Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Miksi ap et ota asiaa puheeksi poikasi kanssa ? Ei täältä vastausta saa. Itsellä on mutkattomat välit poikieni kanssa, korrektisti kun asian esittää niin saa selityksen ja siitä on hyvä tehdä omat johtopäätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo hyvin outoa jos miniäkokelas ei ole lainkaan kiinnostunut avopuolisonsa suvusta. Odottaako kuumeisesti kosintaa ?
Sympatiat menee anopille. Pitäisi jotain käytöstapoja olla, vaikkei niin välittäisikään kyläilystä. En minäkään anopin varsinainen ystävä ole, mutta kutsuttuna käymme yhdessä silloin tällöin. Haluan myös, että pojallamme olisi hyvä suhde isoäitinsä.
AP tässä. Ei miniän tarvitse vieraita ihmisiä rakastaa. Kuten aiemmin sanoin, haluaisin vain tutustua häneen edes jotenkin.
Niin. Sinä haluaisit. Hän ei halua. Mitä et ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan sotkeutuisi sukuhulluun mieheen. Näen omia sukulaisianikin harvoin. Pidän outona miestä, joka on naimisissa oman lapsuuden perheensä kanssa enemmän kuin minun.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo hyvin outoa jos miniäkokelas ei ole lainkaan kiinnostunut avopuolisonsa suvusta. Odottaako kuumeisesti kosintaa ?
Olen saanut sellaisen vaikutelman, huom, tämä voi olla täysin väärinkin kun en miniää tunne. Koen, että hän on poikani tapaan hyvin luonnonläheinen ja jalat maassa oleva, järkevä nuori nainen. En usko, että odottaa kosintaa, jos näin nyt voi sanoa. Oletan, että hän ja poika yhdessä keskustelisivat kosinnan läpi, jos naimisiin aikovat joskus mennä. Poikani on aika rationaalinen ja joskus kun hänen toinen mummi intoili häistä, niin poika sanoi etteivät he ole kiinnostuneita sellaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsiikö miniä peräsuolen laskeumasta?
AP tässä. Ei miniän tarvitse vieraita ihmisiä rakastaa. Kuten aiemmin sanoin, haluaisin vain tutustua häneen edes jotenkin.
Ja sitten sinä vyöryt päälle tuputtaen häistä hautajiasiin kaikkea mahdollista. Ja mitä helvettiä ne sinun tuttusikaan asiaan kuuluu? Miniän kuuluisi näytellä tietty rooli sinun sosiaalisissa kuvaelmissasi, jotta voisit sitten kertoilla niistä tuttavillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jänniä nämä sukulaisuussuhteet. Anoppini ei halunnut olla tekemisissä oman anoppinsa kanssa. Kuitenkin mieheni vei minut monta kertaa isänsä vanhempien luokse kylään, ja tutustuin appeni sukuun laajemminkin.
Anopin vanhemmat eivät olleet enää elossa, kun "tulin sukuun". Anopillani on kuitenkin sisko, jonka kanssa hän on läheisissä väleissä. Minulle tätä anopin siskoa ei ole koskaan edes esitelty. Etunimen olen hänelle kuullut. Anopin siskolla on myös lapsia, puolisoni serkkuja, joita en ole koskaan tavannut.
Anoppini kanssa olin hyvissä väleissä tasan niin kauan, kuin hänen anoppinsa eli. Sen jälkeen alkoi tulla niin "likaista lunta tupaan", että pakko oli ottaa etäisyyttä.
Miehen vanhemmat ovat ulkopuolisia, vaimon vanhemmat kuuluvat perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sympatiat menee anopille. Pitäisi jotain käytöstapoja olla, vaikkei niin välittäisikään kyläilystä. En minäkään anopin varsinainen ystävä ole, mutta kutsuttuna käymme yhdessä silloin tällöin. Haluan myös, että pojallamme olisi hyvä suhde isoäitinsä.
Niin, kyllä siitä välillä hieman töykeä vaikutelma tulee, kun muuten oikein mukavan oloinen henkilö ei ikinä vain tule kutsuttuna mihinkään mukaan. En tiedä harmittaako poikaa tämä asia ja en ole viitsinyt kysyä. Ehkä sitten joskus jos toinen lapsemme, poika myöskin, alkaa tuomaan omaa kumppaniaan näytille, voi tulla monenlaisia ajatuksia mieleen. Minusta tuntuu haikealta nähdä poika aina yksin ilman sitä hänen tärkeintä ihmistä.
Minun anoppini vietti kaikki lomansa oman äitinsä luona. Ja siis kyllä, kuusikymppinen perheenäiti oli niin kiinni omassa äidissään ja sukulaisissaan, että oletti, että mekin siis vielä kolmen lapsen kanssa ajelemme liki 600 kilsaa jouluisinkin sinne miehen isovanhempien kaksioon. Ja muut vapaamme olemme siitten miehen äidin luona, kun se on tapa.
Kun menimme naimisiin, anoppi lähetti minulle ison kalenterin, johon oli merkinnyt kaikki sukunsa hääpäivät, nimipäivät jne.
Anoppi itse oli väleissä tasan kahden miehensä sukulaisen kanssa... Ja heidänkin kanssaan vain isoissa juhlissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistan: miniöitä on erilaisia. Esimerkkinä kerroin, että oma ensimmäinen miniäni ei halunnut edes nähdä minua. En myöskään tiennyt hänen puhelinnumeroaan. Jopa pojan entiset nuoruuden tyttöystävät teini-iältä ovat vuosien jälkeen tulleet juttelemaan kanssani, kun ovat minut jossain nähneet, mutta kun eron jälkeen näin joskus tämän miniäni, hän ei edes tervehtinyt minua. Nykyinen miniäni sen sijaan on tullut käymään ihan omin päinkin, ilman poikaan, minun luonani kylässä. Tiedän hänen puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa, ja olemme viestitelleetkin.
Kyllä ne miniät on vain otettava sellaisena, millaisia he ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sympatiat menee anopille. Pitäisi jotain käytöstapoja olla, vaikkei niin välittäisikään kyläilystä. En minäkään anopin varsinainen ystävä ole, mutta kutsuttuna käymme yhdessä silloin tällöin. Haluan myös, että pojallamme olisi hyvä suhde isoäitinsä.
Niin, kyllä siitä välillä hieman töykeä vaikutelma tulee, kun muuten oikein mukavan oloinen henkilö ei ikinä vain tule kutsuttuna mihinkään mukaan. En tiedä harmittaako poikaa tämä asia ja en ole viitsinyt kysyä. Ehkä sitten joskus jos toinen lapsemme, poika myöskin, alkaa tuomaan omaa kumppaniaan näytille, voi tulla monenlaisia ajatuksia mieleen. Minusta tuntuu haikealta nähdä poika aina yksin ilman sitä hänen tärkeintä ihmistä.
MIKSI juuri sinä tunget niitä kutsuja hänelle? Eikö ne poikasi sukulaiset osaa ottaa yhteyttä poikaasi, jos on häät, hautajaiset, ristiäiset jne.? Miksi sinä hääräät suuna päänä siinä välissä?
Ei minulla ole koskaan ollut mitään tarvetta tutustua lähemmin mieheni sukuun ja appivanhempienkin kanssa pidän ystävällisen kohteliaat, mutta sopivan etäiset välit. Kahvilla käyn mieheni kanssa heillä, ja muutamissa sukulaisten hautajaisissa olen käynyt, mutta aikaa en anopin kanssa erikseen vietä, emme ole esim. Facebookissa ystäviä eikä meillä ole toistemme puhelinnumeroita. Tilanne on sama miehelläni minun sukuani kohtaan. Hyvin on sujunut lähes 15 vuotta ja ehkä juuri siksi.
Kaikkien kanssa ei vain synkkaa niin hyvin, että tahtoisi viettää enemmänkin aikaan heidän kanssaan. Miniä kuitenkin kohteliaisuudesta on teitä silloin tällöin tavannut. Miksei se riitä aplle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sympatiat menee anopille. Pitäisi jotain käytöstapoja olla, vaikkei niin välittäisikään kyläilystä. En minäkään anopin varsinainen ystävä ole, mutta kutsuttuna käymme yhdessä silloin tällöin. Haluan myös, että pojallamme olisi hyvä suhde isoäitinsä.
Niin, kyllä siitä välillä hieman töykeä vaikutelma tulee, kun muuten oikein mukavan oloinen henkilö ei ikinä vain tule kutsuttuna mihinkään mukaan. En tiedä harmittaako poikaa tämä asia ja en ole viitsinyt kysyä. Ehkä sitten joskus jos toinen lapsemme, poika myöskin, alkaa tuomaan omaa kumppaniaan näytille, voi tulla monenlaisia ajatuksia mieleen. Minusta tuntuu haikealta nähdä poika aina yksin ilman sitä hänen tärkeintä ihmistä.
Et ole viitsinyt kysyä pojaltasi, ja sitten pohdit ja pähkäilet, mikä sitä miniää vaivaa. Viitsit kysyä kuitenkin anonyymilta keskustelupalstalta mahdollisia skenaarioita, mistä moinen kumppanin suvun välttely mahtaa johtua. Täällähän kukaan ei oikeasti tiedä asiasta mitään. Kaikki on pelkkää arvailua.
Voi olla harvinainen helmi, eli introvertti muija.
Alue: Aihe vapaa
AP tässä. Ei miniän tarvitse vieraita ihmisiä rakastaa. Kuten aiemmin sanoin, haluaisin vain tutustua häneen edes jotenkin. Lähes kymmenen vuoden parisuhteen jälkeen minusta kymmenen tapaamiskertaa miniän kanssa on todella vähän ja ei ole mitenkään "yhtäkkistä" viettää meidän kanssa aikaa. Poika käy meillä silloin tällöin yksinään kylässä ja perheen kesken ihan vain oleskellaan meillä kotona rennosti. Kukin saa touhuta mitä tahtoo. Miniäkin voisi tulla mukaan vaikka kerran vuodessa ja katsottaisiin yhdessä leffaa tai juotaisiin vaikka viiniä kukin omassa huoneessaan. Haluaisin osallistuttaa hänet meidän joukkoon. Ehkä tämä miniän näkymättömyys alkoi vastikään vaivata, kun eräs tuttavani kyseli miten lapsillamme menee ja hän kyseli, olemmeko läheisiä miniän kanssa. Oli surullista todeta, että en tiedä hänestä juuri mitään. Aivan vilpittömästi kun olisi mukavaa, jos kaikki voitaisiin välillä tavata tai minulla olisi vaikka hänen puhelinnumero, johon soittaa mikäli tulisi joku oikea hätätilanne vaikka pojan takia. Olen todella miettinyt mitä tapahtuisi, jos poika joutuisi onnettomuuteen. Pitäisikö minun alkaa facebookista etsimään miniän yhteystietoja sitten.