhlista yms. Parasta nyt vaan hyväksyä se miniä ihan omana itsenään. Koska vain siten oikeasti hänet hyväksyt, jos voit sanoa rehellisesti, että hän saa olla oma itsensä, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, etti hän osallistu mihinkään sukujuttuihin. Kyllä sen toinen ihminen aavistaa, jos jollakin on jotain salaisia "vaatimuksia" suvun suunnalta. Eli miniäsi sen on kyllä havainnut, ettei tämä oikein sovi sinun pirtaasi ja se varmasti erottaa häntä sinusta entisestään.